Mitä minä teen tuon lapsen kanssa?

Ei noudattanut kotiintuloaikoja, sai kotiarestia loppuviikon. Olimme kaupassa jolloin oli salaa pelannut tietokoneella. Ei auta kotiaresti, ei usko kieltoja, ei auta pelikielto, ei kännykän poisotto. Uhmaa kieltoja, valehtelee joka asiasta. Kyseessä 8-vuotias. Huoh.

 

Koulukuraattorin tms kautta apua?

 

Koulukuraattorin tms kautta apua?

En mä kuvitellut että tämä niin pahaa olisi..aiemmin on noudattanut kotiintuloaikoja ja siksi saanut aika "vapaasti" olla kavereillaan, ei ole uhmannut kieltoja mutta nyt tekee näköjään asioita jotka on kielletty. Vieressäkö tässä pitää vahtia kotiarestin ajan..?

 

Valitettavasti en osaa vastata, mutta tuo otsikon kysymys on pyöriny mielessä useammankin kerran tänään; miun esikoinen 6v. Aivan mahdoton uhma päällä ja kaikesta taistellaan. Vaikka kuin yrittäis järjellä selittää, niin senkun pistetään hanttiin että tärinä käy... Ja ei oo kyse kasvatuksen puutteesta, tai ainakin pidän tiukat ohjakset käsissä, mutta kun ei tunnu mikään auttavan (edes ne uhkailu, kiristys tai lahjonta...) Äärettömän rasittava elämänvaihe. : /

 

Lapsi alkaa tajuta,ettei ole pieni enää, ja yrittää olla isompi kuin onkaan. Puhutteluja vaan, ja kurinpitoa, muksu hakee rajoja ja ne pitää näyttää selkeästi.

 

[QUOTE="a p";23664405]En mä kuvitellut että tämä niin pahaa olisi..aiemmin on noudattanut kotiintuloaikoja ja siksi saanut aika "vapaasti" olla kavereillaan, ei ole uhmannut kieltoja mutta nyt tekee näköjään asioita jotka on kielletty. Vieressäkö tässä pitää vahtia kotiarestin ajan..?[/QUOTE]

En tiedä, pitääkö odottaa kunnes ongelmat on jo tosi pahoja ja tilanteen hallinta karannut käsistä. Ei kai? Neuvoja voi varmaan kysyä jo nyt, tai ei siitä haittaa ainakaan minusta ole.

Vieressä vahtiminenkin voisi olla ihan jees. Jos mahdollista, niin lapsen voi viedä kouluun ja hakea sieltä, ottaa mukaan joka kauppareissulle, pitää huolen siitä ettei lapsi ole yksin hetkeäkään jos ei kerran kiinnosta pelisääntöjä noudattaa. Jospa sitten alkaisi taas säännöt kiinnostaa

 

No ei sentään karkaa kotiarestista kuin mun poika 12-vuotiaana, oli aivan pitelemätön, onneksi meno rauhoittunut sen jälkeen.

 

[QUOTE="a p";23664405]En mä kuvitellut että tämä niin pahaa olisi..aiemmin on noudattanut kotiintuloaikoja ja siksi saanut aika "vapaasti" olla kavereillaan, ei ole uhmannut kieltoja mutta nyt tekee näköjään asioita jotka on kielletty. Vieressäkö tässä pitää vahtia kotiarestin ajan..?[/QUOTE]

Iih, no kyllä mä katson että tuo on jo aika pahaa ettet yhtään pysty lapseen luottamaan... Mulla 8v myös ja ei oo hällä käynyt varmaan mielessäkään käyttäytyä noin.. Vahdi vieressä jos et muuten saa tottelemaan. Älä päästä kontrollista nyt tai olet kohta pulassa.

 

Aseta selkeämmät rajat ja pidä ne. Kännykkä pois viikoksi ja rahahanat kiinni. Pyörä lukkoon, tietsikka lukkoon, kaverikieltoa...

Mieti, mikä toimii. Oikeasti. Mikä on lapselle tärkeää siis. Ota se pois. Se tuntuu, vaikka pentu huutais kurkku suorana, että ei kiinnosta, ei haittaa. Tuo ei haittaa haittaa oikeasti. Se vain on keino ilmaista vanhemmalle, että älä ainakaan tätä tee, tämä tehoaa...

Sitten vielä tärkeämpi asia on, että huomioi positiiviset asiat. Ota lapsi sinne ruokakauppaan apulaiseksi, kuten ennenkin, pienenpänä. Menkää pyöräretkelle, puistoon, saunaan, uimaan tms. Juttele, tarinoi. Lapsi avautuu myös.

Kehu yrittämistä, älä lopputulosta.

 

Iih, no kyllä mä katson että tuo on jo aika pahaa ettet yhtään pysty lapseen luottamaan... Mulla 8v myös ja ei oo hällä käynyt varmaan mielessäkään käyttäytyä noin.. Vahdi vieressä jos et muuten saa tottelemaan. Älä päästä kontrollista nyt tai olet kohta pulassa.

Niin, tämä oli eka kerta kun ei ole noudattanut ja sai kunnon kotiarestin ja muut kiellot päälle. Ei ole varmaan meidänkään lapsella aiemmin käynyt mielessäkään, nyt kävi ja näin teki..

 

[QUOTE="vieras";23664461]Aseta selkeämmät rajat ja pidä ne. Kännykkä pois viikoksi ja rahahanat kiinni. Pyörä lukkoon, tietsikka lukkoon, kaverikieltoa...
[/QUOTE]

En mä kyllä ymmärrä että miten voisin selkeämpiä rajoja enää laittaa. Salasanan vaihdan heti tietokoneesta, kiitos vinkistä.

 

[QUOTE="a p";23664475]Niin, tämä oli eka kerta kun ei ole noudattanut ja sai kunnon kotiarestin ja muut kiellot päälle. Ei ole varmaan meidänkään lapsella aiemmin käynyt mielessäkään, nyt kävi ja näin teki..[/QUOTE]

Siis tä? Sanot että ihan eka kerta mutta ekassa viestissä kuitenkin luettelet että valehtelee, uhmailee, ei usko ja ei reagoi mihinkään rangaistuksiin... Miten asia siis on?

 

Siis tä? Sanot että ihan eka kerta mutta ekassa viestissä kuitenkin luettelet että valehtelee, uhmailee, ei usko ja ei reagoi mihinkään rangaistuksiin... Miten asia siis on?

Niin, kuten sanoin, ei noudattanut kotiintuloaikoja ja sai siitä kieltoja eikä usko niitäkään vaan uhmaa niitäkin vastaan. Nuo oman lapsen kehut voi jättää pois, kun ne ei mitenkään auta meidän tilannetta Nyt siis valehtelee että ei ole pelannut, oli mennyt koulun jälkeen kaverilleen ja kun viipyi valehteli että pyörä mennyt rikki..

 

[QUOTE="a p";23664670]Niin, kuten sanoin, ei noudattanut kotiintuloaikoja ja sai siitä kieltoja eikä usko niitäkään vaan uhmaa niitäkin vastaan. Nuo oman lapsen kehut voi jättää pois, kun ne ei mitenkään auta meidän tilannetta Nyt siis valehtelee että ei ole pelannut, oli mennyt koulun jälkeen kaverilleen ja kun viipyi valehteli että pyörä mennyt rikki..[/QUOTE]

Lapsi uhmaa kieltoja, koska tietää saavuttavansa sillä tapaa jotain. Lapsi valehtelee ja pomottaa, koska saa tehdä niin. Jos hän ei saa mitään mahdollisuutta huijata, hän ei voi huijata. Kuulostaa syyllistävältä ja rumalta, mutta se on näin. Olen sen itse kantapään kautta todennut.

Me otettiin 10- ja 8-vuotiailta valta pois tässä talven aikana. Alkoivat hyppiä silmille, pomottaa ja säätää. Kiljuivat kurkku suorana, että en tee, ei huvita, aivan sama, ei haittaa, sen kun jne... Mutta alkoipa vaan haitata.

Alkoi haitata olla kotona leluineen. Ei Wiitä kolmeen viikkoon, ei tietsikkaa kahteen viikkoon, varttitunnissa kotiin koulusta (matka kestää normikävelyllä 6 min.), ei karkkipäivää, ei taskurahaa. Alkoivat leikkiä yhdessä, tehdä asioita yhdessä, käyttivät mielikuvitusta omalla pihalla. Kun asiat alkoi sujua, kun kotitöitäkin tehtiin, aloimme antaa löysiä. Kun syntyi luottamus, annettiin vastuuta. Ensin se otettiin pois ja sitten annettiin vähitellen, mutta ei annettu kaikkea.

Mitä vapaammin nuo saa viheltää, sitä kauheampia ovat. Pitää olla rajat ja kuri, mutta pitää muistaa rakastaa ja huomioida. Olimme yhteydessä lasten kavereihin ja vedimme osan kanssa tiukkaa linjaa ja samoilla säännöillä (kaikistahan tähän ei ole). Sekin auttoi.