miten kostaa entiselle koulukiusaajalle

Jonkin aikaa sitten tapasin yhteisten tuttavien kautta erään miehen, joka osottautui olevan se ihminen, joka koulussa kiusasi minua todella inhottavasti monen vuoden ajan kavereittensa kanssa. Tuo mies ei enää muistanut minua, tai ei ainakaan millään tavalla osoittanut tuntevansa. Kovasti kuitenkin oli kiinnostunut ja ehdotteli, että voitaisiinko tavata uudelleen ja muuta sellaista. Tähän annoin epämääräisen "ehkä" vastauksen.

Ja nyt sitten mietin, että miten saan tuolle ihmiselle vihdoinkin maksettua potut pottuina ja laittaa hänet vuorostaan kärsimään kaikista ilkeyksistään mitä hän minulle silloin aikoinaan teki.

 

Minä olen entinen koulukiusaaja. Tottakai häpeän ja kadun,mutta ihmettelin silti syvästi kun silloinen kiusattu alkoi nyt 15 v myöhemmin muistella menneitä ja vinoilla.

Oltiin hei pentuja silloin, nyt aikuisia....

 

Ymmärrän tunteesi mutta suosittelen että yrität päästä asiasta yli ja mielessäsi antaa anteeksi. Katkeruus syö ihmistä.

 

Jatkamalla omaa elämääsi voitat eniten.

 

Älä enää näin monen vuoden jälkeen viitsi vajota samalle alhaiselle tasolle kuin hän silloin kauan sitten.

Jätä kokemus taaksesi ja jatka eloasi eteenpäin :hug:.

 

Minä olen entinen koulukiusaaja. Tottakai häpeän ja kadun,mutta ihmettelin silti syvästi kun silloinen kiusattu alkoi nyt 15 v myöhemmin muistella menneitä ja vinoilla.

Oltiin hei pentuja silloin, nyt aikuisia....

Minä en ihmettele yhtään. Kiusaaminen jättää ikuiset arvet.

 

Minä olen entinen koulukiusaaja. Tottakai häpeän ja kadun,mutta ihmettelin silti syvästi kun silloinen kiusattu alkoi nyt 15 v myöhemmin muistella menneitä ja vinoilla.

Oltiin hei pentuja silloin, nyt aikuisia....

Kiusaaminen jättää usein elinikäisen arven, vaikka sinä et sitä asiaa muistelisi ja sinulle kouluajoista on ikuisuus, niin kiusatulle tunteet palaavat tuskaisena mieleen, kun tapaa kiusaajansa.
näin se vain on!
Vaikka olitte lapsia silloin, niin olisiko anteeksipyyntö ja keskustelu hyvä tapa käsitellä tapahtuneet asiat?

 

Hankkiudu hänen lähelleen, tutki mikä on hänelle tärkeää ja vie se pois.

 

En kostaisi. Torjuisin ehdottelut kertomalla hänelle suoraan päin naamaa, etten halua tapailla entistä koulukiusaajaani.
...paras kosto on nousta tuosta kaikesta ja elää rohkeasti itsensä näköistä elämää

 

Minä olen entinen koulukiusaaja. Tottakai häpeän ja kadun,mutta ihmettelin silti syvästi kun silloinen kiusattu alkoi nyt 15 v myöhemmin muistella menneitä ja vinoilla.

Oltiin hei pentuja silloin, nyt aikuisia....

Mulle ainakin olisi turha tulla itkemään et hei, oltiin lapsia. Yläasteelaiset on olevinaan niin aikuisia koko ajan (vaikka lapsia toki ovatkin) että turha vedota myöhemmin. Yläasteelaiset ovat joka tapauksessa jo sen ikäisiä kuitenkin että ymmärtävät mitä kiusaaminen saa aikaan.

Kiusaaminen on puhdasta ilkeyttä.

Mutta kiusatulle sanoisin että on vaan yritettävä päästä eteenpäin. Helppoa se ei ole. Itsellä siihen meni vuosia ja vieläkin on jälkiä näkyvissä siltikin. En vaan enää ole katkera.

 

Parasta on unohtaa kostot ja puhua tälle henkilölle suoraan. Itse kohtasin omat kiusaajani luokkakokouksessa, johon en meinannut edes mennä. Onneksi menin ja onneksi puhuin kiusaajieni kanssa, heidän anteeksi pyyntönsä ja se, että tajusivat näin jälkeenpäin tehneensä väärin tuntui hyvältä. Sain asialle tietynlaisen pisteen. Suosittelen siis puhumaan avoimesti tälle kiusaajalle.

 

Minä olen entinen koulukiusaaja. Tottakai häpeän ja kadun,mutta ihmettelin silti syvästi kun silloinen kiusattu alkoi nyt 15 v myöhemmin muistella menneitä ja vinoilla.

Oltiin hei pentuja silloin, nyt aikuisia....

Vai että oikein syvästi ihmettelit. No eivät vuodet sulle ainakaan empatiakykyä ole kasvattaneet. Ehkä sitten tajuat vähän miltä kiusaamastasi henkilöstä on voinut tuntua, jos sulla joskus on lapsi jota kiusataan. Katotaan sitten uudestaan.

 

Minä laitoin entiselle, monivuotiselle kiusaajalleni Facebookiin viestin, jossa kerroin miten hänen kiusaamisensa minuun vaikutti- masennus, ahdistus,syömishäiriö, itsetunto-ongelmat yms. Vuosien terapialla pääsin tasapainoon. Voi olla ettei hän ihan pian edes näe viestiäni koska se meni muut-kansioon, mutta sitten kun näkee, siellä se odottaa, toivottavasti hän saa siitä ajattelemisen aihetta.

Kostoon ei minulla ole tarvetta, enkä sitä pidä kyllä viisaana. Ole sinä fiksumpi kuin kiusaajasi, äläkä itse kiusaa takaisin.

 

Koston tielle ei kannata ryhtyä. En voi uskoa, että sillä mitään voittaisi. Olen itse aikanani joutunut seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi perheen ulkopuolisen henkilön taholta. Joskus mietin, voisinko jotenkin kostaa. Löysin tän henkilön Facebookista. Silloin kävi mielessä, että voisin ottaa yhteyttä vaimoon. Hirveä soppahan tuosta olisi syntynyt, joten tein viisaan päätöksen olla tekemättä mitään. Terapiassa olen käynyt ja pystyn asian kanssa elämään, vaikka en sitä hyväksykään.

 

No periaatteessa kostamalla valahdat takaisin sille tasolle missä kolukiusaajasi silloin kiusauksen aikana oli...

 

Kiusaaminen jättää usein elinikäisen arven, vaikka sinä et sitä asiaa muistelisi ja sinulle kouluajoista on ikuisuus, niin kiusatulle tunteet palaavat tuskaisena mieleen, kun tapaa kiusaajansa.
näin se vain on!
Vaikka olitte lapsia silloin, niin olisiko anteeksipyyntö ja keskustelu hyvä tapa käsitellä tapahtuneet asiat?

Asia on jo puhuttu ja anteeksi pyydetty,oltiin myös pitkän aikaa ystäviä.
Ymmärrän että jälkensä jättää kyllä.

 

Kerro hänelle asiasta jos ei kerran muista. Samalla voit sanoa että: sääli kun pilasit mahdollisuutesi tapaamiseen jo vuosia sitten

 

[QUOTE="jenni";29043586]Vai että oikein syvästi ihmettelit. No eivät vuodet sulle ainakaan empatiakykyä ole kasvattaneet. Ehkä sitten tajuat vähän miltä kiusaamastasi henkilöstä on voinut tuntua, jos sulla joskus on lapsi jota kiusataan. Katotaan sitten uudestaan.[/QUOTE]

Oikeasti; ei ala-asteikäinen ole kovin kypsä ajattelemaan kiusauksen seuraamuksia! :O
Minua on kiusattu työpaikalla aikuisiällä ja sitä ihmettelen syvästi; aikuisilla pitäisi olla jo älyä sen verran päässä että moiseen ei ruveta.
lapset on asia erikseen.

 

Oikeasti; ei ala-asteikäinen ole kovin kypsä ajattelemaan kiusauksen seuraamuksia! :O
Minua on kiusattu työpaikalla aikuisiällä ja sitä ihmettelen syvästi; aikuisilla pitäisi olla jo älyä sen verran päässä että moiseen ei ruveta.
lapset on asia erikseen.

miten sua on aikuisiällä kiusattu työpaikassa? Itse vastaavaa ehkä koen.

 

Kutsu kylään ja tarjoa suklaakakkua jossa on sun paskaa joukossa ja katsot hymyillen kun syö sitä, sitten sanot mitä söi ja käsket painua hel.....n!

 

Kiusaajistakin voi kasvaa hyviä ihmisiä.

Kostamalla kiusattu alentuu AIKUISENA samalle tasolle mitä kiusaaja oli lapsena.

Jatka elämääsi.

 

Onnistunut kosto helpottaa oloa vain sen ajan. Sen jälkeen olet itse taas kohteena.
Trauma hoituu, kun pääset puhumaan kiusaajallesi.

 

[QUOTE="vieras";29043501]Minä en ihmettele yhtään. Kiusaaminen jättää ikuiset arvet.[/QUOTE]

Samaa mieltä. Tiedän omasta kokemuksesta.

 

Kostaminen ei kannata. Jos menneisyys vaivaa mieltä niin puhu siitä hänen kanssa.

 

Älä tuhlaa energiaa kostamiseen.
Tuskin Se muuttaa sun elämää paremmaksi.