mitä puudutuksia teillä oli avautumisvaiheessa

ja ponnistusvaiheessa ja miten auttoivat??

 

Epiduraali oli viimeks ja hyvin auttoi,ponnistus vaiheessa ei ollu puudutuksia.Ekalla kerralla oli pcb tai mikä se nyt olikaan ja se ei auttanu supistuskipuihin mulla.

 

vesi ja ilokaasu...auttoivat erinomaisesti

 

Sain ensin jonkun piikin kankkuun, joka auttoi tunnin ajan, sitten mentiin vesialtaaseen jossa otin 2 vesirakkulaa vatsaan. Auttoivat hyvin kipuun, mutta se sitten oikeasti sattuu kun ne laitetaan. Ilokaasu ei mulla toiminut joten olin ilman mitään siihen asti että sain epiduraalin. Sekin alkoi auttamaan vasta ihan lopussa.

 

Ensin oli kohdunkaulakanavan puudutus, auttoi muuten hyvin, paitsi puudutti vain toisen puolen. Eli voimisti huomattavasti polttoja sillä puutumattomalla puolella. Synnytys ei enää edennyt, kun jännitin lihaksia kivun vuoksi liikaa, joten laitettiin spinaali. En tykännyt yhtään siitä, en halua enää toisessa synnytyksessä spinaalia tai epiduraalia. Vei kaikki kivut kokonaan, en tuntenut supistuksia, en tiennyt millon ponnistaa. Pitkitti synnytystä huomattavasti. Onneksi spinaalin vaikutus kestää vain pari tuntia, joten sain ponnistaa lopulta luomuna. Siis tunsin ponnistamisen tarpeen, mitä ei puudutuksen aikana tuntunut...

 

Epiduraali oli avautumisvaiheessa. Se auttoi tosi hyvin. Vei oikeestaan kokonaan kivun pois, mutta paineentunnen jäi, joten tunsin kuitenkin aina, kun supisti. Puudutuksen teho alkoi loppua juuri, kun avaavat supistukset oli pahimmillaan ja oltiin pääsemässä pian ponnistamaan, joten ponnistus vissiin sujui sitten aika pitkälti ilma puudutuksia.

 

En ehtinyt saada muita kivunlievitystä kuin ilokaasua (en tiedä vähensikö kipua vai veikö vaan paha olo huomion pois kivusta..), mutta nyt jälkeenpäin kun miettii niin eipä sitä muuta olisikaan tarvinnut... En olisi uskonut että esikoinen syntyisi niin helposti. En voi sanoa että olisi jäänyt kauhukuvia mieleen, ja että olisi tuttujen puheet pitäneet paikkansa kovista kivuista, hyvä että hengissä selviää.. Sattuihan se, mutta ei niin paljon ettei olisi kestänyt... Itse olisin ollut vielä kotona, mutta onneksi mies melkein pakotti soittamaan synnärille... Paljon myöhemmin jos oltais lähdetty, niin ei oltaisi ehditty... Mutta tietysti jokainen kokee kivun eri tavalla...

 

sain kans jonkin piikin kankkuun heti ens alkuun ja sit synnytyssalissa kivut meni niin koviks etten tienny miten päin olis (olin 5cm auki), sain melkein heti epiduraalin jota annosteltiin lisäâ synnytyksen loppuun, joten se vei sitten kivut kokonaan pois, esim ompeluita yms en tuntenu kyllâ yhtâän, en myöskään suppareita kun ponnistelin, mutta parempi niin.

 

Mulle piti laittaa epiduraali, mutta anestesialääkärillä oli kiireitä, ja jouduttiin odottelemaan. Siinä vetelin ilokaasua, josta ei ollu mitään apua, melkein oksensin! Vajaan tunnin odottelun jälkeen pyysin saada "edes jotain", ja kätilö laitto mulle paracervikaalipuudutuksen kohdunsuun toiselle puolelle. Toisella puolella ei ollu enää tilaa, olin jo 9cm auki. Eli siis vajavaisella puudutuksella edettiin, mutta suuri apu oli siltikin. Supparit tuntui kipeinä edelleen, mutta pystyin olemaan niiden kanssa, ja kohta sainkin jo alkaa ponnistamaan. Alapäähän ei sattunut yhtään ponnistaessa, joten aine puudutti hyvin myös ko. paikan!

 

Esikoista synnyttäessä otin kohdunkaula puudutuksen ja ilokaasua.Niistä ei oikeen apua ollu kivunlievitykseen.Ilokaasusta tuli huono olo ja yökkäilin siihen asti ku vauva oli syntynyt.
Keskimmäiselle otin epiduraalin ja se tuntu taivaalliselta.Kivut hävis melkein kokonaan ja supistukset tuntu vaan pikku nipistyksiltä alaselässä.Ponnistuskaan ei tuntunu missään vaikka repesin.
Kuopus syntyi luomuna.

 

Avautumisvaiheessa epiduraali ja ponnistaessa ei mitään

 

Avautuminen eteni huimaa vauhtia, eli 1 tunnissa... Olin ensisynnyttäjä.
Ensin sain lämpimiä ryynytyynyjä ja suihkua. Eivät mielestäni tehonneet ollenkaan. Sitten sain Petidiinä, joka ei auttanut myöskään ja sai minut ainakin oksentamaan kun sain ekan hörppäyksen ilokaasua. Silloin jo alettiin tosin ponnistamaan....joten siihen ne kivunlievitykset tyssäs ja lopulta "luomuna" tuli poika - terhakkaana maailmaan!

Jos olet menossa synnyttämään, niin mene vain avoimin mielin ja kuuntele vain kätilöitä ja luota heidän ammattitaitoon! Kyllä se hyvin menee! =)

 

\

vesi ja ilokaasu...auttoivat erinomaisesti

Samoin.Ihan alussa laittovat sen "vanhan" puudutteen,en muista nimeä,että sain 2vrk:n valvomisen jälkeen vähän nukkua.Lopussa laitettiin pudendaali,mut ei ehtinyt auttaa kun ponnistus alkoi vajaan 10 min.päästä...Hyvin selvis ammeella ja ilokaasulla,ainakin näin jälkeenpäin ajatellen

 

ilokaasua, ei auttanut, oksensin. tramal-piikki, ei tuntunut missään. paracervikaali, auttoi ihanasti! epiduraali: taivas!

 

Avautumisvaiheen alussa oli kovat kivut, myös yöllä sairaalassa odotellessa. Sain Para-tabseja, Dormicumin ja Tramalia, että uni tulisi paremmin, eipä tullut. Lievitti oloa tunniksi kerrallaan.
Ennen synnytyssaliin menoa pyysin epiduraalia, vaikka halusin synnyttää "luomuna" väsyin kivuista niin paljon. Epiduraali vauhditti supistuksiakin ja oksitosiinitippakin oli helpompi kestää. Ponnistuksen tarve tuntui ihan hyvin ja kaikki meni todella hyvin ja suuremmitta kivuitta-en varmasti sanoisi näin, ellen olisi epiduraaliin kallistunut!

 

Avautumisen loppuvaiheessa aquarakkulat auttoivat, jatkuva selkäpoltto helpottui erillisiksi poltoiksi.Alapään paikallispuudutus pään tullessa ulos, ei tarvinnut turhaan jännittää repeämistä.Episiotomiakin tehtiin mutta kai alapää muutenkin olisi puudutettu, yksinkertainen ja vaaratonhan paikallispuudute on, kuin hammaslääkärissä.10 tikin ompelu oli lähes kivuton.Buranaa seuraavat viikot =)

 

vesi (suihku ja amme) ja lopuksi ilokaasu...toimi ainakin minulla.

 

Ensin suihku ja amme....eipä hirveemmin auttanu.
Sitten aquarakkulat jotka ei auttanu ja viimeks kohdunkaulanpuudute joka auttoi 1,5h ajan aika hyvin. Ei poistanu kipuja mutta lievensi siksi aikaa siedettäviksi.

 

No tässä hyvä juttu: sain muka sitä ilokaasua. Ihmettelin kovasti kun ei siitä mitään apua ollut eikä muutenkaan tuntunut "missään" (siis se ilokaasu, supistukset kyllä olivat helvetillisiä). No, siinä parin tunnin päästä huomattiin että hei, letkuhan ei ole koneessa kiinni, roikkuu lattialla koneen vieressä. (Tuli vähän pöhkö olo siinä vaiheessa.) Että iloisesti ilmaa siinä hengittelin, eipä ollut ihme kun ei auttanut. Nyt voi vaan nauraa näin jälkeenpäin .

Anestesialääkäriäkin sai odottaa tuntikaupalla, niin että kätilö ei edes uskaltanut tarkistaa toista kertaa kuinka paljon olin auki kun lääkäri lopulta tuli. Sanoi vain että tarkistetaan heti kun on epiduraali paikallaan. Ja olinkin jo 10 cm auki. No, saipahan ainakin hetken hengähtää sen epiduraalin kanssa ennen ponnistusta, se olikin ihanaa rauhaa, mutta melkein meni siis luomuksi se synnytys.

 

\

En ehtinyt saada muita kivunlievitystä kuin ilokaasua (en tiedä vähensikö kipua vai veikö vaan paha olo huomion pois kivusta..), mutta nyt jälkeenpäin kun miettii niin eipä sitä muuta olisikaan tarvinnut... En olisi uskonut että esikoinen syntyisi niin helposti. En voi sanoa että olisi jäänyt kauhukuvia mieleen, ja että olisi tuttujen puheet pitäneet paikkansa kovista kivuista, hyvä että hengissä selviää.. Sattuihan se, mutta ei niin paljon ettei olisi kestänyt... Itse olisin ollut vielä kotona, mutta onneksi mies melkein pakotti soittamaan synnärille... Paljon myöhemmin jos oltais lähdetty, niin ei oltaisi ehditty... Mutta tietysti jokainen kokee kivun eri tavalla...

Kivun kokemisessakin on eroja, mutta ennen kaikkea itse kivuissa on eroja.

 

Ilokaasu B)

 

Avautumisvaiheen loppupuolella kohdunkaulanpuudute (kahteen paikkaan). Tehosi tosi hyvin, vei koko lantion tienoota polttelevan supistuskivun pois kokonaan. En tiedä, vaikuttiko se oloon vielä ponnistusvaiheessa.

 

Esikoisesta tramal-piikki(ei mitään apua, pahan olon aiheutti) ja aquarakkulat...toisesta ja kolmannesta ei mitään...

 

\

No tässä hyvä juttu: sain muka sitä ilokaasua. Ihmettelin kovasti kun ei siitä mitään apua ollut eikä muutenkaan tuntunut "missään" (siis se ilokaasu, supistukset kyllä olivat helvetillisiä). No, siinä parin tunnin päästä huomattiin että hei, letkuhan ei ole koneessa kiinni, roikkuu lattialla koneen vieressä. (Tuli vähän pöhkö olo siinä vaiheessa.) Että iloisesti ilmaa siinä hengittelin, eipä ollut ihme kun ei auttanut. Nyt voi vaan nauraa näin jälkeenpäin .

Anestesialääkäriäkin sai odottaa tuntikaupalla, niin että kätilö ei edes uskaltanut tarkistaa toista kertaa kuinka paljon olin auki kun lääkäri lopulta tuli. Sanoi vain että tarkistetaan heti kun on epiduraali paikallaan. Ja olinkin jo 10 cm auki. No, saipahan ainakin hetken hengähtää sen epiduraalin kanssa ennen ponnistusta, se olikin ihanaa rauhaa, mutta melkein meni siis luomuksi se synnytys.

Onhan tuo aika hyvä
Ja jos saan luvan niin vähän jutulle hihittelen..

 

Ekassa synnytyksessä pelkkä lämmin vesi ammeessa. sekä kokeilivat akupunktio neuloja päähän sekä käsiin; ei mitään vaikutusta.
Toisessa synnytyksessä selvisin ilokaasua hengitellen, oisin saanut epiduraalin, mutten tarvinnut/halunnut sitä.
Kätilöt sanoivatkin että olet Luomu synnyttäjä!!
Mutta tottakai otan kivunlievitystä jos tarve ja tilanne vaatii ja jos sitä annetaan mahdollisissa seuraavissa synnytyksissä.