Miten nukutatte pikkuvauvan?

Uniassosiaatio ei kuitenkaan ole ainoa nukahtamiseen ja uneen vaikuttava tekijä. On monia lapsia, jotka osaavat illalla nukahtaa itse sänkyynsä, mutta silti heräilevät tiheästi ja vaativat yöllä rintaa/nukutusta.

Osa vauvoista nukkuu levottomammin, monella on vauva-aikana se ongelma, että eivät osaa siirtyä unisyklistä toiseen havahtumatta välissä itkemään. Näin uskoakseni meidän molemmilla lapsilla. Esikoinen opetettiin nukahtamaan omaan sänkyyn ja se sujui hyvin, itkemättä. Silti heräsi 50min välein yleensä läpi yön. Joten nukkui pääosin vieressä/sivuvaunussa mun uupumuksen takia.

Toisen kohdalla en ottanut stressiä siitä mihin vauva nukahtaa, alkuun nukahti aina rinnalle ja jäi meidän sänkyyn, kun oppi liikkumaan niin että putos kertaalleen sängystä niin siirrettiin pinnasänkyyn. Nukahti pienempänä rinnalle, isompana (6kk) ongelmitta omaan sänkyynsä. Tämä vauva heräilee myös usein, joskus heräili tunnin välein, joskus parin tunnin. Oliskohan kerran elämänsä aikana nukkunut 5h ja on siis 9kk nyt. Satunnaiset pitkät unipätkät ottanut aina niin että on ihan kiinni joko minussa tai isässään. Yksinään ei nuku.

Mun lapsista kumpikaan ei ole ulkona nukkunut päikkäreitäkään yleensä putkeen, vaan pitänyt heijata välissä uudelleen uneen. Nyt tää 9kk nukkunut jo jonkin aikaa sen 2h putkeen rattaissa - useimmiten.

Mutta ainakaan sylissä heijaamiseen ei kannata alkaa, koska vauvat kasvaa niin nopeesti ja voimat loppuu ison pötkön kanniskeluun, poju meillä oli 6kk iässä jo liki 10kg. Ainoastaan koliikin ajan hetkuteltiin esikoista.

Niin ja esikoinen meillä kehitti erittäin voimakkaan uniassosiaation tuttiin, varmaan unikoulun seurauksena kun yövieroituksen yhteydessä aina tarjottiin vain tuttia. Oli todella haastavaa luopua sitten tutista myöhemmin, päiväunet jäi kokonaan pois kun ei enää nukahtanut millään ja yöunille nukuteltiin pari kuukautta aiemmin hyvin nukahtanutta lasta.

 

No syötön ja vaipanvaihdon jälkeen vauva sänkyyn / vaunuihin ja antaa nukahtaa sinne itsekseen.

MUTTA, eihän tämä kaikilla toimi. Jos sattuu saamaan sen huutavan mallin, sellaisen joka kärsii mahavaivoista/koliikista tms tai on yksinkertaisesti temperamentiltaan sellainen ettei osaa nukahtaa ilman apua, niin sitten on keksittävä toisia keinoja. Koliikkiaikana meillä hytkyteltiin kroppa jumissa. Myöhemmin nukutin viereen, ilman hytkyttelyjä.

Asioista ei kannata tehdä itselleen turhaan liian vaivalloisia, mutta kyllä vauvan tarpeisiin on silti vastattava aina vaikka se aiheuttaisi itselle ylimääräistä hommaa verrattuna naapuriin ja hänen vauvaansa.

 

Mua ei oo koskaan esikoisen kohdalla haitannut se, että hänet piti nukuttaa unille. Ja tämä siksi, että varsinkin masuvaivojen helpotuttua hän on ollut ihan kiitettävä nukkuja. Mieluummin näin sen nukuttamisen vaivan, kun toinen sitten nukkui kaksi-kolmekin tuntia oikein hyvin. Jos hänet vain laski sänkyynsä, hän huusi naamansa siniseksi. Musta ne nukuttamishetket oli oikein ihania: imetin hänet ja lauloin sitten uneen. Monesti nukuin päiväunet hänen vieressään. Uniassosiaatio-ongelmia ei ole hänellä nykyään: nukahtaa parhaiten itse omaan sänkyynsä, omaan huoneeseensa. Vielä luetaan iltasatu ja lauletaan iltalaulu, mutta syliin ei tarvitse enää nukuttaa. Eikä onnistuisikaan sellainen, hän tarvitsee nykyään sen oman tilan ja rauhan nukahtamiseen.

En rehellisesti sanoen ymmärrä tuota ajattelua, että alle vuoden ikäisen vauvan voi perusasioissa kuten sylittelyssä, nukuttamisessa jne. hemmotella pilalle tai totuttaa liian hyvälle. Jos viisivuotiasta pitää pitää koko yö kädestä, että hän saa nukuttua, ollaan menty metsään. Mutta mitä pienempi vauva, sitä mahdottomampi häntä on pilata.