Mitä ihmettä..?! Tuttavamiehestä.

Tutustuin n kaksi kk sitten erääseen mieheen, josta kirjoitinkin jossain vaiheessa tänne. Tapasimme jotain neljä tai viisi kertaa ja sitten kävimme viikonloppureissussa yhdessä. Harrastimme siellä seksiäkin, mutta minä en saanut siitä mitään irti. Tai en oikein tuntenut miestä kohtaan muuta, kuin että hän on "ihan ok".

Reissun jälkeen mulla oli tosi kiireistä elämässäni ja tuo mies kysyikin, miksi olen viestitellyt ja soitellut harvemmin ja ollut etäisempi. Vastasin, että on ollut tosi kiire ja paljon tekemistä, jolloin yleensäkin olen etäisempi. Vastasin myös pohtivani meidän kahden jatkoa, koska en ole varma haluanko enempää. Kerroin myös, etten ehkä ikinä elämässäni halua niin tiivistä suhdetta kenenkään kanssa, että asuisin tämän kanssa saman katon alla. Syynä on pitkä ex-avioliittoni ja siihen liittyneet asiat...tykkään nyt asua itsekseni ilman, että täytyy miellyttää ketään. Kertoi myös tavoistani, sairaudestani ja kaaoksesta, joka kotonani herkästi vallitsee. Tämä mies kun on hyvin pedantti ja itsekin kertoi, että tykkää kun tavarat on paikoillaan (kotonaan kuvissa pinnat kiiltää ja kaikki pinnat on tyhjiä tavaroista, tavarat on säntillisesti ja tarkasti järjestyksessä). Mies vastasi viestiini, että ei osannut arvella minulla olevan sellaista ja ounasteli, että sairauteni tarkoittaa varmasti kaaosta ylipäätään ja enempääkin, ja totesi että parempi jos ollaan vaan kavereita jatkossa. Tavallaan siis "jätti" mut, vaikka ei edes seurusteltu enkä olisi enempää hänestä halunnut edes seurustelumielessä.

Nyt, viikko tuon jälkeen, tuo mies laittoi viestin. Hän kertoi siinä pohtineensa asioita. Hän kertoi olevansa usein hyvin mustavalkoinen ihminen ja saavansa vasta jälkikäteen perspektiiviä asioihin ja pystyvänsä katsomaan niitä toisesta näkökulmasta. Kertoi myös, ettei tarkoittanut suhtautua minuun alentuvasti sairauteni takia (vaikka juuri niin teki). Ja kysyi, voisimmeko yrittää uudelleen.

Vastasin, etten halua mitään ja toivottelib hyvät jatkot. Mutta jäin tosiaan pohtimaan, että kuvitteliko se mies todellakin että olisin hänen viestiensä jälkeen halunnut yrittää uudelleen?! Minusta tuo aiempi vaan varmistaa sen, että emme sovi toisillemme ja että ongelmia tulisi varmasti jatkossakin, kun kerta jo tässä vaiheessa. Vai onko tässä nyt jotain, mitä en tajua...? Toki en tosiaan hänestä syttynyt, joten sinällään ihan turhaa pohdintaa..hämmästelen vain, koska minusta tuo hänen viestinsä oli jopa ryöhkeä.

 

Miestä otti vain luonnon päälle, kun sinä et lämmennyt hänestä. Tuo tapa, millä mies 'jätti' sinut, kertoo miehen loukkaantuneen asiasta. Myöhemmin alkoi kuitenkin miettimään, että jospa vielä kuitenkin saisi 'ilmaista pillua' ja siksi yritti tyhmyyksissään vielä uudelleen viritellä suhdetta. Eikä halunnut uskoa, että olit ihan tosissasi hylkäämässä niin hienon miehen.

 

Miksi jatkaa, kun ei sytyttänyt ja muutenkin tökkii? Pelkästään erilaisuus ei ole este, sillä parisuhteessa on usein etu, että toisella on ominaisuuksia, joita itseltä puuttuu. Mutta jos erilaisuus ärsyttää eikä houkuta sihteen alussa, niin tosennäköisesti asiasta tulee ongelma myöhemmässä vaiheessa.

 

Hän tuli jätetyksi.
Ja toisaalta hän myönsi ja ymmärsi itsekin esille tuomasi ongelmat tulevaisuudessa. Hän oli niistä aivan samaa mieltä että niin tulisi käymään.
Lisäksi annoit hänen ymmärtää ettei suuria tunteita syntynyt. Hänhän vain vastasi ajattelevansa samalla tavalla.
Hänelle vaan ehkä luontaisempi tapa on sitten unohtaa koko asia, minkä vuoksi lopetti koko teidän suhteen.
Sinä sensijaan annoit ymmärtää, että haluat kaikesta huolimatta nähdä ja olla yhdessä silloin tällöin! (tässä vaiheessa olisi alunperinkin kannattanut olla suoraa rehellinen, kiitos oli mukavaa, mutta ei kiitos enempää mitään.)

Mies nyt viikon mietti asiaa, ja on valmis suostumaan ehdotukseesi tapailusta ilman suuria tunteita.
Sitä sait mitä tilasit

Ja nyt jos oikeasti olisit halunnut tapailla, niin epävarmuutesi nostaa päätään tuon sairauden suhteen. Turhaan.
(miksi ylipäätään kertoa heti alkuun jostain sairaudesta??)
Sinä perustelit asiasi vedoten sairauteesi!! Sinä et missään vaiheessa saanut sanottua ettei Sinua kiinnosta. Ja että ette pystyisi perustamaan tulevaisuutta yhdessä sinun sairauden vuoksi! Sinua kiinnostaisi (sinullahan on vain ollut kiireitä) mutta sairaus estää??
Sinä aloit maalailla kuvia yhteisestä kodista ja tulevaisuudesta, mitkä sun vaan sairaus estää.
Niin mies ny hetken mietti ja totesi olevansa sinun kanssa samaa mieltä. Ei tarvii perustaa kotia, tapaillaan muuten vaan.

 

Hän tuli jätetyksi.
Ja toisaalta hän myönsi ja ymmärsi itsekin esille tuomasi ongelmat tulevaisuudessa. Hän oli niistä aivan samaa mieltä että niin tulisi käymään.
Lisäksi annoit hänen ymmärtää ettei suuria tunteita syntynyt. Hänhän vain vastasi ajattelevansa samalla tavalla.
Hänelle vaan ehkä luontaisempi tapa on sitten unohtaa koko asia, minkä vuoksi lopetti koko teidän suhteen.
Sinä sensijaan annoit ymmärtää, että haluat kaikesta huolimatta nähdä ja olla yhdessä silloin tällöin! (tässä vaiheessa olisi alunperinkin kannattanut olla suoraa rehellinen, kiitos oli mukavaa, mutta ei kiitos enempää mitään.)

Mies nyt viikon mietti asiaa, ja on valmis suostumaan ehdotukseesi tapailusta ilman suuria tunteita.
Sitä sait mitä tilasit

Ja nyt jos oikeasti olisit halunnut tapailla, niin epävarmuutesi nostaa päätään tuon sairauden suhteen. Turhaan.
(miksi ylipäätään kertoa heti alkuun jostain sairaudesta??)
Sinä perustelit asiasi vedoten sairauteesi!! Sinä et missään vaiheessa saanut sanottua ettei Sinua kiinnosta. Ja että ette pystyisi perustamaan tulevaisuutta yhdessä sinun sairauden vuoksi! Sinua kiinnostaisi (sinullahan on vain ollut kiireitä) mutta sairaus estää??
Sinä aloit maalailla kuvia yhteisestä kodista ja tulevaisuudesta, mitkä sun vaan sairaus estää.
Niin mies ny hetken mietti ja totesi olevansa sinun kanssa samaa mieltä. Ei tarvii perustaa kotia, tapaillaan muuten vaan.

En kyllä ymmärrä, mistä olet vetänyt näitä johtopäätöksiäsi. En antanut ymmärtää, että haluan kaikesta huolimatta nähdä ja olla yhdessä silloin tällöin. Mies kirjoitti, että haluaisi olla kavereita ja käydä joskus vaikka kahvilla. Itse kirjoitin, etten koe suurempia tunteita kuin että hän on "ihan mukava". Yhteistä tulevaisuutta tai yhteenmuuton en maalailut, mistä ihmeestä niin päättelit? En kertonut sairaudestani alkuun, vaan ylipäätään siihen liittyvistä haasteista, jotka vaikuttavat siihen, että koen meidän olevan liian erilaisia. Mies alkoi jankuttamaan ja vänkäämään ja lopulta oli pakko paljastaa diagnoosi, jotta hän tajuaisi.

 

Minusta tuo kuulostaa sepustuksesi perusteella, että teit miehelle selväksi, ettei teistä mitään vakavampaa paria synny. Nyt asiaa pohdittuaan mies sitten on valmis kevyempään kaveripohjalla olevaan suhteeseen, missä voi joskus seksiäkin ehkä olla ja tapailette joskus. Jos et sellaista halua, niin sitten teet miehelle selväksi, ettei teidän välillä tule enää olemaan mitään.

 

"Vastasin, että on ollut tosi kiire ja paljon tekemistä, jolloin yleensäkin olen etäisempi. Vastasin myös pohtivani meidän kahden jatkoa, koska en ole varma haluanko enempää. Kerroin myös, etten ehkä ikinä elämässäni halua niin tiivistä suhdetta kenenkään kanssa, että asuisin tämän kanssa saman katon alla."

Sinähän tässä selkeästi olet se joka ensimmäisä "jätti". Mies on varmaan ymmärtänyt "olet ihan mukava, mutta en ehkä halua elämääni ihmissuhdetta jossa asuisin yhdessä jonkun kanssa" -kommenttisi niin, että pidät miehestä, mutta et halua muuttaa yhteen ja kaipaat omaakin aikaa. Aluksi mies harmistui ja sanoi että "ok sitten, lopetetaan homma", mutta sitten asiaa pohdittuaan ajatteli että että ehkä hänellekin sopii se ettei yhteen muuteta, että kunhan vaan tapaillaan. Jos et halua miehen kanssa olla tekemisissä niin sun pitää sanoa että et ole kiinnostunut tapailemaan häntä enää, koska mies selkeästi sai viesteistäsi sellaisen kuvan että tapailisit miestä yhä ihan mielellään, kunhan ei hynttyitä olla yhteen lyömässä.