Mitä mieltä miehestä joka jättää perheensä?

Mitä mieltä miehestä joka jättää perheensä 3 vuoden harkinnan jälkeen? Ei ole kuvioissa muita naisia ollut tai ole, mutta perheen perustaminen ollut virhe. Ei rakkaus vaan velvollisuusliitto.

 

Jaa... no... Olisko se perhe sitten onnellinen, jos se mies olisi touhussa mukana pelkästä velvollisuudesta ja pitää perheensä perustamista virheenä?
Mun nähdäkseni ihan ok, että lähtee omille teilleen. En itse kaipaisi sellaista miestä tai isää lapsilleni, jolle kumpikin rooli on virhe ja velvollisuus.

 

Meillä on vain yksi ainokainen elämä.
Elämässä tärkeää on huolehtia jälkeläisistä. Sekä on tärkeää olla onnellinen.

Miksi pitäisi kitua liitossa, jossa ei onnelinen.
Jokaisella on oikeus tehdä elämästään hyvä.
Lapsia kohtaan rakkaus ja huolehtiminen ei lopu erossa ja saa itselleen sekä entiselle puolisolle annettua mahdollisuuden löytää rakkaus.

 

No tietysti hyvä että lähtee eikä jää kituuttamaan ja esittämään jotain,jos jotain positiivista.
Antaa myös lasten äidille mahdollisuuden löytää uuden, sopivamman miehen elämäänsä ja lasten elämään.
Noin niinku muuten kyllä ajattelen että miehellä on pahoja mt-ongelmia, persoonallisuushäiriö tms.

 

Kusipää. Ei lapset ole sellainen virhe, että sen voi vain peruuttaa jos ei satu huvittamaan. Olisi miettinyt asiaa tarkemmin ennen kuin lähti uittamaan kulliaan paljaalla.

 

selkärangaton itserakas reppana

 

En mitään erityistä. Velvollisuudesta ei kannata olla yhdessä vaan parempi sitten vaan jatkaa matkaa. Voi olla parasta kaikille osapuolille.

 

Vastuuton ja itsekäs. Toki erota voi, mutta ei minusta vanhempi voi lapsiaan "jättää", vaan ne pitäs olla prioriteetti nro 1 eron jälkeenkin.

 

Parisuhteen voi jättää.Lapsia ei.

 

Veera sen jo sanoikin, eli vaimon saa jättää, mutta lapsia ei. Isyydestä ei koskaan voi lähteä jättämättä uskomatonta tuhoa aikaan, joten vaikka vaimon jättäisikin, lapsia ei saa jättää.

 

Meillä tilanne oli sellainen, että isyys ei maistunut, puolisona olo kyllä aina, kun lapsi oli isovanhemmilla.

Eipä ole paljoa hyvää sanottavaa tuosta versiosta. Mikäli lapsistaan välittää ja heistä huolehtii, on parisuhteen päättäminen ok, mikäli ongelma on nimenomaan siinä parisuhteessa. Isyyteen tympääntyminen kertoo vain selkärangattomuudesta ja itsekeskeisyydestä.

 

Aika monet liitot ovat lopulta velvollisuusliittoja.

Mutta miksi Sinä koet näin?
Miten voisit olla onnellinen kumppanisi, lastesi äidin kanssa?

Ja tiedät itsekin, että tähän ei pettäminen ole vastaus. Vaikutat kunnolliselta, kun olet pysynyt uskollisena.

Jättäminen on aina traagista. Pitkän harkinnan jälkeenkin. Onko kumppanisi perillä mietteistä?

Ylipäänsä, että tuosta osaisi sanoa, pitäisi tietää enemmän. Missä vika todella on, minkä mättää?