Mitä mieltä olet miehestä, joka on "hylännyt" lapsensa eikä ole tavannut / tapaa koskaan

[QUOTE="vieras";28142773]Silloin jos kyse on miehestä, joka on huijattu isäksi esimerkiksi e-pillereiden syönnistä valehtelemalla, en ihmettele yhtään.
Koska miehellä on oikeus olla haluamatta lapsia. Eikä kusetetuksi joutuminen ole sama asia kuin "pitäisi tajuta olla nussimatta jos ei halua köyttää kortsua", ennemminkin raiskaus..[/QUOTE]

Niin ja sekö on sen LAPSEN VIKA, vaikka äiti olis minkälainen hirviö? Sitä suuremmalla syyllä luulisi omaa lastaan haluavansa suojella...


Ei, mun mielestä sille ei ole mitään selitystä, että "hylkää" oman lapsensa. Ja suorastaan oksettaa ne naiset, jotka näitä selityksiä kuuntelevat ja tekevät näiden helmiensä kanssa oikeen lisää lapsia. "Meidän lapset on eri asia".

 

Ajattelen, että sellaisella ihmisellä on tunnepuolella jotain pielessä, eikä ole kehittynyt ihan samalla tavalla kuin muut.
En siis pidä ihan "normaalina" tyyppinä.

Omasta elämästäni voisin kertoa esimerkin suhtautumisestani sellaisiin; en ole edes moikannut yhtä entistä kaveria (miestä) sen jälkeen, kun sain hänen tietää ignooranneensa jälkeläisensä. Tunsin tuon miehen 18 vuotta, mutta ne ei merkitse noin ison ja moraalittoman teon rinnalla mitään.



Miksi muuten näissä keskusteluissa aletaan AINA syyllistämään naista?
Onko joillekin niin erikoista ja vaikea ymmärtää, ettei vika aina ja joka asiassa välttämättä olekaan naisessa?
Tai edes sitä, että lapsi on syytön yhtään mihinkään, eikä ole valinnut vanhempiaan?

 

En arvosta sellaisia miehiä, jotka omasta halustaan eivät halua lapsiaan tavata. Enkä todellakaan haluaisi elää parisuhteessa tai hankkia lapsia sellaisen miehen kanssa.

Ja tuo yllämainittu siis sellaisessa tilanteessa, jossa mies on omasta vapaasta tahdostaan ilmoittanut naiselle, ettei ota lapsesta mitään vastuuta tai on vaan häipynyt paikalta raskausaikana tai myöhemmin. Toisin sanoen taustalla ei siis olisi mitään sen ihmeempiä kuvioita.

 

En arvosta sellaisia miehiä, jotka omasta halustaan eivät halua lapsiaan tavata. Enkä todellakaan haluaisi elää parisuhteessa tai hankkia lapsia sellaisen miehen kanssa.

Ja tuo yllämainittu siis sellaisessa tilanteessa, jossa mies on omasta vapaasta tahdostaan ilmoittanut naiselle, ettei ota lapsesta mitään vastuuta tai on vaan häipynyt paikalta raskausaikana tai myöhemmin. Toisin sanoen taustalla ei siis olisi mitään sen ihmeempiä kuvioita.

Entä, jos taustalla on jokin kuvio?

 

Entä, jos taustalla on jokin kuvio?

Riippuu kuviosta. Aika rankka kuvio saisi olla, jotta pystyisin edes osaksi ymmärtämään miehen päätöstä hylätä lapsensa. Itse asiassa mulle ei tule mieleen yhtään esimerkkiä kyseisenlaisesta tilanteesta...en siis tiedä, onko lopulta olemassa sellaista kuviota, jossa miehen ratkaisun voisin ymmärtää.

 

Riippuu kuviosta. Aika rankka kuvio saisi olla, jotta pystyisin edes osaksi ymmärtämään miehen päätöstä hylätä lapsensa. Itse asiassa mulle ei tule mieleen yhtään esimerkkiä kyseisenlaisesta tilanteesta...en siis tiedä, onko lopulta olemassa sellaista kuviota, jossa miehen ratkaisun voisin ymmärtää.

Kuinka paljon äiti saa tai äidin pitää tehdä kiusaa, että "hyväksyt" hylkäämisen? Mitä tällainen kiusa voisi olla eri tilanteissa?

 

Ajattelen, että sellaisella ihmisellä on tunnepuolella jotain pielessä, eikä ole kehittynyt ihan samalla tavalla kuin muut.
En siis pidä ihan "normaalina" tyyppinä.

Omasta elämästäni voisin kertoa esimerkin suhtautumisestani sellaisiin; en ole edes moikannut yhtä entistä kaveria (miestä) sen jälkeen, kun sain hänen tietää ignooranneensa jälkeläisensä. Tunsin tuon miehen 18 vuotta, mutta ne ei merkitse noin ison ja moraalittoman teon rinnalla mitään.



Miksi muuten näissä keskusteluissa aletaan AINA syyllistämään naista?
Onko joillekin niin erikoista ja vaikea ymmärtää, ettei vika aina ja joka asiassa välttämättä olekaan naisessa?
Tai edes sitä, että lapsi on syytön yhtään mihinkään, eikä ole valinnut vanhempiaan?

Samaa mieltä, mikään, ei mikään oikeuta miestä hylkäämään omaa lastaan. Ei, vaikka lapsen äiti olisi tehnyt mitä tai olisi taustalla vaikka mikä kuvio! Eri asia on naisen huijaus isyydestä eli jos mies on selvittänyt ettei olekaan lapsen isä ja nainen huijannut että on. Sitten ymmärrän, missään muussa tapauksessa en!

 

[QUOTE="Vieras";28142898]Samaa mieltä, mikään, ei mikään oikeuta miestä hylkäämään omaa lastaan. Ei, vaikka lapsen äiti olisi tehnyt mitä tai olisi taustalla vaikka mikä kuvio! Eri asia on naisen huijaus isyydestä eli jos mies on selvittänyt ettei olekaan lapsen isä ja nainen huijannut että on. Sitten ymmärrän, missään muussa tapauksessa en![/QUOTE]


Onko isä aina hylännyt lapsensa, jos ei tapaa?

 

[QUOTE="Vieras";28142898]Samaa mieltä, mikään, ei mikään oikeuta miestä hylkäämään omaa lastaan. Ei, vaikka lapsen äiti olisi tehnyt mitä tai olisi taustalla vaikka mikä kuvio! Eri asia on naisen huijaus isyydestä eli jos mies on selvittänyt ettei olekaan lapsen isä ja nainen huijannut että on. Sitten ymmärrän, missään muussa tapauksessa en![/QUOTE]

Näinpä.

Ja kun tosielämässä en ole mistään ihme "kuvioista" kuullut, vaikka useamman isänsä hylkäämän tiedänkin.
Siksi tuntuu naurettavalta, että joillakin on kova tarve tulla tällaiseen ketjuun syyllistämään naisia ja kertomaan jostain ihme kuvioista.

Aloituksen kysymys oli sen verran yksinkertainen ja etenkin kun käytettiin sanaa "hylännyt", voisi olettaa, että jokainen tajuaisi todellakin tarkoitettavan HYLKÄÄMISTÄ, eikä mitään ihme kuvioita?

 

Onko isä aina hylännyt lapsensa, jos ei tapaa?

On. Miksi ei olisi? Luuletko, että lapsen mieltä lämmittää, jos isä jossain kaukana heikkona hetkenä miettii jälkeläistänsä?

Se mikä merkitsee lapselle, on läsnäolo ja jos sitä ei missään muodossa ole, niin onhan se hylkäys. Tai ignooraaminen muuten, ei ehkä voi "hyljätä", jos ei ole vaikka ikinä edes tavannut.

 

Vaan kukapa se saa kokoa lapsen tuskan? Äiti. Huononpi homma äidin kannalta, jos vielä on syypää hylkäämiseen. Ehkä hänestä tulee pressuun kuollut vanhus.

 

[QUOTE="harmaana";28142832]Niin ja sekö on sen LAPSEN VIKA, vaikka äiti olis minkälainen hirviö? Sitä suuremmalla syyllä luulisi omaa lastaan haluavansa suojella...


Ei, mun mielestä sille ei ole mitään selitystä, että "hylkää" oman lapsensa. Ja suorastaan oksettaa ne naiset, jotka näitä selityksiä kuuntelevat ja tekevät näiden helmiensä kanssa oikeen lisää lapsia. "Meidän lapset on eri asia".[/QUOTE]

No sitä voivat nämä naiset miettiä ihan omassa päässään siinä vaiheessa kun huijaavat jonkun isäksi. Lapsen kannalta kyllä ikävää

Naisella sentään on oikeus aborttiin jos ei halua vanhemmaksi, miehen taas on ruvettava isäksi missä tilanteessa tahansa...

 

Mun isä tollanen. Se nukku krapulaansa pois kun mä synnyin ja äiti oli yksin sairaalassa. Koskaan ole ottanut minkäänlaista vastuuta mistään tai lähettänyt rahaa tai auttanut. idiootti mikä idiootti. Kyllä pitää olla köyhä elämä jos ei vastuutaan pysty kantamaan.

 

[QUOTE="vieras";28142940]

Naisella sentään on oikeus aborttiin jos ei halua vanhemmaksi, miehen taas on ruvettava isäksi missä tilanteessa tahansa...[/QUOTE]

Ei oo pakko :kieh: kun pitää sepluksen kiinni ja pilin sisäpuolella. Yhdyntää harjoittaessaan ottaa riskin tulla isäksi

 

Mun lasten isä on oikeastaan juuri tuollainen. Esikoista tapaa säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta nuorempi ei kiinnosta yhtään.
Kuopus syntyi meidän eron jälkeen ja jo laitoksella ex ilmoitti, että hänellä ei ole tuohon lapseen mitään tunnesidettä ja eipä ole sitä yrittänyt edes solmia. Alkuun kävi mun luona vauvaa "tapaamassa", mutta koskaan ei edes lasta syliin ottanut. Ristiäisiin tuli kyllä, mutta myöhässä. Kun ex sitten muutti kokonaan uuden naisensa luokse n. 500 km:n päähän, niin tapaamiset ovat koko ajan harventuneet.

Esikoinen on viimeksi ollut isällään viime vuoden marraskuussa ja seuraavasta kerrasta ei ole tietoa. Sen tiedän, että exän uuteen perheeseen on syntymässä ensimmäinen yhteinen lapsi ihan näinä päivinä,että saa nähdä unohtuuko edellisen suhteen lapset ihan kokonaan.

Nuorempi lapsista on nyt reilu 2v ja ei osaa kaivata isää ollenkaan, kun ei sellaista edes tunne, onneksi suvussa on muutamia miehisiä esikuvia. Esikoinen taas on nyt 4,5v ja ilmoitti tuossa vähän aikaa sitten, että ei mene isälleen enää koskaan, vaikka tähän asti on sinne mennyt mielellään, mutta saa nyt nähdä muuttuko lapsen mieli, kun isä ilmoittaa olemassaolostaan, jos ilmoittaa.

 

[QUOTE="vieras";28142940]No sitä voivat nämä naiset miettiä ihan omassa päässään siinä vaiheessa kun huijaavat jonkun isäksi. Lapsen kannalta kyllä ikävää

Naisella sentään on oikeus aborttiin jos ei halua vanhemmaksi, miehen taas on ruvettava isäksi missä tilanteessa tahansa...[/QUOTE]

Miten voi huijata miehen isäksi? Juu työnnä vaan ei se oo pillu?! Mikään ehkäisy ei ole 100%, joten yhtälailla mies siinä "huijaa" lähinnä itseään jos kuvittelee ettei koskaan voi ehkäisy pettää tai sitä ei ole ollenkaan. Abortti ei ole ehkäisykeino.

Mutta edes naisen huijaus, jos sellaista nyt on edes olemassa, ei oikeuta isää hylkäämään lastaan!!!

 

[QUOTE="vieras";28142959]Ei oo pakko :kieh: kun pitää sepluksen kiinni ja pilin sisäpuolella. Yhdyntää harjoittaessaan ottaa riskin tulla isäksi [/QUOTE]

Tuolla periaatteella aborttioikeuden voisi poistaa.

Jos ei halua äidiksi, pitäkööt jalkansa ristissä.

 

Hyvä ystäväni, joka asui meillä alivuokralaisena muutaman vuoden, siis miespuolinen on erään lapsen isä, mutta ei koskaan nähnytkään lasta, eikä sen yhden kerran jälkeen naistakaan.

Raskaus oli puhdas vahinko, eikä nainen kertonut siitä miehelle ennenkuin raskauden puolenvälin jälkeen. Pelkäsi että mies vaatisi aborttia, mutta ei itse halunnut sitä tehdä ja oli täysin valmis ottamaan täyden vastuun lapsesta.


Sittemmin olen tavannut naisen ja lapsen (joka näyttää Aivan isältään, komea poika), mutta isä ei edelleenkään ole heihin yhteydessä, eikä ole vieläkään tavannut lasta. Se on miehelle vaikeata, hän on siitä tuhannen iltaa miettinyt ja pohtinut ja pähkäillyt kuinka tehdä ja miten, mutta hän myös tietää että hän ei tule lapsen elämässä olemaan säännöllisesti. Vaikkakin on todennäköistä, että lapsi jossain vaiheessa haluaa tavata isänsä.
Äiti haluaisi miehen olevan edes jollain lailla mukana lapsen elämässä, mutta se on miehelle vaikea paikka.

En tuomitse miestä huonoksi, hän on tällä hetkellä onnellisesti naimisissa ja oikein toivottua ja rakastettua ja lasta ja kaunis elämä tällä hetkellä. Se vain on hirvittävän vaikea paikka saattaa joku vahingossa raskaaksi aivan liian nuorena ja noin yllättäen.

 

Jos äiti hylkää lapsensa, hän on hirviö ja kuuluu yhteiskunnan alimpaan kastiin. Jos isä hylkää lapsensa, se on äidin syy, koska äiti on varmasti hirviö ja kuuluu yhteiskunnan albumiaan kastiin?

 

[QUOTE="Vieras";28142345]Paljon puhutaan siitä kun äidit eivät anna isien tavata lapsiaan ja lasta käytetään pelinappulana. Isällä on kuitenkin oikeus tavata lastaan ja jopa rangaistuksen uhalla on jouduttu tilanteisiin, joissa äidin on pakko luovuttaa lapsi isälleen sopimuksen mukaisina aikoina.

Mitäs mieltä olette niistä isistä, jotka eivät ole tavanneet tai tapaa omasta halustaan ollenkaan lastaan? Lapsi on saattanut syntyä sen jälkeen, kun parisuhde on jo ohi tai ero on tullut pian lapsen syntymän jälkeen. Lapsella on kai isään oikeus, mutta lapsen oikeutta ei voida kriminalisoida kuten isän oikeutta tavata lastaan. Näin siis isän ei ole pakko tavata jos ei halua. Oli isän ja lapsen eroon syy mikä hyvänsä, niin mitä mieltä sellaisesta miehestä?[/QUOTE]

mulla on tollanen ex, esikoisen isä, sanoisin että täys mulkku! keskenkasvuinen kakara!

mä oon kanssa vähän ihmetelly sitä että äidin on pakko suostuu lapsen edun nimissä siihen että lapsi menee isälleen(vaikka se ei olis lapsen etu), mutta isän ei oo pakko huolehtia lapsestaan. minusta se menee ihan väärin! puhutaan lapsen edusta mutta oikeestihan se on isän etu. mutta serkun kanssa mietittiin että lastenedunvalvojan nimeksi pitäs muuttaa isän edunvalvoja! sitähän se on.

ei oo lapsen etu että hän pienenä menee joka toiseksi viikonlopuksi isälleen,sen sijaan lapsen etu olisi se että isä näkisi häntä vaikka joka toinen päivä! mutta meihän isin tartte ku sillä on muutaki menoa.

mutta alkuperäiseen aiheeseen lapsen isästä ei ole 5vuoteen kuulunut yhtään mitään! ei edes sitä synttärikorttia! :kieh: sinänsä mä oon onnellinene ttei sellanen retku ole miehen mallina pojalleni,mutta toisaalta ärsyttä älapsen puolesta,hän ei edes muista isäänsä

 

[QUOTE="Pellervo";28143210]Hyvä ystäväni, joka asui meillä alivuokralaisena muutaman vuoden, siis miespuolinen on erään lapsen isä, mutta ei koskaan nähnytkään lasta, eikä sen yhden kerran jälkeen naistakaan.

Raskaus oli puhdas vahinko, eikä nainen kertonut siitä miehelle ennenkuin raskauden puolenvälin jälkeen. Pelkäsi että mies vaatisi aborttia, mutta ei itse halunnut sitä tehdä ja oli täysin valmis ottamaan täyden vastuun lapsesta.


Sittemmin olen tavannut naisen ja lapsen (joka näyttää Aivan isältään, komea poika), mutta isä ei edelleenkään ole heihin yhteydessä, eikä ole vieläkään tavannut lasta. Se on miehelle vaikeata, hän on siitä tuhannen iltaa miettinyt ja pohtinut ja pähkäillyt kuinka tehdä ja miten, mutta hän myös tietää että hän ei tule lapsen elämässä olemaan säännöllisesti. Vaikkakin on todennäköistä, että lapsi jossain vaiheessa haluaa tavata isänsä.
Äiti haluaisi miehen olevan edes jollain lailla mukana lapsen elämässä, mutta se on miehelle vaikea paikka.

En tuomitse miestä huonoksi, hän on tällä hetkellä onnellisesti naimisissa ja oikein toivottua ja rakastettua ja lasta ja kaunis elämä tällä hetkellä. Se vain on hirvittävän vaikea paikka saattaa joku vahingossa raskaaksi aivan liian nuorena ja noin yllättäen.[/QUOTE]

no sano sille äijälle että aikuistuu! lapsella pitää olla oikeus edes jonkinlaiseen isä suhteeseen. ite on mulkkuansa heilutellut! olis käyttäny kumia

 

On tosiaan epätasa-arvoinen asetelma, että lapsen äiti saa aina olla se, joka loppukädessä päättää tuleeko lapsi maailmaan vai eikö. Isän pitää olla valmis isyyteen milloin tahansa, äidiltä taas ei vaadita samaa.

Minusta on outoa, jos isä ei pidä minkäännäköistä yhteyttä lapseensa. Ymmärrän kuitenkin sen, että isä jää monessa tapauksessa etäiseksi henkilöksi.. Äiti kantaa lasta mahassaan 9kk, tuntee sen liikkeet, näkee lapsen ultraäänessä jne. Silti kun lapsi syntyy, sanotaan että voi mennä viikkoja ennen kuin äiti oppii rakastamaan lastaan: onhan uusi tulokas kuitenkin tavallaan vieras äidillekin. Entäs se isä, joka ei luultavasti ole ollut mukana odotuksessa tai edes tervetullut synnytykseen?

Jos lapsi on saanut alkunsa yhden illan suhteesta, isä ei yleensä ole paikalla tuntemassa lapsen liikkeitä jne. Huonossa tapauksessa lapsen äitikin on isälle täysin tuntematon ja vieras, mahdollisesti jopa henkilö kenen seurassa ei pidemmän päälle viihdy ollenkaan. Lapsi syntyy ja äiti on lapsen kanssa 24/7 ja päivittelee miten isää ei lapsi kiinnosta. Isä taas käy silloin tällöin vauvaa katsomassa ja tuntee olonsa vieraaksi, ulkopuoliseksi, eikä lapsikaan tunnu rakkaalta kun siihen ei pääse päivittäisessä elämässä tunnesidettä muodostumaan. Äiti ei anna lasta isälle hoitoon, koska imettää ja kierre on valmis.

Mä en ihmettele ollenkaan sitä, että monella miehellä jää lapseen syntymättä tunneside ja läheisyys. Ei tietenkään ole aikuismaista hylätä lasta kokonaan, mutta jollakin tapaa ymmärrän myös niitä miehiä, joita omaan lapseen ei missään vaiheessa synny samanlaista tunnesidettä kuin ydinperheessä asuvilla.

 

en lukenut toisten kommentteja,mutta en tykkää. mun vanhimpien poikien isä ei halua tavata lapsiaan,isä asuu korttelin päässä.isä sai uuden vauvan ja ei oleedes tekstarilla viittiny pojille ilmottaa uudesta pikkusiskosta...siitä meidän erosta on nyt yli 4v ja isä ei ole tavannut poikiaan kun ohimennen koko tänä aikana.

 

en lukenut toisten kommentteja,mutta en tykkää. mun vanhimpien poikien isä ei halua tavata lapsiaan,isä asuu korttelin päässä.isä sai uuden vauvan ja ei oleedes tekstarilla viittiny pojille ilmottaa uudesta pikkusiskosta...siitä meidän erosta on nyt yli 4v ja isä ei ole tavannut poikiaan kun ohimennen koko tänä aikana.

pakko jatkaa senverran että,seurustelimme perheenä 10v ja lapsien isä halusi lapsia.meidän erokaan ei ollut traumaattinen mutta näköjään kun mennään elämässä etiäpäin niin unohetaan menneet???

 

Minulla myös oma isäni hylkäsi minut kun olin jotain 10v. Meni vuosia että ei kuultu mitään eikä nähty. Sitten kun olin jo aikuinen niin ottikin yllättäen yks kaks yhteyttä ja tavattiinkin. Sitten sain lapsia ja käytiin lasten kanssa isäni luona ja lapset oppivat että se on ukki. Sitten taas välit meni yks kaks poikki ja nyt on taas mennyt vuosia kun ei olla nähty eikä soiteltu. Harmitti lapsien puolesta kun ne on ihmetelly ja kyselly että koska mennään ukille. Isäni on alkoholisti ja se taitaa olla se syy miksi ei pidä yhteyttä, kun viina vie mennessään. Kahta pienintä lasta ei ole nähnyt kertaakaan eikä näköjään kiinnostakaan. Minä en tee elämässäni mitään tuollaisella ihmisellä joten parempi vaan että ei olla tekemisissäkään. Nyt ehkä ennemminkin pelkään, että koska taas ottaa yhteyttä ja haluaakin taas leikkiä vähän aikaa ukkia. Surullista.