Miten jaksatte ADHD yms. lapsen kanssa?

Niin, miten te olette jaksaneet normaalia elämää lapsen kanssa jolla ylivilkkautta, ADHD yms. vastaavaa? Onko arki raskasta ja kun "diaknoosi" on saatu onko lasta sen jäälkeen ollut helpompi "kestää"??

Meillä nyt se tilanne että minusta ja miehestä tuntuu että kohta loppuu voimat meidän 5v. pjan kanssa :'( Hän super vilkas ja rasittava, kova ääninen jne... Meidän piti päästä jo tammikuussa psygologin tekemiin testeihin , mutta nyt vasta paikkakunnalle tulee toukokuussa pätevä henkilö joka näitä testejä tekee.
Elämä tuntuu nyt kovin raskaalta ja tuntuu että pojan tilanne senkuin kiihtyy ja vauhti ja muut ongelmat vain lisääntyvät... Päivät menee toruessa, kieltäessä ja tulee sitä väsyneenä huudettuakin jo paljon me molemmat kun ei mikään mene perille :snotty:
Ihan pelottaa miten sitten syksyllä kun poika menee eskariin??
Hän on vielä syntynyt ihan loppuvuodesta ja on siis joitakin jopa vuoden nuorempi :/
Kertokaa minulle omista tuntemuksista, ihan näin rehellisesti....
Ja jos joku vastaavassa tilanteessa, olisi vaikka mukava vaihtaa ajatuksia!

Kiitti ja hyvää kevään alkua!

 

jaa-a. Meillä 4 lasta joista 2 add ja adhd ym.
Kyllä nyt alkaa tuntumaan, että töistä kun tulee..niin kotona sitten pyöritän "yritystä" mieheni kanssa. teen yövuoroa, minä menen töihin-mies hoitaa ilta ruljanssin, minä tulen aamulla ja jatkan siitä mihin hän jäänyt..eli lapset kouluun/hoitoon ja itse hetkeksi nukkumaan...
Tietyt rutiinit pitää toistua joka päivä samalla lailla samaan aikaan, jotta perherauha säilyisi jotenkuten.
Läksyjen kanssa taistellaan 5t 7v kanssa, se on itkua ja riidanhaastamista häneltä, vanhempi poika 12v on aina kun "puulla päähän lyötynä", alavireinen, ei omaaloitteisuutta ollenkaan, lyhytjänteisyyttä, arkirutiinit eivät tule koskaan tutuiksi.
tämän lisäksi pitäisi 2 toisestakin lapsesta huolehtia/huomioida (14v ja 1,8v). Teini tuittuaa maailman napana ja pikkukaverikin oppii joka pv uutta.
Parisuhdetta ei ole ollut moneen vuoteen, voimamme menevät täysin . Omaa kahdenkeskeistä aikaa ei voi ottaa . Jos olemme 1-2pv poissa, niin nämä 2 erityislasta ovat ulalla monta päivää, kun ollaan tultu kotia, niin meitä odottaa KAAOS ja kova työmaa saada arki järjestykseen...Ei lomat oikein innosta :ashamed: :ashamed:

Ajattelemme mieheni kanssa, että tämä on nyt tämmöistä ja mennään nyt näin . Meille tulee aikaa lomailla kun lapset aikuistuvat. :heart: :wave:

 

Meillä kanssa todella vilkkaita lapsia.Nyt 3 vuotias menossa neurologisiin tutkimuksiin ja meno on kovaäänistä ja villiä ja KÄÄÄK!

 

Diagnoosin saaminen helpottaa henkisesti, ymmärtää, että lapsi todellakin on rakennettu erilailla ja että häiriökäyttäytymisen takana on syy.

Eihän arki mitään juhlaa ole, mutta välillä on julmetun hauskaa. Raskastakin on. Itselläni on adhd/add, tyttärilläni myös (kahdella) ja pojalla adhd-epäilys, erittäin vahva, kuopus on vasta neljä, eli hän saa rehottaa vielä miten tykkää.

Kun sain oman diagnoosini, se selkeytti asioita entisestään. Apuakin on helpompi pyytää. Erityislasten vanhempien pitäisi muistaa, että emme ole yksin.

Arki täytyy pitää selkeänä, tietyt rutiinit tietyssä järjestyksessä. rajat on asetettava lapsen kykyjen mukaan ja niistä on pidettävä kiinni. Ja tärkeintä on se, ettei syyllistä lasta tai itseään.

 

Jaksamista tosiaan kysytään ja huono omatuntokin vaivaa, kun tulee rähjättyä ja huudettua lapsille liikaa. Oma väsymyshän siihen on syynä. Meillä pojat 5-v. jolla tarkkaavaisuus- ja ylivilkkausoireita ja "normi" kohta 13-v, jolla murkkuikä päällä. Nämä nahistelee keskenään ja nuoremman reaktiot on yleensä potenssiin kolme kaikessa, sekä ilossa että surussa. Raivareita tulee ja menee. Iltarutiinit menee yleensä hienosti ja kyllä päiväkotiinkin lähdöt jo melkoisen hyvin, kun vaan jaksat aina muistutella ja ohjata lapsen toimintaa. Huoh. Nämä lapset rakastaa struktuureja, palkkioita ja kehuja, kun vaan itse aina jaksais niistä pitää kiinni. Mutta eiköhän tuolta auringosta sitä energiaa heru taas lisää!
:wave:

 

Kiitos teille vastauksista!
Arki on tosissaan raskasta.... Meilläkin on AINA pidetty kiinni arkirutiineista, syömisistä, nukkumisajoista jne.... Semmoista olen miettinyt että milloin te olette pistäneet merkille että lapsenne olisi/on ehkä ylivilkas? Meillä tää poika oli TODELLA ujo aina tuohon 2v. asti ja mielestäni aikas rauhallinen... Hiekkalaatikolle ei esim. suostunut menemään jos siellä muita Koskaan hän ei ole osannut tai tykännyt leikkiä esim. leluillaan yksin. Ja ei myös jaksa kauaa samaa asiaa leikkiä, vaikka itse leikkisimme hänen kanssaan mieluustikin.

Jotenkin on alkanut nyt ahdistaa lähteä hänen kanssaan esim. kauppaan tms. paikkaan jossa paljon ihmisiä... nykyään ne reissut päätyvät siihen että poika karjuu naamapunasena tai tappelee milloin mistäkin sitten ihmisten tuijottaessa Suututtaako teitä välillä muut ihmiset jos lapsenne käytös menee mahdottomaksi ja ihmiset töllää et voi kunon siinä taas huonosti kasvatettu lapsi? Joskus tekisi mieli karjua heille että EI OLE MUN VIKA :snotty: Tiedättekö...??

Sitten kun tää arki kun nyt on tätä mitä se on ja väsy painaa yms. tulee hetkiä kun ajattellee et miks meillä on tommonen riehuja? Miks ja miks... Ja parkuu ja parkuu ja karjuu ja karjuu jo itekin :snotty: :ashamed:
Saahan meillä olla tälläsiä tunteita saahan :ashamed:

 

Tyttärillä ei ole lainkaan fyysistä ylivilkkautta, aivot kyllä käyvät ylikierroksilla. POika oppi 9kk:n iässä juoksemaan, eikä ole pysähtynyt sen jälkeen

Ja kaikki tunteet on sallittuja!

Lääkkeet ovat auttaneet arkea valtavasti... siis minä olen itse lääkityksellä (Concerta) ja kaikki on selkeämpää, jaksaa lastenkin kanssa paremmin. Iltatunnit, kun lääkkeen teho on hävinnyt, ovat vieläkin aika haioakkaa... Onneksi mies tulee väliin ja puhaltaa pelin poikki, jos siltä näyttää.

Äsken painimme Hekan kanssa pitkin vessan lattiaa, kun hampaat olisi pitänyt pestä. Kiukutteluna alkoi, raivona jatkui ja leikkinä loppui. Sovittiin uusinta matsi huomenna pihalle, satoi tai paistoi! Huumori on hyvä ase, mitä hurtimpi huumori, sitä parempi.<br><br>

 

\

jaa-a. Meillä 4 lasta joista 2 add ja adhd ym.
Kyllä nyt alkaa tuntumaan, että töistä kun tulee..niin kotona sitten pyöritän "yritystä" mieheni kanssa. teen yövuoroa, minä menen töihin-mies hoitaa ilta ruljanssin, minä tulen aamulla ja jatkan siitä mihin hän jäänyt..eli lapset kouluun/hoitoon ja itse hetkeksi nukkumaan...
Tietyt rutiinit pitää toistua joka päivä samalla lailla samaan aikaan, jotta perherauha säilyisi jotenkuten.
Läksyjen kanssa taistellaan 5t 7v kanssa, se on itkua ja riidanhaastamista häneltä, vanhempi poika 12v on aina kun "puulla päähän lyötynä", alavireinen, ei omaaloitteisuutta ollenkaan, lyhytjänteisyyttä, arkirutiinit eivät tule koskaan tutuiksi.
tämän lisäksi pitäisi 2 toisestakin lapsesta huolehtia/huomioida (14v ja 1,8v). Teini tuittuaa maailman napana ja pikkukaverikin oppii joka pv uutta.
Parisuhdetta ei ole ollut moneen vuoteen, voimamme menevät täysin . Omaa kahdenkeskeistä aikaa ei voi ottaa . Jos olemme 1-2pv poissa, niin nämä 2 erityislasta ovat ulalla monta päivää, kun ollaan tultu kotia, niin meitä odottaa KAAOS ja kova työmaa saada arki järjestykseen...Ei lomat oikein innosta :ashamed: :ashamed:


Ajattelemme mieheni kanssa, että tämä on nyt tämmöistä ja mennään nyt näin . Meille tulee aikaa lomailla kun lapset aikuistuvat. :heart: :wave:

Meillä hyvin samanikäiset lapset (-92,-94,-98,2X-98 ja -04)
-94 ja toinen -98 ADHD-poikia.

Olisi hauska vaihtaa ajatuksia jne...
Miten saisin yhteyden sinuun?!?!?!
Oma s.postiosoitteeni nimellä,joten en haluaisi sitä tänne kirjoittaa...

 

\

\

jaa-a. Meillä 4 lasta joista 2 add ja adhd ym.
Kyllä nyt alkaa tuntumaan, että töistä kun tulee..niin kotona sitten pyöritän "yritystä" mieheni kanssa. teen yövuoroa, minä menen töihin-mies hoitaa ilta ruljanssin, minä tulen aamulla ja jatkan siitä mihin hän jäänyt..eli lapset kouluun/hoitoon ja itse hetkeksi nukkumaan...
Tietyt rutiinit pitää toistua joka päivä samalla lailla samaan aikaan, jotta perherauha säilyisi jotenkuten.
Läksyjen kanssa taistellaan 5t 7v kanssa, se on itkua ja riidanhaastamista häneltä, vanhempi poika 12v on aina kun "puulla päähän lyötynä", alavireinen, ei omaaloitteisuutta ollenkaan, lyhytjänteisyyttä, arkirutiinit eivät tule koskaan tutuiksi.
tämän lisäksi pitäisi 2 toisestakin lapsesta huolehtia/huomioida (14v ja 1,8v). Teini tuittuaa maailman napana ja pikkukaverikin oppii joka pv uutta.
Parisuhdetta ei ole ollut moneen vuoteen, voimamme menevät täysin . Omaa kahdenkeskeistä aikaa ei voi ottaa . Jos olemme 1-2pv poissa, niin nämä 2 erityislasta ovat ulalla monta päivää, kun ollaan tultu kotia, niin meitä odottaa KAAOS ja kova työmaa saada arki järjestykseen...Ei lomat oikein innosta :ashamed: :ashamed:


Ajattelemme mieheni kanssa, että tämä on nyt tämmöistä ja mennään nyt näin . Meille tulee aikaa lomailla kun lapset aikuistuvat. :heart: :wave:

Meillä hyvin samanikäiset lapset (-92,-94,-98,2X-98 ja -04)
-94 ja toinen -98 ADHD-poikia.

Olisi hauska vaihtaa ajatuksia jne...
Miten saisin yhteyden sinuun?!?!?!
Oma s.postiosoitteeni nimellä,joten en haluaisi sitä tänne kirjoittaa...

unto.niva@nivaunto.inet.fi

(maili ollut epäkunnossa, toivottavasti toimii)

 

erittäin tutun kuuloista tekstiä täällä. meillä kans poika 6 wee diagnosoitu tammikuussa ja sai lääkityksen. siis ad/hd. nyt alkaa helpottamaan mutta isoveli,joka tähän asti ollut kiltti, alkanut todella hankalaksi. kaikki asiat tehdään tappelun kautta ja tänään viimeksi käveltiin itkun kans linja-auto pysäkiltä kotia kohti. poika huusi koko matkan mulle. haukku minua ja hoki. oot #&%?$!* äiti yms.. raskasta on tämäkin kun se on joka päiväistä. siis minä itkin ei lapsi. rankkaa kuunnella ku rakas lapsi solvaa päivästä toiseen eikä enää itse osaa tehdä mitään millä sen saisi loppumaan

 

Onko kukaan käynyt ADHD centerin Perhekoulu POP:ssa. Meitä kiinnostaisi mennä, mutta ei oikein tiedä onko se hyvä juttu.

 

Onko kukaan käynyt ADHD centerin Perhekoulu POP:ssa. Meitä kiinnostaisi mennä, mutta ei oikein tiedä onko se hyvä juttu.

 

mä olen käynyt poikani kans perheneuvolan perhekoulun joka lienee aika sama juttu. meille se oli hyvä ja sieltä sai paljon uusia konsteja pärjätä

 

Meillä On melkein 9 wee poika. Diagnoosina on keskivaikeasti kehitysvammainen. Mutta on siis aivan käsittämattömän kova menijä, ei pysähdy moneksikaan minuutiksi yhteensä päivän aikana. Ketterästi vetelee kieppejä ihan jatkuvasti ja juoksentelee, keinuu tai muuten vaan riehuu, kunhan vaan on vauhtia ! Ja lisäjsi höpöttelee omia juttujaan ja kyselee samoja asioita jatkuvasti. Välillä (tai aika useinkin) ottaa pahemman kerran hermostoon se ainainen ja jatkuva rauhattomuus..Ei aina jaksaisi.

Mukana menossa myös kaksi nuorempaa tervettä poikaa. Hohhoh.... Aika rankkaakin on välillä. Toisaalta tämä arki vielä meneekin kohtuullisen sujuvasti kun on koulut ja muut rutiinit. Mutta pidemmät lomat on aivan järkyttäviä, kun ei tule kotioloissa pidettyä niin tarkkoja rutiineja. Meno on siis AIVAN PÄÄTÖNTÄ!

 

Mulla poika nyt 15v ja 6v todettiin keskivaikea älyllinen kehitysvammaisuus. Nyt vuosi sitten lisäksi sai diagnoosin myös ad/hd:Hen. Syö myös concerta lääkettä ja siitä koulun mukaan ainakin apua ollut. Kotona on myös 2v sisko joka on kans aika liikkuvainen muttei kuitenkaan ylivilkas. On juu aika yhdistelmä näissä ikäeroissa täällä.

 

Meillä nyt 6v tyttö. Liki neljä vuotta olen ollut sitä mieltä, ettei tyttö ole vain vilkas ja menevä, vaan jotain muutakin tässä on. ELämä on yhtä vuoristorataa, ja enimmäkseen sitä mennään vaan alas ja rytinällä...

Kolme ja puoli vuotiaana käytin häntä yksityisesti sekä neurologilla että neuropsykologilla, koska perheneuvolassa meille ei tarjottu muuta kuin keskutelu apua. Nyt muutettu ja uuden perheneuvola kautta olemme saaneet paljon kongreettisempaa apua. Juuri päättyivät uudet neuropsykologiset tutikimukset joiden mukaan on viitteitä että tytöllä on ADHD. Varsianaista diagnoosia meillä ei siis vielä ole.

En tiedä muuttiko tuo tieto asiasta yhtään mitään, tosiaan ihan tuore juttu vielä. Vaikka sitä koittaa kuinka muuttaa suhtautumistaan ja kerätä kärsivällisyyttä, ei se helppoa ole. Kuitenkin tässä jo vuosia ollut niin rankkaa ja hankalaa. Tietenkin sitä on tietyllä tavalla helpottuneenpi olo kun tietää että tähän kaikkeen on oikeasti syynsä. Vielä en siis voi sanoa että tuon tiedon tuomana jaksaisin yhtään sen paremmin, samaa takkuavaa arkea kuin aiemminkin. Ehkä se pikkuhiljaa helpottaa kun saa asiasta enemmän tietoa ja neuvoja niin pystyy suhtautumaan toisella tavalla. Sulattelua tuo tieto vielä vaatii, vaikkakin oli sisimmässäni asiasta jo vuosia varma, ehkä sitä toivoi että tämä kuitenkin olisi ohimenevä vaihe ja kaikki helpottaisi ja katoaisi ajan myötä...

 

Meillä 5.v poika jolla epäillään add:ta/adhd:ta. Juuri nyt psykiatrinen osastojakso menossa, neurologinen osastojakso on jo käyty läpi. Toivottavasti nyt saadaan diagnoosi niin loppuu ainakin epätietoisuus.

Meidän poika menee pitkin seiniä etenkin väsyneenä. Huomaa, kun hän alkaa mennä ylikierroksille, puheääni sen kun kovenee ja puheen nopeus kiihtyy samalla kun muu meno käy yhä villimmäksi. Mikäli menoon ei puututa, vauhti kiihtyy kunnes tapahtuu vahinko joko itselle, pikkuveljelle, tai sitten jotain tavaraa rikkoontuu. Ainoaksi konstiksi jää "pysäyttää" poika ottamalla syliin ja pitelemällä huutavaa, purevaa, potkivaa ja milloin mitäkin temppuja yrittävää poikaa kunnes rauhoittuu. (Näin psykiatrisella osastolla ovat meitä neuvoneet). Hermo on tosi kireällä kyllä välillä, kun kiireessä (esim. tarha-aamut) yrität saada poitsuun jotain kontaktia, ja toinen vain hokee samaa sanaa (joka ei välttämättä edes tarkoita mitään) yhä kiihtyvällä tahdilla. Jokainen häiriötekijä (ei tarvi olla kuin pikku roska väärässä paikassa) saa sen hetkisen tekemisen (syöminen, pukeminen, leikki...) loppumaan, ja pojan mielenkiinnon toisaalle. Meillä ovat olleet suurena apuna neurologiselta saadut pictokuvat, joilla pojalle tehdään päiväjärjestys omaan kalenteriin. Näin saadaan siirtymätilanteet (esim. leikkimästä syömään) sujumaan lähes kitkattomasti. Välillä poitsu on mitä ihanin ja reippain pikku poika, toisena hetkenä taas uhmakas, impulsiivinen, arvaamaton riiviö, johon ei tunnu saavan minkäänlaista puheyhteyttä. :'(

 

\

Meillä 5.v poika jolla epäillään add:ta/adhd:ta. Juuri nyt psykiatrinen osastojakso menossa, neurologinen osastojakso on jo käyty läpi. Toivottavasti nyt saadaan diagnoosi niin loppuu ainakin epätietoisuus.

Meidän poika menee pitkin seiniä etenkin väsyneenä. Huomaa, kun hän alkaa mennä ylikierroksille, puheääni sen kun kovenee ja puheen nopeus kiihtyy samalla kun muu meno käy yhä villimmäksi. Mikäli menoon ei puututa, vauhti kiihtyy kunnes tapahtuu vahinko joko itselle, pikkuveljelle, tai sitten jotain tavaraa rikkoontuu. Ainoaksi konstiksi jää "pysäyttää" poika ottamalla syliin ja pitelemällä huutavaa, purevaa, potkivaa ja milloin mitäkin temppuja yrittävää poikaa kunnes rauhoittuu. (Näin psykiatrisella osastolla ovat meitä neuvoneet). Hermo on tosi kireällä kyllä välillä, kun kiireessä (esim. tarha-aamut) yrität saada poitsuun jotain kontaktia, ja toinen vain hokee samaa sanaa (joka ei välttämättä edes tarkoita mitään) yhä kiihtyvällä tahdilla. Jokainen häiriötekijä (ei tarvi olla kuin pikku roska väärässä paikassa) saa sen hetkisen tekemisen (syöminen, pukeminen, leikki...) loppumaan, ja pojan mielenkiinnon toisaalle. Meillä ovat olleet suurena apuna neurologiselta saadut pictokuvat, joilla pojalle tehdään päiväjärjestys omaan kalenteriin. Näin saadaan siirtymätilanteet (esim. leikkimästä syömään) sujumaan lähes kitkattomasti. Välillä poitsu on mitä ihanin ja reippain pikku poika, toisena hetkenä taas uhmakas, impulsiivinen, arvaamaton riiviö, johon ei tunnu saavan minkäänlaista puheyhteyttä. :'(

Miten olette saaneet apua, että pojallanne epäillään tuommoista? Me ollaan käyty neurologisella osastojaksolla eikä kukaan ota vakavasti! Tyttömme on jo 5v ja puree, hakkaa, raivoaa ym. kuin hullu. Kukaan ei ota vakavasti. Onneksi on vielä perhepäivähoidossa. Hoitaja osaa käsitellä tätä lastamme hyvin ettei kauheasti konflikteja tule. Kun on kerhossa ja kerhon retkillä niin kauheuksia sattuu, kun ei ole ketään tarkkailemassa. Aistiyliherkkyys on vasta todettu!

 

\

Meillä 5.v poika jolla epäillään add:ta/adhd:ta. Juuri nyt psykiatrinen osastojakso menossa, neurologinen osastojakso on jo käyty läpi. Toivottavasti nyt saadaan diagnoosi niin loppuu ainakin epätietoisuus.

Meidän poika menee pitkin seiniä etenkin väsyneenä. Huomaa, kun hän alkaa mennä ylikierroksille, puheääni sen kun kovenee ja puheen nopeus kiihtyy samalla kun muu meno käy yhä villimmäksi. Mikäli menoon ei puututa, vauhti kiihtyy kunnes tapahtuu vahinko joko itselle, pikkuveljelle, tai sitten jotain tavaraa rikkoontuu. Ainoaksi konstiksi jää "pysäyttää" poika ottamalla syliin ja pitelemällä huutavaa, purevaa, potkivaa ja milloin mitäkin temppuja yrittävää poikaa kunnes rauhoittuu. (Näin psykiatrisella osastolla ovat meitä neuvoneet). Hermo on tosi kireällä kyllä välillä, kun kiireessä (esim. tarha-aamut) yrität saada poitsuun jotain kontaktia, ja toinen vain hokee samaa sanaa (joka ei välttämättä edes tarkoita mitään) yhä kiihtyvällä tahdilla. Jokainen häiriötekijä (ei tarvi olla kuin pikku roska väärässä paikassa) saa sen hetkisen tekemisen (syöminen, pukeminen, leikki...) loppumaan, ja pojan mielenkiinnon toisaalle. Meillä ovat olleet suurena apuna neurologiselta saadut pictokuvat, joilla pojalle tehdään päiväjärjestys omaan kalenteriin. Näin saadaan siirtymätilanteet (esim. leikkimästä syömään) sujumaan lähes kitkattomasti. Välillä poitsu on mitä ihanin ja reippain pikku poika, toisena hetkenä taas uhmakas, impulsiivinen, arvaamaton riiviö, johon ei tunnu saavan minkäänlaista puheyhteyttä. :'(

Olen ap. ja tulin lukemaan taas tätä ketjua. Huomasin viestissäsi että teidän pojalla on samanlaisia "Oireita" kuin meillä. Eli juuro tuo kun esim. ollaan lähdössä vaikka ulos ja hihansuut eivät justiinsa mene kohdalleen tai joku on rypyssä niin meidän poika kilahtaa AINA ja HETI vaikka yritän siinä samalla sanoa rauhallisesti että ne voi koittaa laitta paremmin, että rauhoitu... Ja joskus esim. tarralenkkareiden tarroja voi laittaa useita kertoja auki ja kiinni, auki ja kiinni.... Kun ne pitää olla justiinsa suorassa :headwall: ja samaten tuo jonkun asian hokeminen... Esim. joko ihan yksittäinen sana jota vaan hoetaan tai sitten jos hän on meille kertonut tai sanonut jonkun asian ja me ollaan kuunnelta oikeasti ja otettu katsekontaki ja vielä vastattukin hänelle, niin poika voi aloittaa saman jauhamisen alusta, aivankuin ei olisi kuullut tai rekisteröinyt että me vastasimme ja kuuntelimme... Tai sitten hän voi ilmoittaa että ei noin saa vastata ja aloittaa taas saman tarinan kertomisen uudestaan :/ Voiskohan tämmönen liittya niinkuin mihin???
Me ollaan vasta päästy ekankerran visiitille lastenpsykalle. Eli meillä kaikki on vasta ihan alussa. Eikä takuita ole vielä tehdäänkö jotain testejä ennenkuin tää psyka on analysoinut poikamme ja miettinyt että tarviiko hän testejä?Mä hajoan jos niitä testejä ei tehdä!
:headwall: :headwall:

 

Meillä tuo hoitoon/tutkimuksiin pääsy käynnistyi ihan neuvolasta, sinne otettiin yhteyttä sekä itse, että päiväkodin kautta. (Siellä samat ongelmat kuin kotona.) Neuvolalääkäri sitten laittoi lähetteen lastenneurologille, jolta taas tuli lähete neurologian osastojaksolle. Jaksolla omahoitaja sanoi pojalla olevan paljonkin ad/hd-piirteitä, keskittymisvaikeuksista mainitsivat myös toimintaterapeutti, puheterapeutti ja psykologi, jotka osastolla poitsua tutkivat ja tekivät arvionsa. Lopuksi lastenneurologi teki näistä, ja omista havainnoistaan yhteenvedon; diagnoosiksi tuli viivästynyt kehitys, ad/hd:sta lääkäri ei halunnut sanoa vielä mitään lapsen ollessa tuolloin alle 5-vuotias. Lopuksi kirjoitti lähetteen lastenpsykiatriselle, että tutkivat vielä siellä.

Nyt on tuota lastenpsykiatrian osastojaksoa kaksi viikkoa takana ja ensi viikolla toivon saavani lääkäriltä diagnoosin. Tässä välissä poitsulle on järjestetty pienempi päiväkotiryhmä ja sinne oma avustaja, ja kesäkuussa käynnistyy vihdoin toimintaterapia. Edelleen toiminta pojan kanssa on melkoista rautalangasta vääntämistä, mutta koko ajan helpottunut uusien toimintamallien myötä, kun ollaan nähty miten sairaalassa näitä erityislapsia käsitellään.

Kannattaa vuodattaa kaikki huolet ja harmin aiheet neuvolassa, niin apua varmasti järjestyy. Voimia! :hug:

 

Meilläkin osastojakso lähenee. Mihinköhän ne sairaalassa kuvittelevat laittavan muut alle kouluikäiset lapset (4)

 

kiva kun mut tunnetaan, vaikka en olis edes"minä".

 

Meillä kohta 4 v poika jolla on kanssa ihan mielettömästi virtaa jopa liiankin kanssa... Ja päiväkodista laittoivat lähetteen johonkin psygologille... onneks :snotty: en olis itse tajunnut että saatais joku selitys tuohon käytökseen. siis kun poika ei kestä hetkeäkään aloillaan on hirmu impulssiivinen ja agressiivinen.. ja keskittyminen on mitä on, sitä ei siis ole :headwall: toivottavasti saadaan joku diagnoosi tähän.. ainakin se selventäisi asioita... oho tulipa sekavaa tekstiä...

 

Meillä poika 7v. (add, keskittymishäiriö) ja poika 10v. Ennen diagnoosia syytin itseäni että olen huono äiti. Olen kasvattanut lapseni huonosti, pitänyt nuorempaa huonossa kurissa. Isompi poika on kuin enkeli, kiltti ja kohtelias. Nyt tiedän ettei syy ole minun. Tiedän tunteen kun esim. hoplopissa raivarin tullessa saan katseen "etkö osaa kasvattaa lastasi/ etkö saa lastasi kuriin/ Voi, taas siinä on tiukkapiponen äiti."
Meillä on muutaman kerran mennyt siihen pisteeseen raivarit että poika lyö. eikä raivarit katso aikaa eikä paikkaa. Fiksu ja mukava kaveri, puhuu aikuismaisesti asioista ja koulu sujuu.
Meillä tehtiin täällä pienellä kylällä psykologilla käyntejä ja sitten leikkiterapiassa tuolla isomalla cityllä. En muista milloin "oireet" olisivat alkaneet, niitä on ollut minun mielestä aina. Tarkka vaatteiden suhteen:materiaalit,miten tiukalla pitää olla,ei saa olla ilmarakoja. Ruoka: pitää olla lajiteltu lautaselle mikään ei saa koskettaa toisiaan. Valoarkuus,ääniarkuus,papupata kovalla volyymilla,tapaturma altis, ryhmässä työskentely ei onnistu leikkii mieluiten yhden lapsen kanssa kerrallaan...näitä varmasti riittää ja ovatkin tuttuja teille. Arki on raskasta mutta kun on rutiinit ja niistä pitää kiinni niin onnistuu. Pelottaa aina loma-ajat kun ei ole koulua, silloin mennään takapakkia asioissa.

 

Lapsellasi on kuvauksen perusteella asperger syndrooma. Minulla kaksi lasta vanhempi jo 20 v ja hänellä asperger, nuorempi 15 v ja hänellä Adhd, käyttäytymishäiriö sekä aspergerpiirteitä. Pitkä on putki takana, raskasta on ollut, itkuja on väännetty ja sydän on ollut miljoona kertaa rusinana huolesta ja murheesta. Eikä nuo murheet nuoremman kohdalla ole vieläkään helpottaneet vaan näyttää siltä, että toistaiseksi pahempaan suuntaan mennään.
Puhtaasti asperger diagnoosilla varustettu lapsi on helpompi, sillä hänellä on käyttäytymisessään kaava, sen oppii kyllä tuntemaan. Hänen kansaan kyllä pärjää mm. muista kertoa aina n. 15 min ennen kuin joku asia tapahtuu esim: lähdetään HopLopista pois, uimasta pois, tai leikit pitää lopettaa jne. Jos etukäteen ilmoitettu ruoka tai välipala vaihtuukin toiseen, muista kertoa siitäkin ajoissa. Valitse sopivia vaatteita hänelle, koska hänelle ne oikeasti tuottavat tuskaa vaikka meistä tuntuisikin, että lapsi vaan nirsoilee. Asperger lapsella asiat ovat lokeroituna päässä ja hän käsittelee ne vain lokero kerrallaan, niitä ei saa sekoittaa keskenään. Kuvittele, että sinulla on eri värisiä helmiä lokeroissa ja joku tulee ja sekoittaa ne ja vieläpä yllättäen, tokihan sitä kiukuttaisi, näin toimi as-lapsen aivot. Kannusta häntä hänen mielenkiinnon kohteissaan ja yritä kestää ne tuhat kertaa kerrotut asiat samasta asiasta. Kun hän vanhenee alkaa asperger aina enemmän ja enemmän helpottamaan. Koulussa voi tulla murheita, koska kaverit ei ymmärrä erikoisesti käyttäytyvää luokkatoveriaan, hän saattaa tulla koulukiusatuksi. Kun peruskoulusta pääsee alkaa asiat helpottumaan. Mutta jos tuo sisältää muutakin on tiedossa paljon murhetta, valitettavasti, haluaisin toki sanoa jotakin muuta, mutta valehtelisin. Oikein paljon jaksamista ja kärsivällisyyttä, iso halaus ja muista, et ole ainut näiden asioiden kanssa, meitä on muitakin.