Mistä pystyy hakemaan apua erotilanteeseen?

En puhu nyt parisuhdeterapiasta, koska yhteistä tulevaisuutta ei enää ole mahdollista rakentaa. Tulen jäämään yksinhuoltajaksi kolmen lapsen kanssa. Koen erotilanteen hyvin ahdistavana ja pelkään jaksamistani asian kanssa. Olen huolissani lasteni tilanteesta, koska luulen etten jaksa/kykene heitä tarpeeksi tukemaan tämän asian keskellä. Tilanteen tekee vielä vaikeammaksi se että toimeentulo on mitätön. Olen opiskelija vielä seuraavat 5 vuotta. Olen hakenut keskusteluapua ja ajankin jo saanut, mutta tarvitsisin ihan konkreettista apua sekä taloudellisen tilanteen turvaamiseen että lasten kanssa jaksamiseen ja arjen pyörittämiseen. Toimeentulotukea osaan toki hakea, mutta mistä haen apua muuhun? Omat vanhempani ovat kuolleet ja tukiverkostoni on OIKEASTI olematon. tulevan ex-mieheni (lasteni isovanhempien) tahoon on turha kääntyä, sillä he eivät halua minua auttaa. Olen hukassa..

 

no jopas tippui nopeasti... olen oikeasti todella hankalassa tilanteessa ja edes keskutelu auttaisi eteenpäin..

 

Ota yhteys perheneuvolan psykologiin? Tsemppiä ja jaksamista!

 

Oivoi, tilanne on ikävä.
Mä käyn tällä hetkellä samaa läpi, siis eroa. Meillä ei vielä ole konkreettisesti mitenkään ero voimassa, asutaan kirjoilla samassa osoitteessa ym. Joten mä en saa mistään apua rahallisesti.
Mutta luulenpa että otat nyt ihan ekaks yhteyttä sosiaalikeskukseen ja sinne keskusteluajan. Jos siellä on asiansa osaavat henkilöt, saat sellaista apua että sen jälkeen olet paljon viisaampi.

Mitenkä te olette elatusavusta sopineet? Se on niiden lasten turva, se että saat niille vaatteita.

Mutta mä lähdin eteenpäin siitä että otin kunnan sosiaalikeskukseen yhteyttä ja siitä pääsee eteenpäin.

Tsemppiä tilanteeseen.

 

:hug: Ensimmäisenä toivotan voimia!
Onko lähellä ystäviä?
Mulla ne auttoi eron keskellä.
Kaverini saanut tukiperheen lapselleen, on vähän kuin varamummola. Saa sitä kautta lapsenhoitoapua.
Jos asut lähellä niin autan mielelläni?

 

Minä erosin lasteni isästä viime kesänä. Minulla on siinä mielessä sama tilanne, että olen opiskelija ja tuloni ovat erittäin pienet. Ja sossusta saamani apu on ollut olematonta, edes vuokratakuuta en sieltä saanut. Onneni on se, että erosimme yhteisestä päätöksestä, joten saan exältä apua lastenhoitoon. Muuta tukiverkkoa ei meillä olekaan, lasten isovanhemmat ovat todella vähän mukana lasten elämässä eikä heiltä esimerkiksi saa hoitoapua lyhyellä varoitusajalla (eikä oikeastaan ollenkaan). Yritämme siis eronkin jälkeen tukea toisiamme jaksamisessa.

En osaa muuta neuvoa antaa kuin että varaat ajan sosiaalitoimistoon ja menet juttelemaan tilanteestasi.

 

Ja minäkin tarjoan apuani jos asumme yhtään samalla suunnalla. Itse asun Pirkanmaalla.

 

Mulla ei varsinaisesti ole sellaisia ystäviä joihin voisin tukeutua. Perheneuvola kuulostaa hyvältä ratkaisulta. Päätös erosta on yhteisymmärryksessä, vaikkakin hyvin riitainen. Tuskin siis tulen apua saamaan mieheltäni. Jos hänestä on kiinni, niin hän varmaan tekee elämäni mahdollisimman vaikeaksi. Jotenkin olen niin rikki juuri nyt, että ajatus siitä että soittaisin vielä yhtään mihinkään kauhistuttaa, kun tuskin pystyn edes esittelemään itseäni ilman että purskahdan itkuun.. Mieheni on tällä hetkellä hyvin kylmä ja pyrkii piikittelemään jokaisesta asiasta mistä vain löytää pienintäkin aihetta. Koko prosessi tuntuu jo niin uuvuttavalta vaikka ei sitä vielä ole edes aloittanut... Lapset toki oireilee jo nyt. Pelkään myös etten jaksa olla heille hyvä äiti ja jokainen meistä kärsii loppupeleissä

 

lisään vielä ettei eropäätös ole tehty hetken mielijohteesta. Avioeroa olemme hakenu jo heinäkuussa ja tätä lopullista eroa ollaan puitu nyt jo kuukausi.

 

Olisit hankkinut paremman miehen, vai oliko syy eroon sinussa?

 

Olisit hankkinut paremman miehen, vai oliko syy eroon sinussa?

Tai jos sinä hommaisit elämäsi kuntoon niin ei tarvitsisi tulla tänne muita piikittelemään.
Jostainhan tuo pään aukominen kertoo.

 

asuskelet?

 

Mulla ei varsinaisesti ole sellaisia ystäviä joihin voisin tukeutua. Perheneuvola kuulostaa hyvältä ratkaisulta. Päätös erosta on yhteisymmärryksessä, vaikkakin hyvin riitainen. Tuskin siis tulen apua saamaan mieheltäni. Jos hänestä on kiinni, niin hän varmaan tekee elämäni mahdollisimman vaikeaksi. Jotenkin olen niin rikki juuri nyt, että ajatus siitä että soittaisin vielä yhtään mihinkään kauhistuttaa, kun tuskin pystyn edes esittelemään itseäni ilman että purskahdan itkuun.. Mieheni on tällä hetkellä hyvin kylmä ja pyrkii piikittelemään jokaisesta asiasta mistä vain löytää pienintäkin aihetta. Koko prosessi tuntuu jo niin uuvuttavalta vaikka ei sitä vielä ole edes aloittanut... Lapset toki oireilee jo nyt. Pelkään myös etten jaksa olla heille hyvä äiti ja jokainen meistä kärsii loppupeleissä

Sinä selviät kyllä, jos minäkin kahden pienen lapsen kanssa selvisin niin kyllä sinäkin!
Täydellinen äiti et voi eron keskellä olla, eikä kukaan sitä saa sinulta vaatiakaan.

 

Voimia sinulle!

Kelaan olet yhteydessä heti kun kykenet. Tarkistutat opintorahasi ja asumistukesi, lisäksi saat yh-korotuksen lapsilisiin. Isä maksaa elarit ja toimeentulotukena loput. Kysele saisitko koulukirjoja toimeentulotuen piikkiin (joissakin kunnissa onnistuu).

Keskusteluapu olisi varmasti parasta sulle ja lapsillesikin.

 

toivon näin. tulevaisuus ei kovin valoisalta näytä. opiskelen aika vaativassa koulussa just nyt, mutta en vaan yksinkertaisesti voi sitä keskeyttää (=unelmieni ja kaikkien haaveideni summa). kai sitä aina selviää.. ja aionkin selvitä, mutta en usko että pystyn siihen ilman apua :/

 

Kuopiossa

 

Olisit hankkinut paremman miehen, vai oliko syy eroon sinussa?

eiköhän meidän tapauksessa syy eroon ollut molemmissa.

 

Ei puhelimessa itkeminen haittaa mitään kun soittaa perheneuvolaan/ammattiauttajalle. Se on siellä niin normaalia.