Miten hoidatte lapsen uhmakohtaukset julkisilla paikoilla?

niin, siinäpä se kysymys. Ja en siis tarkoita mitään pientä kiukuttelua, vaan ihan kunnon itku-potkuraivareita, mitä on vaikea saada loppumaan... ja juuri niitä kohtauksia, jonka vuoksi saa vihaisia katseita

 

Ei ole meidän kahdelta lapselta sellaisia kokemuksia.

 

Nappaan pojan tyynesti kainaloon ja kannan.

 

Noo... riippuu mistä se tulee. Mutta siis periaatteessa ihan silleen kuin kotonakin, hoidan tahtoni tai sen mitä oltiin tekemässä loppuun asti välittämättä siitä miten lapsi huutaa tai raivoaa.

 

No eilen kaupassa (terve vaan jos tunnistat) saatiin jokunen katse kun 2,5v taapero heitti oikein kunnon natsiraivarit kun ei saanut karkkia eikä istua kärryssä siellä missä halusi. Kirkui kurkku suorana vuodattaen krokotiilinkyyneleitä ja kuulosti siltä että tukehtuu kohta kun itkee niin kovaa.

Sitä sitten roudattiin huutavana kainalossa jonkun aikaa ja pistettiin välillä kävelemään ja yritettiin sanoa että kulta pieni kun sä et nyt tässä asiassa saa tahtoasi läpi että huuda sitten jos siltä tuntuu ja koitettiin sulkea silmät ja korvat muiden paheksunnalta

 

nappaan kainaloon lähden ulos. yleensä sitä ennen uhkaan jollain tärkeällä niin ei päästä raivovaiheeseen.

 

[QUOTE="vieras";23285226]Ei ole meidän kahdelta lapselta sellaisia kokemuksia.[/QUOTE]

Et siis osaa neuvoa, etkä osaisi asiaa hoitaa. Mitä siis teet tässä ketjussa?


Jos ei ole aivan pakollinen asia hoidettavana, niin poistun heti paikalta lapsen kanssa. Jos taas on pakko saada kesken oleva asia hoidettua, niin koetan hoitaa nopeasti ja poistun sitten paikalta.

Jos olemme liikkeellä niin, että molemmat vanhemmat ovat mukana, poistuu toinen lapsen kanssa.

Minä en enää jaksa välittää ihmisten katseista. Jokaisella lapsella ollut uhmaikä ja olen tottunut jo

 

Nappaan pojan tyynesti kainaloon ja kannan.

Peesi. Ja siis emme jää tarkoituksella vetelehtimään sitten esim. kauppaan, vaan jos molemmat vanhemmat ovat mukana, toinen roudaa uhmaajan sitten pois väljemmille vesille. Jollei ole, sitten suorinta tietä pois (eli ostokset toki maksetaan, muttei enää ryhdytä miettimään tuliko kaikki matkaan, kunhan oleellisimmat on).

 

No eilen kaupassa (terve vaan jos tunnistat) saatiin jokunen katse kun 2,5v taapero heitti oikein kunnon natsiraivarit kun ei saanut karkkia eikä istua kärryssä siellä missä halusi. Kirkui kurkku suorana vuodattaen krokotiilinkyyneleitä ja kuulosti siltä että tukehtuu kohta kun itkee niin kovaa.

Sitä sitten roudattiin huutavana kainalossa jonkun aikaa ja pistettiin välillä kävelemään ja yritettiin sanoa että kulta pieni kun sä et nyt tässä asiassa saa tahtoasi läpi että huuda sitten jos siltä tuntuu ja koitettiin sulkea silmät ja korvat muiden paheksunnalta

Joo,meillä oli tänään lapsella tollanen raivari kaupassa, kyllä ihmiset kattos Sanoin vaan lapselle, ettei hänellä ole mikään todellinen hätä, joten miksi huutaa ja raivoaa. Kun ei tepsinyt sanoin jämäkästi että nyt loppuu tuollainen- ja eihän sekään tietty auttanu vaan tyttö heittäytys lattialle ja kiljui kurkku suorana. Auta armias kun isi nappasi kainaloon, niin typy potki ja huitoi minkä kerkes. Kiljuminen jatkus koko kauppareissun ajan- voi minun hermo parat

 

Niiltä vihaisilta katseilta välttyy parhaiten kun olet itse rauhallinen. Jos lähtee melskaukseen mukaan hermostumalla, katastrofi on valmis.

 

no yleensä, jos ei perustelut lapselle riitä, miksi ei joatin saa ja kiukkuaa vaan, niin annan kiukutella.
tahtoaan ei saa läpi huutamalla, enkä mä suostu siihen että kun lapsi kiukkuaa niin se viedään jonnekin nurkan taa.
huutakoon, kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja yleensä loppuu nopeasti kun ei saa huomiota ja huomaa ettei asia/tilanne muuksi muutu vaikka kuinka kiljuisi.

sori vaan kaikki kanssaihmiset...

 

Joo,meillä oli tänään lapsella tollanen raivari kaupassa, kyllä ihmiset kattos Sanoin vaan lapselle, ettei hänellä ole mikään todellinen hätä, joten miksi huutaa ja raivoaa. Kun ei tepsinyt sanoin jämäkästi että nyt loppuu tuollainen- ja eihän sekään tietty auttanu vaan tyttö heittäytys lattialle ja kiljui kurkku suorana. Auta armias kun isi nappasi kainaloon, niin typy potki ja huitoi minkä kerkes. Kiljuminen jatkus koko kauppareissun ajan- voi minun hermo parat

Mä olen kerran poistunut kaupasta työntäen edelläni sellaisia autokärryjä (tyhjiä) ja raahaten perässäni pikkukärryjä, joiden jalassa roikkui mahallaan maassa huutava pieni taapero. =) Kyl oli epäreilua kohtelua lapsiparalle. Menin siirtämään kassajonossa hänen karryjään, hyväkäs.

 

Niiltä vihaisilta katseilta välttyy parhaiten kun olet itse rauhallinen. Jos lähtee melskaukseen mukaan hermostumalla, katastrofi on valmis.

Totta. Ja sitten kannattaa keskittyä itseensä, mä en katso saanko mä vihaisia katseita kun mua ei tippaakaan kiinnosta mitä muut jostain huutavasta lapsesta ajattelevat. onneksi noita kohtauksia ei enää pitkään aikaan ole ollut.

 

Joo,meillä oli tänään lapsella tollanen raivari kaupassa, kyllä ihmiset kattos Sanoin vaan lapselle, ettei hänellä ole mikään todellinen hätä, joten miksi huutaa ja raivoaa. Kun ei tepsinyt sanoin jämäkästi että nyt loppuu tuollainen- ja eihän sekään tietty auttanu vaan tyttö heittäytys lattialle ja kiljui kurkku suorana. Auta armias kun isi nappasi kainaloon, niin typy potki ja huitoi minkä kerkes. Kiljuminen jatkus koko kauppareissun ajan- voi minun hermo parat

Joo sympatiat, kuulostaa tosi tutulta ja mukavalta Järkipuhe? Mikä helvetti se oikein on?

 

Samoin kuin kotona eli selitän, jos lapsi ylipäätään kuuntelee, miksi asian menee nyt näin. Rauhoittelen lasta ja myötäelän. Samalla elämä jatkuu oltiin sitten kaupassa tai kotona. Suurin osa lapsista, jotka kaupoissa kät saa myös itkupotkuraivareita siellä, joten uskot sen olevan kaikille tuttu näky. Ei se minua hävetä, vaikka ärsyttää kyllä suunnattomasti, jos joku mummo tulee kommentoimaan. Käyn kolmen pienen, vilkkaa ja tempperamennisen lapsen kanssa kaupassa useasti viikossa, joten jotain kokemusta on

 

Mä olen kerran poistunut kaupasta työntäen edelläni sellaisia autokärryjä (tyhjiä) ja raahaten perässäni pikkukärryjä, joiden jalassa roikkui mahallaan maassa huutava pieni taapero. =) Kyl oli epäreilua kohtelua lapsiparalle. Menin siirtämään kassajonossa hänen karryjään, hyväkäs.

Ei hitto että tipahdin näylle joka piirtyi mieleen Voin niin kuvitella että oman neidin kanssa on just tällasia tilanteita edessä

 

minkä ikäsenä teillä alkaneet nuo itkupotkuraivari-kohtaukset kaupassa?

juuri vähän aikaa sitten kehuin kuinka tää meidän kuopus on niin erilainen ja kiltti kuin isoveikkansa, ja istuu kiltisti kaupassa kärryissä..

noh, 3 viimestä kauppareissua, alkaa huuto puolessa välissä ostoksia.. oon päästäny käveleen, mikä ilmeisesti virhe, haluis vaan repiä kaikki tavarat hyllyistä, sit tän mahan kanssa puhisen ja kannan ja yritän miettiä ostoksia, ja lopulta ne loput jää ostamatta kun ei ajatus kulje ja lähetään pois.. huh huh..

 

ja meillä siis 1v5kk ikää!

 

[QUOTE="Miranda83";23285351]minkä ikäsenä teillä alkaneet nuo itkupotkuraivari-kohtaukset kaupassa?

juuri vähän aikaa sitten kehuin kuinka tää meidän kuopus on niin erilainen ja kiltti kuin isoveikkansa, ja istuu kiltisti kaupassa kärryissä..

noh, 3 viimestä kauppareissua, alkaa huuto puolessa välissä ostoksia.. oon päästäny käveleen, mikä ilmeisesti virhe, haluis vaan repiä kaikki tavarat hyllyistä, sit tän mahan kanssa puhisen ja kannan ja yritän miettiä ostoksia, ja lopulta ne loput jää ostamatta kun ei ajatus kulje ja lähetään pois.. huh huh.. [/QUOTE]

meillä on alkanu 1v7kk

 

oon ison raskausmahan kanssa kantanut kaupasta 2-vuotiaan toisessa kainalossa ja pikkukärryt toisessa=)Sitten olikin pitkään tauko ettei otettu pikkukärryjä kun ei niillä kunnolla ajanut,nyt 3-vuotiaana tilanne rauhoittunut=)

 

Jos ei muutama tiukasti sanominen auta, otan kainaloon ja kannan pois. Tollasta ei kyllä onneksi ole tapahtunut kuin 2 kertaa.

 

[QUOTE="Miranda83";23285358]ja meillä siis 1v5kk ikää![/QUOTE]

Kyllä meilläkin uhmattiin jo tuon ikäisenä kaupassa, olisi haluttu kävellä itse mutta täysin päinvastaiseen suuntaan kuin vanhemmat ja mielellään niin että tavarat tippuu hyllyiltä ja vastaantulijat saa väistää päin hyllyjä kun neiti tulee ja juoksee päin, jos kärryyn pakotti istumaan oli edessä kauhea huuto ja kiipeäminen pois sieltä. Oli toosi leppoisia reissuja, mutta huuto kyllä vähäisempää kuin nyt kun otetaan näitä "aitoja" uhmakohtauksia :saint:

 

yleensä meen kyykkyyn naama lapsen naaman kohdalle ja otan hartiosta/käsistä kiinni ja koitan saada lapsen kuuntelemaan ja sanon tiukasti että jos tuo ei nyt lopu me lähdemme heti kotiin ja arestiin! tai jos et nyt tottele, sinä menet suoraan päiväunille kotiin.

yleensä nykyään tottelee, ja ymmärtää että jos haluaa olla minun kanssa kaupoissa ym on toteltava.
välillä tulee niitä kohtauksia ettei lapsi kuule eikä näe mitään ku huutaa vain niin joko annan huutaa kunnes kuuntelee tai sitten jos ei hermot kestä itellä niin kannan lapsen pois/autoon. mutta nekin alkaa olla jo toistaiseksi ohi. lapsi nyt reilu 2,5v ja käymme kaupoissa niin että hän itse kävelee minun vieressä tai jossain kaupoisa työntää niitä pikkukärryjä.

eli meillä oikeastaan uhkailu toimii parhaiten.

 

meillä alkoi jo siinä vuoden iässä, kun oppi kävelemään... rauhoittui muutaman kuukauden päästä ja nyt kun ikää 1v7kk, niin viimeiset pari kuukautta tuntuu taas olleen taistelua ihan kaikesta.
vahvatahtoinen lapsi meillä... ja niin on äitikin

 

tuttavamies oli poikansa kans kaupassa ja poika sai karkkihyllyllä kunnon itkupotkuraivarin.. siinä poika laitto maahan makaamaan ja potki, isä laitto samallalailla lattialla makaamaan. Aika rivakasti poika nousi ylös ja kehasi isälleen "isä hävettää, nouse!". Näin tuon kerran sai raivarin ohitte..