mitä tekisit jos sun elämä olisi tällaista?

eli tällainen se mun tylsääkin tylsempi elämä on: olen työtön, asun yksin koirani kanssa kerrostalossa ahtaassa kämpässä. aamulla herään joskus 8-10 aikaan, jonka jälkeen syön ja käytän koiraani lenkillä. sen jälkeen luen pari tuntia kirjoja: romaania ja pääsykoekirjaa, sitten olen koneella pari tuntia ja jossain välissä syön. olen todella yksinäinen. poistun asunnostani ainoastaan pakollisille asioille eli ulkoiluttamaan koiraani ja käymään postissa, pankissa ja ruokakaupassa jne. ja voin sanoa, että elämäni on todella tylsää ja minulla on vähän ystäviä ja näen heitä todella harvoin. jotain kai tässä on pakko alkaa tekemään tai tulen seinähulluksi..en vain ole keksinyt mitä.

 

Alota vaikka joku uus harrastus. Olisko esim paikallisessa opistossa jotain lyhyitä kursseja?

 

Työttömänähän pääsee halvemmalla kulttuuririentoihin. Tai mene mukaan johonkin järjestöön, voi löytyä uusia tuttavia ja saat toimintaa päiviisi. Olet kuin marsu, joka vapaaehtoisesti palaa aina häkkiinsä ymmärtämättä, että olisi mahdollista lähteä minne tahansa, koska ovi on auki.

 

Mun elämä on muuten samanlaista mutta mulla on mies ja lapsia. Ja ihan tyytyväinen oon... En osaa neuvoa.

 

Aloittaisin jonkun harrastuksen ja kävisin leffassa ja ja ja..

 

Alota vaikka joku uus harrastus. Olisko esim paikallisessa opistossa jotain lyhyitä kursseja?

Jep, mä kannatan tätä. Opistoilla on paljon kaikkia kivoja kursseja ja siellä voi tutustua uusiin ihmisiin. =) Sitten yksi kiva harrastus olisi uiminen.

 

Mulla onelämä ihan samanlaista

 

Alota vaikka joku uus harrastus. Olisko esim paikallisessa opistossa jotain lyhyitä kursseja?

Jep, mä kannatan tätä. Opistoilla on paljon kaikkia kivoja kursseja ja siellä voi tutustua uusiin ihmisiin. =) Sitten yksi kiva harrastus olisi uiminen.

mä en osaa uida..en ole sen jälkeen astunut uimahalliin, kun meinasin lapsena hukkua. tarkoitatko työväenopistoa? niin ja olen todella epäsosiaalinen ihminen ja masennun/petyn helposti.

 

mulla on elämä saman laista, paitsi mulla on koiran tilalta mies

 

mie kuolisin luultavasti..hyppäisin katolta.

 

Lukisin pääsykokeisiin 6-8 tuntia ja sen päälle tekisin jotain mukavaa eli joku kiva harrastus, jossa tapaa myös ihmisiä.

 

Alota vaikka joku uus harrastus. Olisko esim paikallisessa opistossa jotain lyhyitä kursseja?

Jep, mä kannatan tätä. Opistoilla on paljon kaikkia kivoja kursseja ja siellä voi tutustua uusiin ihmisiin. =) Sitten yksi kiva harrastus olisi uiminen.

mä en osaa uida..en ole sen jälkeen astunut uimahalliin, kun meinasin lapsena hukkua. tarkoitatko työväenopistoa? niin ja olen todella epäsosiaalinen ihminen ja masennun/petyn helposti.

Epäsosiaalinen ei kai ystäviä kaipailisi? Epäsosiaalinen ei koe ystävien puutetta ongelmana. Omaa pettymistasoakin voi hissukseen nostaa, vaikka ensin ei jokin juttu nappaisikaan, on kärsivällinen ja jatkaa kokeilua vähän aikaa.

Aikuisille on omia uimakouluja. Tärkeä taito sekin.

 

mie kuolisin luultavasti..hyppäisin katolta.

mä tekisin kans näin

 

Alota vaikka joku uus harrastus. Olisko esim paikallisessa opistossa jotain lyhyitä kursseja?

Jep, mä kannatan tätä. Opistoilla on paljon kaikkia kivoja kursseja ja siellä voi tutustua uusiin ihmisiin. =) Sitten yksi kiva harrastus olisi uiminen.

mä en osaa uida..en ole sen jälkeen astunut uimahalliin, kun meinasin lapsena hukkua. tarkoitatko työväenopistoa? niin ja olen todella epäsosiaalinen ihminen ja masennun/petyn helposti.

Uskaltaisitko mennä uimakouluun? Jos sellainen olisi tarjolla teidän paikkakunnalla aikuisille? Väkisin ei tietenkään kannata yrittää.

Jos "opettelisit" olemaan muitten seurassa, niin ehkäpä piristyisit? =) Voisit aloittaa jonkun kädentaito kurssin esim. posliinimaalaus. Jos pettymyksiä tulee maalausten suhteen, niin ei muuta kuin lisää harjoittelua! Kukaan ei ole seppä syntyessään. =)

 

Mun elämä oli monta vuotta tuollaista. Sitten kun ystävät oli vielä erilaisessa elämäntilanteessa niin vaikeaa oli.

 

mie kuolisin luultavasti..hyppäisin katolta.

mä tekisin kans näin

No joillakin on halu elää vaikka elämä ei menisikään niinkuin pitää. Kokemusta on.

 

Ilmaiseksikin on tarjolla vaikka mitä rientoja kunhan vaan lähtee niihin. Esim. elokuvien ennakkonäytöksiä ym.

Turha valittaa että on tylsää kotona, jos ei itse lähde sieltä minnekään. Ei sieltä kukaan osaa hakemaankaan tulla...

 

Kannattaisi ensin miettiä miksi petyt ja masennut helposti. Niihin varmasti löytyy syy ja sitä syytä olisi sitten hyvä lähteä työstämään. Sosiaalisuus kasvaa, mitä enemmän tuntee ja alkaa luottamaan itseensä. Ala ajattelemaan asioista posittivisia puolia negatiivisten sijaan, älä odota tuloksia liian nopeasti, ettet pety kun mitään ei tapahtunutkaan. Lue kirjoja, etsi tietoa itsetuntemukseen.

Hakisitko vaikka jollekin työllistymiskurssille. Sieltä löytyy samanhenkisiä ihmisiä ja tietävät ja ymmärtävät yksinäisyytesi ja sosiaalisten suhteiden puuttumisen.

 

En osaa kuvitella.

 

eli tällainen se mun tylsääkin tylsempi elämä on: olen työtön, asun yksin koirani kanssa kerrostalossa ahtaassa kämpässä. aamulla herään joskus 8-10 aikaan, jonka jälkeen syön ja käytän koiraani lenkillä. sen jälkeen luen pari tuntia kirjoja: romaania ja pääsykoekirjaa, sitten olen koneella pari tuntia ja jossain välissä syön. olen todella yksinäinen. poistun asunnostani ainoastaan pakollisille asioille eli ulkoiluttamaan koiraani ja käymään postissa, pankissa ja ruokakaupassa jne. ja voin sanoa, että elämäni on todella tylsää ja minulla on vähän ystäviä ja näen heitä todella harvoin. jotain kai tässä on pakko alkaa tekemään tai tulen seinähulluksi..en vain ole keksinyt mitä.

missä asut? olen myös yksinäinen vaikka mies ja lapsi on.

 

itsekin elin monta vuotta tuolla tavalla, tarkkaan laskettuna 11 vuotta. Tosin olin työkyvyttömyyseläkkeellä. Ainoa hyvä puoli asiassa oli että johtuen masennuksesta niin yleensä nukuin noin 15-20 tuntia päivässä joten ei tarvinnut kestää sitä yksinäisyyttä ja sen katsomista kun elämä menee ohi. hyvä puoli oli että jotenkin pääkoppa sopeutui siihen eristyneisyyteen vaikka aina välillä kuitenkin tuntui siltä että on vankina omassa kodissa ja seinät kaatuu päälle. missään harrastuksissa en pystynyt käymään. mitään ihmissuhteita en pystynyt ylläpitämään. koko elämä on sitä että tuijottaa seinään.lopulta eri lääkityksiä kokeilemalla pääsin jonkinlaiseen tasapainoon ja pystyin elämään hieman normaalimpaa elämää. lohdullista kuulla että jotkut hyppäisivät ennemmin katolta kun eläisivät sillä tavalla koska aina välillä kuulee miten joku sanoo miten kivaa on elää kotona työkyvyttömyyseläkkeellä valtion tuilla.

 

eli tällainen se mun tylsääkin tylsempi elämä on: olen työtön, asun yksin koirani kanssa kerrostalossa ahtaassa kämpässä. aamulla herään joskus 8-10 aikaan, jonka jälkeen syön ja käytän koiraani lenkillä. sen jälkeen luen pari tuntia kirjoja: romaania ja pääsykoekirjaa, sitten olen koneella pari tuntia ja jossain välissä syön. olen todella yksinäinen. poistun asunnostani ainoastaan pakollisille asioille eli ulkoiluttamaan koiraani ja käymään postissa, pankissa ja ruokakaupassa jne. ja voin sanoa, että elämäni on todella tylsää ja minulla on vähän ystäviä ja näen heitä todella harvoin. jotain kai tässä on pakko alkaa tekemään tai tulen seinähulluksi..en vain ole keksinyt mitä.

missä asut? olen myös yksinäinen vaikka mies ja lapsi on.

pohjoisessa.

 

:hug:

 

eli tällainen se mun tylsääkin tylsempi elämä on: olen työtön, asun yksin koirani kanssa kerrostalossa ahtaassa kämpässä. aamulla herään joskus 8-10 aikaan, jonka jälkeen syön ja käytän koiraani lenkillä. sen jälkeen luen pari tuntia kirjoja: romaania ja pääsykoekirjaa, sitten olen koneella pari tuntia ja jossain välissä syön. olen todella yksinäinen. poistun asunnostani ainoastaan pakollisille asioille eli ulkoiluttamaan koiraani ja käymään postissa, pankissa ja ruokakaupassa jne. ja voin sanoa, että elämäni on todella tylsää ja minulla on vähän ystäviä ja näen heitä todella harvoin. jotain kai tässä on pakko alkaa tekemään tai tulen seinähulluksi..en vain ole keksinyt mitä.

missä asut? olen myös yksinäinen vaikka mies ja lapsi on.

pohjoisessa.

no voi kökkö, mä asun etelässä, Salossa asti. Jaksuja!

 

missä pohjoisessa?