Mitä laulaisin hautajaisissa?

  • Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti
memmu
Alkuperäinen kirjoittaja vieras vaan:
Alkuperäinen kirjoittaja Lumiina:
Täällä pohjantähden alla.
Menee jotenkin näin: "Täällä pohjantähden alla, korkeimmalla kukkulalla,
Katson kauas kaukaisuuteen, tulet uniin uudestaan..."
Peesi tälle!
"Minä tulen, minä lähden ja vain pohjantähden nähden itken vuokses kyyneleen.." ihana biisi!!
Tämä on ihana.. tämä laulettiin veljeni hautajaisissa... itku tulee vieläkin kun kuulen.
 
Osaisitko tämän?

LINTU

Maailmaan, mä avaraan,
jos mennä voisin vaeltamaan
ja voisin nähdä kaiken sen,
myös paikankin niin lämpöisen.
Mikä ohjaa kohtaloa?
Mikä on ollut ainiaan?
Maailmaan, niin avaraan
jos mennä voisin vaeltamaan
ja voisin nähdä kaiken sen,
mi viepi ihmisen onnehen.

Kaihoten nyt katselen,
kun lentää tuolla lintu pienoinen,
se nousta korkealle saa
ja näkee kauniin, kauniin maan.
Täällä nurmet, metsät vihannoi,
puut vetten pintaan heijastua voi.
Miksi jäisin ikävään,
kun lintu siivin lähtee lentämään?
Mä lapsi maanhan olen vain
ja täällä tehtäväni sain.

Vaikka joskus vaeltaa
mä voisin kauas merienkin taa.
En omaa maata unhoittaa
mä silti tahdo milloinkaan.
Minne vaiheissani joudunkin,
taas mieli tänne palaa takaisin.
Niin kuin muuttolinnun tie,
ain elon polku varmaan kotiin vie,
ja mielen lämmön suuren saa
tää kaunis, armas synnyinmaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja TiinuLiinu:
Musta "ihana" hautajaisiin sopiva laulu on se "ystävä sä lapsien katsot minuun pienehen. minne käynkin maailmassa, sinä olet hoitamassa. Onni täällä vaihtelee taivaanisä suojelee. Ota jeesus rakkahin meidät taivaan kotiihin. Siunaa äitiä ja isää heille elin päivää lisää. Ystävä sä lapsien pientäs auta holhoten." Virren/laulun nimi suiis ystävä sä lapsien ja menee alusta jotakuinkin nuin. Minusta on vain niin ihana :'(
Onhan se ihana mutta sitä kun on tapana laulaa ristiäisissä niin en lähtisi kyllä hautajaisissa laulamaan.
 
Olen kanssa paljon laulanut niin häissä kuin hautajaisissakin ja mieleen tuli sellainen laulu kuin "usvaiseen harsoonsa" (sanat menee jotensakin näin:

" Usvaiseen harsoonsa verhoutuu maa, hämärä laskeutuu kyliin. Uupunut kulkija nukahtaa saa Ikuisen Jumalan syliin. Uupunut kulkija nukahtaa saa ikuisen Jumalan syliin. Kesä on mennyt ja vehreys sen, huokaus soi oksistoissa. Meri on kylmä ja yksinäinen, lintujen laulu on poissa. Meri on kylmä ja yksinäinen, lintujen laulu on poissa. Jumala, siltani horjumaton. Syksystä kevääseen uuteen. Sinussa ainoa turvani on ,aika kun käy ikuisuuteen. Sinussa ainoa turvani, on aika kun käy ikuisuuteen."
 
Kaunis on myös Elämälle kiitos, ainakin Liisa Tavi laulaa sen.

Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Sain lyhtyä kaksi, kun niillä katson, erotan selvään kirkkaan ja mustan, korkean taivaan, sen tähtisen pohjan, läpi ihmisjoukon puolison, jonka tahdon.

Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Sain siltä kuulon leveän virran, se imee öin ja päivin liverryksen, laulun, hylyn, naputuksen, haukun, sateen pauhun
ja ne hellät äänet, joilla minua kutsut.

Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Sain siltä äänen ja kirjainten muodon. Ne sanoiksi yhtyy ja lausuu selvään nimet äidin, veljen ja valon heittää sille tielle, jota yksin kuljet.

Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Jalat, joilla kuljin uuvuttavat matkat kaupunkien halki, poikki lammikoiden, arojen ja hiekan, vuorien ja soiden, lattiasi poikki, pihas puutarhoiden.

Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Se sydämen antoi, joka ilosta takoo, kun kasvavan huomaan ihmisen taidon, kun pahasta irti näen hyvän ja aidon, kun silmies syvää kirkkautta katson.

Elämälle kiitos, sain siltä paljon, kun sain siltä naurun, sen vierelle itkun. Niin erotan selvään onnen ja tuskan, jokaisen laulun läikkyvän pohjan, yhteisen laulun, jota itsekin laulan.

Elämälle kiitos, sain siltä paljon.
 
leo.lindstedt@gmail.com
Vaikka Otto Lindvallin Konvaljens avsked Kielon jäähyväiset soitetaan häissä, sopivat sen sanat mielestäni erinomaisesti hautajaisiinkin ja sävelhän on kaunis kuin mikä
 
Leinoa
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tuo ''Lintu'' on vakavasti harkittava ehdotus! Toisaalta äsken kuuntelin Vesa-Matti Loirin ''Lapin kesä'', onko se ihan sopimaton? Miehen mummo piti Eino Leinon tuotannosta.
Mites olis tää toinen... Oliko se nyt elegia, Loiri levyttänyt myöskin (Leinoa siis)
"En ma enää aja virvatulta, on mun kädessäni onnen kulta. Pienentyy mun ympär elon piiri, aika seisoo, nukkuu tuuliviiri. Edessäni hämäräinen tie, tuntemattomahan tupaan vie"

Se on kaunis

 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Leinoa:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tuo ''Lintu'' on vakavasti harkittava ehdotus! Toisaalta äsken kuuntelin Vesa-Matti Loirin ''Lapin kesä'', onko se ihan sopimaton? Miehen mummo piti Eino Leinon tuotannosta.
Mites olis tää toinen... Oliko se nyt elegia, Loiri levyttänyt myöskin (Leinoa siis)
"En ma enää aja virvatulta, on mun kädessäni onnen kulta. Pienentyy mun ympär elon piiri, aika seisoo, nukkuu tuuliviiri. Edessäni hämäräinen tie, tuntemattomahan tupaan vie"

Se on kaunis
Ei ole Elegia vaan Nocturne. Meidän papan hautajaisissa laulettiin se kun oli papan lempikappale. Sopii hautajaisiin hyvin! Mutta myös Elegia on kaunis:
"Haihtuvi nuoruus, niinkuin vierivä virta.. jne"
 
arja
Alkuperäinen kirjoittaja Pikkuäiti:
Kaunis on myös Elämälle kiitos, ainakin Liisa Tavi laulaa sen.

Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Sain lyhtyä kaksi, kun niillä katson, erotan selvään kirkkaan ja mustan, korkean taivaan, sen tähtisen pohjan, läpi ihmisjoukon puolison, jonka tahdon.

Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Sain siltä kuulon leveän virran, se imee öin ja päivin liverryksen, laulun, hylyn, naputuksen, haukun, sateen pauhun
ja ne hellät äänet, joilla minua kutsut.

Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Sain siltä äänen ja kirjainten muodon. Ne sanoiksi yhtyy ja lausuu selvään nimet äidin, veljen ja valon heittää sille tielle, jota yksin kuljet.

Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Jalat, joilla kuljin uuvuttavat matkat kaupunkien halki, poikki lammikoiden, arojen ja hiekan, vuorien ja soiden, lattiasi poikki, pihas puutarhoiden.

Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Se sydämen antoi, joka ilosta takoo, kun kasvavan huomaan ihmisen taidon, kun pahasta irti näen hyvän ja aidon, kun silmies syvää kirkkautta katson.

Elämälle kiitos, sain siltä paljon, kun sain siltä naurun, sen vierelle itkun. Niin erotan selvään onnen ja tuskan, jokaisen laulun läikkyvän pohjan, yhteisen laulun, jota itsekin laulan.

Elämälle kiitos, sain siltä paljon.
 
tootsy
on han se surullista kun läheinen ihminen lähtee pois laula tämä : täällä pohjantähden alla korkeimmalla kukkulalla katson kauvas kaukaisuuteen tulet unniin uudestaan
 

Yhteistyössä