Miten jaksaa pikkulapsi arjessa?
- Viestiketjun aloittaja Starbucks
- Ensimmäinen viesti
***
Toisen lapsen myötä opittua: teen kotitöitä ainoastaan kun lapset ovat hereillä; kun nukkuvat niin nukun itsekin tai rentoudun telkkarin/netin äärellä.
Sama! Oikeestaan tullut mulla ihan luonnostaan se tapa, ei tuu rehkittyä liikaa kotitöitä.
"Piika-äiti"
Pikkulapsiarjessani perusjuttujen pitää olla paikallaan. On syötävä terveellisesti, nukuttava aina kun mahdollisuus, huolehdittava korostetun hyvin äidin ihmissuhteista, muistaa pitää huolta parisuhteesta, ulkoiltava ja liikuttava kyllin ja harrastettava jotakin, joka innostaa.
Lisäksi se on perusjuttu, että koti ei ole hotelli ja kaikki kodissa asuvat perheenjäsenet osallistuvat voimiensa ja taitojensa mukaan kotitöihin.
Meille sopii myös perhepeti, kantoliinat, pitkä imetys, myöhäinen nukkumaanmeno illalla ja myöhään aamulla nukkuminen ja monet muut meidän elämäämme helpottaneet asiat, jotka puolestaan vaan sotkisivat toisten perheiden elämää.
Ne mistä meillä ensimmäisenä luistetaan lapsen ollessa kipeä tai elämän muuten hankala ovat kodin siisteys (sekaista saa siis olla mutta ei likaista), vaatteiden silitys ja lisäksi ruokahuolto on joskus einesten varassa, riisipuuro-linjaa ja hyvin usein syödään eilistä, jota siis tehdään kerralla iso annos.
Ja sekin jo helpottaa, kun ei koko ajan vertaa miten muut tekee ja mallinna heidän arkeaan vaan kysyy itseltään miten meillä tämä on järkevää tehdä ja miten voin tehdä tämänkin helpommin.
Lisäksi se on perusjuttu, että koti ei ole hotelli ja kaikki kodissa asuvat perheenjäsenet osallistuvat voimiensa ja taitojensa mukaan kotitöihin.
Meille sopii myös perhepeti, kantoliinat, pitkä imetys, myöhäinen nukkumaanmeno illalla ja myöhään aamulla nukkuminen ja monet muut meidän elämäämme helpottaneet asiat, jotka puolestaan vaan sotkisivat toisten perheiden elämää.
Ne mistä meillä ensimmäisenä luistetaan lapsen ollessa kipeä tai elämän muuten hankala ovat kodin siisteys (sekaista saa siis olla mutta ei likaista), vaatteiden silitys ja lisäksi ruokahuolto on joskus einesten varassa, riisipuuro-linjaa ja hyvin usein syödään eilistä, jota siis tehdään kerralla iso annos.
Ja sekin jo helpottaa, kun ei koko ajan vertaa miten muut tekee ja mallinna heidän arkeaan vaan kysyy itseltään miten meillä tämä on järkevää tehdä ja miten voin tehdä tämänkin helpommin.
"miu"
Ei tee lapsista turhan kranttuja rytmittämällä elämää kellon mukaan minuutilleen tai tunnilleen. Helpottaa ihan huikeasti, kun ei tarvitse olla aina nukkumiskaikana kotona tai ruoka-aikana pöydän ääressä.
"vieras"
[QUOTE="miu";26133816]Ei tee lapsista turhan kranttuja rytmittämällä elämää kellon mukaan minuutilleen tai tunnilleen. Helpottaa ihan huikeasti, kun ei tarvitse olla aina nukkumiskaikana kotona tai ruoka-aikana pöydän ääressä.[/QUOTE]
Tää on varmaan luonnekysymys. Mä olen taas tykännyt kellontarkasta rytmistä. Silloin olen itsekin suunnilleen tietänyt, mitä tapahtuu milloinkin ja olen voinut suunnitella tekemiset/menot sen mukaan.
Tää on varmaan luonnekysymys. Mä olen taas tykännyt kellontarkasta rytmistä. Silloin olen itsekin suunnilleen tietänyt, mitä tapahtuu milloinkin ja olen voinut suunnitella tekemiset/menot sen mukaan.
[QUOTE="vieras";26133858]Tää on varmaan luonnekysymys. Mä olen taas tykännyt kellontarkasta rytmistä. Silloin olen itsekin suunnilleen tietänyt, mitä tapahtuu milloinkin ja olen voinut suunnitella tekemiset/menot sen mukaan.[/QUOTE]
Onneksi lapseni eivät vaadi tarkkoja aikatauluja, en pystyisi niitä noudattamaan.
Onneksi lapseni eivät vaadi tarkkoja aikatauluja, en pystyisi niitä noudattamaan.
Niin juuri. Ja antamalla itselleen vähän anteeksi, ettei vaadi ihan niin täydellisyyttä. Pitää oppia sietämään epätäydellisyyttä, oman itsensä ja sen elämän keskeneräisyyttä.
Mulla toimii rutiinit. Joka aamu samat hommat samaan aikaan. Lapsen ruokailut ja unet joka päivä samaan aikaan. Huomaan alkavani heti stressaan, jos joku asia siirtyy eteen päin tai jää hoitamatta, kuten edellisenä päivänä.
"pop"
Laps rakastaa rutiineja, minä en. Pakko ollut sopeutua, ja hyvä kompromissi ollaan löydetty siinä, että aamut ja illat menee saman kaavan mukaan samalla aikataulull samaan kellonaikaan aina, ja muuten sitten tehdään miten parhaiten kulloinkin sopii. Uhmaiässä totesin vapaarytmisen elämän mahdottomaksi, viikossa tuli rutiinin myötä helpotus.
Priorisointi, ensin lapset sitten oma ja puolison ja vasta sitten kodin askareiden hyvinvointi. Sotkusta tai jopa liasta ei varmaan kovin monelle lapselle ole traumoja tullut, mutta yliväsyneistä vanhemmista kylläkin. Sitten siivotaan kun helpottaa muut kiiruut.
On myös minusta helpompaa opettaa lasta auttamaan jne. loppujen lopuksi, vaikka tietysti kaikki menisi aina sillä hetkellä helpommin jos tekisi lapsen puolesta. Tietty ikätason mukaan, mutta kyllä tuo 2,5v jo kantaa omat pyykkinsä koriin, laittaa roskat roskiin, korjaa omat astiansa pöydästä ja auttaa tyhjäämään astianpesukonetta ja kauppakasseja (ja se on siitä vielä hurjan hauskaa yhteistoimintaa).
Priorisointi, ensin lapset sitten oma ja puolison ja vasta sitten kodin askareiden hyvinvointi. Sotkusta tai jopa liasta ei varmaan kovin monelle lapselle ole traumoja tullut, mutta yliväsyneistä vanhemmista kylläkin. Sitten siivotaan kun helpottaa muut kiiruut.
On myös minusta helpompaa opettaa lasta auttamaan jne. loppujen lopuksi, vaikka tietysti kaikki menisi aina sillä hetkellä helpommin jos tekisi lapsen puolesta. Tietty ikätason mukaan, mutta kyllä tuo 2,5v jo kantaa omat pyykkinsä koriin, laittaa roskat roskiin, korjaa omat astiansa pöydästä ja auttaa tyhjäämään astianpesukonetta ja kauppakasseja (ja se on siitä vielä hurjan hauskaa yhteistoimintaa).
"pop"
Ainiin, ja tietty järkiperäinen itsensä rajaaminen kanssa. Syön ruokani loppuun kerralla enkä hievahda kuin hätätilanteessa jne. Lapsetkin voivat odottaa, itsestäänselvyys toki, mutta tuppaa monesti arjessa unohtumaan se itsensäkin kunnioittaminen.
Vapaata otetaan yhdessä ja erikseen kaikki, arjesta ja toisistammekin toisinaan. Mies käy katsomassa kavereitaan, lapset isovanhempia ja tätejä, ja minä elokuvia
Vapaata otetaan yhdessä ja erikseen kaikki, arjesta ja toisistammekin toisinaan. Mies käy katsomassa kavereitaan, lapset isovanhempia ja tätejä, ja minä elokuvia
"polle"
miten pikkulapsi jaksaa arjessa? vai miten jaksaa pikkulapsiarjessa? siis osaako nykyajan ihmiset enää yhdyssanoja?
"pop"
[QUOTE="polle";26134002]miten pikkulapsi jaksaa arjessa? vai miten jaksaa pikkulapsiarjessa? siis osaako nykyajan ihmiset enää yhdyssanoja?[/QUOTE]
siis osaako ihmiset enää keskittyä olennaiseen? vai pitääkö joka keskustelussa olla oma kielipoliisinsa...joka ei aloita lauseitaan isolla kirjaimella...
siis osaako ihmiset enää keskittyä olennaiseen? vai pitääkö joka keskustelussa olla oma kielipoliisinsa...joka ei aloita lauseitaan isolla kirjaimella...
"vieras"
[QUOTE="pop";26134022]siis osaako ihmiset enää keskittyä olennaiseen? vai pitääkö joka keskustelussa olla oma kielipoliisinsa...joka ei aloita lauseitaan isolla kirjaimella...[/QUOTE]
No onhan tuo aika olennainen ero! Kyllä aihe pitäisi selvitä otsikosta eikä vasta tekstistä.
No onhan tuo aika olennainen ero! Kyllä aihe pitäisi selvitä otsikosta eikä vasta tekstistä.
[QUOTE="vieras";26134027]No onhan tuo aika olennainen ero! Kyllä aihe pitäisi selvitä otsikosta eikä vasta tekstistä.[/QUOTE]
Ei ero ole niin suuren suuri, voit vaikka vastata molempiin kysymyksiin. Luultavasti tulet huomaamaan että moni keinoista pätee molempiin. Saati sitten että vanhemman jaksaminen vaikuttaa suoraan lapsen jaksamiseen ja sama toisin päin.
Ei ero ole niin suuren suuri, voit vaikka vastata molempiin kysymyksiin. Luultavasti tulet huomaamaan että moni keinoista pätee molempiin. Saati sitten että vanhemman jaksaminen vaikuttaa suoraan lapsen jaksamiseen ja sama toisin päin.