Mitä ajattelette vanhemmista, jotka pitävät 1-2-vuotiaita vuoroviikkosysteemissä?

Olen useasti lähiaikoina törmännyt tähän ilmiöön, että 1-2 v lapsi on jo viikon äidillä ja viikon isällä. Osa on vuoroviikoin eri päiväkodissakin. Mitä mieltä olette? Minusta saisi kieltää lailla.

 

Se on nykyaikaa ja ei todellakaan ole pahaksi lapselle, jos on vuoroviikoin rakkaiden vanhempien kanssa. Lapsi tottuu. Ruotsissa taidetaan jo suositella tuota vuoroviikoin systeemiä. Mitä kamalaa siinä, jos toimii?

 

Mun mielesä toi että pidetään viikko-viikko syteemillä ei kerro paljonkaan. Enemmän merkkee se että miten usein lapsi näkee vanhempiaan. Eli onko esim. isäviikolla yhteydenpito/näkeminen äidin kanssa säännöllistä ja tietysti toisinpäinkin. Mun mielestä viikko erosa kummasta vaan vanhemmasta on tuon ikäiselle liikaa! Itse ajattelisin että tuon ikäiselle olisi parasta systeemi jossa hänellä on lähi ja etävanhempi niin että etävanhemman luona se 2yötä/viikko ja muuten nähdään mahd. paljon päiväaikaan.

 

Se on nykyaikaa ja ei todellakaan ole pahaksi lapselle, jos on vuoroviikoin rakkaiden vanhempien kanssa. Lapsi tottuu. Ruotsissa taidetaan jo suositella tuota vuoroviikoin systeemiä. Mitä kamalaa siinä, jos toimii?

Se ei todellakaan toimi yhdelläkään pikkutaaperolla. Alle 3-vuotiaalle lastenvalvoja ei koskaan tuota Suomessa edes määrää. Kouluikäisillä jo ihan eri. Alle 3 v, etenkin 0-2 v lapsi tarvitsee yhden ensisijaisen hoitajan ja jotain pysyvää. Ette osaa asettua lapsen asemaan, jos ette ymmärrä, miten kauheaa on pienelle olla molemmista vanhemmista vuorotellen viikon erossa. Ei ole pysyvää kotia eikä pysyvää vanhempaa kun sekä koti että vanhempi vaihtuu viikon välein. Vaihdot on näille lapsille todella vaikeita aina: on vaikea luopua vanhemmasta, jonka kanssa on viikon ollut. Kaikkein sairainta itsekkyyttä on jos päiväkotikin vaihtuu viikon välein.

 

IDIOOTEIKSI. Tyhmiä vanhempia,itsekkäitä, uraihmisiä, jotka eivät ole koskaan ottaneet käsiinsä yhtäkään lapsen hoito-opasta, lapsen kehityksestä kertovaa kirjaa tai tutustuneet lapsipsykologiaan.

 

Mun mielesä toi että pidetään viikko-viikko syteemillä ei kerro paljonkaan. Enemmän merkkee se että miten usein lapsi näkee vanhempiaan. Eli onko esim. isäviikolla yhteydenpito/näkeminen äidin kanssa säännöllistä ja tietysti toisinpäinkin. Mun mielestä viikko erosa kummasta vaan vanhemmasta on tuon ikäiselle liikaa! Itse ajattelisin että tuon ikäiselle olisi parasta systeemi jossa hänellä on lähi ja etävanhempi niin että etävanhemman luona se 2yötä/viikko ja muuten nähdään mahd. paljon päiväaikaan.

Tuo on totta, että lapsen on hyvä äitiviikollakin nähdä monta kertaa viikossa isää ja päinvastoin. Parasta olisi, että on yksi lähivanhempi ja toista vanhempaa näkisi useita kertoja viikossa mutta öitä ei olisi paljon. Päiväkodin ei pitäisi vaihtua viikon välein missään oloissa kun pk ei ole edes järin hyvä asia alle 3-vuotiaalle.

 

[QUOTE="vierailee";30243911]Se ei todellakaan toimi yhdelläkään pikkutaaperolla. Alle 3-vuotiaalle lastenvalvoja ei koskaan tuota Suomessa edes määrää. Kouluikäisillä jo ihan eri. Alle 3 v, etenkin 0-2 v lapsi tarvitsee yhden ensisijaisen hoitajan ja jotain pysyvää. Ette osaa asettua lapsen asemaan, jos ette ymmärrä, miten kauheaa on pienelle olla molemmista vanhemmista vuorotellen viikon erossa. Ei ole pysyvää kotia eikä pysyvää vanhempaa kun sekä koti että vanhempi vaihtuu viikon välein. Vaihdot on näille lapsille todella vaikeita aina: on vaikea luopua vanhemmasta, jonka kanssa on viikon ollut. Kaikkein sairainta itsekkyyttä on jos päiväkotikin vaihtuu viikon välein.[/QUOTE]

niin no...meillä oli lapsi 2 vuotiaana 2 yötä per nenä ja sitten siirryttiin 3 joka ei toiminut ollenkaan ja viikko rauhoitti tilanteen (Vähän alle 3 vuotiaana).Vaihdot ei ole olleet koskaan hankalia vaan innoissaan lapsi on aina isäänsä nähnyt ja toisin päin, meillä ei tosin surkutella tilannetta vaan lapsi pääsee näkemään toista vanhempaansa tai no toista perhettään. Se tuntuu olevan joillekin hankala tajuta että lapsellamme on jotain pysyvää, koti ja perhe x2

 

Se, että Ruotsissa tehdään jotain, ei takoita aina että se on hyvä asia.

 

Mun mielestä koko vuoroviikko systeemi on huono, oli sitten kyse minkä ikäisestä tahansa!

 

[QUOTE="vierailee";30243911]Se ei todellakaan toimi yhdelläkään pikkutaaperolla. Alle 3-vuotiaalle lastenvalvoja ei koskaan tuota Suomessa edes määrää. Kouluikäisillä jo ihan eri. Alle 3 v, etenkin 0-2 v lapsi tarvitsee yhden ensisijaisen hoitajan ja jotain pysyvää. Ette osaa asettua lapsen asemaan, jos ette ymmärrä, miten kauheaa on pienelle olla molemmista vanhemmista vuorotellen viikon erossa. Ei ole pysyvää kotia eikä pysyvää vanhempaa kun sekä koti että vanhempi vaihtuu viikon välein. Vaihdot on näille lapsille todella vaikeita aina: on vaikea luopua vanhemmasta, jonka kanssa on viikon ollut. Kaikkein sairainta itsekkyyttä on jos päiväkotikin vaihtuu viikon välein.[/QUOTE]

Mitä tarkoitat, että pitää olla ensisijainen hoitaja? Itse en ole eronnut, mutta meidän perheessämme ei ole enää imetyksen jälkeen ollut ensisijaista vanhempaa. Ja meillä voisi ihan hyvin myös tuo kohta 2-vuotias olla kumman tahansa vanhemman kanssa toisen ollessa muualla vaikka useamman päivän. Toki tuollaiseen viikko-viikko -systeemiin suosittelisin sellaista, että sen viikon aikana näkisi myös aina sitä toistakin vanhempaa. Silloin, kun molemmat vanhemmat ovat läheisiä, ei ole mikään ongelma olla yötä kumman tahansa luona. Sen sijaan tuollaisessa, missä toista vanhempaa näkee selvästi harvemmin, tapahtuu etääntymistä ja silloin ne yöpymiset ovat hankalia. Päiväkoti toki kannattaa pitää samana, ja yleensä kai niin onkin.

 

Mitä tarkoitat, että pitää olla ensisijainen hoitaja? Itse en ole eronnut, mutta meidän perheessämme ei ole enää imetyksen jälkeen ollut ensisijaista vanhempaa. Ja meillä voisi ihan hyvin myös tuo kohta 2-vuotias olla kumman tahansa vanhemman kanssa toisen ollessa muualla vaikka useamman päivän. Toki tuollaiseen viikko-viikko -systeemiin suosittelisin sellaista, että sen viikon aikana näkisi myös aina sitä toistakin vanhempaa. Silloin, kun molemmat vanhemmat ovat läheisiä, ei ole mikään ongelma olla yötä kumman tahansa luona. Sen sijaan tuollaisessa, missä toista vanhempaa näkee selvästi harvemmin, tapahtuu etääntymistä ja silloin ne yöpymiset ovat hankalia. Päiväkoti toki kannattaa pitää samana, ja yleensä kai niin onkin.

Samoin.

 

[QUOTE="...";30244241]Mun mielestä koko vuoroviikko systeemi on huono, oli sitten kyse minkä ikäisestä tahansa![/QUOTE]

Yleensä ne lapset, joilla sellainen on ollut, ovat kuitenkin pitäneet sitä parempana kuin sitä, että näkisivät toista vanhempaa vain joka toinen viikonloppu, mikä on aika yleinen käytäntö.

 

Yleensä ne lapset, joilla sellainen on ollut, ovat kuitenkin pitäneet sitä parempana kuin sitä, että näkisivät toista vanhempaa vain joka toinen viikonloppu, mikä on aika yleinen käytäntö.

En ole eronnut, ja vähän vuoroviikkosysteemi tuntuu karulta. Mutta en voisi kuvitella erottavani miestäni lapsistaan, joten jos erottaisi, niin varmaan johonkin sen välimuotoon päädyttäisi. Kauhea ajatus ettei toinen vanhemmista näkisi juurikaan lapsiaan, ja lapset vaan kyläilisivät. Mikä toteutuu jokatoinenviikonloppu systeemissä.

 

Miten voi edes olla kaksi eri päiväkotia? Lain mukaan lapsella pitää olla aina yksi paikka missä on kirjoilla, ja se paikka määrää päiväkoti- ja koulupiirin. Myös vuoroviikko systeemillä siis lapsi on aina kirjoilla toisen vanhemman luona. Päiväkotia voi näin ollen käydä vain yhdessä paikassa. Eihän se koulukaan vaihdu jatkossa viikon välein vaan voi olla vain yksi koulupaikka.

 

Karultahan se kuulostaa...lähinnä miettisin, että miksi noin pienen lapsen vanhemmat ovat muuttaneet eri asuntoihin eikä lapsen vuoksi löydy edes ensimmäisten elinvuosien ajaksi sen verran joustoa, että koko perhe voisi hillua samassa paikassa ja niin, että lapsi saisi olla mahd. paljon molempien vanhempien kanssa ilman pitkiä eroja?

Yleisesti pidän viikko-viikkoa parempana kuin sitä karmeaa systeemiä, jossa toinen vanhemmista näkee lapsiaan vain hikiset 4pv kuukaudessa.
Se on ihan jumalattoman vähän enkä ymmärrä, miksi kukaan vanhempi suostuu olemaan lastensa kanssa noin vähän.
Siinähän menettää reilusti valtaosan lastensa elämästä, eikä tarvitse ihmetellä yhtään jos etääntymistä tapahtuu.

 

[QUOTE="vierailee";30243911]Se ei todellakaan toimi yhdelläkään pikkutaaperolla. Alle 3-vuotiaalle lastenvalvoja ei koskaan tuota Suomessa edes määrää. Kouluikäisillä jo ihan eri. Alle 3 v, etenkin 0-2 v lapsi tarvitsee yhden ensisijaisen hoitajan ja jotain pysyvää. Ette osaa asettua lapsen asemaan, jos ette ymmärrä, miten kauheaa on pienelle olla molemmista vanhemmista vuorotellen viikon erossa. Ei ole pysyvää kotia eikä pysyvää vanhempaa kun sekä koti että vanhempi vaihtuu viikon välein. Vaihdot on näille lapsille todella vaikeita aina: on vaikea luopua vanhemmasta, jonka kanssa on viikon ollut. Kaikkein sairainta itsekkyyttä on jos päiväkotikin vaihtuu viikon välein.[/QUOTE]

Lastenvalvoja ei koskaan määrää mitään, se voi vaan antaa suosituksia. Vanhemmat lopulta päättävät näistä asioista kuitenkin.

 

Mitä tarkoitat, että pitää olla ensisijainen hoitaja? Itse en ole eronnut, mutta meidän perheessämme ei ole enää imetyksen jälkeen ollut ensisijaista vanhempaa. Ja meillä voisi ihan hyvin myös tuo kohta 2-vuotias olla kumman tahansa vanhemman kanssa toisen ollessa muualla vaikka useamman päivän. Toki tuollaiseen viikko-viikko -systeemiin suosittelisin sellaista, että sen viikon aikana näkisi myös aina sitä toistakin vanhempaa. Silloin, kun molemmat vanhemmat ovat läheisiä, ei ole mikään ongelma olla yötä kumman tahansa luona. Sen sijaan tuollaisessa, missä toista vanhempaa näkee selvästi harvemmin, tapahtuu etääntymistä ja silloin ne yöpymiset ovat hankalia. Päiväkoti toki kannattaa pitää samana, ja yleensä kai niin onkin.

Sitä, että alle 3-vuotiaalla on oltava aikuinen (lähivanhempi), joka on edes lähes aina paikalla eikä niin, että vuorotellen kumpikin vanhempi katoaa viikoksi. On paljon haitallisempaa ydinperheessäkin, jos kumpikin on vuorollaan viikon poissa kuin jos vain toinen olisi välillä viikon reissuilla. 1-2-vuotiaan pitää luottaa siihen, että edes yksi aikuinen on sellainen, jota ainakin melkein päivittäin näkee. Jos 1 v menettää vuorotellen kummankin vanhemman viikoksi, ei hän kiinny normaalisti välttämättä kumpaankaan eikä 1 v kykene pitämään muistikuvaa vanhemmasta viikon ajan, eli unohtaa tavallaan toisen olemassaolon sillä aikaa.

 

ajatten, että kaikkien ääliöitten sitä pitääkin lisääntyä.

mun mielestä alle 2 vuotiasta ei pitäis edes laittaa hoitoon.

Olen itse eroperheen lapsi ja me emme eron jlkeen nähneet isäämme moneen vuoteen (äiti esti sen kostoksi). Mutta sekin oli parempi kuin se, ettei olisi ollut KOTIA. Ihmiselä voi olla niitä vain yksi.

 

[QUOTE="vierailee";30244444]Sitä, että alle 3-vuotiaalla on oltava aikuinen (lähivanhempi), joka on edes lähes aina paikalla eikä niin, että vuorotellen kumpikin vanhempi katoaa viikoksi. On paljon haitallisempaa ydinperheessäkin, jos kumpikin on vuorollaan viikon poissa kuin jos vain toinen olisi välillä viikon reissuilla. 1-2-vuotiaan pitää luottaa siihen, että edes yksi aikuinen on sellainen, jota ainakin melkein päivittäin näkee. Jos 1 v menettää vuorotellen kummankin vanhemman viikoksi, ei hän kiinny normaalisti välttämättä kumpaankaan eikä 1 v kykene pitämään muistikuvaa vanhemmasta viikon ajan, eli unohtaa tavallaan toisen olemassaolon sillä aikaa.[/QUOTE]

Ei tarvitse kadota viikoksi, vaan voi sen viikon aikana nähdä lasta useaankin kertaan, vaikka päivittäin jos siltä tuntuu. Eihän ydinperheessäkään toinen vanhempi ole koko ajan läsnä. Miksi aina ajatellaan, että vuoroviikko-systeemissä toinen vanhempi "katoaa" ja "menetetään" viikoksi? Voihan siitä kehittää omanlaisiaan variaatioita. Ja alle 2-vuotias ei todellakaan unohda viikossa vanhempaansa - olen itse huomannut, että 1-vuotias muistaa isovanhemmat ja vaikka omat ystäväni, joiden kanssa ollaan tekemisissä, vaikka välissä olisi yli viikon tauko. Kummallista, jos omat vanhemmat ehtisivät viikossa unohtua.

 

[QUOTE="pieras";30244456]ajatten, että kaikkien ääliöitten sitä pitääkin lisääntyä.

mun mielestä alle 2 vuotiasta ei pitäis edes laittaa hoitoon.

Olen itse eroperheen lapsi ja me emme eron jlkeen nähneet isäämme moneen vuoteen (äiti esti sen kostoksi). Mutta sekin oli parempi kuin se, ettei olisi ollut KOTIA. Ihmiselä voi olla niitä vain yksi.[/QUOTE]

Miten niin ihmisellä voi olla vain yksi koti? Minä ainakin koen, että minulla on kaksi kotia.

Miksi sinusta koti on omaa vanhempaa tärkeämpi? Minusta tuo on vähän kummallista ajattelua. Esimerkiksi kotinsa menettänyt ihminen voi ajatella, että onneksi sentään nämä läheiset rakkaat ihmiset ovat jäljellä, mutta harvemmin esimerkiksi perheenjäsenen kuolemassa lohduttaa se, että "onneksi kuoli vaan äiti/isä/sisko/veli/lapsi eikä sentään menetetty kämppää".

 

Ei tarvitse kadota viikoksi, vaan voi sen viikon aikana nähdä lasta useaankin kertaan, vaikka päivittäin jos siltä tuntuu. Eihän ydinperheessäkään toinen vanhempi ole koko ajan läsnä. Miksi aina ajatellaan, että vuoroviikko-systeemissä toinen vanhempi "katoaa" ja "menetetään" viikoksi? Voihan siitä kehittää omanlaisiaan variaatioita. Ja alle 2-vuotias ei todellakaan unohda viikossa vanhempaansa - olen itse huomannut, että 1-vuotias muistaa isovanhemmat ja vaikka omat ystäväni, joiden kanssa ollaan tekemisissä, vaikka välissä olisi yli viikon tauko. Kummallista, jos omat vanhemmat ehtisivät viikossa unohtua.

Ymmärsit taas väärin. Lapsi ei unohda kokonaan vanhempaansa vaan ekojen päivien jälkeen ei sen viikon ajan säily mielessä se poissaoleva vanhempi ja se aiheuttaa turvattomuuden tunnetta. Toki vanhempi kohdatessa muistuu taas mieleen. Pieni lapsi ei tutkitusti kykene kauan pitämään _yllä_ mielikuvaa vanhemmasta. Et varmasti löydä ainuttakaan tutkimusta, joka tukisi alle 3-vuotiaan vuoroviikkosysteemiä ja yksikään lastenvalvoja ei sellaista suosittelisi. Lapsi takertuu yleensä siihen vanhempaan, jonka kanssa sen viikon viettää ja vaihto on sen jälkeen aina vaikea. Yhdessäkään tietämässäni vuoroviikkosysteemissä lapsi ei näe sen viikon aikana ollenkaan toista vanhempaa, joskus välimatkan tai toisinaan vanhempien huonojen välien takia.

 

[QUOTE="vierailee";30244470]Ymmärsit taas väärin. Lapsi ei unohda kokonaan vanhempaansa vaan ekojen päivien jälkeen ei sen viikon ajan säily mielessä se poissaoleva vanhempi ja se aiheuttaa turvattomuuden tunnetta. Toki vanhempi kohdatessa muistuu taas mieleen. Pieni lapsi ei tutkitusti kykene kauan pitämään _yllä_ mielikuvaa vanhemmasta. Et varmasti löydä ainuttakaan tutkimusta, joka tukisi alle 3-vuotiaan vuoroviikkosysteemiä ja yksikään lastenvalvoja ei sellaista suosittelisi. Lapsi takertuu yleensä siihen vanhempaan, jonka kanssa sen viikon viettää ja vaihto on sen jälkeen aina vaikea. Yhdessäkään tietämässäni vuoroviikkosysteemissä lapsi ei näe sen viikon aikana ollenkaan toista vanhempaa, joskus välimatkan tai toisinaan vanhempien huonojen välien takia.[/QUOTE]

Mutta se, että nykyisin moni ei näe, ei tarkoita etteikö niin voisi tehdä, jos vaan ei kovin kaukana asuta. Onko se sitten hyvä asia, että lapsi vieraantuu ja etääntyy toisesta vanhemmasta? Vuoroviikkojen vastustajat näkevät tuon vain vanhempien intressinä, mutta kyllä se läheisten välien säilyminen on lapsellekin hyväksi ja lapsenkin oikeus - ensisijaisesti lapsen.

 

Miten niin ihmisellä voi olla vain yksi koti? Minä ainakin koen, että minulla on kaksi kotia.

Miksi sinusta koti on omaa vanhempaa tärkeämpi? Minusta tuo on vähän kummallista ajattelua. Esimerkiksi kotinsa menettänyt ihminen voi ajatella, että onneksi sentään nämä läheiset rakkaat ihmiset ovat jäljellä, mutta harvemmin esimerkiksi perheenjäsenen kuolemassa lohduttaa se, että "onneksi kuoli vaan äiti/isä/sisko/veli/lapsi eikä sentään menetetty kämppää".

Ajattelet liian kirjaimellisesti. Koti edustaa pysyvyyttä, henkistä rauhaa jne. Lapset sattuvat olemaan hyvin konkreettisia ja kaipaavat tuttuutta ja pysyvää paikkaa. Usein on vaikea tuntea kahta paikkaa täydellisesti kodikseen. Vuoroviikko voi toimia isommalla lapsella, mutta alle 3-vuotiaan kohdalla sellainen on silkkaa kaltoinkohtelua. Erot on lapsen kannalta haitallisia usein nimenomaan siksi, että lapsi joutuu seilaamaan kodista toiseen ja olemaan aina jostain vanhemmasta erossa ja ikävöimään. Ihan pienelle lapselle on kiistatta parasta yksi pääkoti ja lapsi näkisi toistakin vanhempaa useita kertoja viikossa. On lapselle aivan hirveää olla viikon erossa ensin äidistä, sitten isästä. Ero ei ole yhtä raastava, jos toinen vanhemmista on melkein aina saatavilla. Suhteen ei tarvitse olla molempiin vanhempiin yhtä kiinteä silloin kun lapsi on aivan pieni. Ei se ole oikein edes mahdollista, jos vanhemmat eivät asu saman katon alla tai kykene näkemään toisiaan, jolloin molemmat voisivat yhtaikaa viettää aikaa lapsen kanssa. Lapsi ei menetä mitään siinä, jos ei ole joko äidistään tai isästään paljon erossa ja näkee kuitenkin vaikka päivittäin sitä toistakin vanhempaa. Enemmän se varmasti sattuu siihen etävanhempaan.

 

Mutta se, että nykyisin moni ei näe, ei tarkoita etteikö niin voisi tehdä, jos vaan ei kovin kaukana asuta. Onko se sitten hyvä asia, että lapsi vieraantuu ja etääntyy toisesta vanhemmasta? Vuoroviikkojen vastustajat näkevät tuon vain vanhempien intressinä, mutta kyllä se läheisten välien säilyminen on lapsellekin hyväksi ja lapsenkin oikeus - ensisijaisesti lapsen.

Ei vieraannu, jos näkee kuitenkin päivittäin tai useita kertoja viikossa sitä toistakin vanhempaa, joutumatta olemaan lähivanhemmasta paljon erossa. Isompana lapsi voi sitten jo vähän itsekin kulkea kotien välillä.

 

Miten niin ihmisellä voi olla vain yksi koti? Minä ainakin koen, että minulla on kaksi kotia.

Miksi sinusta koti on omaa vanhempaa tärkeämpi? Minusta tuo on vähän kummallista ajattelua. Esimerkiksi kotinsa menettänyt ihminen voi ajatella, että onneksi sentään nämä läheiset rakkaat ihmiset ovat jäljellä, mutta harvemmin esimerkiksi perheenjäsenen kuolemassa lohduttaa se, että "onneksi kuoli vaan äiti/isä/sisko/veli/lapsi eikä sentään menetetty kämppää".

ei tietenkään. Vaan olisitko itse valmis muuttamaan joka viikko ilman, että saat kaikkia tavaroitasi mukaan?

Että just se tavara mitä haluat onkin siellä toisessa. Ja että joka toinen viikko on eri tavat ja eri säännöt.

Vitut kukaan sellaista kestä ja te pyydätte sitä 2-vuotiaalta.
Melkein lupaan, että se lapsi ei kiinny kumpaankaan vanhempaansa.