Kirjoitin aiemmin riidoista anopin kanssa: http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2215068-anoppi-kaski-minut-eilen-helvettiin/
Tilanne on nyt siis se, että mies on ollut tässä noin vuoden mahakipuinen. Se johtuu ilmeisesti stressistä, koska lääkärissä on tehty kaikki testit eikä mitään ole löytynyt. Mahakivuista johtuen mies on poikkeuksetta aina väsynyt, ja joudun tekemään kaikki kotityöt jne. Mitään kiitosta en tietenkään kuule, tuskin hän edes huomaa että aherran täällä pitkin päivää.
Mies syyttää stressistään ja mahakivuistaan minua ja meidän erimielisyyksiämme (vaikka mahakipuja on ollut jo ennen kuin edes seurustelimme). Hän ei siis ilmeisesti kestä normaalia elämää. Kamalaa tällainen, kun ei voi tuoda ilmi mitään negatiivista asiaa ilman, että syytetään. Jos vaikka satun soittamaan kaiuttimista hänen mielestään väärää musiikkia (esim. alkaa soida PMMP - Pariterapiaa), hän alkaa inttää että nyt on joku vialla ja että olen selvästi ärsyyntynyt, vaikka niin ei välttämättä olisi. Hän inttää niin kauan, että oikeasti ärsyynnyn ja siitä sitten puhkeaa riita joka alkaa sivuta muitakin aiheita.
Sitten jos olen hiljaa ja yritän padota kaikkia negatiivisia elämän asioita sisälleni, koska en voi kertoa niitä miehelle saamatta syyttelyryöppyä niskaani, minua syytetään mykkäkoulusta ja siitä, että olen niin hiljainen.
Mies myös tekee asioita selkäni takana. Hän juoruilee anopin kanssa siitä, kuinka kauhea ihminen olen. Anoppi painostaa miestä, että hänen pitäisi pistää minut hoitoon. Riitojen takia! Tästä sitten seurasi se, että mies hankki (suoranaisesti valehtelemalla lääkärille esim. että minulla olisi näköharhoja, joka ei todellakaan pidä paikkaansa) meille ovelle ambulanssin, ja minut raahattiin keskussairaalaan. Siellä sitten todettiin, että ei minussa mitään vikaa ole, ja lähetettiin kotiin.
Tämä johtui osittain siitä, että anoppi väittää, että eristän hänen poikaansa perheestä ja ystävistä (kuten aikaisemmassa keskustelussa mainitsin). Joo, eihän mies olekaan tälläkään viikolla ollut kuin kahtena päivänä kaverillansa useamman tunnin kerrallaan ja lisäksi kavereidensa keskisessä saunaillassa, ja nyt tällä hetkellä käymässä vanhemmillaan. Ja ensi viikolla sama meininki.
Ja lisäksi mies väittää, että minä eristäydyn muista. En minä eristäydy, ei vaan ole aikaa ystäville kun minä olen se, joka ahertaa kotona ja päivät opiskelee. Sitten ei päälle enää jaksa. Näen ystäviä aina kun siihen on mahdollisuus (esim. viikonloppuna), en käsittääkseni eristäydy. Olen myös fyysisesti sairas, ja tämä aiheuttaa minulle toisinaan päiviä kestäviä kovia kipuja, ja se tietenkin verottaa voimiani.
Anoppi ja mies siis syrjivät minua yhdessä jatkuvasti ja painavat maan rakoon minkä kerkiävät. Juttelin tästä oman äitini kanssa, joka oli sitä mieltä, että jos joku tässä eristää, niin se tulee kyllä heidän suunnaltaan, eikä minun.
Vaikeaa tässä on se, että vaikka tilanne menisi kuinka pahaksi, en voi erota. Äitini on tehnyt selväksi, että jos eroan miehestäni, ei ole enää perhettä. Menetän vanhempani ja neljä sisarustani, jota en kestäisi. Joudun siis kärsimään keskenäni.
Tilanne alkaa vaikuttaa epätoivoiselta. Kertokaa nyt viisaampina, mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä?
Tilanne on nyt siis se, että mies on ollut tässä noin vuoden mahakipuinen. Se johtuu ilmeisesti stressistä, koska lääkärissä on tehty kaikki testit eikä mitään ole löytynyt. Mahakivuista johtuen mies on poikkeuksetta aina väsynyt, ja joudun tekemään kaikki kotityöt jne. Mitään kiitosta en tietenkään kuule, tuskin hän edes huomaa että aherran täällä pitkin päivää.
Mies syyttää stressistään ja mahakivuistaan minua ja meidän erimielisyyksiämme (vaikka mahakipuja on ollut jo ennen kuin edes seurustelimme). Hän ei siis ilmeisesti kestä normaalia elämää. Kamalaa tällainen, kun ei voi tuoda ilmi mitään negatiivista asiaa ilman, että syytetään. Jos vaikka satun soittamaan kaiuttimista hänen mielestään väärää musiikkia (esim. alkaa soida PMMP - Pariterapiaa), hän alkaa inttää että nyt on joku vialla ja että olen selvästi ärsyyntynyt, vaikka niin ei välttämättä olisi. Hän inttää niin kauan, että oikeasti ärsyynnyn ja siitä sitten puhkeaa riita joka alkaa sivuta muitakin aiheita.
Sitten jos olen hiljaa ja yritän padota kaikkia negatiivisia elämän asioita sisälleni, koska en voi kertoa niitä miehelle saamatta syyttelyryöppyä niskaani, minua syytetään mykkäkoulusta ja siitä, että olen niin hiljainen.
Mies myös tekee asioita selkäni takana. Hän juoruilee anopin kanssa siitä, kuinka kauhea ihminen olen. Anoppi painostaa miestä, että hänen pitäisi pistää minut hoitoon. Riitojen takia! Tästä sitten seurasi se, että mies hankki (suoranaisesti valehtelemalla lääkärille esim. että minulla olisi näköharhoja, joka ei todellakaan pidä paikkaansa) meille ovelle ambulanssin, ja minut raahattiin keskussairaalaan. Siellä sitten todettiin, että ei minussa mitään vikaa ole, ja lähetettiin kotiin.
Tämä johtui osittain siitä, että anoppi väittää, että eristän hänen poikaansa perheestä ja ystävistä (kuten aikaisemmassa keskustelussa mainitsin). Joo, eihän mies olekaan tälläkään viikolla ollut kuin kahtena päivänä kaverillansa useamman tunnin kerrallaan ja lisäksi kavereidensa keskisessä saunaillassa, ja nyt tällä hetkellä käymässä vanhemmillaan. Ja ensi viikolla sama meininki.
Ja lisäksi mies väittää, että minä eristäydyn muista. En minä eristäydy, ei vaan ole aikaa ystäville kun minä olen se, joka ahertaa kotona ja päivät opiskelee. Sitten ei päälle enää jaksa. Näen ystäviä aina kun siihen on mahdollisuus (esim. viikonloppuna), en käsittääkseni eristäydy. Olen myös fyysisesti sairas, ja tämä aiheuttaa minulle toisinaan päiviä kestäviä kovia kipuja, ja se tietenkin verottaa voimiani.
Anoppi ja mies siis syrjivät minua yhdessä jatkuvasti ja painavat maan rakoon minkä kerkiävät. Juttelin tästä oman äitini kanssa, joka oli sitä mieltä, että jos joku tässä eristää, niin se tulee kyllä heidän suunnaltaan, eikä minun.
Vaikeaa tässä on se, että vaikka tilanne menisi kuinka pahaksi, en voi erota. Äitini on tehnyt selväksi, että jos eroan miehestäni, ei ole enää perhettä. Menetän vanhempani ja neljä sisarustani, jota en kestäisi. Joudun siis kärsimään keskenäni.
Tilanne alkaa vaikuttaa epätoivoiselta. Kertokaa nyt viisaampina, mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä?
