mistä vahvat naiset on tehty???

oon ite heikko ja heiveröinen luonteelta,okei jotku sanoo vahvaks ja tempperamenttisiks.mut kumminkin mistä saa vahvat naiset nielemään tunteesa ja tuntuuko tunteet kumminkin??? entä me tunteikkaat,miks saakeli pitää sattuu miks me ei osata nieleskellä?? eli mistä on vahvat naiset tehty??

 

Mun mielestä vahva nainen on myös herkkä, tunteikas, empaattinen yms. Vahvuus saattaa näkyä "kovana kuorena", kykynä sanoa ei, suorapuheisuutena... Tunteeton tuskin kukaan pystyy olemaan? Kyllä naisena oloon kuuluu itku, nauru, viha, rakkaus jne. vaikka oliskin sisällä "ytyä" naisenergiaa
Ja mielestäni kaikki naiset ovat vahvoja sekä kauniita omalla ainutkertaisella tavallaan!

 

mä en pidä vahvoja naisia ollenkaan kovina.

mulle vahva nainen tarkoittaa sellaista, joka itkee kun itketää, huutaa kuin huudattaa ja sit nostaa pään pystyyn ja jatkaa eteenpäin.

 

Hyvästä itsetunnosta ja -itseluottamuksesta, itsensä hyväksymisestä virheineen vikoineen päivineen. Siitä siis ettei anna muiden kävellä yli. Tunteet tuntuu, kuuluu näkyy kyllä..ainakin minulla, vahvalla naisella.

 

[QUOTE="vahva";26583949]Hyvästä itsetunnosta ja -itseluottamuksesta, itsensä hyväksymisestä virheineen vikoineen päivineen. Siitä siis ettei anna muiden kävellä yli. Tunteet tuntuu, kuuluu näkyy kyllä..ainakin minulla, vahvalla naisella. [/QUOTE]

nimenomaan toi omien virheiden hyväksyminen ja myös muiden virheiden hyväksyminen, kuuluu vahvan naisen ominaisuuksiin, meinasin unohtaa kokonaan =)

 

Mua sanotaan "vahvaksi" ja "itsenäiseksi", en ihan tarkkaan tiedä mitä tarkoittaa, mut luulen et juuri sellasta tietynlaista tunteiden hillitsemistä ja asioiden järkeilyä, ts en toimi impulssien mukaan kovinkaan usein.

Mä itse en pidä tunteiden kätkemistä vahvana, oikeastaan koen sen enemmän rasitteeksi ja niin, että ihminen on niin hauras ettei kestäisi edes (tiettyjä) tunteitansa näyttää. Ja ehkä pelkuri.
Kyllähän sitä tuntee silti vaikkei kaikkea ulospäin näyttäisikään, mutta on siinä erojakin. Joskus ihmettelen erittäin tunteikkaan bestikseni juttuja, että miten ihmeessä hän voi edes ajatella niin.

 

Mites se meni "Vahva voi olla vasta kun oppii olemaan heikko"

Mä en näe "vahvana" ihmistä joka ei näytä tunteitaan ja on ennemminkin kovan ja kylmän, sekä tunteettoman oloinen. Mun mielestä nimenomaan niistä ihmisistä heijastuu heikkous..

 

nimenomaan toi omien virheiden hyväksyminen ja myös muiden virheiden hyväksyminen, kuuluu vahvan naisen ominaisuuksiin, meinasin unohtaa kokonaan =)

Nimenomaan! Kun on sinut sen kanssa ettei kukaan ole virheetön on helppo kestää arvosteluakin. Ei siis murru ja murene vaikka joku yrittäisi lutistaa vaikkapa parisuhteessa. Eikä myöskään ole tarvetta arvostella muita.

 

mulla kyllä hyvä itsetunto mutta pidän itteäni heikkona tunteiden takia,mun hyvä ystävä' on kovakuorinen kun simpukka ja pistää ku skorppari.en semmonen halua olla mutta en heikkokaan.mies ei tykkää jos itken,joka on kumma juttu.mut millasista naisista luonteeltaan mihet tykkää.kova,herkkä,keskitie....onko mulla sit väärä mies tässä tunteiden myrskyssä joka ei ymmärrä että naisella on joskus ylitsevuotavat tunteet (ei robootti) ja entä mikä on kova mies,tunteet vai ei esillä?

 

Mites se meni "Vahva voi olla vasta kun oppii olemaan heikko"

Mä en näe "vahvana" ihmistä joka ei näytä tunteitaan ja on ennemminkin kovan ja kylmän, sekä tunteettoman oloinen. Mun mielestä nimenomaan niistä ihmisistä heijastuu heikkous..

Näipä. Vahva voi olla vasta kun kykenee tunnustamaan ja hyväksymään heikkoutensa. Silloin ei tarvitse yrittää piilottaa heikkouttaan..tai jotain..

 

Tunteettomuus ei ole vahvuutta, vaan se on rikkinäisyyttä.

Tällä palstalla yleensä tituleerataan vahvoiksi naisiksi niitä, jotka ovat aika selkeästi tosi rikkinäisiä ja traumatisoituneita.

 

mulla kyllä hyvä itsetunto mutta pidän itteäni heikkona tunteiden takia,mun hyvä ystävä' on kovakuorinen kun simpukka ja pistää ku skorppari.en semmonen halua olla mutta en heikkokaan.mies ei tykkää jos itken,joka on kumma juttu.mut millasista naisista luonteeltaan mihet tykkää.kova,herkkä,keskitie....onko mulla sit väärä mies tässä tunteiden myrskyssä joka ei ymmärrä että naisella on joskus ylitsevuotavat tunteet (ei robootti) ja entä mikä on kova mies,tunteet vai ei esillä?

Ystäväsi ehkä vaikuttaa ulospäin kovalta, mutta sisältä hän voi olla hyvinkin heikko ja rikkinäinen. Peittää todellisen itsensä kovan simpukankuoren alle.

 

Hm, hyvä itsetunto, tuntee vahvuudensa ja myös heikkoudensa ja myöntää myös ne.
Pystyy jatkamaan elämää vaikeuksista huolimatta.
Uskaltaa näyttää myös ne heikkoudet pelkäämättä.

 

[QUOTE="vahva";26584004]Näipä. Vahva voi olla vasta kun kykenee tunnustamaan ja hyväksymään heikkoutensa. Silloin ei tarvitse yrittää piilottaa heikkouttaan..tai jotain.. [/QUOTE]

Joo, mä koen olevani huimasti vahvempi ihminen tänä päivänä kuin kymmenisen vuotta sitten jolloin olin ulospäin kylmä, tunteeton, itsekäs, aggressiivinen.....jne. Oikeasti en ollut yhtään vahva, vaan loin tavallaan naamiota ettei kukaan vaan voisi nähdä todellista minääni ja satuttaa enää.

Edelleenkin on vaikeaa päästää ihmisiä satutusetäisyydelle ja jos mua loukkaa tai kohtelee huonosti, niin musta tulee todella jäätävä ja julma..

 

Mun mielestä vahvuus ei näy niinkään tunteiden näyttämisessä vaan miten niistä pääsee yli. Eli niinkuin joku sanoikin : Nostaa pään pystyyn ja jatkaa eteenpäin.

 

ap, sun mies on vaan luuseri. Ei se tarkoita että sun pitäisi muuttua Sairas ihminen ei tunne mitään.

 

...Mä opettelin olemaan itkemättä kun äiti löi, päätin joka kerta kun tiesin että kohta se taas hakkaa että en anna sille sitä tyydytystä että itken.. Sitten se löi joka kerta pidempään, aina niin pitkään että sai mut varmasti ulvomaan.

Kukaan ei ole hakannut fyysisesti tai henkisesti mua niin pahasti kuin äiti teki. Siksi mä osasin pidätellä itkua, ja osasin ohittaa ihmisten loukkaukset jäätävyydellä.. Kukaan ei koskaan pystynyt satuttamaan yhtä paljon (ainakaan toistuvasti), joten kovana pysyminen oli mulle helppoa.

 

...Mä opettelin olemaan itkemättä kun äiti löi, päätin joka kerta kun tiesin että kohta se taas hakkaa että en anna sille sitä tyydytystä että itken.. Sitten se löi joka kerta pidempään, aina niin pitkään että sai mut varmasti ulvomaan.

Kukaan ei ole hakannut fyysisesti tai henkisesti mua niin pahasti kuin äiti teki. Siksi mä osasin pidätellä itkua, ja osasin ohittaa ihmisten loukkaukset jäätävyydellä.. Kukaan ei koskaan pystynyt satuttamaan yhtä paljon (ainakaan toistuvasti), joten kovana pysyminen oli mulle helppoa.

Ajatteletko itse tuon olevan vahvuutta? Minusta tuo on vain rikkinäisyyttä ja traumatisoitumista. Olet ollut pakotettu suojamuurin rakentamiseen rikotun lapsuuden takia. Kovana pysyminen on tavallaan tapa roikkua menneessä.

 

Kyllä miehen nyrkki ja väärät valinnat kasvattavat vahvoja naisia. Kun isä on kusipää, kun omat miesvalinnat on vääriä ja jatkuvasti tulee lunta tupaan. Kun itse tekee tyhmiä päätöksiä ja tekoja elämässään ja hankkiutuu vaikeuksiin, joista sitten on pakko selvitä... No, minä olen tunteikas ja tempperamenttinen, mutta ei minua ihan joka isku maahan kaada. Ei enää.

 

Mua on aina pidetty vahvana, pärjääjänä ja tilanteiden hallitsijana. Luulen, että se johtuu siitä, että kun jotain tapahtuu "oon pelkkä järki vain" , kuten yhdessä laulussa sanotaan. Toimin näin jo pienenä, ehkä siksi että äitini on hyvin tunteikas ja temperamenttinen ja huomasin pääseväni itse helpommalla olemalla hillitty ja toimimalla järjevästi. Kun olin itse 5, silloin 3-vuotias veljeni sai päähänsä haavan ja siitä tuli paljon verta. Äitini meni täysin paniikkiin ja muistan, kuinka hain vessassa pyyhkeen ja painoin sitä haavaa vasten ja käskin äidin soittaa lääkärille. Vasta, kun veli oli saanut tikit ja olimme takaisin kotona, minä aloin itkeä tilannetta. Tunteet nousevat pintaan siis jälkijunassa, kuinka monta kertaa olenkaan itkenyt yksin illalla saunassa tai suihkussa ja silloin tunnen itseni kaikkea muuta kuin vahvaksi...

 

...Mä opettelin olemaan itkemättä kun äiti löi, päätin joka kerta kun tiesin että kohta se taas hakkaa että en anna sille sitä tyydytystä että itken.. Sitten se löi joka kerta pidempään, aina niin pitkään että sai mut varmasti ulvomaan.

Kukaan ei ole hakannut fyysisesti tai henkisesti mua niin pahasti kuin äiti teki. Siksi mä osasin pidätellä itkua, ja osasin ohittaa ihmisten loukkaukset jäätävyydellä.. Kukaan ei koskaan pystynyt satuttamaan yhtä paljon (ainakaan toistuvasti), joten kovana pysyminen oli mulle helppoa.

kuullostaa kauheelta....mä tein samaa lapsena ku faija löi vyöllä solkipuoli edellä aina,kun se ei riittäny ni se otti puuhenkarin (joka katkes) j,n,e aina vaan jatku rankemmaks...kunnes aina itkin.

 

..eletystä elämästä. Siitä, kun on riepoiteltu ja raastettu. Kun on isosti tuntenut. Kun on tuntenut iloa ja onnea, surua ja menetystä, ikävää ja pelkoa, rakkautta ja riemua. Siitä, kun on ymmärtänyt ja tiedostanut heikkoutensa ja vajaavaisuutensa. Siitä, kun heikkous on kääntynyt voimavaraksi, kun heikkoudessaan ymmärtää tarvitsevansa rinnalleen voimaa ja apua - toiselta.

Uskosta ja luottamuksesta. Eilisestä ja huomisesta.

 

..eletystä elämästä. Siitä, kun on riepoiteltu ja raastettu. Kun on isosti tuntenut. Kun on tuntenut iloa ja onnea, surua ja menetystä, ikävää ja pelkoa, rakkautta ja riemua. Siitä, kun on ymmärtänyt ja tiedostanut heikkoutensa ja vajaavaisuutensa. Siitä, kun heikkous on kääntynyt voimavaraksi, kun heikkoudessaan ymmärtää tarvitsevansa rinnalleen voimaa ja apua - toiselta.

Uskosta ja luottamuksesta. Eilisestä ja huomisesta.

Tykkään!

 

kuullostaa kauheelta....mä tein samaa lapsena ku faija löi vyöllä solkipuoli edellä aina,kun se ei riittäny ni se otti puuhenkarin (joka katkes) j,n,e aina vaan jatku rankemmaks...kunnes aina itkin.

Siitä huolimatta susta on kasvanut tunteva (ilmeisesti voimakkaastikin tunteva) olento. Se on mun mielestä sitä vahvuutta. Voitit lopulta kuitenkin, sun faijas ei saanut sua kivettymään :heart:

 

[QUOTE="vieras";26584117]Ajatteletko itse tuon olevan vahvuutta? Minusta tuo on vain rikkinäisyyttä ja traumatisoitumista. Olet ollut pakotettu suojamuurin rakentamiseen rikotun lapsuuden takia. Kovana pysyminen on tavallaan tapa roikkua menneessä.[/QUOTE]

No siis nimenomaan en.

Mä olen vahvistunut vasta ajan myötä. Nykyään musta on ihanaa olla vaan mä, ilman että suojelisin itseäni koko ajan olemalla joku muu. Paljon kehityttävää mulla vielä tietty on.. Mun on edelleen vaikeaa häpeämättä itkeä tai olla vaan sellanen itkevä resu kun on paha mieli. Mä edelleenkin saatan iskeä kovaa jos joku yrittää loukata.. Mutta olen optimistinen ja uskon että vielä jonain päivänä voin itkeä tillittää ihan vapaasti jos tuntuu siltä. Nyt osaan sentään jo iloita aika vapaasti ja olla onnellinen niinä hetkinä kuin siltä tuntuu ilman että ajattelen ihan koko ajan että "Tässä on nyt joku koira haudattuna, kohta sattuu jostain ja pahasti"