Mitä tekisitte?

Keinot on niinku loppu, kun 2,5v meuhkaa ja mölisee kielloista huolimatta, ja NAURAA sellaista pskaista naurua niille, yltyy vaan kieltämisestä. Tilanne siis se että nukkuvat samassa huoneessa 1v:n kanssa joka sitten innostuu tästä mölystä ja ei pysty nukahtamaan.

Aikani pystyin olemaan hyvä äiti ja kävin huoneessa peittelemässä kumpaakin ja kertomassa miksi ei saa nyt meuhkata ja pitää nukkua....mutta v*ttu sillä ei ole mitään tehoa!!!! Mitä hittoa mun sit pitäis tehdä??

Huusin sitten tuolle pienelle olennolle (sille 2,5v) pari kertaa täyttä kurkkua päin naamaa, siis todellakin täyttä kurkkua, tehostin tökkäämällä sormella poskeen, ottamalla tarpeettoman lujaa käsivarsista kiinni, kannoin kovakouraisesti kolme kertaa hänet takaisin huoneeseen (karkaili muualle taloon), kerran heitin sängylleen. Ja oi että olis tehny mieli kirota ja lyödäkin, mut sellasta en sentään, en oo koskaan. Lopuksi huusin että sinä jäät tänne yksin, paiskasin oven kiinni, otin 1v:n ja vein hänet rattaisiin nukkumaan. Sinne se jäi itkemään suoraa huutoa äitiä ja varmaan nukahti sitten siihen kun nyt on hiljaista.

Ja nyt v*tuttaa tää perseelleen mennyt ilta, se että haluan olla paras äiti enkä aiheuttaa lapsilleni mitään lapsuuden traumataakkaa - ja näin helpolla kuitenkin menee kuppi nurin enkä pysty siihen. Ja se että syytön osapuoli eli 1v voi saada myös jotain traumoja mun käytöksestä.

Mitä mä teen?

 

Rauhoitut viel. Ja kelaat ja ryvet paskaäitiolossasi koska liian pitkällehän tuo meni, tiedät itsekin. SItten annat armoa itsellesi, pyydät lapselta anteeksi. Ja mietit ja valmistelet itseäsi jotta osasisit paremmin pitää pinnasi jatkossa.

 

Itse nukutun lapset siten, että itsekin makoilin ja joskus sitten nukahdinkin. Lasten sängyt oli samassa huoneessa kuin parisänky. Koskaan ei ole Olli nykutus hankalaa. Olen välillä joutunut nukuttaan eri aikaan eli ensin vanhemman ja sitten nuoremman, jos ovat ylivilkkaita illalla olleet.

 

Asiat ja tilanteet vähän erilaisia ja lapset eri ikäisiä kun sulla,mutta sun käytös kuulostaa ikävä kyllä tutulta - omaltani.
Mulla kans välillä kiehahtaa yli turhan helposti ja huudan lapsille ja otan turhan lujasti kiinni ym.. ja jälkeenpäin harmittaa todella paljon ja on super morkkis.
Tohon tilanteeseen en osaa sanoa muuta kun saman mitä yritän itse pitää mielessä. Ne on lapsia. Pieniä ihmisiä,joo,mut ihan erilaisia (ajattelultaan,toiminnaltaan,ymmärrykseltään) kun aikuiset. Lapset elää niin hetkessä ja oman napansa ympärillä ja tunteiden vietävänä,ettei aikuinen voi sitä käsittää. Tuskin sun 2,5v tahallaan häiritsee pienemmän unta,kunhan nyt vaan itsellään on hauskaa ja saa äitin huomion..

 

mitä odotat uhmaikäiseltä ja 1- vuotiaalta? Että menevät kiltisti nukkumaan kun äiti sanoo? Nyt reality check ja alat vaatia ITSELTÄSI vähän enemmän. Pidempää pinnaa, rauhallisempaa käytöstä ja AIKAA. Ei lapsia tarvi raahata takaisin sänkyyn jos maltat olla heidän kanssaan hetken, joskus pidemmänkin, kuten edellä yksi vastaajista kertoi. Varmaan on kiire katsomaan telkkua, mutta lapset eivät osaa aina nukahtaa vanhemman sormien napsautuksesta. Itse olen käynyt samaa läpi samalla ikäerolla ja voin hyvin muistaa milloin nuo reaktiot olivat nousta pintaan. AINOA mikä auttoi oli yksinkertaisesti antaa lapsille enemmän aikaa, enemmän läsnäoloa.

 

Meillä ei tuossa iässä nukahtaminen onnistunut ollenkaan jos lapsen jätti yksin huoneeseen ja sanoi hyvät yöt.

Itselläni oli mukava tuoli lapsen huoneessa ja istuin siinä sängyn vieressä niin kauan että nukahti.
silitys selkään rauhoitti hiukan ja sen jälkeen vain istuin ja lapsi siinä nukahti.
Muutaman kerran mies tuli herättämään minut lapsen nukahdettua.
tuli itsellekin uni hämärässä huoneessa istuessa.

Oletko kokeillut tällaista

 

Kurja homma, mutta ihminen sinäkin olet ja voin luvata, ettet ole edes TÄMÄN palstan ainoa äiti, jolla on palanut pinna jälkikasvuunsa - minullakin on.

Huomenna juttelette pienen kanssa tapahtumasta ja pyydät anteesi käytöstäsi, mutta muistuta häntä kuitenkin siitä, ettei illalla kuulu rellestää.

Voimia ap!

 

Olen yrittäny; miettiä ennakkoon, järkeillä asiaa, tehdä toimintamalleja, venyttää pinnaa. Ajatella juurikin sitä että ovat lapsia ja että ensi kerralla puhallan höyryt ja lasken sataan vaikka. Tää ei ollu se eka kerta nimittäin. Mutta ei tunnu oikein auttavan, noi on laiha lohtu ja vaikka kuinka päätän olla tästä lähtien parempi äiti enkä huuda niin silti tää tapahtuu.

Itsekin olin menossa samaan huoneeseen nukkumaanja ajattelin että vihdoin silloin tilanne rauhoittuu, mutta ralli jatkui.

Mä vaan mietin että miten kukaan oikeasti voi olla rauhallinen ja lässyttää tuollaisessa tilanteessa ja säilyttää pinnansa? Haluan tietää!! En sillä ettenkö uskoisi, että niin voi olla vaan kysyn siksi, että haluan tietää mitä supervoimia sellaiset äidit käyttävät koska itsekin haluaisin.. Tuntemistani äideistä jotkut ovat tosi lempeitä ja vaikea kuvitella, että heille kävisi näin kuten minulle. Haluaisin osata säilyttää hermot ja olla ihana äiti kaikin puolin.

 

Tuo ajan antaminen olisi varmaan saattanut toimia isommalle, ehkäpä hän olisi ollut paremmalla tuulella silloin.. Tilanne oli siis se, että kello oli jo yli nukkumaanmenoajan ja takana touhukas ihana päivä mm. rannalla, lapset iltapalalla kiiluvasilmäisiä ja selvästi väsyneitä. Isompi jopa sanoi että haluaa mennä nukkumaan. Tuon takia en halunnut venyttää heidän nukkumaanmenoa vielä entisestään vaan suoraan iltapalan jälkeen yövaatteiden vaihto ja nukkumaan. ...kunnes ralli alkoi.

Takaisin sänkyyn kannan siksi, koska jo frost näin tekee/ohjeistaa supernannyssa ja en voi antaa isomman touhuta jotain epämääräistä muualla talossa, kun itse olen pienemmän kanssa nukkumassa. Isompi laittoi jopa huoneen oven perässään kiinni, hah! Ja ketutus lähti siitä, kun pienempi olisi heti nukahtanut ellei älämölö olisi taas alkanut. Isompi halusi tulla viereeni ja se oli ok, mutta uhkasin että siirrän omaan sänkyyn jos ei ole hiljaa. Varoituksen jälkeen pääsi taas omaan sänkyynsä, koska noudatan sitä että se mitä sanon myös tapahtuu.

 

lapsi tosiaan saattaa ottaa sen kieltämisenkin vain huomiona eli kivana asiana, joten auttaisiko jos et alkaisikaan kieltämään ja selittämään kun lapsi alkaa meuhkaamaan, vaan sanoisit ainoastaan että nyt nukutaan tai et sanoisi mitään vaan laittaisit vain takaisin sänkyyn. eli lapsi ei saisi huomiota meuhkaamisella. itsellesi sitten laitat korvatulpat heti kun lapset on nukutettu jos se auttaisi kestämään ainakin sitä hälinää paremmin. jos isompi on mustasukkainen niin ehkä yks vaihtoehto olis nukuttaa molemmat sun viereen, tai sitten molemmat omiin sänkyihinsä. itse kanssa olisin nukahtamiseen saakka samassa huoneessa.

 

Supernannyn nukutusmenetelmistä en ottaisi oppia... Meillä toimi vuosia hyvin sellainen systeemi, että jäin lasten kanssa huoneeseen, kunnes he nukahtivat. Kun valot oli sammutettu, lauloin heille, kolmestakin syystä. 1) Laulu peitti huoneen ulkopuolelta kuuluvia ääniä, jotka olisivat saattaneet herättää lasten mielenkiinnon, ja myös samassa huoneessa olevien sisarusten ääniä (kolme lasta nukkui samassa huoneessa). 2) Laulaminen auttoi minua itseäni pysymään hereillä - tosin ei ollut harvinaista, että nukahdin kesken laulun... 3) Läsnäoloni ja laulu rauhoittivat ja muodostivat vähitellen voimakkaan uniassosiaation; vieläkin saatan laulaa kouluikäisille, jos heidän jostain syystä on tavallista vaikeampi nukahtaa, esim. vieraassa paikassa.


Kotiäitiys - elämänura ja elämäntapa!
kotona.munfoorumi.com • Etusivu

 

Meillä auttoi se, että vanhempi lapsi meni edeltä omaan sänkyyn nukkumaan ja pienempi nukutettiin toisessa huoneessa ja siirrettiin isomman nukahdettua omaan sänkyyn.
Ei tarvinnu ku reilun viikon tuota järjestelyä, sitten isompi ymmärti olla hiljaa.
Kahteen otteeseen toiminu jo ikäerot 1v4kk ja 1v8kk

 

Sitä se vanhemmuus on. Palaneita hermoja ja kiristyneitä pinnoja. Vaan aikansa kaikkea. Kohta on jo uusi vaihe ja uudet ongelmat ja pienillä uudet kujeet. Se vain pitää yrittää luovia eteenpäin ja selvitä. Itse selvisin parhaiten juurikin miettimällä että nyt on näin ja sillä selvä. Ja kohta oli toisin. Sitten taas muulla lailla. Ja nyt nuo jo nukkuvat jokainen hyvin ja ovat jo isompia. Aika kuluu ja meno muuttuu... Hyvä silti että tunnet sen omantunnon pistoksen, ihminen se olet sinäkin... Ja inhimillinen ihminen koska kaduttaa.