Mitä tehdä kohta 8veen huolimattomuuden kanssa?

meidän ekaluokkailainen, kohta 8v ja mahottoman huolimaton vieläkin :headwall:

hävittää kaikkea vähän väliä, oli se sit koulutarvike, sukka, tossu, takki tai mikä vaan.
ei muista merkata läksyjä jne.
ei muista lähteä kouluun ajoissa vaikka sanottu aamulla satakertaa...

siis kaikennäköstä, suht pientä mutta niin raivostuttavaa :/

mitä mä teen ton kanssa. huutaminen, lahjominen, palkitseminen, ei näy auttavan. kohta vuosi asiaa koitettu hoitaa...

 

meidän ekaluokkailainen, kohta 8v ja mahottoman huolimaton vieläkin :headwall:

hävittää kaikkea vähän väliä, oli se sit koulutarvike, sukka, tossu, takki tai mikä vaan.
ei muista merkata läksyjä jne.
ei muista lähteä kouluun ajoissa vaikka sanottu aamulla satakertaa...

siis kaikennäköstä, suht pientä mutta niin raivostuttavaa :/

mitä mä teen ton kanssa. huutaminen, lahjominen, palkitseminen, ei näy auttavan. kohta vuosi asiaa koitettu hoitaa...

Ehkäpä hän ei voi sille mitään.
Tee hänelle "lukujärjestys", laitat kuvia ja aikoja ja vinkkejä mitä pitää päivän aikana muistaa

 

Meidän tokaluokkalainen on ihan samanlainen. En mä tiiä voiko sille mitään tehdä, muuta ku koittaa kestää

 

Meidän neiti taivaanrannanmaalari oli juuri tuollainen ekalla luokalla, ajattelin että oppiiko koskaan huolehtimaan tavaroistaan (läksyt onneksi muisti tehdä/merkata ja kouluun menon) kaikki mielenkiintoisempi kuin noin "maallinen" menee ohi muistin...mutta niin vain kävi, että keväällä alkoi muistella jo tavaroitaan ja nyt kakkosluokalla huolehtii niistä jo hienosti (suurimman osan aikaa ) eli toivoa on..

Muoks: Tosin mä olen 30v ja edelleen löytyy tuota unohtelijan vikaa joten kaikki ei kai opi koskaan

 

Meillä tuo tokaluokkalainen ihan samanlainen. Unohtaisi taatusti päänsäkin johonkin ellei olisi niin kovin kiinni hartioilla :headwall:

 

Meillä tuo kolmasluokkalainen on edelleen tuollainen! :headwall:

 

Minä antaisin remmiä niin kauan että oppii.

 

Minä antaisin remmiä niin kauan että oppii.

Minä olen ollut koko ala-asteen ajan tuollainen huolimaton haahuilija joka ei yksinkertaisesti muistanut asioita. Sain selkääni "niin kauan että opin", mitä ei koskaan tapahtunut. Sen sijaan karkasin kotoa 16-vuotiaana, kärsin väkivaltapitoisista painajaisista ja paniikkikohtauksista, enkä ole ollut vanhempieni kanssa missään tekemisissä sen koommin kun kotoa muutin.

 

Tiukka linja. Lahjonta toimii vaan, jos siinä ei jousta. Esim. "Kun koulut päättyy keväällä, saat uuden pyörän JOS....(teet sitä ja sitä.)". Jos ei käyttäydy, ei tuu pyörää. Ja vaik käyttäytyy, pyöra tulee vasta ku koulut päättyy, ei päivääkään ennen.

Mun mielestä kiristys on hyvä keino, koska nykyään lapset ottaa kaiken niin itsestään selvyytenä. "Ellet o ajoissa koulussa ja tee kaikkia läksyjä, et saa pelata tänään pleikkaa" ja sama sääntö joka päivä. Läksyt voi soittaa ja kysyä opettajalta tai pyytää kirjottaa reissuvihkoon. Vaikka se tuottaa opelle vähä enemmän työtä, luultavasti ope on vaan tyytyväinen, et vanhemmat yrittää puttua lapsen käytökseen.

Telkkarin kattominen, uudet lelut, pelit, leffat, kyläilyt - kaikki on etuja joita lapsen pitäis oppia ansaitsemaan. lapsi on lapsi, mut kouluiässä on jo opittava ottamaan vähän vastuuta teoistaan.

nimim. 8 vuotiaiden kanssa työskentelevä

 

Meilläkin samanlainen ekaluokkalainen,poika kyseessä. Aina joku hukassa.
Kumpia teillä?
Meillä tyttö kohta 9 vee,on taas niiin tarkka.

 

12v ja 13v hävitäisivät päänsäkin jos se ei ois kiinni

 

Minä olen vieläkin ihan samanlainen, enkä ole vielä keksinyt keinoja, millä tulisin huolellisemmaksi. Tosin askel parempaan suuntaan on juuri ostettu avainkaappi, jospa enää ei tarvitsisi etsiä avaimia joka kerta ulos lähtiessä...tosin mies vähän epäili, että noinkohan avaimet löytävät aina tiensä kaappiin. Mua itseäkin ärsyttää huolimattomuuteni, ja olen hukannut erittäin tärkeitä asioita. Laitan tavaroita jonnekin, enkä ymmärrä ajatella, mihin sen laitan puhumattakaan, että sen jälkikäteen muistaisin. Saatan hukata tavaran sekunnissa: olen niin ajatuksissani, että en ymmärrä laittavani tavaraa johonkin. Säästyisi kummasti aikaa, jos ei tarttis AINA etsiä kaikkea. Puolisoni ja äitini huomauttelevat tästä jatkuvasti, mutta en vain ole vielä osannut keskittyä siihen, että miettisin, että "nyt laitan avaimen pöydälle" tms.

 

eli toivoa siis on. tai sitten ei, että se on tollanen vielä 50-kymppisenäkin

mutta jatketaan vielä noita keinoja, toivotaan vaan että onnistuu. välillä on sit noiden asioiden takia lapsen kanssa niin kireet välitkin että harmittaa hirveesti

 

Kuvailitpa juuri minut! Olin vielä lukioaikanakin juuri tuollainen. Ja edelleen, jos ei ole kaikille tavaroille eksakteja paikkoja ja jos en laita niitä heti paikoilleen, niin katoaa!
Ei ole kauaa, kun oli pakko soittaa miehelle töihin, että sattuisko se tietämään, missä mun lompakko on. Mies on kyllä aika hyvin selvillä mun kamoista...

Lapsi ei välttämättä voi sille mitään. Itsellä ei ole mitään diagnosoitua häikkää, mutta ei aina tunnu ihan normaalilta, että kaikki kamat on aina hukassa ja asioita unohtuu... :ashamed:

 

Uhkailu ja lahjonta tehoaa vain silloin, jos on kyse välinpitämättömyydestä. (Esim. tavaroiden hukkaamisen kohdalla ajatus, että aina voi ostaa uuden jos häviää...)
Muuten ei kai taida auttaa kuin aika ja muistuttelu siinä välissä.

Mulla likka oli tuollainen ekan luokan, nyt tokalla on jo kehittynyt paljon siitä...vaikka ei vieläkkään ihan täydellistä taida hipoa pitkään aikaan