Mitä teen,vai kuuluuko ikään/uhmaan?

meillä poika 2,7-vuotta ja uhmaikä on todella paha,on toki hyviäkin päiviä mutta jos joku ei mene mielen mukaan tai häntä kieltää jne. hän suuttuu,huutaa/kiljuu,raivoo ja itkee... ja kaiken ruunaa ÄITI ON TYHMÄ,tai kuka nyt kieltääkin niin heti tulee tämä tyhmä...
on muitakin ns.haukkumasanoja mitä käyttää mutta tuo tyhmä on pahin,jonkin verran käyttää sanaa juntti,mutta se on sitten erilaisissa tilanteissa ja enemmän huumorimielessä jos näin voi ajatella... Tuntuu että tarhassa tuo vaan pahenee vaikka en voi tarhaa pelkästään syyttää että siellä on oppinut tämän kaiken,mutta eiköhän sielläkin ainakin vanhemmilta lapsilta kuule kaikenlaista?! Ja toinen on lällättely,ja se on tullut selkeästi tarhasta... onko muilla vastaavaa,vai olenko jotenkin epäonnistunut vanhempana,kuria meiltä kyllä löytyy ja poju istuu jäähyllä jos tekee tai sanoo jotain kiellettyä,mutta jotenkin tuntuu ettei meinaa mennä kaaliin... kuuluuko tämä tähän ikään ja uhmaan????

 

eikö kellään ole mitään vastaavaa kokemusta tms.???

 

No meillä on 3 v 5 kk ja nyt se sitten on iskenyt oikein kunnolla, uhma nimittäin. Mikään ei ole hyvin, mikään ei kelpaa, mitään ei totella, kaikki on tyhmiä ja KAIKILTA MENEE HERMO. Mä ymmärrän järjellä, että elämä on yhtä suurta tunnetta, kun on 3 vee, mutta kun mun voimat alkaa joinain iltoina loppua.. ja meillä tätä on ollut vasta kolme-neljä viikkoa... Mieheni tekee tosi pitkiä työpäiviä eikä hänestä siis ole paljon apuja, kun ei kotonakaan paljon ole... lapset on sairastellut viikkokausia ja tähän päälle vielä tämä aivan mahdoton uhma...

Ja hommaa pahentaa se, että välillä käyttäydyn itse kuin uhmaikäinen, poljen jalkaa ja huudan kuin palosireeni, ihme etteivät naapurit ole vielä kutsuneet sosiaaliporukkaa apuun... :ashamed:

Kai täät tästä. Meillä oli odotetavissakin, kun tähän asti lapsi on ollut kuin enekeli, ollaankin ihmetelty, että onko se meidän lainkaan. Nyt alkaa isin ja äidin luonne, geenikartta, paljastua... :kieh:

No, enpä osaa muuten auttaa kuin tarjota vertaistukea. Tsemppiä niin teille kuin meille!

 

Niin, ja piti vielä lisätä, että tuskin teet mitään niin kauheen väärin... Se ON se ikä vaan...

 

\

No meillä on 3 v 5 kk ja nyt se sitten on iskenyt oikein kunnolla, uhma nimittäin. Mikään ei ole hyvin, mikään ei kelpaa, mitään ei totella, kaikki on tyhmiä ja KAIKILTA MENEE HERMO. Mä ymmärrän järjellä, että elämä on yhtä suurta tunnetta, kun on 3 vee, mutta kun mun voimat alkaa joinain iltoina loppua.. ja meillä tätä on ollut vasta kolme-neljä viikkoa... Mieheni tekee tosi pitkiä työpäiviä eikä hänestä siis ole paljon apuja, kun ei kotonakaan paljon ole... lapset on sairastellut viikkokausia ja tähän päälle vielä tämä aivan mahdoton uhma...

Ja hommaa pahentaa se, että välillä käyttäydyn itse kuin uhmaikäinen, poljen jalkaa ja huudan kuin palosireeni, ihme etteivät naapurit ole vielä kutsuneet sosiaaliporukkaa apuun... :ashamed:

Kai täät tästä. Meillä oli odotetavissakin, kun tähän asti lapsi on ollut kuin enekeli, ollaankin ihmetelty, että onko se meidän lainkaan. Nyt alkaa isin ja äidin luonne, geenikartta, paljastua... :kieh:

No, enpä osaa muuten auttaa kuin tarjota vertaistukea. Tsemppiä niin teille kuin meille!

anteeks kun nauran, huvittaa vaan kun tuli ihan minä mieleen. tosta kun itelläkin kiehahtaa.. ei sille aina mahda mitään!!! lukekaa myös se ketju "uhmaikä" kö se oli? siä on vähän samasta aiheesta itekin kirjotin sinnekin. toi tepsii melko hyvin meil kun vie jäähylle omaan huoneeseen istuskeleen ja mietiskeleen hetkeks, jos ei usko puhetta. se on siinä mieles hyvä että välttää sillä tavallaan sen oman paukahtamisensa. lapsi purkaa raivoa omassa huoneessa, ja sit täytyy selittää vaaan tarkoin ja useaan otteeseen rauhallisesti, MIKSI näin, ja että tulee pois kun osaa käyttäytyä nätisti/on rauhoittunut ja uskoo mitä sanotaan, ettei aina tarvisi huuuuuuutaaaaaaa! kamalaa kyllä välillä :/

 

ja viä senverran... meillä on ollut tätä noin vuoden jo, että...... tuntuu niinku aina vain pahenis! Vaikka välil on parempia päiviä ja esim muiden ihmisten aikana lapsi PÄÄOSIN kuin enkeli! Likka 4v.

 

Minä olen odottanut että milloin se uhmaikä oikein loppuisi, ja olen vähän sitä mieltä että taitaa jatkua vaan. Kai ennen murrosikää on pieni tauko =)
Meidän oma on nimittäin tammikuussa 5 v täyttävä ja tuntuu että koko kulunut vuosi olis ainakin ollut kaikennäköistä tuittuilua milloin mistäkin.
Tietysti sekin on luonnekysymys: toiset vaan kiihtyy nopeammin nollasta sataan. Ja olkaa onnellisia, jos "vain" tyhmäksi haukutaan - minä olen kuullut että olen p---ka äiti

 

TYHMÄ äiti =) Et terveisiä vaan kaikille kanssa sisarille :wave: Asuu meillä kyllä joskus tyhmä isikin mutta useinmiten kyllä äiti.

 

\

meillä poika 2,7-vuotta ja uhmaikä on todella paha,on toki hyviäkin päiviä mutta jos joku ei mene mielen mukaan tai häntä kieltää jne. hän suuttuu,huutaa/kiljuu,raivoo ja itkee... ja kaiken ruunaa ÄITI ON TYHMÄ,tai kuka nyt kieltääkin niin heti tulee tämä tyhmä...
on muitakin ns.haukkumasanoja mitä käyttää mutta tuo tyhmä on pahin,jonkin verran käyttää sanaa juntti,mutta se on sitten erilaisissa tilanteissa ja enemmän huumorimielessä jos näin voi ajatella... Tuntuu että tarhassa tuo vaan pahenee vaikka en voi tarhaa pelkästään syyttää että siellä on oppinut tämän kaiken,mutta eiköhän sielläkin ainakin vanhemmilta lapsilta kuule kaikenlaista?! Ja toinen on lällättely,ja se on tullut selkeästi tarhasta... onko muilla vastaavaa,vai olenko jotenkin epäonnistunut vanhempana,kuria meiltä kyllä löytyy ja poju istuu jäähyllä jos tekee tai sanoo jotain kiellettyä,mutta jotenkin tuntuu ettei meinaa mennä kaaliin... kuuluuko tämä tähän ikään ja uhmaan????

Meillä sama tilanne ja poika saman ikäinen, eli 2v 7 kk. Ja uhma on aika kamala. Koskaan hän ei kyllä hauku tai lyö ketään ketään tai heitä mitään ( on perhepäivähoidossa, eikä varmaan ole siellä sitten oppinut) mutte muuten on välillä tosi raskasta kun huutaa täyttä kurkkua ja joka ikisestä asiasta on kauhea väittely (tyyliin saako ruokapöydääs seistä tuolilla, saako eteisestä ottaa saappaat ja kävellä niillä sisällä, saako lusikkalaatikot tyhjentää lattialle) ei näin kirjotettuna kyllä kuulosta kovin pahalle, mutta kun tilanne vaan jatkuu ja jatkuu ja pikkujutuista tulee niin iso numero ja tappelua voi olla koko iltakin, niin rasittavaa se on. Meillä tämä on kyllä aivan selvää uhmaa, koska niin niin selkeää sääntöjen ja vanhempien suuttumispisteen kokeilua. Meillä joutuu kanssa pesuhuoneeseen arestiin, jos kiukku vaan jatkuu, mutta tässä joku aika takaperin rupes tuntuun, että sekään ei toimi, eli ei siis tullut yhtään katumapäälle. Pari viikkoa sitten lisäsimme arestikäytäntöön "puhuttelun", eli poika ei pääse pois arestista ennen ennenkö kuuntelee nätisti ja kinaamatta, että miksi arestiin joutui ja miksi äiti/ isä suuttui ja sen jälkeen vielä pyytää anteeksi. Tämä on auttanut ainakin siinä, että samasta asiasta ei tappelu jatku kun arestista pois pääsee. Lisäksi on nyt ainakin jollain tasolla ymmärtänyt, että hänen tappelu saa isälle/ äidille pahan mielen aikaiseksi.

Välillä toki on hyviäkin aikoja ja kinaa ei synny juuri mistää ja tällainen tilanne saatta kestää viikkojakin, mutta sitten taas alkaa väittely ja oman tahdon kokeilu. Mutta eiköhän tämä tästä joskus, täytyy vaan jaksaa olla johdonmukainen ja kaikesta huolimatta antaa lapsen tuntea, että on turvassa ja rakastettu.

 

meillä oli semmonen "kähinä" yhessä vaiheessa AINA ku jostaki komensi tai joku ei menny mieliksi. Se loppu siihen, ku otin leuasta kiinni ja vihaisesti/napakasti sanoin että semmonen peli loppuu alkuunsa! Muutaman kerran yritti ja se oli siinä.
Nyt meillä on joku vinkumiskausi menossa... Päivät vaan vingutaan, MITÄÄN asiaa ei osaa sievästi sanoa, kun kaikki on vaan sitä vinkumista ja mankumista!
Joo, tällä mammalla "vähän" höyry nousee korvista! :headwall: :headwall: :headwall:

 

Täällä myös vingutaan ja vongutaan,raivotaan ja kihistään :headwall:Meillä tytöt 4v.ja 1v9kk eli molemmat niin ihanassa iässä..Sitten vielä siihen vauvatytteli 3vkoa,jota pitää muistaa siinä välissä hoivata ja syöttää niin kaaos on valmis :kieh: Isi vuorotöissä ja aika usein väsynyt hänkin niin kyllä tuntuu,ettei tämä elämänvaihe muutu paremmaksi täsät koskaan vaan yhtä hullunmyllyä koko ajan,mutta kai se tästä..

Meillä 4-vuotias on keksinyt jokapäiväisen huutamisen sukista/sukkahousuista,että ne ompeleet siellä varpaissa tuntuvat epämukavilta..Niin,ja sille asialle kun en voi mitään :snotty:Ja samoin monesta muustakin "pikkujutusta"alkaa armoton huutokohtaus,että kohta korvatulpat laitan korviini koko päiväksi..

 

\

Täällä myös vingutaan ja vongutaan,raivotaan ja kihistään :headwall:Meillä tytöt 4v.ja 1v9kk eli molemmat niin ihanassa iässä..Sitten vielä siihen vauvatytteli 3vkoa,jota pitää muistaa siinä välissä hoivata ja syöttää niin kaaos on valmis :kieh: Isi vuorotöissä ja aika usein väsynyt hänkin niin kyllä tuntuu,ettei tämä elämänvaihe muutu paremmaksi täsät koskaan vaan yhtä hullunmyllyä koko ajan,mutta kai se tästä..

Meillä 4-vuotias on keksinyt jokapäiväisen huutamisen sukista/sukkahousuista,että ne ompeleet siellä varpaissa tuntuvat epämukavilta..Niin,ja sille asialle kun en voi mitään :snotty:Ja samoin monesta muustakin "pikkujutusta"alkaa armoton huutokohtaus,että kohta korvatulpat laitan korviini koko päiväksi..

Mä oon miettinyt noita korvatulppia kans ihan tosissanikin kohta, jos ne ees vaimentais sitä kitinää ja huutoa ja kiukuttelua, pysyis itellä hermot paremmin kasassa! 4v tyttö tuntuu aivan mahdottomalta välillä, siis miten voikin olla tällasta!!!!!!!!!! mä vien nykyään tyynen rauhallisesti huoneeseen "miettiin" jos ei uskota kieltämistä normaalilla äänellä! mutta kun tuntuu ettei mikään auta.