Mitä tehdä kun vanhemmat kieltää hakemasta apua?

[QUOTE="vieras";28857277]Tuo on outo ajatus, että pitäisi hyysätä. Tai, että lähdetään omilleen, mutta jonkun pitää kuitenkin katsoa perään. Luuletko, että yhteiskunnalla on varaa hyysätä ihmisiä tuolla tapaa? Siis alusta asti. Se on eri asia, jos ihmiselle tapahtuu tukea vaativia asioita, mutta että alusta asti jonkun pitäisi kulkea sinua vahtimassa? Ja varmaan siivoamassakin perästäsi. Anteeksi, mutta todellisuudentajua sinulle ei vielä ainakaan ole kasvanut.[/QUOTE]

Tai sulle ehkä pitäisi kasvaa järkeä päähän!

Niin, jos mä oon avohoidon piirissä ja mun tilanne tiedetään, ei ketään suht helpolla suljeta nimittäin suljetulle, niin varmaan mulla voisi olla joku tukihenkilö joka säänöllisesti vierailisi mun luona tms????

Et täähän on kato hyysäämistä. Jos kärsii masennuksesta, ahdistuksesta ja muista mielenterveysongelmista. Ja just näin, mulla valitettavasti saattaa/taitaa välillä myös heittää todellisuudentaju..

Mut voitko helvetti pysyä ystävällisesti poissa täältä jos sulla ei oo muuta kun viljellä noita typeryyksiä ympäriinsä?

 

[QUOTE="oikea ammattivalittaja";28857285]Laitoa voisi olla oikea paikka ainakin aluksi 1-2v koska ehkä et ole kypsä yksin asumaan. Kysy sossuilta jos saisin jonkun tukiasunnon tai paikan laitoksessa.[/QUOTE]

MITÄ HELVETTIÄ

Kerää nyt sinäkin kamas ja painu vittuun tästä keskustelusta. Jos et sattunu ymmärtämään niin ei ole kyse siitä ettenkö minä olisi kypsä asumaan omillani, vaan siitä et oon sairastunu masennukseen ja muihin mielenterveysongelmiin, tippunu elämästä raiteilta muutenkin, niin mä en oo yksinkertasesti jaksanu enää ees hoitaa sillon sitä mun kotia.. Ei oo ollu kyse siitä ettenkö mä ois ollu kypsä. Alussa mulla meni ihan hyvin, olin tutustunut ihanaan poikaankin ja kaikki näytti valoisalta. Sit mä sain taas sitä lokaa niskaan kuinka horo oon ja sitä ja tätä ja rupesin menee kohti pohjaa kiitos joidenkin ihmisten jotka varmasti syötti sille sitä paskaa, pyysi kanssa salaamaan että älä sano että me sanottiin... Vaikka varmasti ovat nähneet mun tilanteen ja sen et halusin siitä ainoastaan ylöspäin.

Kyse ei oo mun kypsyydestä, vaan siitä mitenkä mun elämä saadaan takaisin raiteilleen. Vitun aivopieru.

 

ja oikea ammattivalittaja kato vielä semmonen juttu, et mä haluun vittu töitä, töitä ja töitä ja sitä omaa rahaa ja omille jaloilleni ja tolpilleni, se ei paljon edisty jos sä perkele nuorena ihmisenä luuhaat joku 1-2v jossain laitoksessa saatana!!!! Ihan niinkun mulla ei ois jääny jo nyt tarpeeks paljon elämää elämättä?

Mä haluun takasin vaan siihen kiinni ja et siitä tulis hyvää.

Laitos on niinku se vihoviimenen paikka. Mä en oo ees saanu vitun pönttöpää kokeilla avohoitoa ja lääkkeitä, niin sä oot sulkemassa jo mua hullujen huoneelle terve menoo ammattivalittaja itte sinne niuvan niemeen! muutaki kun töihin.

 

Et sitten lähtenytkään sinne Ouluun?

Ja ei, kukaan ei voi käydä viikottain katsomassa missä kunnossa sun asunto on. Joko olet valmis hoitamaan itse asuntosi ja jos et ole, niin et voi muuttaa omillesi vaan esimerkiksi jonkinlaiseen tuki- tai ensiasuntoon.

 

ja oikea ammattivalittaja kato vielä semmonen juttu, et mä haluun vittu töitä, töitä ja töitä ja sitä omaa rahaa ja omille jaloilleni ja tolpilleni, se ei paljon edisty jos sä perkele nuorena ihmisenä luuhaat joku 1-2v jossain laitoksessa saatana!!!! Ihan niinkun mulla ei ois jääny jo nyt tarpeeks paljon elämää elämättä?

Mä haluun takasin vaan siihen kiinni ja et siitä tulis hyvää.

Laitos on niinku se vihoviimenen paikka. Mä en oo ees saanu vitun pönttöpää kokeilla avohoitoa ja lääkkeitä, niin sä oot sulkemassa jo mua hullujen huoneelle terve menoo ammattivalittaja itte sinne niuvan niemeen! muutaki kun töihin.

Mutta miten sä luulet selviäväsi töistä ja oman asunnon hoitamisesta, jos sun mielenterveys on paskana? Et sä uskalla sinne töihin edes mennä, kun pelkäät, että sun kiusaajat on seurannu sua ja on siellä tai että sua aletaan kiusaa uudelleen tai jotain muuta. Et sä voi haukata liian isoa palaa kerrallaan. Joko sä tuhlaat vielä pari vuotta tukitoimien parissa ja elät sitten loppuelämäsi kuten haluat tai sitten sä tuhlaat koko loppuelämäsi, koska et pysty tuossa kunnossa huolehtimaan omista asioistasi.

 

[QUOTE="vieras";28857397]Hei ap, minusta tuntuu, että olet todella hajoamispisteessä. Se mun tuttavanuori tuli ohjatuksi kiireelliseen sijoitukseen koulun kautta. Nyt kun sulla ei ole koulua, joka auttaisi, voisitko ajatella meneväsi ihan terveyskeskukseen mielenterveyden horjumisen vuoksi? Tai sitten sinne sosiaalipäivystykseen vai mikä se on?[/QUOTE]

Joo, olen. Kiva jos se välittyy edes sinne puolelle.

En tajua miten se ei voinu sillon välittyä niille koulukuraattorille, erityisopettajalle yms. vaan kuuntelivat mielummin sitä mun vanhempien jauhamaa soopaa siellä että " tiinalla on kaikki hyvin " = ))))

Kaukana siitä. Siis, millanen on sellanen vanhempi joka ei hae edes ala-ikäselle lapselleen apua jos se suoraan kertoo et sitä masentaa ja on huono olla? Antaa katteettomia lupauksia mut ei toimi.. tai jos koitan ite hakee apuu tai jostain mun asioista näkee, et ne on ihan avunhuutoja tähän mun hirveeseen tilanteeseen ja meinaan saada apuu, niin se taas sabotoidaan..

Sitten mulle sanotaan. Ei sulla oikeasti voi olla mielenterveysongelmia, älä teeskentele itsestäsi hullua.

Tai: Tuo sun siivoamattomuus on pelkkää laiskuutta ja se ettet sä jaksa käydä koulua

Sitten. Älä välitä niistä jotka sua haukkuu tai on haukkunu, älä välitä niistä jotka halveksii, älä välitä ja älä välitä...

Sitten mua hemmotellaan helkkaristi ja sit täällä kotona on kuitenkin paska ilmapiiri tai nää riitelee niitä saman samoja asioita aina vuodesta toiseen... ja välillä sit ollaan niin mukavaa

Onko nämä hyviä vanhempia?

 

Onko nämä hyviä vanhempia?

Ei. Mutta tällä hetkellä sillä ei ole mitään merkitystä. Sä kulutat päiväsi miettimällä ketä voit syyttää sun huonosta tilanteesta, kiusaajia, vanhempia. Mutta sillä ei tällä hetkellä ole mitään väliä, ainoastaan sillä mitä sinä aiot tehdä sen eteen, että tilanteesi paranee. Niitä kamalia asioita voit sitten pohtia terapeutin kanssa yhdessä, kun olet saanut apua, mutta mitään hyötyä siitä ei ole, että pyörittelet näitä asioita yksin mielessäsi, sen sijaan, että tekisit jotain parantaaksesi tilannettasi. Tämäkin keskustelu alkoi siitä, että mitä voit tehdä kun vanhemmat kieltää hakemasta apua, mutta nopeasti käänsit sen taas siihen samojen asioiden jankkaamiseen. Sun pitää nyt keskittyä vaan niihin käytännöihin asioihin, niihin mitä Birigette viestissään luetteli.

 

Nyt kannattaisi poistua KaksPlussalta ja aloittaa se kehittävä, asioita edistävä toimiminen. Täällä palstalle sinulle on annettu kaikki neuvot mitä antaa voi, ota itseäsi niskasta kiinni ja ala toimia oman etusi mukaisesti.

Niin mä soitankin siihen yhteen numeroon minkä tällä palstalla sain ja lähen hakee apua, mutta tuo äitin vittupää on vielä himassa niin pitää ottaa että se eka lähtee täältä..

Niin mä saan rauhassa puhua ja soittaa.

Onneks multa ei tänään suihkussa lähteny ees kauheesti tukkaa! En tiedä mikä se eilinen tuppo sit oli... Eilen kyllä puolestaan sain levättyy hyvin nukuinko mä jopa jotkut 11h unet kun olin niin pirun väsyny? ja ihana olo oli kun heräs aamuna hyvin levänneenä... tiijä miks sitä tukkaa sit lähti. Tänään huonosti levänneenä, mut ei paljon lähteny kyl yhtään

Oon väsyny vaan tähän jatkuvasti pompottelevaan tahtiin. Hyvä yö, huono yö, hyvä yö, huono yö, hyvä yö, huono yö...

 

[QUOTE="vieras";28857463]Et sitten lähtenytkään sinne Ouluun?

Ja ei, kukaan ei voi käydä viikottain katsomassa missä kunnossa sun asunto on. Joko olet valmis hoitamaan itse asuntosi ja jos et ole, niin et voi muuttaa omillesi vaan esimerkiksi jonkinlaiseen tuki- tai ensiasuntoon.[/QUOTE]

No ei tarviikkaan? Jos mä vaan saan sitä psykiatrista apua ja pääsen pois täältä, eroon näistä inhoista ihmisistä.

 

Etkö voi lähteä ulos soittamaan?! Ei kai äitisi sinua kotona "vankina" pidä? Mutta hyvä, että sait jonkin numeron. Siitä se lähtee.

Kovasti voimia ja suojelua sinulle!

 

[QUOTE="vieras";28857470]Mutta miten sä luulet selviäväsi töistä ja oman asunnon hoitamisesta, jos sun mielenterveys on paskana? Et sä uskalla sinne töihin edes mennä, kun pelkäät, että sun kiusaajat on seurannu sua ja on siellä tai että sua aletaan kiusaa uudelleen tai jotain muuta. Et sä voi haukata liian isoa palaa kerrallaan. Joko sä tuhlaat vielä pari vuotta tukitoimien parissa ja elät sitten loppuelämäsi kuten haluat tai sitten sä tuhlaat koko loppuelämäsi, koska et pysty tuossa kunnossa huolehtimaan omista asioistasi.[/QUOTE]

Joo, älä rupee tuputtamaan tollasia ihan älyttömiä pelkoja mun päähän.

Ei mua seuraa kukaan, ei siinä oo mitään järkee. Jokaisesta meistä on tullu nyt täys-ikänen ja oma elämä edessä ja varmasti niillä on elämässä muitakin tärkeämpiä vaikutteita mitkä vaikuttaa siihen missä ne asuis, kun pelkästään se että buuuu.. ne haluaisi seurata minua koko mun loppuelämän ja vainota ja pistää mun elämän sirpaleiksi. Ei toki ikinä tiedä, mitä mun ikäset voi keksiä kun ne on vielä niin lapsellisia et niiltä voi odottaa mitä tahansa jos ne saa vihiä tollasesta mun pelosta ja ovat varmaan saaneetkin, koska mä olen realisti ja ajattelen näin. Ja joillekin ihmisille ainakin yläkoulussa mun elämän tuhoominen oli päivittäinen pääkohta/nautinto. Mut silti se niin älyttömältä tuntuu, ettei siinä oo järkee...

Mä voin tehdä mitä tahansa, niin silti ei ikinä niin käy et ne kaikki tulis ainakaan olemaan samassa paikassa ja jos joku sattuisi joskus samaan paikkaan mun kanssa muuttamaan, niin eihän se nyt tarkota sitä että mun tarvii siitä tietää/sitä nähdä ja se on varmaan muuttanut sillon sinne ihan muista syistä, ei helvetti ihmisen takia jota oikeesti vihaa. Ei kukaan niistäkään niin tyhmä tai sairas ole, muuten vaan olivat lapsellisia koulukiusaajia tai sitten eivät vaan pitäneet musta, mutta ei se silti oikeuttanut sellaseen käytökseen ja minkä varmasti moni tulee myös tajuamaan kun kasvaa tuonne 40-vuoden ikään esimerkiks. Siihen mä uskon ja omat virheeni kanssa tiedän mitkä ois pitäny jättää tekemättä, etten minäkään ihan syypää ole mutta ei mikään sellanen silti oikeuta sitä kiusaamistakin mitä minä jouduin kokemaan. Se oli aivan järkyttävää ja todella raakaa henkistä väkivaltaa.

Eli, jos mä haluan selvitä ja kun nyt oon täys-ikänen, niin mun on kanssa ruvettava pikkuhiljaa olemaan aikuismainen, katkastava välit vanhempiin ja niiden tilipussiin niin en oo ainakaan niillekään enää rasitteeks ja haitaks vaan vastaan omasta elämästäni. Mulle on niin tärkeä asia se, et mä pääsisin niin sanotusti alottamaan alusta ja tää kaikki paska poistus mun elämästä, että pystysin jo ajattelemaan muutakin ja menemään normaalisti eteenpäin niin senkin uhalla mä olen valmis tekee niitä uhrauksia että minä venytän itteeni niin pitkälle saakka vaikka niihin töihin, tällä mielenterveydellä, kunhan mä saan oman ja pääsen pois täältä ja kaiken. Tää on se mun juttu.

Mulle on nyt ihan turha sanoo, et maleksi vielä seuraavatkin 2 vuotta kun mä oon nyt saanu tuntuman siihen et mä haluun alkaa tekee jotain ja hankkii omaakin rahaa ja päästä näistä oikeesti eroon, vanhemmat mukaan lukien koska ei toi niiden homma tuu ikävä kyllä muuttumaan koskaan...

 

[QUOTE="vieras";28857496]Ei. Mutta tällä hetkellä sillä ei ole mitään merkitystä. Sä kulutat päiväsi miettimällä ketä voit syyttää sun huonosta tilanteesta, kiusaajia, vanhempia. Mutta sillä ei tällä hetkellä ole mitään väliä, ainoastaan sillä mitä sinä aiot tehdä sen eteen, että tilanteesi paranee. Niitä kamalia asioita voit sitten pohtia terapeutin kanssa yhdessä, kun olet saanut apua, mutta mitään hyötyä siitä ei ole, että pyörittelet näitä asioita yksin mielessäsi, sen sijaan, että tekisit jotain parantaaksesi tilannettasi. Tämäkin keskustelu alkoi siitä, että mitä voit tehdä kun vanhemmat kieltää hakemasta apua, mutta nopeasti käänsit sen taas siihen samojen asioiden jankkaamiseen. Sun pitää nyt keskittyä vaan niihin käytännöihin asioihin, niihin mitä Birigette viestissään luetteli.[/QUOTE]

Joo, no mä olenkin soittamassa tänä päivänä! Ei kai tää elämä oo nyt tästä yhdestä minuutista kiinni kuitenkaan? ja hyviä neuvoja sain, joten kiitos hänelle.

 

[QUOTE="vieras";28857509]Etkö voi lähteä ulos soittamaan?! Ei kai äitisi sinua kotona "vankina" pidä? Mutta hyvä, että sait jonkin numeron. Siitä se lähtee.

Kovasti voimia ja suojelua sinulle![/QUOTE]

No kyllä mä oon täällä vähän vankina koko loppuelämäni jos ei toi sossu tai mikään auta enää mua... Ihan totta, enkä laske leikkiä. Asun täällä vielä sillon 35-vuotiaanakin, mutta tiedä mitenkä sairaana sitten jo. Jos ees elossa enää, kun puhkee joku aivoverenvuoto tms paska..

Mut kuten sanoin, ei oo nyt yhdestä minuutista kiinni. Mäkin tulin just suihkusta ja pitää oottaa et tuo yks lähtee täältä pois, koska tuntuu pahalta että minua katotaan kieroon jos soitan johonkin semmoseen ja sit se on varmaan soittamassa omille vanhemmilleen ja valittamassa taas mitä minä tein ja sit siitä tuleekin soppa... Ne on seuraavaks mun kimpussa...

Et tolleen se äiti aina pelaa. Oli sillä isän kanssa ongelmia tai mun kanssa niin aina " minä kyllä nyt soitan ukille ja mummolle! "

Ikikuuna päivänä sen ei oo tarvinnu asua yksin, asu kolmekymppiseks asti kotona.

Äitisä ja isäsä on maksanu sille melkein kaiken.

Kävi se nuorempana kyllä jossain töissä, mut ei enää ja vetoo omiin sairauksiinsa

Lääkäri antaa lääkkeitä, mutta ei silti niitä syö, vaan kusettaa että syö ja väittää etteivät ne esimerkiksi tehoa.

Tällästä. =))))

Sit mun isän mielestä pitäis olla anteeks antavainen ja että jokainen ihminen tekee virheitä, no niin tekee, mutta jos niin kauan kun mä asuin kotona eli about 16v.. jatku toi sama paska, niin pitääks enää anteeks antaa? jos aikuiset ihmiset ei osaa hoitaa asioitaan? Eikä äiti välitä tasantarkkaan kun siitä oman perseensä edusta. Sille on tärkeämpää, että hänelle ei tule poliisi asiaa kuin että tytär pääsis terapiaan ja eilen kun isä koitti mua puolustaa vähän siinä terapia jutussa niin tuli kauheet itkupotkuraivarit siltä. Sitten se kehtaa vielä väittää et rakastaa mua ja mä oon niin tärkee.. ja lässyn lässyn

Hyi vittu että mua etoo!!!!!!!!!

 

Hohhoijaa,mopo taas karannut?

 

[QUOTE="Vieras";28857593]Hohhoijaa,mopo taas karannut?[/QUOTE]

Ei se oo minnekään karannut, ollu karkuteillä jo viimeset 5v millon vähän enemmän ja millon vähän vähemmän. =)

Mut kovasti mä oon koittanu sitä tuosta 16-vuotiaasta asti kuroo kuntoon.

 

Minkä ikäinen sä olet?

 

[QUOTE="anne";28857612]Minkä ikäinen sä olet?[/QUOTE]

Täys-ikänen. Joten mun pitäis pystyä tekemään vapaasti valintoja suuntaan tai toiseen. Silti nuo porukat mm. yrittää kontrolloida mua, et mun pitäs pakosti pysyy niiden kanssa tekemisis, tai tykätä aina asua täällä niiden lähellä jne... Hitto aika paska juttu kun mä en oo ees ikinä ulkomailla käyny ja muuten voisin tykätäkin asua täällä päin, mut kun ei mul oo täällä enää mitään, pelkkää halveksuntaa ja paska maine...

Mä en enää jaksa sitä. Mä en oo viimeseen kahteen vuoteen ees kenenkään muun äijän kanssa mitään tehny kun sen yhen ja siitä aidosti jollakin tavalla tykkäsin. Mut se käytti vaan minuu hyväks, mun tunteita. Loppu se kivuus lyhyeen kun sille selkis mun tilanne ja menneisyys. Ei vaan enää voitu olla ja jutella kivoja, vaan alko se huorittelu ja halveksuminen ja mulle nauraminen...

 

Mulle on nyt ihan turha sanoo, et maleksi vielä seuraavatkin 2 vuotta kun mä oon nyt saanu tuntuman siihen et mä haluun alkaa tekee jotain ja hankkii omaakin rahaa ja päästä näistä oikeesti eroon, vanhemmat mukaan lukien koska ei toi niiden homma tuu ikävä kyllä muuttumaan koskaan...

No mutta miksi et vieläkään ole saanut mitään aikaiseksi? Sullahan piti olla jo Oulussa asunto ja olit ottanu yhteyttä johonkin sossuun tai terveyskeskukseen tai minne nyt olinkin. Niin mihin tämä suunnitelma taas kaatui? Sä olet jo kerran asunut omillasi, mutta sekin homma kaatui kun ei susta ollut siihen. Sun ois jo aika tajuta, että et sä pärjää yksin vaan tarvit apua.

 

[QUOTE="vieras";28857647]No mutta miksi et vieläkään ole saanut mitään aikaiseksi? Sullahan piti olla jo Oulussa asunto ja olit ottanu yhteyttä johonkin sossuun tai terveyskeskukseen tai minne nyt olinkin. Niin mihin tämä suunnitelma taas kaatui? Sä olet jo kerran asunut omillasi, mutta sekin homma kaatui kun ei susta ollut siihen. Sun ois jo aika tajuta, että et sä pärjää yksin vaan tarvit apua.[/QUOTE]

No apuahan mä oon hakemassa?

Ja kaatu siihen, että mun ei annettu sinne sitten muuttaakaan. Mentiin sabotoimaan se juttu, mut nyt mä varmaan yritän uudelleen..

 

Noniin.. mulla on vaan vähän huonoja kokemuksia noista ulkopuolisista auttajista. Et 15-vuotiaana mä koitin mennä koulukuraattorin puheille ja saada apua, mut sit mulle kotona huudettiin siitä ja ne suunitteli isovanhempien kans et mitä meidän pitää sinne nyt sanoa ja siellä ne oli sit selittäny et " joo tiinalla on kaikki ihan hyvin " yms. paskaa.. vaikka ei läheskään ollu, mä olin tosi rikki kaikkeen mitä mulla oli ollu koulussa, kotona, sairastumista kun voi niin huonosti yms...

Et mitä nyt jos toistuu sama temppu?

Ne menee taas sinne ja soittelee ja kaikkee selittää, eikä kukaan enää uskokkaan mua tai hanki mulle sitten apua... Noin just sillon kävi

Kun mussa ei näy mitään fyysisiä jälkiä. Mä oon henkisesti sisältä rikki.

Jos mua kotona vaikka hakattais ja oisin mustelmilla, niin kyllä sellaset tapaukset saa esimerkiks helpommin apua kuin mie.

no mikä sulla sitten on niin hirveen pahasti vialla? mitä ne sun vanhemmat sitten tekee sulle,vai tekevätkö mitään? onko sulla vaan päänsisällä ongelmat?

kuule sun ei tartte täysi ikäisenä kertoa vanhemmilles yhtään mitään!

eli puhelin käteen varaat ajan sossuun sanot että tarvitsen oman asunnon etkä tiedä mistä aloittaa! ei oo vaikeet,vanhempia et tartte,eikä ne saa mistään puhua sun asioita vanhemmillesi!

 

No apuahan mä oon hakemassa?

Oletko? Miksi olet täällä edelleen? Nyt sinne sosiaalipäivystykseen tai terveyskeskukseen.

NYT!

 

Ja en tosiaan tiiä miks mä en ollu saanu mitään aikaseks... mä yritin kyllä... Todella!

Mut vähän eri keinoin sillon kun rupesin pari vuotta sit laittaa asioita vähän eri suuntaan, koska mä olin lopen kyllästyny siihen mun paskaan elämään ja et jo sairastuin ressaamisen takii muuhunkin kuin mielenterveysongelmiin ja nytkin pelottaa kun lähti eilen tukkaa päästä...

Se ois ihan viimenen juttu jos mulla ei enää hiuksiakaan ois...

Musta tuntuu et mä oon vaan joku traaginen näytelmä ihmisen vajoamisesta. Et mun elämällä ei tuu olee mitään muuta suuntaa tms, vaikka kuinka yritän.

 

Ja en tosiaan tiiä miks mä en ollu saanu mitään aikaseks... mä yritin kyllä... Todella!

Mut vähän eri keinoin sillon kun rupesin pari vuotta sit laittaa asioita vähän eri suuntaan, koska mä olin lopen kyllästyny siihen mun paskaan elämään ja et jo sairastuin ressaamisen takii muuhunkin kuin mielenterveysongelmiin ja nytkin pelottaa kun lähti eilen tukkaa päästä...

Se ois ihan viimenen juttu jos mulla ei enää hiuksiakaan ois...

Musta tuntuu et mä oon vaan joku traaginen näytelmä ihmisen vajoamisesta. Et mun elämällä ei tuu olee mitään muuta suuntaa tms, vaikka kuinka yritän.

Kyllä sun elämällä tulee olemaan suuntaa, kunhan yrität. Ongelma on se, että et yritä. Sun pitää hakea sitä apua. Nyt. Sä et enää selviä yksin, onhan tuo nähty jo monta kertaa. Ei taaskaan onnistunut asioiden muuttaminen, etkä osaa sanoa edes miksi. Eli jos oikeasti haluat tehdä asioille jotain, haet sitä apua.

 

Joo, olen. Kiva jos se välittyy edes sinne puolelle.

En tajua miten se ei voinu sillon välittyä niille koulukuraattorille, erityisopettajalle yms. vaan kuuntelivat mielummin sitä mun vanhempien jauhamaa soopaa siellä että " tiinalla on kaikki hyvin " = ))))

Kaukana siitä. Siis, millanen on sellanen vanhempi joka ei hae edes ala-ikäselle lapselleen apua jos se suoraan kertoo et sitä masentaa ja on huono olla? Antaa katteettomia lupauksia mut ei toimi.. tai jos koitan ite hakee apuu tai jostain mun asioista näkee, et ne on ihan avunhuutoja tähän mun hirveeseen tilanteeseen ja meinaan saada apuu, niin se taas sabotoidaan..

Sitten mulle sanotaan. Ei sulla oikeasti voi olla mielenterveysongelmia, älä teeskentele itsestäsi hullua.

Tai: Tuo sun siivoamattomuus on pelkkää laiskuutta ja se ettet sä jaksa käydä koulua

Sitten. Älä välitä niistä jotka sua haukkuu tai on haukkunu, älä välitä niistä jotka halveksii, älä välitä ja älä välitä...

Sitten mua hemmotellaan helkkaristi ja sit täällä kotona on kuitenkin paska ilmapiiri tai nää riitelee niitä saman samoja asioita aina vuodesta toiseen... ja välillä sit ollaan niin mukavaa

Onko nämä hyviä vanhempia?

Kaikki ihmiset riitelee joskus,toiset enempi toiset vähempi, kaikilla ihmisillä on ongelmia, usein ratkaisu on kiinni enempi omasta asenteesta! mä ymmärrän sun vanhempia siinä mielessä että,he eivät halunneet menettää sua!

tajuatko kuinka helposti vanhemmat joutuu syntipukeiksi jos lapsi on masentunut,todella helposti. ei tilanne varmasti ole ollut helppo sinunkaan vanhemmillesi! ja kuraattori ei tasan auta vaan tekee ls ilmoituksen,mutta lastensuojelu ei keskity hoitamaan potilasta sieltä et saa lääkitystä,psykologin keskusteluja tms. sä tarttet terveyskeskuksesta lääkäriltä lähetteen nuoriso psykiatriselle! Eli soita terveyskeskukseen.

sun vanhemmat ei ole täydellisiä,arvaa mitä,ei minunkaan! minä en ole täydellinen ei kukaan ole! vanhemmat tekee virheitä,nuoret tekee virheitä,lapset tekee virheitä..

sun elämä voi tuntua paskalta masennuksen takia,vaikka oikeesti oliskin kaikki hyvin.eli aloita siitä lääkäristä!

 

No apuahan mä oon hakemassa?

Ja kaatu siihen, että mun ei annettu sinne sitten muuttaakaan. Mentiin sabotoimaan se juttu, mut nyt mä varmaan yritän uudelleen..

Ei täysi-ikäistä ihmistä voi kieltää. Sä annot niiden sabotoida asian. Sä ihan itse sabotoit taas kerran mahdollisuutesi. Ja tämän takia sun pitää hakea sitä mielenterveysapua NYT. Et voi odottaa, että muutat ensin jonnekin, koska et sä oikeasti muuta ikinä minnekään. Sä annat muiden sabotoida sun muutot. Sun pitää ensin hakea apua. Sä ihan itse tällä hetkellä pilaat sun elämän ja tulevaisuuden. Se on ihan vain ja ainoastaan sun oma vika, että sun elämä ei tule ikinä paranemaan. Muut ihmiset on ehkä ensin pilannut sun elämän, mutta sinä olet se, joka päättää olla parantamatta tilannetta.