Miten opettaa lapsi tyytymään vähään ja vaatimattomaan elämään.

Perintöjä ei ole tulossa meille ja ollaan ja tulemme aina olemaan pienituloisia niin miten opettaa lapsi tyytymään tähän?onko kellään vinkkejä?

 

Jos ei muusta tiedä, niin tottakai on tyytyväinen olotilaansa ja niihin pieniin juttuihin joita joskus saa.

 

tyydy siihen itse (tai ehkä vielä parempi, älä puhu tyytymisestä), ole onnellinen ja elä täyttä elämää sekä henkilökohtaisesti että lapsen kanssa. esimerkin voima nääs

 

Vanhempien esimerkillä. Jos vanhemmat tyytyväisiä eivätkä valita kun ei ole tätä tai sitä tai päästä sinne matkalle minne naapuritkin, niin lapsikin on tyytyväinen. Jos vanhemmat tyytymättömiä niin lapsikin oppii jo pienestä että tämä ei riitä.

Jos lapsi haluaa itse elää varakkaammin, niin hänell' on mahdollisuus kouluttautua sellaiseen ammaattiin, jossa tienaa. Toivottavasti silloin kannustatte häntä.

 

En näe syytä miksei lapsesi voisi olla aivan onnellinen niistä lähtökohdista mitkä te annatte? Miksi automaattisesti ajatellaan että köyhemmistä oloista tulevat olisivat katkeria ja tyytymättömiä?

Ellei häntä ole OPETETTU siihen ajattelutapaan. (katkeroitumaan ja olemaan tyytymätön)

 

Riippuu vähän lapsen iästäkin. Kouluikäiset osaavat jo hyvin vertailla vaatetusta/tavaroita/lomamatkoja jne, mutta eivät välttämättä ymmärrä mitä asiat maksavat ja paljonko vanhemmilla on rahaa. Minusta voi sanoa lapselle suoraan että ei ole varaa johonkin, kuitenkin niin ettei kerro rahahuolista lapselle liikaa ja korostaa että toimeen tullaan silti eikä mitään hätää ole.

 

Vanhempien tehtävä ei ole jättää lapsille perintöä. Lapset voivat sitten kasvettuaan tienata ihan niin paljon rahaa kun katsovat tarvitsevansa. Meidän viesti lapsille on että meillä on riittävästi rahaa elämiseen. Ja kulutamme niihin asioihin jotka ovat meille tärkeitä.

 

Motivoimalla lapsia niin, että jokainen voi itse päättää elämänsä suunnan ja ansiotasonsa tekemällä ahkerasti töitä ja opiskelemalla. Vastapainona vapaaehtoistyötä. Näin meillä. Toisaalta, jos on esim. budjetti rajallinen vaikka jotain kesälomaa ajatellen, olen ottanut lapset mukaan suunnitteluun. Tein rahajanan miten iso budjetti ja sitten tein eri kokoisia palikoita, joita mahtui janalle useampi tai vain yksi. Saivat tietoa miten paljon kesälomalla oli varaa käyttää ja osallistua harkintaan miten käytetään. Eli yksi isompi juttu vai monta pienempää.

 

Miksi teitte lapsen kun teillä ei ole varaa tarjota tasavertaisen elämän hänelle?

 

[QUOTE="vieras";28059081]Miksi teitte lapsen kun teillä ei ole varaa tarjota tasavertaisen elämän hänelle?[/QUOTE]

Tilanne on muuttunut jouduin sairauseläkkelle ja mies vaikka on hyvin koulutettu tienaa aika huonosti.Olemme molemmat opiskelleet.

 

ihan pienestä pitäen kasvatatte siihen, että kaikkea ei saa mitä haluaa. ja että kaikki maksaa. toki voihan se olla vaikeaa kun lapsi menee kouluun ja huomaa, että suurin osa kavereista saa kaiken mitä haluaa, kun sormia vain napsauttaa.

 

Elämällä niin! Retki talviseen metsään. Makkaraa nuotiolla, kuumaa mehua termarista. Illalla sauna ja sitten vittekin yhdessä illalla sohvalla miettiä miten mukavaa olikaan ja miten hyvä olo tulee ulkoliikunnasta.

 

Elämällä niin! Retki talviseen metsään. Makkaraa nuotiolla, kuumaa mehua termarista. Illalla sauna ja sitten vittekin yhdessä illalla sohvalla miettiä miten mukavaa olikaan ja miten hyvä olo tulee ulkoliikunnasta.

Kirjastosta voi lainata kirjoja ja on paljon kaikkea muutakin, mikä ei maksa mitään.

 

Eräällä kirjoittajalla oli jo mielestäni oiva ajatus: tyytyminen johonkin huonompaan on jo aivan väärä lähtökohta meille kaikille. Pyritään mieluummin lisäämään onnellisuutta kuin materiaa, se onni ei ole kiinni eurosta vaan siitä että osaa rakastaa itseään ja vaalimaan suhteitaan. Te annatte aivan valtavan perinnön teidän lapsellenne, ja se on koko asennemaailma ja suhtautuminen elämään. Joko hän tyytyy huonoon tai tavoittelee onnea.