"Julia"
Olen työkokeilussa, hoitoalalla, vanhusten parissa vanhainkodissa ja osasto on suljettu, koska siellä on muistisairaita ihmisiä.
Iältäni olen 19-vuotias, täytän pian 20v ja työtoverini ovat minua huomattavasti vanhempia naisia. Pääasiassa 50v+. Muutama nuorempi työtoveri mahtuu myös aina joukkoon.
Kun aloitin työkokeilun joulukuussa, parina ekana päivänä en osannut aavistaa mikä on tuleva ja olin ihan hyvillä fiiliksillä. Pikku hiljaa minulle alkoi kuitenkin selviämään, miten työpaikalla oikeasti voidaan.
Minusta meillä on todella huono ilmapiiri ja tosi moni ihminen on voinut huonosti!
Käsittämätöntä! Mistä tälläinen huono ilmapiiri edes johtuu?
Mulle valitetaan jatkuvasti, vaikka teen mielestäni työt hyvin ja oikein. Mutta myös omalla tavallani, homma silti toimii. Itsetuntoni kärsii tuosta jatkuvasta valittamisesta ja koen että olen tosi huono. Herkkänä ihmisenä, se satuttaa vielä enemmän ja otan helpommin ihteeni kaiken tuon. Koen myös oloni painostetuksi ja alistetuksi. Minusta on kanneltu esimiehelle, selitetty puppua ja ilmeisesti myös haukuttu. Työaikojanikaan ei osata aina päättää, vaikka kaikille se pitäisi olla itsestäänselvyys, kun esimiehen + työkkärin kanssa on sovittu mustaa valkoisella mikä minun työaika on. Joudun tulemaan puoli tuntia aikaisemmin töihin, jotta saan aamun työt alotettua, kun jos tulisin vasta siihen aikaa töihin kun minulla virallisesti alkaa työt, niin meillä on sillon ruokailu ja kaikki hommat kaatuisi oikeen roppakaupalla minun niskaan ja syyteltäisiin sitten että miksi et ole tehnyt vielä tätä ja tätä... ja niihän sitä on syyteltykin, sen takia oon ruvennu tulee puol tuntia aikasemmin töihin, jotta ei tarviis kärsiä nii vitusti vaikka virallinen työaika alkaa vasta klo 8! . Sitten jos jollain hoitajalla ei ole tekemistä ja hän avustaa minua, kun minä pääasiassa teen vaan keittiötöitä niin kielletään auttamasta ja sanotaan että " se on Julian homma " , sitten minua syytetään myös siitä, että minä olen käskenyt muita tekemään työni... Vaikka, he ovat itse kysyneet että voisinko minä vaikka pyyhkiä pöydät? ja mä olen sanonut että tottakai, jos haluat, mutta ei sinun mikään pakko ole! koska ei tietenkään ole pakko, kun se on mun duuni ja olisin hoitanut sen kyllä. Sitten kun osaan säännöstellä tekemiseni oikein ajallisesti ja minulle jää luppoaikaa, jolloin voin vaikka levähtää ja pitää taukoa, yli tunninkin, niin jos katkos asukkaiden kanssa olohuoneessa televisiota, mua katsotaan senkin asian takia kieroon ja kytätään ja tulee sellanen painostava olo, että ne ajattelee, että eikö tuo nyt tee taas mitään... Vaikka hommani olen hoitanut!. Joten miksi sillon ei vaan voisi olla?. Kännykkääkään en saa kuulemma käyttää tauoilla, jostain kumman syystä.. Mutta ne keillä on skidi, saa jatkuvasti kytätä puhelinta ja pyöriä vaikka facebookissa ja pelata pelejä, mitä eivät tietysti kerro esimiehelle että tekevät paljon muutakin sillä puhelimella työpäivän aikana kuin että vaan olisivat omiin lapsiinsa yhteydessä... Olo on vain sellanen että mä olen näille hoitajille pelkkä piika. Kukaan ei kunnolla kai oikeasti arvosta minua ja käsittämätöntä, että nämä vanhemmat harakat kohtelee jotain niiden oman lapsen ikäistä ihmistä näin , eikä omatunto näköjään näyttävästi pakota paskaakaan ...
3kk. Oon kerenny duunissa jo olla ja esimies on potkinu kaks ihmistä ulos. Mitkä minusta oli ihan mukavia ja hyviä työntekijöitä, kun olen heidän toimintaansa seurannut, sillon kun ovat olleet samoissa vuoroissa minun kanssa.
Esimiestä meillä haukkuu myös muut työntekijät seläntakana.
Minut sotketaan paskanpuhumisrinkiin mukaan, sanomalla: " nääthän sä, mä oon tehny töitä! sä voit puolustaa mua sitten, jos tulee jotain. " ja luullaan, että mä naiivina uskon, koko homman ja meen mukaan...
Musta välillä jopa puhutaan lapsena, vaikka olen nuori nainen! Minkähän ikänen heille sitten ei ois lapsi, ehkä yli 30vee...? Kun 21-vuotiasta työtoverianikin, joka on raskaana, sanotaan lapseksi ...
Niin mitä vittua tässä pitäis oikein tehdä? kaikki on kyllä aivan helvetin sekasin ...
Ja kuka minusta puhuu paskaa ja vissiin nämäkin hoitajat jotka puhuu paskaa, tekee välillä mun töitä, kysymättä multa ja sitten valittaa esimiehelle että en tee töitä...
Esimies on palkannu myös meille muutaman, ERITTÄIN vittumaisen työntekijän.
Iältäni olen 19-vuotias, täytän pian 20v ja työtoverini ovat minua huomattavasti vanhempia naisia. Pääasiassa 50v+. Muutama nuorempi työtoveri mahtuu myös aina joukkoon.
Kun aloitin työkokeilun joulukuussa, parina ekana päivänä en osannut aavistaa mikä on tuleva ja olin ihan hyvillä fiiliksillä. Pikku hiljaa minulle alkoi kuitenkin selviämään, miten työpaikalla oikeasti voidaan.
Minusta meillä on todella huono ilmapiiri ja tosi moni ihminen on voinut huonosti!
Käsittämätöntä! Mistä tälläinen huono ilmapiiri edes johtuu?
Mulle valitetaan jatkuvasti, vaikka teen mielestäni työt hyvin ja oikein. Mutta myös omalla tavallani, homma silti toimii. Itsetuntoni kärsii tuosta jatkuvasta valittamisesta ja koen että olen tosi huono. Herkkänä ihmisenä, se satuttaa vielä enemmän ja otan helpommin ihteeni kaiken tuon. Koen myös oloni painostetuksi ja alistetuksi. Minusta on kanneltu esimiehelle, selitetty puppua ja ilmeisesti myös haukuttu. Työaikojanikaan ei osata aina päättää, vaikka kaikille se pitäisi olla itsestäänselvyys, kun esimiehen + työkkärin kanssa on sovittu mustaa valkoisella mikä minun työaika on. Joudun tulemaan puoli tuntia aikaisemmin töihin, jotta saan aamun työt alotettua, kun jos tulisin vasta siihen aikaa töihin kun minulla virallisesti alkaa työt, niin meillä on sillon ruokailu ja kaikki hommat kaatuisi oikeen roppakaupalla minun niskaan ja syyteltäisiin sitten että miksi et ole tehnyt vielä tätä ja tätä... ja niihän sitä on syyteltykin, sen takia oon ruvennu tulee puol tuntia aikasemmin töihin, jotta ei tarviis kärsiä nii vitusti vaikka virallinen työaika alkaa vasta klo 8! . Sitten jos jollain hoitajalla ei ole tekemistä ja hän avustaa minua, kun minä pääasiassa teen vaan keittiötöitä niin kielletään auttamasta ja sanotaan että " se on Julian homma " , sitten minua syytetään myös siitä, että minä olen käskenyt muita tekemään työni... Vaikka, he ovat itse kysyneet että voisinko minä vaikka pyyhkiä pöydät? ja mä olen sanonut että tottakai, jos haluat, mutta ei sinun mikään pakko ole! koska ei tietenkään ole pakko, kun se on mun duuni ja olisin hoitanut sen kyllä. Sitten kun osaan säännöstellä tekemiseni oikein ajallisesti ja minulle jää luppoaikaa, jolloin voin vaikka levähtää ja pitää taukoa, yli tunninkin, niin jos katkos asukkaiden kanssa olohuoneessa televisiota, mua katsotaan senkin asian takia kieroon ja kytätään ja tulee sellanen painostava olo, että ne ajattelee, että eikö tuo nyt tee taas mitään... Vaikka hommani olen hoitanut!. Joten miksi sillon ei vaan voisi olla?. Kännykkääkään en saa kuulemma käyttää tauoilla, jostain kumman syystä.. Mutta ne keillä on skidi, saa jatkuvasti kytätä puhelinta ja pyöriä vaikka facebookissa ja pelata pelejä, mitä eivät tietysti kerro esimiehelle että tekevät paljon muutakin sillä puhelimella työpäivän aikana kuin että vaan olisivat omiin lapsiinsa yhteydessä... Olo on vain sellanen että mä olen näille hoitajille pelkkä piika. Kukaan ei kunnolla kai oikeasti arvosta minua ja käsittämätöntä, että nämä vanhemmat harakat kohtelee jotain niiden oman lapsen ikäistä ihmistä näin , eikä omatunto näköjään näyttävästi pakota paskaakaan ...
3kk. Oon kerenny duunissa jo olla ja esimies on potkinu kaks ihmistä ulos. Mitkä minusta oli ihan mukavia ja hyviä työntekijöitä, kun olen heidän toimintaansa seurannut, sillon kun ovat olleet samoissa vuoroissa minun kanssa.
Esimiestä meillä haukkuu myös muut työntekijät seläntakana.
Minut sotketaan paskanpuhumisrinkiin mukaan, sanomalla: " nääthän sä, mä oon tehny töitä! sä voit puolustaa mua sitten, jos tulee jotain. " ja luullaan, että mä naiivina uskon, koko homman ja meen mukaan...
Musta välillä jopa puhutaan lapsena, vaikka olen nuori nainen! Minkähän ikänen heille sitten ei ois lapsi, ehkä yli 30vee...? Kun 21-vuotiasta työtoverianikin, joka on raskaana, sanotaan lapseksi ...
Niin mitä vittua tässä pitäis oikein tehdä? kaikki on kyllä aivan helvetin sekasin ...
Ja kuka minusta puhuu paskaa ja vissiin nämäkin hoitajat jotka puhuu paskaa, tekee välillä mun töitä, kysymättä multa ja sitten valittaa esimiehelle että en tee töitä...
Esimies on palkannu myös meille muutaman, ERITTÄIN vittumaisen työntekijän.
Kaikki tuntuu nyt harmaalta, mutta tee niin kuin parhaaksi näet. Itse varmasti puhuisin tästä työkkärissä ja pyytäisin heiltä neuvoa. Tuntuisi epäoikeudenmukaiselta, että tästä tulisi karenssia. Koskaan ei pitäisi tehdä mitään sellaista, mikä tuntuu järkyttävän pahalta eikä kenenkään pitäisi pakottaa siihen.