Mistä te olette teidän miehet löytäneet?

Vuosi eron jälkeen olen alkanut haikailla parisuhdetta. Haluan jonkun jakamaan mun kanssa arjen ja ennenkaikkea sängyn, viettämään mun kanssa aikaa illalla kun lapsi on mennyt nukkumaan, käymään mun kanssa lenkillä ja leffassa, tekemään mun kanssa ruokaa, saunomaan mun kanssa, juttukaveriksi ja kainaloksi...

Mutta mistä mä sen löydän?

 

Omani löysin kaverin kotoa On minun kaverin setä

 

Netistä löysin, reilu 10 vuotta sitten! En tosin tarkemmin enää muista...

 

Tavallisesta arjesta. =)
Mieheni työpaikalla satuin käymään muutamaan otteeseen ja mieheni sattui työvuoroon. Siinä jutut kääntyi muuhunkin kuin vain niihin ostosasioihin ja kahville mentiin kaksin... siitä se sitten lähti.
Itse en halunnut mistään baarista etsiäkään puolisoa. Normaalissa arjessa yleensä ollaan enemmän oma itsensä kuin pienessä sievässä baaritiskillä tai tanssilattialla. Mutta kukin tavallaan...

 

Kaverin kaverin tupareista.

 

vuosikurssikaveri yliopistolta

 

Peruskoulusta +30 vuotta sitten

 

Miespuolinen kaverini toi miehen mukanaan mun tupareihin paritusmielessä ja onnistui siinä sitten hyvin Kaksi exää löytyi aikoinaan baarista.

 

Mun työpaikalla ei juuri ns.vieraita ihmisiä käy, en käy baareissa kun joskus ja jouluna, asun pienellä paikkakunnalla missä kaverinkaverinkaan bileissä harvoin on muuta kun tuttuja naamoja.... On ihan epätoivonen olo et mistä mä sen muka löydän kun en missään käy... :ashamed: Töitä teen ja pakerran lapsen kanssa tätä arkea päivä kerrallaan yksin... Ei mua alkuun ahdistanu tällee, mut mitä enemmän oon yksin, sitä enemmän kaipaan sitä toista... Heikkoina hetkinä jopa exää. Niin se aika ja yksinäisyys kultaa muistot.

 

Baaristahan tuo läx mukaan, kohta 12 vuotta sitten..

 

[QUOTE="koppis";27835347]vuosikurssikaveri yliopistolta[/QUOTE]

sama

 

Kapakasta ja nyt hän on raitistunut ja ihana kiltti oma ukko joka vielä 15 vuoden jälkeen palvoo mua

 

Kallion eräästä legendaarisimmista kuppiloista.
Eikä mieheni ole juoppo.
Yhdessä olemme olleet nyt kymmenettä vuotta.

 

Kaverinkaveri, johon tutustuin baarissa.

 

Mun työpaikalla ei juuri ns.vieraita ihmisiä käy, en käy baareissa kun joskus ja jouluna, asun pienellä paikkakunnalla missä kaverinkaverinkaan bileissä harvoin on muuta kun tuttuja naamoja.... On ihan epätoivonen olo et mistä mä sen muka löydän kun en missään käy... :ashamed: Töitä teen ja pakerran lapsen kanssa tätä arkea päivä kerrallaan yksin... Ei mua alkuun ahdistanu tällee, mut mitä enemmän oon yksin, sitä enemmän kaipaan sitä toista... Heikkoina hetkinä jopa exää. Niin se aika ja yksinäisyys kultaa muistot.

:hug: Kohtalotovereita löytyy. Tosin viihdyn ihan hyvin itsekseni. Mut ajatus viettää koko loppuelämä sinkkuna on vähän masentava kyllä tietyllä tapaa. Mulla kohta pari vuotta erosta ja lapsivapaa ilta ois joka toisen viikon pe. Sillonkaan harvoin jaksan mihinkään lähteä kun on ihanaa nauttia vaan omasta rauhasta. Ja jos nyt joku kerta sattusin jonkun tapaamaankin jossain ni mitä siitä tulis kun vois sit nähdä vaan joka toinen viikko päivän ajan. Nettideittijutut ei kiinnosta ollenkaan. Eli mahdollisuudet aika lailla 0. Siksi yritänkin vaan nauttia elostani näin ja olen siinä aika hyvin onnistunutkin.

 

Jukolan viestistä 16 vuotta sitten.

 

Mun työpaikalla ei juuri ns.vieraita ihmisiä käy, en käy baareissa kun joskus ja jouluna, asun pienellä paikkakunnalla missä kaverinkaverinkaan bileissä harvoin on muuta kun tuttuja naamoja.... On ihan epätoivonen olo et mistä mä sen muka löydän kun en missään käy... :ashamed: Töitä teen ja pakerran lapsen kanssa tätä arkea päivä kerrallaan yksin... Ei mua alkuun ahdistanu tällee, mut mitä enemmän oon yksin, sitä enemmän kaipaan sitä toista... Heikkoina hetkinä jopa exää. Niin se aika ja yksinäisyys kultaa muistot.

Tää on ihan suoraan mun elämästä...

 

Sen kotoa, kaverin kanssa mentiin sen poikaystävää katsomaan, mun miehelläoli bileet ja sieltä bongasin

 

Tutustuttiin kesällä uimarannalla... Samana päivänä alettiin seurustelemaan ja nyt on 2 lastakin.

 

festareilta

 

Kaverin kotibileistä.

 

Työkavereita oltiin

Mutta älä vaivu epätoivoon, mäkin ehin olla yksinhuoltaja yli 10 vuotta tässä välissä. Oli mulla pari lyhyempää seurustelusuhdetta tossa välissä, mutten kenenkään kanssa asunut ennen nykyistäni. Mutta hyvää kannattaa oottaa. Ja itestäkin tuntu, etten varmaan löydä sellaista ihmistä, kenen kanssa haluisin elämäni jakaa ja toisaalta sekoittaa hyvin sujuvan arjen.

 

Kallion eräästä legendaarisimmista kuppiloista.
Eikä mieheni ole juoppo.

Uskotaanhan me sua.:xmas:

 

Astraalista ja netista...samasta opintoryhmasta.

 

Yliopistolta.