alottaja
Tyhmä kysymys-tiedän. En tiedä osaanko pukea sanoiksi tätä tunnetta mikä minulla on, mutta yritän. Minusta tuntuu, etten tunne enää itseäni. Olen muuttunut. Paljon. Viimeisten viikkojen aikana. Olen kahden kouluikäisen lapsen yksinhuoltaja. Erostani on aikaa n.2 vuotta. Eromme jälkeen tuntuu, että elämäni on ollut aika suorittamista. Olen elänyt lapsilleni täysin. Käynyt töissä ja jos ulkopuoliselta kysytään, monet varmasti luonnehtisivat minua sosiaaliseksi, iloiseksi ja mitä näitä nyt on. Kuitenkin totuus on aivan toinen. Käyn päivätyössä ja olen kotona lasten kanssa illat ja viikonloput. Olen tähän tyytyväinen ja tiedän, että näin pitää olla. Koen olevani lapsilleni tärkeä ja he tarvitsevat minua juuri nyt paljon.
Viimeisten viikkojen aikana olen kuitenkin muuttunut sisimmässäni. En koe olevani onnellinen mistään, minua ei hymyilytä, En todellakaan nauti elämästäni tai saa minkäänlaista mielihyvää. Purskahtelen itkuun tietämättä syytä siihen. Itken, koska itkettää, mutten osaa sanoa miksi. En ole aikaisemmin itkeskellyt, kuin erittäin harvoin ja silloinkin on ollut painava syy. Nyt saatan töistä kotiin tullessa vetäytyä ja alkaa itkeä, koska tuntuu pahalta-mutta mikä? Mitä tämä on? Onko muilla ollut vastaavaa?
Viimeisten viikkojen aikana olen kuitenkin muuttunut sisimmässäni. En koe olevani onnellinen mistään, minua ei hymyilytä, En todellakaan nauti elämästäni tai saa minkäänlaista mielihyvää. Purskahtelen itkuun tietämättä syytä siihen. Itken, koska itkettää, mutten osaa sanoa miksi. En ole aikaisemmin itkeskellyt, kuin erittäin harvoin ja silloinkin on ollut painava syy. Nyt saatan töistä kotiin tullessa vetäytyä ja alkaa itkeä, koska tuntuu pahalta-mutta mikä? Mitä tämä on? Onko muilla ollut vastaavaa?
