Mitä teen??

Ollaan miehen kanssa oltu monia vuosia nuoresta saakka yhdessä. Meillä on kaikki hyvin, molemmilla työpaikat, yhteinen koti ja pari karvaturria täällä pyörimässä. Rakastamme toisiamme, mutta jokin puuttuu...mies on hyvin rauhallinen. Hän on luotettava ja semmonen perus suomalainen mies. Ei osaa oikein huomioida minua, minun tarpeita..saattaa kuulostaa omahyväiseltä, mutta joskus olisi kiva joku pieni huomionosoitus. En tarvitse ulkomaanmatkoja tms kalliita koruja, en todellakaan. Mutta halaus riittäisi..olen kertonut moneen kertaan miehelle miltä minusta tuntuu ja kysellyt mikä on, mitä mies haluaisi. Olen itse yrittänyt keksiä arkeen kivaa vaihtelua ja yllätyksiä miehelle, olen ehottanut miniloma reissuja jotta pääsisimme miehen kanssa käymään jossain, pois tutuista kuvioista kotoa..vaikka nautimme kyllä koti-illoista. Lapsia meillä ei vielä ole..enkä tiedä tällä menolla tuleeko koskaan. En usko että kumpikaan meistä mihinkään ero hommiin haluaa ryhtyä. Suhde tarvitsee nyt vain ehkä aikaa. Nyt oikeasti piristystä!!! Arki on ollut suhteessamme jo monia vuosia, mutta nyt alkaa tuntua että jotain on keksittävä tai suhteemme paatuu kokonaan. Mikä neuvoksi? Onko kenelläkään muulla ollut tällaista? Uskon että on..normaalia kai tämä on. Mutta en tiedä mitä tehdä kun miestä ei jaksa kiinnostaa mikään...tai kiinnostaa mutta ei se ole sellainen että hyppisi riemusta. Tuntuu että minä yritän ainoastaan hoitaa suhdettamme ja toinen vain nauttii vaivannäöstä. Se tuntuu todella pahalta.

 

Mun mielestä se ei ole normaalia, että toibnen ei huomioi, vaikka olet sitä monesti toivonut.
Tämä on neuvona huono, mutta jos minä olisin sinä, sanoisin, että jos ei minkäänlaista ekstraa ja huomiota ala tulla, lähden menemään.

 

Mun mielestä se ei ole normaalia, että toibnen ei huomioi, vaikka olet sitä monesti toivonut.
Tämä on neuvona huono, mutta jos minä olisin sinä, sanoisin, että jos ei minkäänlaista ekstraa ja huomiota ala tulla, lähden menemään.

tätä olen alkanut huomaamatta myös itse miettimään..huomaamatta = en sitä halua, enkä usko sen olevan paras ratkaisu tällä hetkellä, mutta kuitenkin..aika automaattista, jos toinen ei huomioi eikä innostu, ei tee mitään meidän yhteisen elämän eteen niin olen aika vahvasti myös sitä mieltä että ehkä joku muu on sitten minua varten. Pidän kyllä itsestäni huolta, joten en ole mitenkään rupsahtanut eukko..olen myös puhelias ja innostuva nuori..jotenkin tuntuu että mies ei vaan ole nyt jotenkin kiinnostunut minusta.

 

tuo on kuule ihan normaalia. Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa, niin se vaan on. Minä en suosittele mitään ero juttuja, ei se vaihtamalla parane, huonommaksi saattaa mennä...

 

menkää avioliittoleirille ja löytäkää toisenne uudella tavalla

 

ja kun tänään ( mies töissä) soiteltiin kun ensi viikonloppuna olisi vapaata lähteä EKAN kerran 6 vuoden aikana yhteiselle reissulle esim niin ehotin yhtä kylpylää jossa olisi kiva käydä ihan kaupunginkin vuoksi..mies vaan että joo katotaan..joo tosi NICE!

 

[QUOTE="vierailija";23832303]menkää avioliittoleirille ja löytäkää toisenne uudella tavalla[/QUOTE]

ei me olla kun avoliitossa vasta.

 

järkkääpä ittelles jotain menoa pidemmäksi aikaa(pari viikkoa-viikko), tuuleta ittiäs. Kotiinpalatessa näkee onko ikävöity ja ittekki tunnistaa tunteensa paremmin. Arkielämä vaan on tylsää, jos ei sitä muuksi muuta.

 

ja kun tänään ( mies töissä) soiteltiin kun ensi viikonloppuna olisi vapaata lähteä EKAN kerran 6 vuoden aikana yhteiselle reissulle esim niin ehotin yhtä kylpylää jossa olisi kiva käydä ihan kaupunginkin vuoksi..mies vaan että joo katotaan..joo tosi NICE!

no miehet on vaan huonoja innostuun hetkessä, kyllä se viä sinne innostuu ja sittenhän saatte muutosta ja uusia tuulia arkeen. Niin ja hei 6 vuoteen ei ollenkaa yhteistä reissua?? haloo?? pakostakin alkaa puulta maistumaan! Ei yhteiset reissut tarvii olla mitää ulkomaanmatkoja, ihan päiväseltäänkin ehtii vaikka mihin kivaan paikkaan, vaikka eväsretkelle

 

No entäpä jos et niin kovasti eläisikään sitä elämää sille miehelle, keskityt välillä vain itseesi ja teet sen tietoisesti.
Voihan olla, että olet ns itsestään selvyys (tavallaan kuin automaatio miehelle) kuulut siihen ja sillä hyvä.
Jospa joskus teet ruokaa vain itsellesi ja kun toinen kotiutuu, kysyt vaan nätisti, että olisitko sinäkin halunnut, etpä tullut ajatelleeksi.
Sovit omia menoja (eikä mitään naama irvessämenoja, un et minua huomaa), elät itsellesi.
Silloin mies saattaa herätä huomaamaan, että hei meinaako multa liukua jotakin käsistä ja alkaa huomioimaan sinua.

Jos taas ei kettuakaan välitä, niin sitten on jokin vialla oikesti.

 

ja ihan vaan tiedoksi 13vuotta avioliittoa takana, eikä olla koskaa käyty lomalla missään. Vain sellasia päiväreissuja ja tänään mennään huomenna tullaan tapaisia ja ne piristää silti, oikeesti MEillä ei oo mahdollisuutta matkata yhdessä. Yksin päästään kyllä paremmin

 

[QUOTE="HIH";23832339]järkkääpä ittelles jotain menoa pidemmäksi aikaa(pari viikkoa-viikko), tuuleta ittiäs. Kotiinpalatessa näkee onko ikävöity ja ittekki tunnistaa tunteensa paremmin. Arkielämä vaan on tylsää, jos ei sitä muuksi muuta.[/QUOTE]

No tuo on kyllä totta. Kyllähän me käydään mökkeilemässä vanhempien mökillä ja kavereitten kans bilettämässä. Mutta mitään yhteistä ei koskaan!! Siis kaksin, ei ikinä. Joskus ollaan oltu kyllä mökillä kaksin, mutta mitään suunniteltua reissua ei koskaan. Huh.

 

No entäpä jos et niin kovasti eläisikään sitä elämää sille miehelle, keskityt välillä vain itseesi ja teet sen tietoisesti.
Voihan olla, että olet ns itsestään selvyys (tavallaan kuin automaatio miehelle) kuulut siihen ja sillä hyvä.
Jospa joskus teet ruokaa vain itsellesi ja kun toinen kotiutuu, kysyt vaan nätisti, että olisitko sinäkin halunnut, etpä tullut ajatelleeksi.
Sovit omia menoja (eikä mitään naama irvessämenoja, un et minua huomaa), elät itsellesi.
Silloin mies saattaa herätä huomaamaan, että hei meinaako multa liukua jotakin käsistä ja alkaa huomioimaan sinua.

Jos taas ei kettuakaan välitä, niin sitten on jokin vialla oikesti.

tästä samaa mieltä, ei mitään riidanosoitusta. Ihan vaan alat sopia enemmän omia menoja, joista ilmoitat sitten vaan ekstempore, että mä meen nyt, hei!

 

No entäpä jos et niin kovasti eläisikään sitä elämää sille miehelle, keskityt välillä vain itseesi ja teet sen tietoisesti.
Voihan olla, että olet ns itsestään selvyys (tavallaan kuin automaatio miehelle) kuulut siihen ja sillä hyvä.
Jospa joskus teet ruokaa vain itsellesi ja kun toinen kotiutuu, kysyt vaan nätisti, että olisitko sinäkin halunnut, etpä tullut ajatelleeksi.
Sovit omia menoja (eikä mitään naama irvessämenoja, un et minua huomaa), elät itsellesi.
Silloin mies saattaa herätä huomaamaan, että hei meinaako multa liukua jotakin käsistä ja alkaa huomioimaan sinua.

Jos taas ei kettuakaan välitä, niin sitten on jokin vialla oikesti.

Ai vitsi mitä hyviä ohjeita teillä on! Oikeasti en ole tullut tuollaista miettineeksi. Aina yritän huomioida toiset ja olla ns. hyvä emäntä. En osaa olla sellainen omahyväinen tai jättää toista huomioimatta. Ehkä pitää vähän alkaa olemaan sellainen, kokeillaan josko auttais...paitsi että, nyt kun tarkemmin mietin niin viime kesänä tätä taisin yrittää. Kuullostaa naurettavalta..mies ei vain jaksanu äkäsen naamansa kanssa kiinnostaa ja menin paljon omien tyttökavereitteni kanssa kaupungilla, reissuilla ym. Ei mies silloin muuttunut mielestäni paljoa. Joskohan tuo muuttuis jos kokeilis ihan kunnolla, tietoisesti!

 

Ai vitsi mitä hyviä ohjeita teillä on! Oikeasti en ole tullut tuollaista miettineeksi. Aina yritän huomioida toiset ja olla ns. hyvä emäntä. En osaa olla sellainen omahyväinen tai jättää toista huomioimatta. Ehkä pitää vähän alkaa olemaan sellainen, kokeillaan josko auttais...paitsi että, nyt kun tarkemmin mietin niin viime kesänä tätä taisin yrittää. Kuullostaa naurettavalta..mies ei vain jaksanu äkäsen naamansa kanssa kiinnostaa ja menin paljon omien tyttökavereitteni kanssa kaupungilla, reissuilla ym. Ei mies silloin muuttunut mielestäni paljoa. Joskohan tuo muuttuis jos kokeilis ihan kunnolla, tietoisesti!

joo joo, täähän on ihan lempeä konsti, tuuletut ittekkin. Jatkat vaan pidempään ja oot enempi poissa kotoa. Mihin se siellä sua tarvii? vielä parempi, jos oot poissa ruoka-aikaan, siellähän ne on ainekset kaapissa, saahan se ne sieltä. Samalla todella huomaat, kaivataanko sua ja jos kaivataan, alkaa mieski kysellä etkö sä voisi olla joskus hänen kanssaaan. Uusia harrastuksia kehiin ja zumbaamaan

 

miehiä pitää välillä "käsitellä". Ainahan se uusi suhde on kiihkeää alkuunsa ja viihdytään paljon yhdessä. Se vaan turtuu koko homma pakostakin. Ei sillä ei meilläkään romantiikkaa hirveemmin ole, mutta lapset muutti nyt paljon. Kun ei pystytäkkään olemaan kotosalla kahden, alkaa sitä kahdenkeskistä hetkeä odottaa molemmat.

 

alotin jokin aika sitten työt..ja sanoin jo aikaisemmin miehelle että kun nyt sitten ollaan töissä eikä yhteistä aikaa ole niin paljon olisi oikeasti aika vähän miettiä suhdettakin..mies vaan säästää ja tekee töitä. Että rahasta ei pitäisi olla puute, jotain pientä kivaa keksiä.. Mietin itse järkätä jotain kivaa reissua esim. mutta taidan jättää sen ja alkaa olemaan huomioimatta kun ei toista kiinnosta.

 

Meille kävi huonosti vastaavassa tilanteessa eli lähettiin eri teille. Oltiin kakarasta asti yhessä, ja vuosia yritin miehelle vääntää, että huonosti käy jos parisuhteen eteen ei tee töitä ja niinhän siinä sitten kävi kun ei se toinen tajunnut. Sellanen pikku juttu, että jos se mies ei tajua asian vakavuutta eikä ole kiinnostunut hoitamaan parisuhdetta, niin eipä sitä toista voi pakottaa. Silloin on ajateltava itsekkäästi ja muistettava, että täällä eletään vain kerran -haluatko lopun elämääsi viettää mörököllin äijän kanssa, jolta et saa sitä mitä ansaitsisit? Aina ei pidä paikkaansa se, että ei se vaihtamalla parane. Luopumalla jostain riittämättömästä voi saada tilalle jotain todella ansaittua ja tyydyttävää. Mutta ennen eropäätöstä on oikeasti tehtävä kaikkensa sen parisuhteen eteen, ja jos sittenkin näyttää ettei homma tule toimimaan, niin vasta sitten nostettava kissa pöydälle. Miehet ei välttämättä tajua ennenkuin vääntää rautalangasta, että ´Tajuatko, että jos et ryhdistäydy, niin minä lähden lopullisesti!´. Ei ne välttämättä tajua sittenkään, mutta elämä opettaa kyllä.