Mitä tehdä? (Mies seonnut)

Taidat vaan jäädä ja ruikuttaa. Niinkuin useimmat alistuneet. Selittelet itsellesi vielä, että on se oikeasti hyvä ihminen, joskus vaan satuttaa. Muista sitten.

Kun lapsesi ovat masentuneet tai jatkavat väkivaltaa, että sinä olit yhtä syyllinen, vaikket karvaankaan koske, koska sinä mahdollistat tuon väkivallan ja kauhun lapsillesi. Lapsesi olisi paljon parempi elää ilman isää.

Minä niin paljon suren kaltaistesi lasten vuoksi.

 

Musta tää kuulostaa ihan aidolle riippuvuudelle, millä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa!
Nyt sun pitää ihan ITSES takia ottaa etäisyyttä siihen mieheen ja lakata etismästä pelastajaa ja odottamasta että joku tulee ja pelastaa!

 

Sun mielestä ainoata mahdollista pahoinpitelyä on hakkaaminen vai? Niin kun mitään muuta ei lasketa vai! Etenkään jos ei jää jälkiä? Kyllä se läpsiminenkin on lyömistä. Ja mitä edes on "roikottaminen"??!

 

Kuka äiti voi hyväksyä lapsien pahoinpitelyä? Ihan kamalaa. Nyt pakkaat kamat ja lähdet vaikka turvakotiin.Ihan oikeesti, vie lapset turvaan.

 

Ymmärrän kyllä, että en ns. liioittele asioita ja lasten olisi parempi ilman isäänsä..
Mutta voiko mies muuttua, on kumminkin niitä harvoja hetkiä jolloin leikkii lasten kanssa jne.?
Juuri se oikeastaan mietityttää, että miten pärjään lasten kanssa ilman tuloja ja voiko mies muuttua?
Rakastan kumminkin häntä melkein enemmän, kuin elämää.. Hän pelasti minut monesta pulasta aikoinaan ja tuki minua, ainakin joskus.. Voinko olla se "julma" äiti, joka erotti lapset isästään?
Minusta kumminkin avioliitto on ns. elinikäinen sitoumus, ei siitä erota..

Sinä tässä taidat seonnut olla. Sinun tehtäväsi on pelastaa lapsesi väkivaltaiselta isältä. Ei tuollaisella 'kasvatuksella' tule normaaleja terveen itsetunnon omaavia ihmisiä. Todennäköisesti lapsesi ovat jo pahasti rikki ja joutuvat kärsimään ankeasta lapsuudestaan ja isänsä väkivaltaisuudesa koko loppuikänsä, ellet nyt heti laita peliä poikki.

Olen ikuiseksi kiitollinen äidilleni, joka ymmärsi erota isästämme. Isäni kohteli hyvin meitä lapsia, mutta jo se oli traumaattista, kun hän pahoinpiteli äitiäni.

 

Uhreilla, jotka suunnittelevat väärinkohtelijansa jättämistä, on tavallisesti vain vähän resursseja. He ovat peloissaan, alistettuja ja kokevat syyllisyyttä. Tässä on lähtöä suunnitteleville muutamia vihjeitä.
Vihjeit

 

Minusta kumminkin avioliitto on ns. elinikäinen sitoumus, ei siitä erota..

Avioliittoon toki useimmat varmasti haluavat sitoutua eliniäksi naimisiin mennessään ja hyvä niin. Ei se silti tarkoita, että avioliitossa on pysyttävä tapahtui mitä tahansa. Tai että se olisi millään tavalla hyvästä, mikäli liitossa ilmenee toisesta osapuolesta uusia asioita, kuten väkivaltaisia taipumuksia.

Sinä olet lastesi äiti, ja minusta jokaisen vanhemman ensisijainen velvollisuus on ensimmäisenä ajatella lasten turvallisuutta. Se vastuu tulee siinä samalla, kun päättää lapsia tehdä. Sinun lastesi lapsuus ei ole turvallinen, henkisesti eikä fyysisesti. Miehesi tekee rikoksen lapsianne kohtaan joka kerta nipistellessään, roikottaessaan, läpsiessään. Se jättää lapseesi syvät arvet, vaikka sinusta ilmeisesti rajumpaa väkivaltaa kokeneena se ei tuntuisi pahalta. Jokaisesta normaalin lapsuuden kokeneesta tuntuu, ja on rikos kuten sanottu.

Mieheni äiti ajatteli samoin kuin sinä. Avioliitto on elinikäinen sitoumus, josta ei erota. Ei vaikka mikä olisi. No, miehen isä pahoinpiteli lapsia koko heidän lapsuutensa, ja molemmat lapset maksoivat siitä kovan hinnan aikuisena. Molemmilla takana pitkä tie terapiaa, lääkkeitä ym. ongelmia ja sairauksia. Mieheni on aivan ihana isä, lempeä, lämmin, rakastava, läsnäoleva eikä menetä oikeastaan missään tilanteessa malttiaan, mutta hän joutui kulkemaan todella rankan tien paranemiseen ikävuosina 18-30 vuotta lapsuutensa takia. Vastaavaa en soisi kenenkään kokevan.

 

Millä tavalla hän on muka hyvä isä?Olet todella läheisriippuvainen ja sairas,kun et ymmärrä tilannetta,tovottavasti saatte pian apua!!

 

Tän täytyy olla provo. Kyllä kai lasu nyt selvään väkivaltaan puuttuu. Sitä paitsi ap:n jutuissa on samanlainen nuotti kuin ammattivalittajalla, en sitten tiedä mistä se kertoo, äo:sta ehkä?

 

oletko antanut hänen koskea väkivaltaisesti/vihamielisesti lapsiin!!! kuria pitää olla mutta ei sitä anneta tuolla lailla. tuo käytös on vain hallitsematonta agression purkausta. Mikset ole heti lähtenyt! Tuolla saattaa olla pitkäaikainen vaikutus lapsen tulevaan käytökseen ja luonnteeseen. Sitä kautta heijastuu koko elämään.

 

Kortsu/t :O

 

Tän täytyy olla provo. Kyllä kai lasu nyt selvään väkivaltaan puuttuu. Sitä paitsi ap:n jutuissa on samanlainen nuotti kuin ammattivalittajalla, en sitten tiedä mistä se kertoo, äo:sta ehkä?

Saman huomasin, oli pari muutakin sepitteelliseltä vaikuttavaa aloitusta samalla tyylillä eilen framilla. Huvinsa kullakin.

 

Tän täytyy olla provo. Kyllä kai lasu nyt selvään väkivaltaan puuttuu. Sitä paitsi ap:n jutuissa on samanlainen nuotti kuin ammattivalittajalla, en sitten tiedä mistä se kertoo, äo:sta ehkä?

Samaa mieltä. Joku tässä ei täsmää. Jos ihminen ei pysty käymään pesulla kuin kerran viikossa (lapset 4 ja 7 vuotta) , niin jotain täytyy olla vinksallaan.

 

Isäni oli väkivaltainen. Huusi, töni, uhkaili. Ainoastaan kerran kävi ihan kunnolla käsiksi. Äitini vain katsoi vierestä, koska isä ei "kunnolla käynyt käsiksi". Olen ikuisesti katkera äidilleni, ettei hän puolustanut minua ja veljeäni. Ja lähtenyt. Jättänyt isääni juopottelemaan yksin.

En koskaan, koskaan sietäisi omalta mieheltäni tuollaista käytöstä lasta (tai itseäni) kohtaan. En koskaan.

Lähde, kun vielä ehdit.

 

maailman ihanin mies, läpsii, huutaa nipistelee. salli mun nauraa

 

Minä haluan (kai) tietää kans, mitä se roikottaminen oikein tarkoittaa? Miten 7-vuotiasta roikotetaan, parvekkeen reunaltako?

 

Sä pelastat lapsiesi tulevaisuuden kun lähet kävelemään tollasesta avioliitosta. Henkinen väkivalta jättää lapsiin suuret arvet ja fyysinen vielä pahemmat. Kyllä mun mielestä ainakin läpsiminen on lyömistä, se on pahinta mitä omalle lapselleen voi tehdä. Haluatko että lapsesi ottavat tuollaisesta isästä miehen mallin ja sitten tulevaisuudessa myös huutavat, läpsivät ja roikottavat omia lapsiaan?

Ei kukaan voi olla noin tyhmä, että katsoo tuollaista kohtelua.

 

567

 

En voi tuosta noin vaan lähteä, mihin menisin kahden lapsen ja lemmikkieni kanssa?
Lemmikkejäni en jätä, mies ei niitä hoitaisi..
En haluaisi lopullisesti erota, jos mies vaan tajuaisi muuttua.. Saako miestä johonkin "hoitolaan" tms. jossa oppisi käyttäytymään? Hän kumminkin on aina puhumisen jälkeen parantanut tapojaan päiväksi tai pariksi..
Voiko lastensuojeluun ottaa yhteyttä ns. epävirallisesti, kun en kumminkaan halua miehelle mitään hankaluuksia lähestymiskieltoa tms..?

 

Oletko ap kovin nuori?

 

ala itse läpsiä miestä ja tukistelemaan aina kun tekee lapsilleen niin. tosin ei lasten nähden. no ei kai, lähde lätkimään vielä ennenkuin sattuu pahempaa. tiedän ettei tää auta mitään, niin monet akat (miksei miehetkin päinvastaisessa tilanteessa) jää kuitenkin vain junnaamaan paikalleen, odottelemaan ihmettä jota ei tapahdu.

 

En voi tuosta noin vaan lähteä, mihin menisin kahden lapsen ja lemmikkieni kanssa?
Lemmikkejäni en jätä, mies ei niitä hoitaisi..
En haluaisi lopullisesti erota, jos mies vaan tajuaisi muuttua.. Saako miestä johonkin "hoitolaan" tms. jossa oppisi käyttäytymään? Hän kumminkin on aina puhumisen jälkeen parantanut tapojaan päiväksi tai pariksi..
Voiko lastensuojeluun ottaa yhteyttä ns. epävirallisesti, kun en kumminkaan halua miehelle mitään hankaluuksia lähestymiskieltoa tms..?

ei sitä hoitolaan saa jos ei ite ole halukas menemään,tiedossain ei kyllä ees ole sellasta paikkaa?perheterapiaa voisitte tietysti kokeilla mutta kuulostaa sellaselta että oikeesti erilleen muutaminen tarpeen. Ainaki väliaikasesti. ja se terapia siihen päälle,kummallakin on varmastikin asioita mitkä aiheuttaa..ei niin tervettä-käyttäytymistä.
Missäänhän ei lue että ootte lopun elämää erillaan jos nyt muutat erilleen ja katot osaako mies ottaa onkeensa niinku oikeesti. Useemman vuoden projekti teillä essä mutt ei taida kauheesti olla vaihtoehtoja.

 

Kyl mie sua ap jotenkin ymmärrän. Sie menit naimisiin ja sitouduit elämään mikä avioliittoon kuuluki. Harmi vaan ettei mies ymmärrä omia velvollisuuksiaan,mutta onko hällä millanen työ? tekeekö miehelle tiukkaa elannon hankkiminen kun hermot ovat kireät? Lapset ovat todella huono kohde omalle pahalle ololle ja sekin pitää tehdä selväksi hälle.

Jos mies ei elä niin kui kunnon aviomies eli rakasta perhettään ja tue vaimoaan lastenkasvatuksessa ynnä muussa niin ei sellaisella miehellä mitää tee. Kuule, mulla on sama (sillä erolla ettei mies tee lapsille mitään) mutta siltä on jääny väliin oma eukko ja avioliiton hoito. Miulla on avioero paperit hommattuna mutta silti se mietityttää että oliko se ny sit tässä:koko avioliitto vai onko mitään muutosta ilmoilla. Onhan se kova pala jäädä yksin kahden lapsen kanssa varsinkin kun elanto on tiukassa,mutta kuule mie uskon että se kannattaa! itekin otan viel sen askeleen vaikka onhan se aika hurja loikka. Pidetään kädestä kiinni ja näytetään että kyllä myö pystytään elää rinta rottingolla ilman lätyksiä!

voimia sulle ap, tiiän ettet täällä turhaa huutele!

 

Yleensä naisista tulee naarastiikereitä kun lapsi syntyy perheeseen ja naarastiikeri LASTA kohtaa. Mikä ihme sinussa on, että olet niin koukussa mieheesi, että sallit vielä untuvikon tässä maailmassa kokea kaltoinkohtelua ihmiseltä jonka pitäisi olla hänen esikuvansa ja se jota hän ihailee.

NYT ON MENNYT JOKU VIKAAN. EN VOI TÄLLE TURHAUTUMISELLE MITÄÄN, MUTTA OLET HEIKKO JA ROIKUT MIEHESI NILKASSA JA KUN KALTOINKOHTELU ALKAA, MENET MIEHESI SELÄN TAAKSE VAIKKA SINUN TULISI HYPÄTÄ ETEEN JA NÄYTTÄÄ HAMPAASI.

 

Ikää tosiaan minulla ja miehellä 25 ja mentiin naimisiin heti, kun oltiin täysi-ikäisiä..
Ymmärrän kyllä, että minun kuuluu puolustaa lapsia, olen niin tehnytkin. Käskenyt miehen lopettaa ja ollut ns. lasten apuna, mutta toisaalta minulle tulee siitä marttyyri-fiilis..
Omassa elämässäni olen tehnyt ja kokenut vaikka mitä, mies periaatteessa pelasti minut kaikelta. Miten voin tehdä hänelle tämän, että veisin lapset?
En itsekään ole ns. puhdaspulmunen, lastensuojelun kanssa ollaan oltu yhteydessä minun alkon käytöstä ja myöhemmin itsemurha yrityksestä.. Vuosi sitten totesivat kaiken olevan ok, okei minut on opetettu esittämään kaikkionhyvin-roolia, niin en ehkä kaikesta avautunut silloin..
Melkeimpä pelottaa eniten se, jos otan yhteyttä lastensuojeluun, vievät lapset meiltä molemmilta ja tiedän, ettei se välttämättä ole aina se paras vaihtohto..
Itsekin olin mieluummin pahoinpitelevän äidin ja isän joka ai ollut koskaan kotona kanssa, kun olisin ollut jossain laitoksessa tms..