Miten paljon ihmiset sietävät ystäviensä vikoja mutta eivät samoja vikoja muilta

Ja sit se kanssa että tälläkin palstalla moni sanoo jostain miehen ominaisuuksista että "mä en kattelis SEKUNTIAKAAN" mutta tositilanteessa roikkuukin oman miehensä lahkeessa kaltoin kohdeltuna katkeraan loppuun asti epätoivoisen rakkauden viime rippeilläänkin vielä. Ihmiset ovat usein aika armottoman välinpitämättömiä sellaisia kohtaan jotka eivät ole a) perheenjäseniä tai muuten läheisiä tai b) seksuaalisesti vetovoimaisia.

Mistä sä tiedät sen palstalaisen "tositilanteen"?

Mä kuulun heihin, jotka eivät todellakaan katso sekuntiakaan paskakäytöksistä äijää. Ja olen varmaankin kerran jos toisenkin sen myös täällä ääneen sanonut. Mutta kyllä se ihan oikeasti on faktaa.

Jotenkin surullista, miten ihmiset ajattelevat, ettei hyviä miehiä ja hyviä parisuhteita nyt vaan voi olla olemassakaan. Siis mitä hittoa? Kyllähän voi. Mä en voisi kuvitellakaan tyytyväni yhtään huonompaan, kuin ihan helvetin hyvään

 

Kyllä. Juuri näin. Paitsi että ei ehkä sitten kuitenkaan.

Mitäköhän mahtaa miettiä se uhri?

Eli en kyllä tietyllä tapaa ajattele ihan niinkään, että "menneet ovat menneitä", sillä saattaa olla, ettei näin todellakaan ole, kun tilannetta miettii uhrin näkökulmasta katsottuna.

Kaveruuteemme tuo asia ei vaikuta millään lailla. Mutta uhriin hyvin todennäköisesti vaikuttaa. Ja se tietyllä tapaa vähän surettaa...ja sitä kautta on mun mielestäni täysin ok, jos kaikki eivät ajattele siten, että menneet ovat menneitä.

Jos kohtaan vääryyttä, joka kohdistuu minuun tai lapsiini, en tunne pienintäkään tarvetta antaa anteeksi tai unohtaa. Enkä siis myöskään ajattele lähtökohtaisesti niin, että menneet ovat menneitä. Mennyttä ei mun mielestäni kuulu unohtaa tai jättää takaa-alalle. Ei sitä nyt jatkuvatsi pidä pinnallekaan kaivella, enkä voi käsittää heitä, jotka jaksavat vihata jotakuta. Viha on voimakas ja paha tunne, siitä ei hyödy ketään.
Mennyt on toki mennyttä, mutta kyllä se on olemassa. Se vaikuttaa aika moneen. Ei ehkä juuri nyt, tässä tilanteessa minuun tai sinuun, mutta kyllä se vaikuttaa. Menneestä voi ottaa opikseen ja jatkossa voi pyrkiä parempaan. Mutta ei se mennyttä poista. Ja on turha edes yrittää leikkiä niin, ettei mennyttä mukamas ole. Kyllä on. Jollakin tasolla.

Juu, en mä sitä uhrin näkökulmaa mitätöi. Mutta kun ajattelee linnakundeja niin on hyvä jos he löytävät semmoisia ihmisiä vapauduttuaan joille se linnatuomio ei ole ystävyyden este.

 

Mä en kyllä saa mitään ikinä anteeksi keneltäkään. En edes silloin, kun tilanne ei ole mun virhe tai vika. Mä en ymmärrä. Näin on ollut pienestä asti. Mä kerran mokaan jotenkin, niin heti unohdetaan kokonaan (ystävyys katkeaa), tai se muistetaan vielä viiden vuoden päästä. Miksiköhän.

 

[QUOTE="jjjj";30282512]Mä en kyllä saa mitään ikinä anteeksi keneltäkään. En edes silloin, kun tilanne ei ole mun virhe tai vika. Mä en ymmärrä. Näin on ollut pienestä asti. Mä kerran mokaan jotenkin, niin heti unohdetaan kokonaan (ystävyys katkeaa), tai se muistetaan vielä viiden vuoden päästä. Miksiköhän.[/QUOTE]

Onko sulla joku musta lammas -syndrooma sukuun nähden.

 

Onko sulla joku musta lammas -syndrooma sukuun nähden.

KYLLÄ! Mun äitikin on katkaissut välit muhun, kun kerran sanoin sille sen käytöksestä jotain tietyssä tilanteessa.. Ei ole nähnyt mun kuopusta kertaakaan tämän jutun takia. Terve.

Mut mä oon _aina_ ollut se joka tekee ihan pienenkin virheen kaveruudessa, ja mut unohdetaan.