mitä Te tekisitte ?

Olen aina ajatellut että kun on perhe jossa toinen ,tässä tapauksessa mies käy töissä tulee kotiin syödään yhdessä,ehkä menee suihkuun ja touhuu omiaan (selaa netissä,lukee tms) ja on kiinostunut lapsestaan. Tässä tuleekin se mutta..mies sanoi ettei jaksa eikä häntä kiinosta oma lapsi. Mulla toi ikävä kyllä soi korvissa koko ajan ,aina uudelleen ja uudelleen.
Jos en rakastaisi niin kovin toista ,varmasti jättäisin tuon kommentin takia, mutta nyt tuntuu et lähinnä kidutan itseäni.
Ja sanottakoon että lapsen kanssa viettämä aika on todella vähäistä.Lapsi (reilusti alle 1v) ei syö maitoa hänen sylissään,ei nukahda ja vielä vähemmän rauhoittuu..olen alusta asti yrittänyt ja yrittänyt mutta en voi tän enempää tehdä.
Mitä Te tekisistte?

 

Lykkäisin tylysti tenavan ukon syliin ja toteaisin että se on myös sinun lapsi ja sinä alat muuten kiinnostua siittä nyt. Sillä välin puuhaisin omia asioitani ku ukko tutustuu lapseensa.

 

Lykkäisin tylysti tenavan ukon syliin ja toteaisin että se on myös sinun lapsi ja sinä alat muuten kiinnostua siittä nyt. Sillä välin puuhaisin omia asioitani ku ukko tutustuu lapseensa.

on tehty,muttei siitä tule mitään...ja enemmän kuin kaksi kertaa.ei suostu edes lähtee enää esim kävelee et voisin mopata koska "pelkää" et lapsi alkaa huutaa ja kun ei rauhoitu hälle (onko ihme kun ei vietä aikaa)..just tässä eräs aamu pyysin et katsoisko kun käyn vanhimman tyttäreni keskustelu jutussa koululla niin tokas vaan enkö voi ottaa mukaan =/
ei kai täs auta kun jotain tehdä..en vaan jaksa enää pyytää enkä pakottaa

 

Ottaisin lapseni ja lähtisin pois. En voisi rakastaa tunneköyhää miestä.

 

Ei muuta kuin lapsi miehelle ja sinä vaikka iltakävelylle, meillä mies aluksi oli aika arka käsittelemään ja syöttämään lasta, ei varmaan oikei uskaltanut. Mies varmasti huomasi että minulla oli paljon varmemmat otteet ja lapsi rauhoittukin minun syliin nopeasti ja sen takia olisi halunnut että minä hoitelen.

Mitä isommaksi lapsi kasvaa sitä enemmän se on kiinni isässään ja tekee hänen kanssaan isompien lasten juttuja joissa äitiä ei tarvita kuten uimiset ja pyöräilyt. Uskon että teilläkin tilanne muutuu vielä!

 

En vaan näe itseäni tollasen ihmisen kanssa...joten ero.

 

Minä haluaisin selvittää, että miksi miestä ei kiinnosta oma lapsi.

 

Minä en olisi päästänyt alkuunsakaan tilannetta tohon. Kun mä tulin synnäriltä kotiin, lykkäsin vauvan miehelle ja sanosin meneväni nukkumaan. Miehen eka lapsi eikä muutenkaan kokemusta lapsista (mun toinen), mutta mä olen sitä mieltä, että kyllä aikuinen ihminen vauvan kanssa pärjää. Mä olen kavereiden kohdalla seurannut monesti tota "mies ei osallistu" -valitusta ja usein se on just siitä, että nainen hoitaa alussa ja mies ei pääse mukaan osallistumaan eikä sitä sidettä isän ja lapsen välille synny. Minä halusin alusta asti tehdä miehelle selväksi, että lapsi on puoliksi hänen!

 

Meillä mies oli kans ekasta vauvasta hyvin vähän kiinnostunut. Ei kyllä koskaan sanonut, että sitä ei vauva kiinnosta, mutta ei vaan ollu sen kanssa juuri koskaan. Ja jos oli, niin mä "heitin" vauvan hänelle ja sanoin, että pidä sinä nyt. Yhtään vaippaa ei tainnu vaihtaa jne. Kun vauva kasvoi taaperoksi, niin alkoi kiinnostaa miestäkin. Alkoi touhuta lapsen kanssa. Toistakaan vauvaa ei juuri hoitanut. Sylissä piti kyllä, mutta hoito oli mun vastuulla. Ja taas kun vauvasta tuli taapero, alkoi touhuta myös hänen kanssaan.

Nykyisin, kun lapset ovat jo 5v ja 3v, leikkii ihan täysillä niiden kanssa. Edelleen päävastuu hoidosta on mulla. Hampaiden pesu taitaa olla ainoa, minkä mies hoitaa lähestulkoon aina, mutta muuten mä huolehdin.

Kaikki miehet ei vaan osaa olla vauvan kanssa, eikä niitä vauvat varmaan silleen kiinnostakaan just tuon osaamisen takia. Toivottavasti teilläkin mies innostuu sitten, kun vauvasta tulee isompi ja sen kanssa voi erilailla touhuta.

 

Ei muuta kuin lapsi miehelle ja sinä vaikka iltakävelylle, meillä mies aluksi oli aika arka käsittelemään ja syöttämään lasta, ei varmaan oikei uskaltanut. Mies varmasti huomasi että minulla oli paljon varmemmat otteet ja lapsi rauhoittukin minun syliin nopeasti ja sen takia olisi halunnut että minä hoitelen.

Mitä isommaksi lapsi kasvaa sitä enemmän se on kiinni isässään ja tekee hänen kanssaan isompien lasten juttuja joissa äitiä ei tarvita kuten uimiset ja pyöräilyt. Uskon että teilläkin tilanne muutuu vielä!

mä olen uskonut niin tähän päivään saakka. mitä enemmän lapsi kasvaa ja liikkuu sen vaikeampaa kaikki on. on sanonu suoraan että on paska isä eikä vietä tarpeeksi aikaa lapsen kanssa. olen ollut todella kärsivällinen kun toiselle esikoinen kyseessä mutta ei auta ei.

sisu: olen kysyny syytä ja on suurimmaksi osaksi noi edellä mainitut asiat sanonu.

 

Minä en olisi päästänyt alkuunsakaan tilannetta tohon. Kun mä tulin synnäriltä kotiin, lykkäsin vauvan miehelle ja sanosin meneväni nukkumaan. Miehen eka lapsi eikä muutenkaan kokemusta lapsista (mun toinen), mutta mä olen sitä mieltä, että kyllä aikuinen ihminen vauvan kanssa pärjää. Mä olen kavereiden kohdalla seurannut monesti tota "mies ei osallistu" -valitusta ja usein se on just siitä, että nainen hoitaa alussa ja mies ei pääse mukaan osallistumaan eikä sitä sidettä isän ja lapsen välille synny. Minä halusin alusta asti tehdä miehelle selväksi, että lapsi on puoliksi hänen!

mä olen todellakin tehnyt selväksi et lapsi on puoliksi hänen! oon pyytäny ottaa mm mummolaan mut kun toinen sanoo ei niin ei.suuttuu ja lähtee niin mitä ihmettä sitä voi väkisin tehdä?

 

Meillä tällanen tilanne on nyt päätyny siihen että 4v ja 8v eivät "huoli" isäänsä tekemään aamutoimia eivätkä monia muitakaan toimia. Heillä menee ihan hommat sekasin jos isä yrittää tehdä heidän kanssaan jotain sellaista joka on minun kanssani muodostunut tietynlaiseksi rutiiniksi.
Miehelle sanoinkin että kun minä olen ollut viimeiset 8 vuotta se 98%:nen lapsista huolehtija niin eivät he noin vaan totu muuhun.
Mies on nyt työttömänä, mutta minun tilannettani se ei ole kotioloissa helpottanut yhtään.