Miten ekaluokkalaisten iltapäivät ja illat sujuvat?

Tyttäreni on nyt ekaluokalla. Ensimmäisellä viikolla illat olivat yhtä kiukuttelua, koska oli väsynyt. Juttelin opettajan kanssa muissa asioissa ja kerroin myös näistä iltakiukutteluista, niin opettaja sanoi, että ei ihme jos kiukuttaa kotona, koska koulussa hän on niin kiltti ja tunnollinen.

Olen yrittänyt iltapäivällä heti koulun jälkeen pitää kotona rauhallisen hetken, koska tyttö ei ole iltapäiväkerhossa ja illalla hän leikkii eniten naapuruston eskari-ikäisten lasten kanssa. Iltakiukuttelut vähenivätkin ensimmäisen kouluviikon jälkeen. Joskus tyttö käy nuorisotalolla, jossa pidetään myös iltapäiväkerhoa. Minusta on ihan hyvä juttu, että tyttö käy siellä leikkimässä ja tutustuu samalla paremmin uusiin luokkakavereihin.

Mutta pari kertaa on käynyt niin, että tyttö on mennyt suoraan koulusta nuokkarille, ollut siellä useamman tunnin, käynyt kotona kiireesti syömässä ja tekemässä läksyt ja sitten juossut pihalle leikkimään pienempien kavereidensa kanssa muutamaksi tunniksi, ja ilta on ollut katastrofi. Tyttö on niin väsynyt, että aivan kuin taantuu kolmivuotiaan tasolle, yrittää karkailla kotoa ulos, riehuu, syömisestä ja muista iltatoimista ei tule mitään.

Ihmettelenkin, että miten sellaiset lapset, jotka käyvät iltapäiväkerhossa, harrastuksissa ja vielä leikkivät kavereidenkin kanssa, jaksavat? Itse olen nyt kotona, mutta syksymmällä alkaa työt, niin tyttö menisi sitten iltapäiväkerhoon. Pitäisikö sitten rajoittaa illalla kavereiden kanssa leikkimistä, koska muusta on hankala nipistää, vai onko tuo vain tottumiskysymys? Paras kaveri asuu naapurissa ja saa jo nyt ulkoilla paljon pitempään kuin omani. Sen perheen aikataulujen mukaan ei tietenkään meillä aleta elää.

 

Ekaluokkalaiset on usein koko syksyn väsyneitä, koulu on kuitenkin niin erilaista. Keväällä sitten voi tulla uusi väsypiikki.
Meillä lapsi oli iltapäiväkerhossa eikä sen jälkeen useimpina jaksanut leikkiä enää muiden kanssa, koska jo pelkästään se kerhon kova melu vei lapselta mehut, ja siihen läksyjen teot päälle. Iltatoimet alkoivat meillä klo 7, eivätkä siis yhtään liian aikaisin, koska lapsi nukahti aina kasilta ja nukkui pitkätkin yöunet. Talvella tilanne tasoittui ja keväällä lapsi jäi pois iltapäiväkerhosta ja leikki iltapäivät kavereiden kanssa.

Meillä myös naapuruston parin perheen lapset saa riekkua ulkona tosi myöhään. Ei niitä kukaan koskaan näytä huolehtivan syömään tai sisälle. Nämä lapset on kuitenkin minun silmissäni juuri sillä lailla levottomia, etteivät saa sitä ikätason mukaista huolenpitoa.

 

no ottaahan se aikansa sopeutua kaikkeen uuteen ja väsyttää ja vie voimia. ja missäs muualla ne sitten puretaan kuin kotona äidille.

 

Meillä myös naapuruston parin perheen lapset saa riekkua ulkona tosi myöhään. Ei niitä kukaan koskaan näytä huolehtivan syömään tai sisälle. Nämä lapset on kuitenkin minun silmissäni juuri sillä lailla levottomia, etteivät saa sitä ikätason mukaista huolenpitoa.

Ihan kuin mun näppäimistöltä! Juuri tällainen on lapseni kaverin perhe. Hankala vain, kun lapseni on valinnut juuri tämän tytön parhaaksi kaverikseen ja mieluiten leikkisi kaiket päivät ja illat hänen kanssaan. Monesti, kun meillä olisi jo nukkumaanmenoaika, lapseni marisee, että haluaa ulos, kun kaveri on siellä. En tietysti enää päästä ja tyttö ei käsitä tätä millään, kun kaverikin saa olla. En tiedä rauhoittuuko tilanne, kun illat pimenee. Tyttöni on vähän arka.
Ap

 

Ihan kuin mun näppäimistöltä! Juuri tällainen on lapseni kaverin perhe. Hankala vain, kun lapseni on valinnut juuri tämän tytön parhaaksi kaverikseen ja mieluiten leikkisi kaiket päivät ja illat hänen kanssaan. Monesti, kun meillä olisi jo nukkumaanmenoaika, lapseni marisee, että haluaa ulos, kun kaveri on siellä. En tietysti enää päästä ja tyttö ei käsitä tätä millään, kun kaverikin saa olla. En tiedä rauhoittuuko tilanne, kun illat pimenee. Tyttöni on vähän arka.
Ap

Ole vaan lujana, se on lapsen parhaaksi. Tulevaisuudessa kiukut tulee sitten siitä, että vaatetus on säänmukainen, vaikka naapurin tyttö kulkee kesät talvet farkuissa ja converseissa, ei pidä toppavaatteita tai hanskoja tai kumppareita. Sitten itketään siitä ettei saa viettää aikaa ostarilla jonne naapurin tyttö kirmaa suoraan koulusta hakemaan mässyä. Ja sitä rataa. Pidätte oman linjanne perheenä, teidän tyttö saa sitä mitä naapurin tyttökin tarvitsisi, eli huolenpitoa.
Minä juuri pistin kiukuttelevan kakkosluokkalaisen kouluun vedenpitävissä ulkoiluhousuissa koska sataa. Kuvittele kuinka julma äiti. Kenelläkään muulla lapsella ei kuulemma ole sateellakaan ulkohousuja...

 

Meilläkin kakkosluokkalainen, ja klo 19 sisälle ja iltatoimiin. Klo 20.30 viimeistään sängyssä, aiemminkin. Herätys ma ja to klo 7.45 ja ti, ke ja pe klo 7. Joskus hyvin harvoin herää ennen kellonsoittoa, useimmiten täydessä unessa vielä kun hälyyttää. Ja torstaina alkaa huomata, että tyttö väsyy. Torstaisin hänellä ratsastustunti, joka vielä vie mehuja...aivan kauhuissani seuraan meidänkin yhtä kaveriperhettä, jossa tullaan uimahallista esim vasta klo 21...

 

Kyllä meilläkin silloin asui yks känkkäränkkä joka kaatui illalla sänkyyn kun poika ekalle meni. Tasottui se ajan kanssa,mutta ottaahan se voimille lasta koulumaailma ja siihen tottuminen. Meillä on edelleen tuon kolamnnelle menneen kanssa säännölliset systeemit ja tuntuu olevan kavereillakin onneksi. Puolin ja kolmansin tultava kotiin ajallaan jne. En silloin ekalla rajottaniu muuten ulkona juoksemista yms, kunhan tuli kotiin iltatoimille. Tietty ap jos lapsi pääsee liian väsyneeksi ja siksi hommat menee pieleen, oisko hyvä hieman ennakoida ja rauhoittaa ilta aijemmin? Ottaa sisään jo aikaisemmin kun vielä ehkä sitte ois voimia iltatouhuille jne.

 

Kiitos kaikille kommentoijille! Kyllä sen nyt huomaa, että tuo käytös johtuu väsymyksestä. Tyttö oli tämän päivän kotiarestissa, koska karkasi eilen illalla, kun oltiin kotiin menossa, ja juoksi minua karkuun, ihan kuin joku kolmevuotias uhmaikäinen. Varoitin ennen karkuun lähtöä, että jos nyt lähdet karkuun, en uskalla päästää sinua leikkimään kavereiden kanssa huomenna. Pitihän se kokeilla...

Minua pelotti, että minkälainen kiukku siitä tulee, kun tänään koko loppupäivän joutuu olemaan kotona ilman kavereita. En ole nähnyt häntä pitkään aikaan niin iloisena, ei mitään kiukuttelua! Pari kertaa kävi kavereitakin oven takana, ja kerroin heille syyn miksi tyttö ei pääse ulos, niin tietävät olla yllyttämättä mihinkään karkuretkiin, kun jäävät sitten seuraavana päivänä ilman kaveria. Ei hän siinäkään tilanteessa kinunnut ulos.

 

täällä kanssa yksi väsyneen ekaluokkalaisen väsynyt äiti.
Meillä lapsi on iltapäiväkerhossa, josta haen hänet yleensä viim. 15.30. Usein kotiin tullessa alkaa joku vastaan pistäminen (ei tahdo välipalaa, ei läksyjä, ei pestä käsiä jne.) ja nukkumaan mennessä viimestään raivo repeää. Ei kuulemma väsytä, vaikka raukalla ei silmät meinaa auki pysyä. Nukahtaa onneksi nopeasti tietysti, klo 20 pyritään olemaan valot pois/jo unessa.
Aamut ovat suorastaan helvettiä: aikaa on varattava 1,5h, koska puolikkaan danoninon syömiseen, pesuihin ja pukemiseen menee niin kauan. Vihdoin, kun päästään ovesta ulos, muuttuu käytös täysin ja tyttö on kuin aurinko. Näin se meni kyllä jo eskarissa, tosin silloin lapsi ei yleensä kiukutellut, muuten vaan hidasteli.
Nyt sovittiin, että kun tänään ilta meni niin hyvin, että jos aamukin sujuu, niin huomenna herkutellaan paula-vanukkaalla.
On tämä kyllä välillä uuvuttavaa, mutta varmaan jossain kohtaa helpottaa. Varmasti on rankkaa koulun alotus.
Mulla ei ollut tässä oikein mitään pointtia, teki vaan mieli avautua.

 

täällä kanssa yksi väsyneen ekaluokkalaisen väsynyt äiti.
Meillä lapsi on iltapäiväkerhossa, josta haen hänet yleensä viim. 15.30. Usein kotiin tullessa alkaa joku vastaan pistäminen (ei tahdo välipalaa, ei läksyjä, ei pestä käsiä jne.) ja nukkumaan mennessä viimestään raivo repeää. Ei kuulemma väsytä, vaikka raukalla ei silmät meinaa auki pysyä. Nukahtaa onneksi nopeasti tietysti, klo 20 pyritään olemaan valot pois/jo unessa.
Aamut ovat suorastaan helvettiä: aikaa on varattava 1,5h, koska puolikkaan danoninon syömiseen, pesuihin ja pukemiseen menee niin kauan. Vihdoin, kun päästään ovesta ulos, muuttuu käytös täysin ja tyttö on kuin aurinko. Näin se meni kyllä jo eskarissa, tosin silloin lapsi ei yleensä kiukutellut, muuten vaan hidasteli.
Nyt sovittiin, että kun tänään ilta meni niin hyvin, että jos aamukin sujuu, niin huomenna herkutellaan paula-vanukkaalla.
On tämä kyllä välillä uuvuttavaa, mutta varmaan jossain kohtaa helpottaa. Varmasti on rankkaa koulun alotus.
Mulla ei ollut tässä oikein mitään pointtia, teki vaan mieli avautua.

Kiitos avautumisesta! Vertaistukea minä tulinkin hakemaan ja hyvin olen saanut. Olen iloinen, että en ole ainut tässä tilanteessa, vaikka eihän tämä tietenkään kivaa ole kenellekään. Toiselta palstalta tuli vain haukkumista huonosti kasvatetusta lapsestani. Meillä on yleensä käytetty perinteisiä kiristystä, uhkailua ja lahjontaa, mutta tuo lahjonta on mennyt överiksi, kun tyttö on sitä mieltä, että ihan kaikesta pitäisi saada jotain.

Toinen lukunsa on sitten aamut ja kouluun ehtiminen. Välttämättä ei silloin kiukuttele, mutta on joko niin väsynyt, että ei jaksa tehdä aamutoimia, tai jos on pirteä, niin touhottaa vaan omiaan, ja sata kertaa pitää muistuttaa pukemisesta, syömisestä ja kaikesta. Yleensä hän vain tanssii ja ihailee itseään eteisen peilistä, kun pitäisi pukea.

 

Kiitos avautumisesta! Vertaistukea minä tulinkin hakemaan ja hyvin olen saanut. Olen iloinen, että en ole ainut tässä tilanteessa, vaikka eihän tämä tietenkään kivaa ole kenellekään. Toiselta palstalta tuli vain haukkumista huonosti kasvatetusta lapsestani. Meillä on yleensä käytetty perinteisiä kiristystä, uhkailua ja lahjontaa, mutta tuo lahjonta on mennyt överiksi, kun tyttö on sitä mieltä, että ihan kaikesta pitäisi saada jotain.

Toinen lukunsa on sitten aamut ja kouluun ehtiminen. Välttämättä ei silloin kiukuttele, mutta on joko niin väsynyt, että ei jaksa tehdä aamutoimia, tai jos on pirteä, niin touhottaa vaan omiaan, ja sata kertaa pitää muistuttaa pukemisesta, syömisestä ja kaikesta. Yleensä hän vain tanssii ja ihailee itseään eteisen peilistä, kun pitäisi pukea.

Vai tanssii ja ihailee itseään peilistä....sullahan on ihana lapsi siellä. Ekaluokkalaiset on vielä niin pieniä, että moni on kuin päiväperho, ei ne kanna murhetta ei huolta, ja niitten saaminen kuriin ja järjestykseen onkin monen vuoden työ.
Mutta, vielä 90-luvulla ekaluokkalaisilla oli oikeus aamu- ja iltapäivähoitoon ihan kunnallisen päivähoidon järjestämänä. Katsottiin, että tämänikäiset ovat liian pieniä selviämään yksikseen pitkiä aamuja ja iltapäiviä. Minäkin lähdin kouluun perhepäivähoitajan luota joka aamu, ja samasta pihasta lähti itse asiassa kolmasosa meidän luokasta juurikin samalla systeemillä, sillä pihassa oli useampia perhepäivähoitajia. Se oli ihanaa ja turvallista, ja iltapäivät leikittiin sitten yhdessä.

Myöhemmin tämä oikeus poistui, vaikka esimerkiksi aamuvuoroon lähteneiden vanhempien lapsi on oikeasti aika orpo joutuessaan heräämään hyvissä ajoin ennen kuutta ja odottelemaan sitten yksin tuntikausia että saa lähteä kouluun. Minusta tämä on epäkohta, josta pitäisi puhua samalla kun puhutaan kovasti lapsen oikeudesta päivähoitoon, vaikka lapsen vanhemmat ovat kotona. Kuka puhuisi ekaluokkalaisen oikeudesta huolenpitoon, kun vanhemmat eivät ole kotona. Ei olisi kallista yhteiskunnalle, että lapsen saisi vielä ekaluokan aamut viedä sinne tutun päiväkodin aamuryhmään, josta hän lähtisi tuttujen kavereiden kanssa kouluun.

 

Vai tanssii ja ihailee itseään peilistä....sullahan on ihana lapsi siellä. Ekaluokkalaiset on vielä niin pieniä, että moni on kuin päiväperho, ei ne kanna murhetta ei huolta, ja niitten saaminen kuriin ja järjestykseen onkin monen vuoden työ.
Mutta, vielä 90-luvulla ekaluokkalaisilla oli oikeus aamu- ja iltapäivähoitoon ihan kunnallisen päivähoidon järjestämänä. Katsottiin, että tämänikäiset ovat liian pieniä selviämään yksikseen pitkiä aamuja ja iltapäiviä. Minäkin lähdin kouluun perhepäivähoitajan luota joka aamu, ja samasta pihasta lähti itse asiassa kolmasosa meidän luokasta juurikin samalla systeemillä, sillä pihassa oli useampia perhepäivähoitajia. Se oli ihanaa ja turvallista, ja iltapäivät leikittiin sitten yhdessä.

Myöhemmin tämä oikeus poistui, vaikka esimerkiksi aamuvuoroon lähteneiden vanhempien lapsi on oikeasti aika orpo joutuessaan heräämään hyvissä ajoin ennen kuutta ja odottelemaan sitten yksin tuntikausia että saa lähteä kouluun. Minusta tämä on epäkohta, josta pitäisi puhua samalla kun puhutaan kovasti lapsen oikeudesta päivähoitoon, vaikka lapsen vanhemmat ovat kotona. Kuka puhuisi ekaluokkalaisen oikeudesta huolenpitoon, kun vanhemmat eivät ole kotona. Ei olisi kallista yhteiskunnalle, että lapsen saisi vielä ekaluokan aamut viedä sinne tutun päiväkodin aamuryhmään, josta hän lähtisi tuttujen kavereiden kanssa kouluun.

Onhan se lapsi ihana, mutta silti hermot menee, kun koulun alkuun on 10 minuuttia ja tyttö vain peilailee, eikä ole kuulevinaankaan, kun käsken pukea. Ja kun tätä tapahtuu lähes joka päivä. Monesti sitten minä puen hänet siinä peilin edessä. Kouluun on alle kilometri ja tarkoitus olisi kävellä sinne, mutta olen tälläkin viikolla vienyt hänet jo kahdesti autolla, kun kävellen myöhästyisi. Aikaisemmin aloittaminenkaan ei oikein toimi, koska silloin niille omille hömpötyksille jäisi vain lisää aikaa. Tietenkin minustahan se on kiinni, koska jos aikaa on hyvin, niin ihan huomaamattani annan enemmän aikaa touhuta omiaan, ja taas ollaan myöhässä. Pitäisi vain lähteä reilusti etuajassa, niin ei kenenkään tarvitsisi hermostua.

Tuo olisikin hyvä, jos lapset voisi tarvittaessa viedä aamuksi päiväkotiin, vaikka ei meillä sille olisi nyt tarvetta. Suurin osa koululaisista lähtisi kuitenkin kouluun ennen kuin eskari alkaisi, niin ei se olisi pois eskarilaisten paikoista. Samoin iltapäivähoito, osa eskarilaisista lähtee kotiin niihin aikoihin, kun ekaluokkalaisilla päättyy koulu.

 

Sinä, jonka lapsi peilailee kaikessa rauhassa ja myöhästyisi koulusta. Älä vie autolla ja pue, vaan sovi opettajan kanssa, että jätät jonain aamulla hoputtamatta. Laitat vaikka kellon soimaan, milloin oltava syöty, milloin vaatteet päällä ja milloin ulos ovesta. Jos ei tee niin vaan peilailee, niin myöhästyy koulusta. Oikeastihan tuon ikäinen ei vielä välttämättä ollenkaan tajua ajankulua ja osaa huolehtia ettei myöhästy, mutta jospa vähän heräisi siihen, että tosiaan myöhästyi ja pitää kuunnella missä vaiheessa mitäkin pitää tehdä ettei myöhästy.