mitä teemme väärin?

niin, unohdin sanoa, että kaikkea ollaan kokeiltu, mutta mikään ei ole auttanut. Ehkä teillä auttaa tai yöhuudot loppuu nopeastikin!
Meillä myös Jimi juo maidon ennen unia, päivällä ja illalla. On se sellainen menijä, ettei me muuten saada häntä rauhoittumaan.

 

voi itku, kun en muista kaikkea kirjoittaa samaan viestiin. Halusin vaan vielä sanoa, että meillä on nyt 3kuukauden ikäinen vauvakin talossa, joka onneks nukkuu yöt kuin enkeli, eikä onneks herää isoveljen huutoihin.

 

Heippa! =)

Pakko kertoa meänki yö...23 nukkumaan...3.00 huutoa 15 minuuttia...(mies vei maidon...o-ou :\| ) 5.00 huutoa, joka jälleen hiljeni maitoon...double o-ou ) ja seiskalta ylös!

Mutta ihan huippua, että tänä iltana piiiitkästä aikaa söi iltapuuron - VAU! Toivottavasti tiedossa siis loistava yö!

Emmie oikein usko, että se sen aamuisen viereennostamisen takia huutaa nyt sitten jatkossa - kyllä lapsi sen ymmärtää. Meilläkin kun on se aamumaito niin ei se sitä koko yötä huuda. Tietää, että saa sen sitten vasta aamulla ja sen jälkeen voi tosiaan nousta ylös (vaikka harvemmin sen nykyään on tehny). Ja sehän on ihanaa, kun lapsi nukkuu vieressä ja jos siihen rauhoittuu nyt niin siittä vaan =) !

Ja vielä tuosta yhteydenpidosta - emmie nyt riesaksi halua ruveta, mutta voishan tuo ehkäpä vanhanaikaisestikin toimia...kirjeillä...?! Vai...?! =)

Oi, toivottavasti meillä kaikilla...Jimin perheessäkin on rauhaisa yö...täytyy sanoa, että pelottaa kyllä nyt jo valmiiksi...on aika väsy olo taas vaihteeksi... \|O mutta tiitiäinenki sammu niin nukkumaahan matkalle - kuulemisiin! =)

 

mä en kyllä valitettavasti osaa keksiä mitään hyvää konstia,mut sen sanon että en missään nimessä antais lapsen huutaa kauaa.Sehän ei voi olla hyväksi yhdellekän lapselle,noin pienestä kun on kyse.Lisää vaan turvattomuutta jollei itkuun vastata,se kun on hänen viestinsä jostakin.Todella kinkkinen ja kurja tilanne teillä,mut ajatelisin et siihen itkuun pitää jjotenkin reagoida.Kaikki kestää aikansa,ei hän varmasti enää 2v ikäisenä huutele sieltä sängystään.Hermoja kysytään ja niitä teille toivotankin.Toivottavasti jollain on tarjota hyviä neuvoja kokeiltavaksi.

 

kirjoitanpa sitten meidänkin yökuupoilijasta,kun hokasin et on niitä muitakinmeillä poika 1v,8kk.aina heräillyt yöllä,vauvana oli koliikinomaista,mikä paljastui maitoallergiaksi.sen jälkeen heräili noin 2h tunnin välein yössä.kaikkea on kokeiltu,paitsi unikoulua.en ole vain raskinut sitä pitää vaikka tiedän et jos oisin pitänyt sen jo silloin ku poika oli 6kk,neuvolanohjeiden mukaan,niin luultavasti oltais nukuttu monta yötä jo hyvin..?
poika nukkuu meidän vieressä,kun aikamme taistelin sen kanssa yöllä aina kauheat kantelut että nukahtaa syliin eka(tottui siihen vauvana)ja sitten laittaa omaan sänkyyn,mistä heti kohta aina heräsi ja huusi.niin olen jo niin luovuttanut et olen ottanut sen viereen koska rauhoittuu siihen melkein heti,kunhan eka saa maidonkorviketta ja tutin(siis,edelleenkin "mammaa" yöllä.)olen ollut niin väsynyt et en ole vielä jaksanut alkaa siitä pullosta vieroittaan.senkin takia kun nyt on havaittavissa hienoista parannusta noissa öissä,kun ei enään herää kuin kerran pari.mikä on ollut siis niin luksusta että ihan vois vaikka itkeä
niin olen kokeillut vettä mamman sijaan vaan ei auta.
miehellä on raskas työ joten olen tehnyt kaikkeni et sais nukkuu ja sanotaanko siis sitten vaikka niin et antanut pojalle periksi,koska niin tehdessäni olen myös itse saanut nukkua paremmin.kun siitä unesta on tullut niin tärkeä tekijä tässä äitiydessävälillä mä luulin et olen masentunut ku oli päivällä aina niin alakuloinen ja mikään ei huvittanut,sitten mä tajusin et se on väsymystä,siis kun mä oli jo niin väsynyt etten edes ite tajunnut olevani niin univeloissaniin sitten onneksi nuo yöt on kääntyneet kuin ihmeenkaupalla parempaan suuntaan.ja tällä hetkellä mä olen tyytyväinen niin etten edes toivo enään parempaa,kun nyt tunnen taas itsenikin elävämmäksi ja iloisemmaksi kun olen saanut nukkua paremmin.
niin muuten meilläkin se pahin aika ajoittui tohon vuoden molemmin puolin,siis lukuunottamatta sitä vauvaaikaa.sitten on ollut pari korvatulehdusta semmoista ettei mitään muita oireita ole ollut kuin se yöllä tunnin välein heräily ja kauhea levoton pyöriminen unissaan.lääkäri on kutsunut niitä semmoisiksi "hiipiviksi"tulehduksiksi.poskihampaiden tulo meillä myös on vastannut korviin,muttei ole kuitenkaan tehnyt tulehdusta mutta vaikuttanut siis suoraan noihin öihin,ja silloin on ollut myös sitä kimeää huutoa,mikä meillä on ainakin aina tarkoittanut jotain kipua.mä sanonkin et jos poika itkee sillain kimeästi selvästi korkeammalta kuin yleensä niin johonkin sattuu.opin sen itkun silloin vauvaaikana niin unohtumattomasti.mut näin,elämä onkoittakaa nukkua aina jos teillä on siihen mahdollisuus se ei mene koskaan pienen lapsen äidillä hukkaanvoimia kaikille! :hug:

 

Meillä esikoinen valvoi 7kk ikään asti, heräten 10 kertaa yössä. Silloin päätimme pitää unikoulun ilman huudattamista. Eli käytimme ns. väsytystekniikkaa.
Lapsi syötettiin illalla hyvin. Sitten vietiin sänkyyn tutin ja rätin kanssa (aiemmin nukutettiin syliin).Ovi laitettiin kiinni (opetimme samalla myös omaan sänkyyn).Kun huuto alkoi, menin n. 30s päästä takaisin. Otin syliin ja rauhoitin. Laskin sänkyyn ja lähdin pois. Kun huuto taas alkoi muutaman kymmene sekunnin päästä. Odotin taas n. 30s ja menin takaisin. Otin syliin ja odotin, kunnes rauhoittuu. Pistin taas säkyyn jne. Ekana iltana jatkoimme tätä pari tuntia tällä systeemillä,kunnes oli niin väsynyt, että nukahti. Pidin tarkoin huolta siitä, ettei nukahtanut syliin vaan laskin ennen nukahtamista sänkyyn. Tätä samaa jatkoimme muutaman yös, jonka jälkeen meillä on nukuttu yöt läpeensä. Neiti nyt 4,5v. Tosin välillä on tullut öitä, jolloin kokeili, voisiko alkaa temppuilun uudestaan, mutta kun järkkymättä toistimme samaa tyytyi siihen.
Kuopuksemme opetimme heti vauvasta nukahtamaan itse ilman tuttia omaan huoneeseen ja hän onkin nukkunut yöt läpeensä 2,5kk alkaen (olisimme toki antaneet maitoa nälkäänsä, mutta itse lopetti yösyömisen.) Hänen kanssaan ei ole tarvinnut koskaan läpi käydä unikouluja.
Mutta suosittelen unikoulua teillekkin lämpimästi!
Jos ei kotona onnistu, niin ensi- ja turvakotiin kannattaa soittaa!
=)

 

en jaksa lukea kaikkia viestejä, joten suo anteeksi jos toistan jonkun jo sanomia vinkkejä..
Eli siis, eihän se unikoulu tehoa välttämättä jo 3 päivässä, vaan saattaa viedä paljon kauemminkin. Pääasia on, et säännöt on etukäteen selvillä ja niistä ei lipsuta. Meillä meni nukahtamiset ihan höpöksi, ja poju juoksuttu vaan enemmän ja enemmän luokseen kun huomasi että mehän juostaan!=)
Sitten lopetettiin se tuntien nukuttaminen ja aloitettiin unikoulu. Yksi ilta huuteli melkein 3tuntia ja sitten luovutti ja nukahti. Toki käytiin noin 10 min välein tarkistaan tilanne. Tilanne helpottui.
Omaan huoneseen siirtämistä suosittelen todella, meillä samassa huoneessa nukkuminen ei onnistu. Nytkin kun on joskus levottomia öitä ja yritän ottaa viereen, niin poju vaan heiluu ja nousee istumaan eikä osaa rauhoittua, omaan sänkyyn sitten paremmin. Älkää ajatelko omaa ikäväänne, vaan oman huoneen käyttöönotto voi oikeastikin auttaa.
Me laitoimme hiljattain myös himmeän yövalon pojan huoneeseen, kun pimeinä iltoina heräsi huutamaan, ja johtuiko sitten lampusta vai mistä mutta taas nukkuu rauhallisesti.

 

Meidän yksivuotias on alkanut kanssa aamuyön huudon. Kävimme lääkärissä, korvat ym. ok. Lääkäri sanoi, että usein 1-vuotiailla yöeäämisiä alkaa aiheuttaa rytmin muutos. Se, että yleensä silloin lapsi siirtyy yksiin päiväuniin, tekee yöt levottomiksi. Sanoi, että vähän sama asia kuin että aikuinen matkustaisi joka päivä USAan eli vauvalla on jetlag...

 

Taas kiitän ja kumarran vaivautuneita! Kommenteistanne on enemmän apua kuin uskottekaan.

Omaan huoneeseen siirtämiselle on asetettu tavoite: ensikuun alussa se tapahtuu. Sitä ennen mies laittaa huoneen kuntoon, listat ja itse ompelen verhot. Ollaan remontoiti koko talo ja tuo huone vielä pikku viimeistelyjä vaille. Samalla kai tavallaan valmistaudutaan itse siihen, että pienokainen muutaa pois makkarista. Pahalta se tuntuu silti. =( Mutta jos auttaa niin miksi ei kokeilisi.

Viime yö meni taasen näin: (parempaan suuntaan menossa)
20.30 nukkumaan sen pirullisen maitopullon kanssa ja hyvin jäi yksin.
21.15 huutaa, menen huoneeseen, laitan tutin suuhun ja pitkäkseen. Itse käyn parisänkyyn makaamaan. Lapsi yrittää sängystään pois ja itkeskelee välillä, ei pahemmin. Asettuu aika pian n.10min mahalleen ja nukahtaa. mikä helpotus!
3.30 Itkua taas. Annan tutin ja huomaan että lapsella nenu ihan tukossa, ei pysty tuttia oikein imemään. Ei kuitenkaan itke yhtä soittoa vaan katkonaisesti ja möyhkää ja nousee polvilleen ja laskeutuu alas (tarkistaa, että olen vieressä?) ja nukahtaa reilun tunnin kuluttua vasta.
7 hereillä itkun kera taas. otan viereen (oliskohan kannattanut taaskaan...) ja sitten nukutaan vielä klo 8.30 asti.

Itkuja oli vähemmän taas kuin viime yönä, mutta tuo nenän tukkoisuus valvotti. Ja mietin tässä että olisko tuo 7 sitten meille aika nousta, kun nykyisin otan viereen ja jatketaan unia, vai miten? Lapsi ei kuitenkaan ihan virkku sillon vielä ole.

Miten muuten tuo omaan huoneeseen muutto? TE useamman lapsen vanhemmat, kumpaa suosittelette, molemmat lapset makkarissa vai toinen jon omassaan? Siitäkin on syyllisyyden tuntoja, kun vauva sitten pääsee taas äidin lähelle ja esikko joutuu omaan huoneeseen yksin. Voi, voi tätä äitinä olemisen vaikeutta!!!

 

Meillä yöheräämiset jatkuivat peräti 2.5v.saakka.Lapsi käy unen aikana päivän tapahtumia läpi(usein huomasin että jos rauhaton pvä,niin rauhaton yö-mutta ei aina pitänyt paikkaansa) ja "kauhu"unetkin tulevat jsskn vaiheessa mukaan ja kaiken uuden oppiminenkin saa levottomaksi ja ikä/kehitysvaiheet vaikuttaa tietysti.Syitä on monia,mutt kun ei aina ymmärrä mitä pienen ihmisen mielessä liikkuu.Itse voin syyllistyä siihen että kun asuimme kerostalossa ja nyt rivitalossa menin liian herkästi pojan luo yöllä kun ajattelin naapureita!Tulipa mieleen,että oletko kokeillut rauhallista musiikkia illalla nukkumaankäydessä/unilauluja,rauhottaisiko se?Usein sanotaan myös että aikuisen pitäisi käydä vain huoneessa sanomassa että"kaikki on hyvin ei mtään hätää,nukutaan nyt hyvää yötä" ja sitä pitäisi toistaa joka kerta..lopulta vähenee.Meillä siirtymiseen omaan huoneeseen muuton yhteydessä n.1.5v auttoi kun sanoi että äiti ja isi on ihan vieressä,ei hätää..Ja kannettiin päättäväisesti omaan sänkyyn takas jo tuli yöllä viereen.Pullottelut jätettiin illalla 1v.vanhana ja tutittelu 2v..Kyllä se siitä!Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa,se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.. \|O

 

Mie mietin tuota teän aamuista viereen ottamista - haittaako tuo, jos otat...ylös teän ei varmaankaan kannata silloin vielä nousta, kun kerran vielä puoltoistatuntiakin nukkuu siinä vieressä.

Toisaalta voisit toimia silloin aamullakin samallalailla kuin koko yön, jos et taho ottaa viereen...nukahtaishan se pikkunen varmaan vielä...ja jos ei niin sittenhän ne nousette...tuo vois tietty olla järkevämpää niin sitten jatkossa saattais nukkua koko yön omassa huoneessaan eikä kömpis teän viereen ehkä sittenkään kun on pois pinnasängystä...nojoo..

Ja mie totesin, että onkai mentävä nukkumaan takaisin tuonne makkariin, kun mies ei voi olla antamatta maitoa esikoiselle yöllä - ei jaksa kuunnella huutoa...oli taas koko viime yön kantanu sille maitoa ja oli vielä nukkunu miehen vieressä... :\| ...Päästetään siis mies nukkumaan rauhaisaan huoneeseen ja mie hoidan pirpanat...jep. =)

 

Aattelinpa minäkin kirjoittaa poitsumme nukkumisesta, vaikka en tiedä onko tästä silti aloittajalle mitään hyötyä. Meillä poika on nukahtanut aina omaan sänkyynsä ja neljän kuukauden iästä lähtien hän on nukkunut myös omassa huoneessaan. Yö syötöt lopetimme kerralla pojan ollessa puoli vuotias.

Opetimme pojan nukahtamaan itsekseen huudattamisen avulla. Eli annoimme itkeä pari minuuttia ja sitten kävimme katsomassa ja laittamassa tutin. Sitten annoimme pojan itkeä taas vähän kauemmin ennenkuin menimme katsomaan ja näin jatkoimme muutamana iltana. Meillä homma tuotti tulosta parin itkuillan jälkeen ja poika oppi nukahtamaan itsekseen omaan huoneeseensa. Tietysti silloin tällöin poika kokeili josko pääsisi pois sängystä, mutta antoi aina periksi suht vähällä huutamisella. Meillä kaikkien nukkuminen parani huomattavasti kun poika muutti omaan huoneeseen.

Nyt kun poika on 1v2kk nukahtaminen ei enää olekkaan niin yksinkertaista eikä uni rauhallista. Poika on saanut nukkumaan mennessä melkoisia itkukohtauksia eikä ole suostunut jäämään yksin. Yritin aluksi noudattaa vanhaa hyväksi havaittua kaavaa eli huudattaa, mutta pojan itku on aivan erilaista kuin aikaisemmin. Ennen hän itki sellaista "Haluan pois sängystä itkua", mutta nyt itku on aivan hysteeristä ja hän selvästi pelkää yksin jäämistä. En nyt sitten ole enää hennonnut jättää vaan olen ollut pojan vieressä pinniksen laidalla niin kauan, että on nukahtanut. Poika on saanut myös yöllä kauhukohtauksia eikä ole rauhoittunut muualle kuin meidän sänkyymme. Näin siis viimeiset pari viikkoa, mutta nyt näyttää taas vähän rauhallisemmalta. Tänään poika jäi itsekseen taas sänkyynsä ja nukahti nopeasti.

Luulen, että pojalla on nyt jokin kehitysvaihe menossa johon liittyvät nämä nukahtamisongelmat ja yksinjäämisen pelko. Olisiko sitten se eroahdistus mene ja tiedä. Uskon kuitenkin, että äiti kyllä kuulee milloin lasta voi esim. huudattaa ja milloin taas lapsella on oikeasti joku hätänä.

 

Meillä poika nukahtaa itsekseen, joskus saattaa huutaa hetken tai muuten vain riekkua sängyssä ennen kuin nukahtaa!
Joskus yritimme poikaa nukuttaa, silittää tms. mutta näistä nukutus yrityksistä poika vaan suuttuu entisestään. Kokeile laittaa omaan huoneeseen tai siirrä sänky huoneen toiselle puolelle ja illalla vain joku soittorasia (meillä soi 15min jonka aikana nukahtaa) soimaan, useampi tutti sänkyyn että löytää itse uuden, ja lapsi peiton alle ja valot pois ja itsekin pois huoneesta. Me annetaan pojan olla se 15min vaikka ääniä kuuluisi ennen kuin mennään katsomaan jos ei nyt aivan raivona kilju!

 

Meillä muksu huusi tutin perään pienempänä ja sitä sai nostaa alvariinsa,kunnes sain kaverilta vinkin:lyhensin tuttiketjua(ettei tukehdu tai pääse kiristämään) ja laitoin sen yöksi kiinni yöpaitaan ja näin tutti löytyi nopeasti omaan suukkiin..

 

Heips, päätimpä nyt minäkin osallistua tähän keskusteluun. Luin jokin aika sitten erään maineikkaan unitutkijan artikkelin lasten uni"häiriöistä". Hän muistuttaa, että lapsilla ja vauvoilla on hyvin harvoin uniongelmia-niitä on heidän vanhemillaan =) minut tämä kommentti herätti, sillä itse juuri tuolloin painiskelin kuopuksemme "uniongelman" kanssa.

Perheet ovat erilaisia, ja eri perheenjäsenillä on erilaisia emotionaalisia tarpeita. Sen vuoksi ei voi oll yhtä ainoaa mallia, joka auttaisi kaikkia vanhempia samalla tavalla. Sillä jos se olisi näin helppoa, niin emme näkisi joka viikko jossain päin maailmaa lehteä, jossa on artikkeli nimeltä ratkaise lapsesi uniongelmat. Uusin tutkimus osoittaa, että syntymästään asti äitinsä vieressä nukkuneet lapset oppivat nukahtamaan itsenäisesti myöhemmin kuin yksin nukkuvat. Samassa tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että taaperoiässä äitinsä vieressä nukkuvat lapset ovat päiväsaikaan itsenäisempiä ja kekseliäämpiä kuin omassa sängyssään nukkuvat ikätoverinsa. Lisäksi he viihtyvät paremmin yksin ja keskittyvät paremmin ngelmanratkaisuun kuin samanikäiset lapset, jotka ovat oppineet tyynnyttämään itsensä yksin uneen. Näillä asioilla on siis hintansa ja oma palkintonsa =)

Kaikki lapset haluavat vanhempiensa huomiota ja hoivaa ja yhtettä heihin ja vaikka jatkuva hoivan antaminen voi tuntua väsyttävältä ja vaikka saatammekin myöhemmin miettiä, olisiko pitänyt toimia toisin, todennäköisesti tekisimme kaiken samalla tavalla nähdessämme, miten tyytyväiseksi se tekee meidän lapsemme.
Kyse on siis eräänlaisesta vaihtokaupasta: mitä vanhemmat haluavat ja mistä he ovat valmiita luopumaan?

Itse lopetin unikouluhössötykset, kun ne eivät tuottaneet tulosta ja voimme kaikki huonosti :ashamed: . Unikoulun päämääränähän on ehdollistaa lapsi tyynnytämään itse itsensä uneen ja saada yöheräilyt ja niihin liittyvä itku loppumaan. Kannattaa kuitenkin pitä mielessä että "on täysin normaalia ja terveellistä, että vauvat ja pienet lapset eivät nuku läpi yön, vaan vaativat vanhempiensa huolenpitoa." Seuraava lainaus tutkimuksesta oli mielestäni hyvin lohduttavaa =) "itku on evoluution aikana syntynyt ominaisuus, jolla lapsi viestittää tarpeistaan ja hädästään vanhemmilleen ja kutsuu hänet paikalle. Yöllä yksin itkevä lapsi yrittää korjata olosuhteita, jotka satoja tuhansia vuosia sitten tiesivät hänelle varmaa kuolemaa. Minun mielestäni lapset, jotka vastustavat ponnekaasti eroa vanhemmistaan ja yrittävät näin pelastaa henkensä, ovat biologisesti parhaiten sopeutuneita ja terveimpiä. he tulkitsevat oikein ympäristönsä viestejä ja vastaavat asianmukaisesti niiden herättämiin tunnetiloihin." Itku viestittää lapsen tarpeista, tämä sai minut heräämään kuuntelemaan lapseni tarpeita en halua menettää lapseni luottamusta siihen, että kun hänellä on hätä, olen paikalla. Sen lisäksi lapsi menettää hyvin paljon energiaa itkiessään, joka on pois kasvusta ja onhan selvää, että itkiessään hän on hyvin hätääntynyt ja surullinen :ashamed: . Tästä tuli nyt pitkä viesti, mutta toivottavasti se herättää ajatuksia =)

 

Hei Himpula!
Kyllä oli hyvä teksti ja mielenkiinnolla sitä luin. Tosin tuostakaan ei ikävä kyllä apua tilanteeseen ole...sillä kuten aikaisemmin on kirjoitettu...mikään ei auta ja jos on läsnä lohduttelemassa lapsen itkiessä niin se kestää vaan kolme kertaa kauemmin eli parempi vaan mennä välillä pois - tiä sitten lopettaako itkunsa sen takia, että on niin turvaton olo, että toteaa, että on parempi nukahtaa kuin itkeä niin ettei kukaan reagoi...(tai siis reagoi tasaisin väliajoin)...mutta siis TOSI hienoa jos olette löytäneet avun tuosta . Oi mie mielelläni nukkuisin lasten kanssa, jos he vaan siihen suostuisivat...hmm. Mitäs muuta piti sanomani...en muista...kiitos kaunis ja kumarrus kuites =) .
Niin, kaiken tämän palstailun jälkeen olen siis iloinen huomatessani, ettei lapsemme ole ainoa ja samalla todetessani että tämä on siis normaalia...helpottaa suhtautumista, kun ei tartte koko ajan huolehtia että miten pitäis toimia ja toimiiko väärin...Olen siis todennut, että olen kaikkeni tehnyt ja nyt meillä vaan huudetaan - niin kauan kuin huudetaan - ei kait siinä muuta. =)

 

Aivan kuin meillä, tyttö on 1,4 vuotta. Nukkunut nyt puolitoista viikkoa omassa huoneessa ja kas IHME ON TAPAHTUNUT; nukkuu yön putkeen 11 tuntia. Tätä ennen on herätty 5 kertaa joka yö, koko ajan, välillä 3 tuntia ilman syytä parkuen. Kannattaa kokeilla omaa huonetta: meillä on parantunut huomattavasti sekä minun, miehen että tytön elämänlaatu: kaikki olemme levänneitä ja hyväntuulisia todella monen zombie-kuukauden jälkeen. Elämä on jälleen ihanaa!"!!!!!!!

 

\

Aivan kuin meillä, tyttö on 1,4 vuotta. Nukkunut nyt puolitoista viikkoa omassa huoneessa ja kas IHME ON TAPAHTUNUT; nukkuu yön putkeen 11 tuntia. Tätä ennen on herätty 5 kertaa joka yö, koko ajan, välillä 3 tuntia ilman syytä parkuen. Kannattaa kokeilla omaa huonetta: meillä on parantunut huomattavasti sekä minun, miehen että tytön elämänlaatu: kaikki olemme levänneitä ja hyväntuulisia todella monen zombie-kuukauden jälkeen. Elämä on jälleen ihanaa!"!!!!!!!

Onko teillä käytössä tuttia tai unilelua jne? Entäs maitopulloa? Kuinka lapsi menee nukkumaan, nukahtaako itse vai nukutetaanko esim. syliin.

Meillä 1v lapsi siirtyy viikonloppuna omaan huoneeseen ja vähän jänskättää!

 

Onpas tullut paljon vastauksia! Hyvä niin, voi kokeilla kaikkea.

Lapsi ehdottomasti omaan huoneeseen!!!!! Meidän poika on ollut omassa huoneessaan jo 1kk lähti, vaikka imetin 3x yössä mutta periaate kysymys ja hän nukkui läpi yön jo 4-5kk sitten 19-07 tossa 6kk jota tekee yhä edelleen omassa huoneessaan ovi kiinni. Hän on nyt 15kk, ei ongelmia ole ollut minkään näköisiä nukkumisen kanssa.

Ensinnäkin en tiedä tulenko auttamaan yhtään mutta pitää antaa huutaa eli siis kontrolloitua itkua kannattaa kokeilla vaikka sitä tulis 5h putkeen. Eli siis joku kirjotti tosta eka mennään 5min päästä sitten 10min sitten 15 jne. Se on hyväx havaittu.
Lapset eivät ole tyhmiä ja varmastikkin teidän tapauksessa lapsenne tietää että tulet luovuttamaan jossain vaiheessa show ja otat viereen ja homma vaan pahenee iän myötä, lupaan.
Sitten vielä että lapsien nukkumaanmeno aika on 19-20.30...................se on ihan varma että lapsi on yliväsy jos hänet pannaan petiin 22 ja muutenkin se hyssyttely ja hassuttelu sängynvieressä on ihan siis viimeinen vaihtoehto...voipi olla että käy pian niin kun ystävättärelleni että vieläkin hyssyttää ja tyttö on 5v!!!!!!!
Kannattaa siis ottaa järki käteen ja ajatella kaikkia vaihtoehtoja loogisesti. Jos lapsenne nukkuu omassa huoneessaan, kaikki hyvin, syönyt ja juonut päivän aikana normaalisti, antakaa riehua. Se hyssyttely on ikuinen oravanpyörä ja se kestää kauan ja on erittäin tuskallista parisuhteellekkin.
Tässä tapauksessa sanon kuuntele järjen ääntä ja siirä lapsi omaan huoneeseen. Miehesi sanoi että ei mutta onko hän se joka on lapsen kanssa koko päivän väsyneenä?
Tsemppiä matkaan****

 

[/quote]

Ja sitten nuo mahavaivat. Niihin en sen takia usko, kun itkut on jokaöisiä. Eri asia jos silloin tällöin vaan itkettäisi. Ja tuo syliin otto ja esim. laulaminen saattais meidän tapauksessa aloittaa vaan pahan kierteen siihen että haluais laulua joka yö ja heräis. Mutta tietenkin ymmärrän kun satunnaista on ja syynä esim. juuri mahavaivat.


[/quote]

Tähän mahavaivaan sanoisin, että meillä mahavaivat olivat jossain vaiheessa ihan joka öisiä. Päivällä kun oli muuta touhua niin ei ilmeisesti ehtinyt vaivaamaan mutta yöt.. huh mitä huutoa. Rupesimme antamaan gefilus tabletteja ja parin päivän jälkeen yöt rauhoittuivat. Joten voi olla mahavaivaakin. Kokeileppas noita gefilustabletteja.

 

En minäkään kaikkia vastauksia jaksanut lukea, mutta oman lusikkani tähän soppaa laitan silti.

MEillä lapsi alkoi nukkua paremmin kun siirrettiin omaan huoneeseen nukkumaan. Minäkään en raskinut sitä "liian aikaisin" tehdä, kun ajattelin ettei pärjää koko yötä itsekseen enkä jaksa toiseen huoneeseen pomppia monesti yössään juuri sen takia että valvottaa. Mutta tilanne rauhoittuikin.
Toinen, mikä rauhoitti huomattavasti öitä, oli se, että tutti jäi pois. Se jäi vähän vahingossa, mutta kuitenkin. Eli enää ei tarvitse mennä laittamaan kesken unen kadonnutta tuttia suuhun monta kertaa yössä..

Nyt lapsi on 2 v ja meillä on joskus öitä, jolloin ei valvota ollenkaan. Yleistä on että kerran yössä huutaa. Jos juoksuttaa vierellään enemmän, peittelyn lisäksi sanotaan selkeästi ja tyhjentävästi, että nyt on yö, nuku!

Mutta hyvin usein lapsi haluaa varmistuksen että aikuinen tai siis äiti on paikalla eikä ole jättänyt häntä, eli silitys = kosketus on, peittely ja kehoitus jatkaa unia...

Teillä yksi huudon syy voi olla se, että lapsi nukahtaa pullolle. Ehkä hän herää yöllä huutamaan sitä pulloa??? Ja sitä aikuista, joka jäi nukuttamaan. Herää yöllä ilman näitä, ja on loukkaantunut??

Meillä on tutti enää päiväunikäytössä, koska hakisi unta niin kauan että ei ole järkevää enää. Yöunille hakee unta joskus tunnin, joskus simahtaa melkein heti, unirätti ja unilelu on. Ja iltasatu ehdottomasti, muuten ei voi nukahtaa!

 

Meillä poika nukku ekan puoli vuotta ihan hyvin. Sitten alkoi helvetti! 4 kuukautta meni niin, että heräsi läpi yön 5min - 40 min välein ja huusi hysteerisesti pahimmillaan jopa 2h putkeen. Huusi, riuhtoi ja jännitti itseään niin, että sylistä meinasi pudota. Allergiaa oli, mutta sitä en ensin uskonut syyksi, kun päivät ok ja lapsi virkeä ja tyytyväinen. Lopulta vein allergioihin erikoistuneelle lääkärille. Hän oli täysin varma, että allergia syynä. Osa lapsista reagoi sopimattomaan ruokaan vain öisin. Testit eivät näytä yleensä mitään vatsaoirein reagoivalla lapsella eli ei auta kuin itse kokeilla. Ensin epäilimme maitoallergiaa, koska se vauvalla oli pienenä. Jätimme maidon täysin pois kaikissa muodoissa kahdeksi viikoksi (muutamassa päivässä ei lääkärin mukaan välttämättä vatsa vielä ehdi täysin rauhoittua). Mitään muutosta ei tapahtunut. Sitten jätimme viljat pois ja huutokohtaukset loppuivat kuin seinään parissa päivässä! Heräily jatkui, mutta nukahti pelkällä tutin laitolla yms. Ensin tuntui luksukselta, mutta...

 

Kas kaima täällä.. Pitäsikö ite rekistöityä...

 

jatkoa edelliseen viestiini...
Nyt poika on siis 1v2kk ja edelleen heräilee 5 - 10 kertaa yössä. Nukkuu läpi yön omassa sängyssään, joka kiinni meidän sängyssä. Ei ole syönyt aikoihin öisin. Emme ota syliin emmekä viereen. Kokeiltu on, mutta virkistyy vaan. Pelkkä tutin laitto ja silitys. Poika nukkuu ilman peittoa, kun potkii sen aina pois. Käymme molemmat töissä ja väsymys vaivaa paljon enemmän, kun kotona ollessa, jolloin saattoi nukkua päikkärit. Unikoulua on kokeiltu tosi järjestelmällisesti 3 viikkoa täysin tuloksetta. Neuvolassa sanottiin ettei auta kaikille lapsille. Omaan huoneeseen laittamista myös mietitty, mutta nukkuu niin levottomasti, että usein aamulla täynnä mustelmia, kun hakkaa päätään sängyn laitoihin ja välillä jo yrittää kiivetä pois pinnasängystä. Että en oikein tiedä uskaltaisiko vielä kokeilla. Vatsavaivojakaan en sulje täysin pois, mutta luulen kyllä, että heräily jotain muuta, koska kipuhuutokohtaukset ovat loppuneet. Niitä tulee edelleen kolmen vuorokauden sisään, jos kokeillaan jotain ruoka-ainetta, joka ei vielä sovi. Eli enpä osaa juuri neuvoja antaa, mutta VOIMIA KAIKILLE YÖVALVOMISISTA KÄRSIVILLE! Täytyy vain uskoa, että jossain vaiheessa helpottaa!

 

\

\

Aivan kuin meillä, tyttö on 1,4 vuotta. Nukkunut nyt puolitoista viikkoa omassa huoneessa ja kas IHME ON TAPAHTUNUT; nukkuu yön putkeen 11 tuntia. Tätä ennen on herätty 5 kertaa joka yö, koko ajan, välillä 3 tuntia ilman syytä parkuen. Kannattaa kokeilla omaa huonetta: meillä on parantunut huomattavasti sekä minun, miehen että tytön elämänlaatu: kaikki olemme levänneitä ja hyväntuulisia todella monen zombie-kuukauden jälkeen. Elämä on jälleen ihanaa!"!!!!!!!

Onko teillä käytössä tuttia tai unilelua jne? Entäs maitopulloa? Kuinka lapsi menee nukkumaan, nukahtaako itse vai nukutetaanko esim. syliin.

Meillä 1v lapsi siirtyy viikonloppuna omaan huoneeseen ja vähän jänskättää!

SORI KUN EN OLE TÄÄLLÄ EHTINYT PYÖRIMÄÄN JA SULLE VASTAAMAAN! TYTTÖ NUKAHTAA AIVAN ITSEKSEEN (JUTTELEE 15-30 MINUUTTIA) . LAULAN HÄNELLE UNILAULUN SAMALLA, KUN NOSTAN SÄNKYYN. KAVERINA ON TUTTI JA UNINALLE. PULLOA EI OLE ENÄÄ KÄYTÖSSÄ. JOSKUS KUULUU YÖLLÄ LYHYT ITKAISU, MUTTA RAUHOITTUU ITSEKSEEN, EMME EDES EHDI HARKITA SITÄ, ETTÄ MENISIMME TILANNETTA TARKISTAMAAN.
TOIVOTTAVASTI TEILLÄ SUJUI MUUTOS HYVIN!