En usko, että ihan hirveästi KADUN elämääni. Siis sillä tavalla, että ajattelisin eläneeni ihan väärällä tavalla tai ettenkö olisi osannut vaikka nauttia tarpeeksi tms.
Analysoin jo nyt sellaisia mahd katkeruttavia asioita joita pyrin korjailemaan, psyykkaan itseäni ajattelemaan, että kaikki kuitenkin järjestyy vaikka mikä romahtaisi ja jos ei, se on sen ajan murhe. Pyrin ottamaan joka ikinen päivä onnellisista arkisista hetkistä kaiken irti, enkä vain elellä huomisessa. Tuossa on minusta jo aika hyvä paketti onnelliseen elämään.
Jotain pientä voi toki tulla, mutta tuskin silloinkaan olen sellaista asioissa vanhoista asioista märehtivää ja katuilevaa tyyppiä.