Mitähän pitäisi tehdä

Hei kaikki kirjoittelen tänne nyt koska enää en tiedä mitä pitäisi tehdä...
meillä on mieheni kanssa 2 yhteistä lasta (4v,5v) miehellä edellisestä liitosta kohta
15v tytär,ovat eronneet jo n.14 v sitten, eli lapsi oli ihan pieni. Nyt kuitenkin on alkanut tulemaan aikamoisia ongelmia,tai siis ongelmat ovat paisuneet koska tämän 15v mielestä emme osta hänelle tarpeeksi/anna hänelle rahaa vaatteisiin ja kuitenkin ostamme "siskoille" tavaroita. Mieheni on makasanut elarit aina ajallaan ja ottanut myös osaa isompiin hankinoihin tietokoneet,kamerat ynm. Teinillä on meidän luona oma huone mikä sisustettu hänen toiveiden mukaisesti, käyttövaatteet on ostettu sekä pyörä... mutta mikään ei tunnu riittävän,kaikki mitataan vaan rahassa ja sitten kun sitä ei anneta niin ei tule meille ollenkaan. Tyttären äiti haukkuu isää ja tyttären kanssa yhdessä 'kiroavat' kun ei voi ostaa sitä tai tätä mutta pikkusiskot kyllä saavat.
En tiedä saiko kukaan mitään tolkkua mutta suurin suru tässä on katsoa isää joka kärsii tilanteesta ja siitä kun lapsi ei tule, mutta ei lähde kuitenkaan siihen leikkiin että aina annetaan ja ostetaan kun pyydetään. Myös pikkusiskot kyselevät kovasti milloin isosisko tulee ja miksi ei tule Onko muilla samanlaisia kokemuksia?

 

En ole ihan samassa tilanteessa, mutta voin samaistua tähän kahden pojan "äitipuolena". Kuten sinäkin, niin minäkin kannan huolta asioista joihin ei juurikaan itse voi vaikuttaa. Ja se on mielestäni se raskain ja haastavin taakka uusperheen äidin elämässä. Tekin olette parhaanne tehneet ja tässä kiitos. Ratkaisun avaimet ovat tytön äidin käsissä, mutta hän nähtäväsi laittaa vain vettä myllyyn syystä tai toisesta (katkeruus?). Ei auta muu kuin olla itse järkevä ja olla menemättä mukaan haukkumiseen, ehkä tytär jossain vaiheessa ymmärtää tilanteen ja osaa arvostaa teidän antamaa panosta.

Tsemppiä!

 

Raha- ja tavaravaatimuksiin ei tarvitse suostua, mutta antaa sen sijaan aikaa ja rakkautta, ja niiden puute vaatimusten ja valitusten taustalla luultavasti onkin. Valittaminen ei lapsilla- eikä aikuisillakaan! - läheskään aina kohdistu suoraan siihen asiaan, joka pohjimmiltaan vaivaa, ja joskus on kova työ kaivaa todellinen asia esille.

Entä, jos isä joskus juttelisi tytön kanssa kahden ja sanoisi huomanneensa, että tällä on paha mieli? Mikäli tyttö ei ole tottunut puhumaan isälleen tunteista, keskustelua voi olla vaikea saada alkuun, mutta siitäkin on apua, jos isä osoittaa ymmärtävänsä, miten kurjalta lapsesta on epäilemättä tuntunut varsinkin pienempänä ikävöidä isää kaiket viikot, miten tämä varmaankin on tuntenut jääneensä syrjään, kun uudet sisarukset ovat vieneet paljon isän aikaa ja huomiota jne. Vauvojen syntyessä kymmenvuotias saattoi teistä tuntua yhtäkkiä valtavan isolta, ja ehkä hellyyden osoittaminen ei isältä enää ole käynyt yhtä luontevasti? Monet isät arastelevat halata murrosikäistä tyttöä, ja tytär voi kärsiä siitä kovasti. Jopa anteeksipyyntö voi olla paikallaan, jos isä rehellisesti asiaa pohdittuaan huomaa laiminlyöneensä rakkauden osoittamista tyttärelle - lapset ja nuoret arvostavat vilpitöntä anteeksipyyntöä uskomattoman paljon.

Tyttö tarvitsee isäänsä aivan varmasti. Muistuta miehellesi, että teini-ikäisten valitukset ja vaatimukset ovat suunnilleen samanlaisia kaikissa perheissä - odottakaapa kymmenen vuotta... Se nyt vain näyttää kuuluvan ikäkauteen! Muistuta hänelle myös, miten tärkeää tytön terveelle kehitykselle on saada jatkuvasti isältä paljon halauksia ja helliä sanoja!

Ihanaa, että isosisko on pikkusiskoille tärkeä! Taatusti sama pätee toisinkinpäin, vaikka teinit eivät aina tykkäämistään samalla tavalla näytä.


Kotiäitiys - elämänura ja elämäntapa!
kotona.munfoorumi.com • Etusivu