Miten perk.....ssä lapset saa nukkumaan ilman tunnin nukutusta, huutoa, riehumista ja sängystä karkailua?!

Olen kyllä vähän samaa mieltä... meillä lapsi nyt 9,5kk ja ihan vastasyntyneestä asti on laitettu omaan sänkyyn nukahtamaan ja nukkumaan. Ainakaan vielä ei ole tullut mitään ongelmia. Illalla iltakylpy, iltapala, hampaidenpesu, hyvänyöntoivotukset, lapsi sänkyyn ja ovi kiinni. Höpöttelee ja riekkuu siellä minkä jaksaa, mutta JOKA KERTA nukahtaa itsekseen, kunhan huoneeseen ei vain mene. Tänäänkin riekkui puoli tuntia ennen kuin nukahti.

Eli ikinä ei ole mitenkään nukutettu, siinä kai se salaisuus jatkossakin.

Nää on musta aina yhtä ihania Ette vissiin ole tavanneet sitä vauvaa, joka aloittaa sydäntä särkevän kirkumisen heti kun laskee sylistä? Siis ihan vastasyntyneenä ennen kuin häntä on "opetettu huonoille tavoille". Nukkuu enintään 5 minuuttia kerrallaan päiväunta, jos hänet jätetään yksin? Rääkyy selkä kaarella vaunukopassa? Sitä vauvaa, joka jatkaa maidon syömistä vielä hetken silmien sulkeuduttua, eikä äiti raaski 2,5-kiloista lasta siitä irrottaa koska joka ikinen maitopisara on tarpeen?

Meillä on valokuva siitä, kun meidän lapsi on laskettu ensimmäistä kertaa pinnasänkyyn kotiutumispäivänä. Kitapurjeet vaan lepattaa. Eikä se siitä mihinkään muuttunut, vaikka luoja tietää että yritin. Neuvolan ja Baby blues -työntekijän ainoa vinkki oli "anna sille tutti" tai "anna sen huutaa", joista eka ei toiminut ja jälkimmäinen (kun kyse ei ole kitinästä tai tyytymättömästä huhuilusta vaan oikeasta itkusta) ei minusta vaan ole oikein.

1v3kk ei voi jättää nukahtamaan yksin, mutta toisaalta onneksi parin minuutin pötköttely viereisessä sängyssä riittää.

 

Katsokaa supernanny telkkarista ja toimikaa niiden neuvojen mukaan ni johan alkaa kakarat nukkua. Se on toiminut joka ikinen kerta ja toimi myös meillä aikoinaan ennen kun oli supernannysta tietoakaan.

 

Taas yhden riekkumisilllan jälkeen tulin katsomaan neuvoja netistä. Minulla 2 ja ta 3v lapset, jotka joutuvat nukkumaan samassa huoneessa. Illoista ei tule mitään. Esikoinen on vauvasta asti ollut huono nukkuja, toinen vähän parempi. Nyt yhdessä riehuvat nukkumaanmenon jälkeen sängyssä. Heittelevät peittoja, tyhjentävät makuuhuoneen kaapit lattialle, räpsyttelevät valoja, kurkistelevat oven raosta jne.Tätä kestää klo 21-23 välisen ajan. Sitten minä tulen nukkumaan ja rauhoittuvat. Olen kohta neljä vuotta nukuttanut lapsia sängyssä maaten noin,mutta en enää jaksa. Neuvoa olen kysynyt vaikka mistä, ammattilaisiltakin. Olen yh ja tarvitsisin ne pari tuntia iltaisin omaa aikaa, siivousaikaa. Ei voi olla puuttumatta asiaan, kun huutavat ja sotkevat paikkoja. Olen yrittänyt erottaa eri huoneisiin, mutta eivät pysy omissaan ja siita seuraa vaan kilpajuoksu, kun äiti vie vuorotellen lapsia takaisin sänkyyn. Ja lapsista se on vaan hauskaa ja riehaantuvat enemmän. Aamulla ei väsytä, vaikka herätys ennen seitsemää heillä ja hoidossakin nukkuvat max vajaan tunnin päikkärit. Ei tähän mitkään neuvot auta, pakko vaan oli päästä purkautumaan.

 

isompi karkaili yhteen aikaan sängystä, vaikka oli siihen saakka käynyt sinne nätisti illalla nukkumaan. En ehtiny edes huoeesta pois kun jo kakasi. Vein ja vein takaisin sänkyyn puhumatta mitään, nbiinku joka paikassa neuvotaan. Tein sitä varmaan 200kertaa illassa, eikä se auttanu yhtään mitään. Lopulta menin lapsen viereen, nukahti 10minuutissa.Tätä kesti pari kk kunnes alkoi taas nukahtaa itsekseen. Nyt meillä on kaksi lasta, villitsevät toinen toisiaan. Isompi tokenee "uhkaus-kiristys-lahjonnalla", eli jos ei mene nätisti nukkumaan, tulee joku sanktio. Ei enää villitse nuorempaa. Ja nuorempi siirtyi nyt pois yhteisestä lastenhuoneesta, menee nyt tosi nätisti itsekseen nukkumaan kun isompi ei ole seurana.

Tsemppiä!

 

Meillä vanhempi on aina ollut todella huono nukahtamaan ja tarvii nukutusta, on tarvinnut sitä ihan vauvasta asti. Lapsella on jokin kammo nukkumista kohtaa, erityisesti yöllä ja yrittää kaikin keinoin pitkittää sitä nukkumaan menoa. Meillä toimii tällä hetkellä se, että istun lapsen sängyn vieressä ja odotan lapsen nukahtamista. Pienempi taas käy helpommin nukkumaan, mutta menee aikansa, ennen kuin nukahtaa, riittää että istuskelen hetken sängyn reunalla tekemättä mitään.
Meillä kokeiltiin vähän aikaa sitten sitä, että minä en sano sanaakaan ja en istu sängyn vieressä, niin eihän siitä tullut mitään. Esikoinen meni ihan hysteeriseksi ja totesin, että ei toimi meillä. Mun ei tartte oikeastaan noissa nukutustilanteissa puhua, muuta kuin äännähtää aina välillä, että olen kuullut.

Se pitäisi aina muistaa, että lapset on erilasia.

 

En mä tiedä. Mun lapsi on 2v 3kk eikä tartte ku laittaa sänkyynsä ja jättää sinne niin kohta nukahtaa.

 

Tykkäisikö lukea kirjoja. Meillä esikoinen lukee sängyssä kirjojaan ja nukahtaa sitten, kun nukahtaa. Joskus ei pääse yhtä sivua pidemmälle ja joskus lukee tunninkin. Välillä on tietysti iltoja milloin huutelee asioitaan ja pyytää jatkuvasti palveluksia.

Lapsi tosin on sellainen, ettei lähde seikkailemaan sängystään. Mutta siis kirjat on toimineet meillä.

 

Lapsilla on tapana pitää itseään tarkotuksella hereillä niin että se otollisin unen aika menee ohi, heiluttelemalla jalkoja/käsiä, vaihtelemalla asentoa, kyselemällä ja jutustelemalla aina just sillä hetkellä kun uni meinaa saada vallan..yms.. Ite huomasin aikanaan kun oli kolme pientä ja oli vaan saatava kaikki nukkumaan, eikä jokaisen veivuuseen ehtinyt millään vastata. Paras tapa oli jo peitellessä todeta viileesti jokaiselle vuorollaan, että etippäs nyt hyvä asento jossa ei tartte myllätä ja hetken oottelin ennen peiton laittoa, kysyin sit että onko nyt asento tosiaan niin hyvä ettei enää peiton laiton jälkeen tartte pyöriä ja sit vasta peittelin. Kun kaikki oli peitelty, hetken istuksin hiljaa huoneessa ja heti hiljaisesti huomautin, jos yksikään meinas alottaa edes varpaan heiluttelun Kun eivät itseään väkisin hereillä pitäneet, niin se oli vartti ja kaikki nukkui. Myös pulinat kyselin ennen peittelyä ja varmistin että kaikki tarinat oli pulistu ja muistutin että peittelyn jälkeen en aio vastata enkä halua pulinoita.

 

Meillä kaikki koliikkilapsia ja tosi huonoja nukkujia olleet. Ei ole auttanut MITKÄÄN keinot. Kaikkea todellakin kokeiltu vuosien saatossa. Vain aika auttanut, nyt 6 ja 8v. Vieläkin välillä ei meinaa unet tulla millään. Ja päiväunet siis jääneet pois 2v kummaltakin kun nukuttamiseen/nukahtamiseen meni aikaa tunti tolkulla ja mukkui sitten 15-30min. Ei auttanut laittaa ennemin maate eikä myöhemmin ei heträttää ennemmin kun aina herännet aikaisin ja vähäunisia ovat olleet toisin kuin minä. Joten se on lasten luonteestakin kiinni.

 

Meillä on nyt se tilanne, että pojat 6 ja 4, aina nukkuneet samassa huoneessa, alkavat sängyssä sellaisen rumban että on kyllä on monesti todella epätoivonen olo äidillä. Pienempi on muutenkin villi tapaus. Meillä meni aikaisemmin ihan hyvin nukahtaminen, isompi nukahti heti kun meni sänkyyn (ei oo nukkunu päikkäreitä pariin vuoteen), pienemmänki sain opetettua että nukahtaa itekseen pienen rauhoittelun jälkeen. Nyt yhtäkkiä kumpikin on alkaneet höpöttää nukkumaan mennessä, siis siinä vaiheessa kun ovat jo sängyssä, vaikka olisivatkin ihan rauhallisesti menneet sänkyyn (ei toki aina). Ja höpötys tarkottaa meillä sitä, että innostetaan toista, puhutaan (myös "höpöjä"), potkitaan seinää tai sängyn laitaa, heilutaan, tullaan pois sängystä jne. jne. Tuntuu että pienempi "pelkää" nukahtaa, joten olen kokeillut että istun tai makaan hänen sängyllä. Mutta sekään ei tunnu auttavan rauhoittumiseen ja sitten jos isoveli vielä yläpetiltä pistää pökköä pesään niin huh huh... Yksin tätä on vaikea jaksaa, keinot loppuu. Mutta nyt aion kokeilla noita vinkkejä mitä ketjussa on ollut, ainakin vielä aikaisemmin talo hiljaiseksi jne. Ja ehkä pienemmän on aika kokeilla olla ilman päikkäreitä myös päiväkodissa. Välillä meillä oli muutama ilta ihan rauhallista kun lahjoin että saavat olla tietokoneella kun laittavat kiltisti nukkumaan. Sitten sekin menetti tehonsa (enkä tosiaan anna olla tietokoneella jos eivät ole kiltisti).

 

homot saatana

 

Turha lohdutus , mutta kyllä lapset sitten nukkuu kun iskee se kuuluisa murkkuikä Sitten ette muuta tee, kuin yritä saada niitä pois sieltä sängystä, joka tulee olemaan se maailman paras paikka.

 

Turha lohdutus , mutta kyllä lapset sitten nukkuu kun iskee se kuuluisa murkkuikä Sitten ette muuta tee, kuin yritä saada niitä pois sieltä sängystä, joka tulee olemaan se maailman paras paikka.

Mites muuten, kun on vuosikaudet lapselle opetettu, et siinä sun vaihtoehdot, kun vaan olet hiljaa

 

Mites muuten, kun on vuosikaudet lapselle opetettu, et siinä sun vaihtoehdot, kun vaan olet hiljaa

Nii ja sit ne riehuu muualla, karkailee kodista, ja huutakin penteleet kaiken valveillaoloaikansaeivätkä usko, mitä vanhemmat sanoo ku kaverien sana on painavampi...

 

Melatoniini

 

Joo no onnee vaan jos et oo tajunnut että toiset lapset eiboo niin helppoja

Ihan sillä se onnistuu kun ei edes vauvasta aloita moista rumbaa. Väsyyneenä vauva sänkyyn ja siihen nukahtaa pian omine höpinöineen. Itse kun oppii nukahtamaan ei ongelmia myöhemminkään.
Oot armottomasti myöhässä moisessa asiassa eli kärsi vain.

 

Valjailla kiinni sänkyyn samalla tavalla kuin vaunuissa, niin eipähän riehu tai karkaa. Valjaat irti sängystä sitten kun on nukahtanut.

 

Nää on musta aina yhtä ihania Ette vissiin ole tavanneet sitä vauvaa, joka aloittaa sydäntä särkevän kirkumisen heti kun laskee sylistä? Siis ihan vastasyntyneenä ennen kuin häntä on "opetettu huonoille tavoille". Nukkuu enintään 5 minuuttia kerrallaan päiväunta, jos hänet jätetään yksin? Rääkyy selkä kaarella vaunukopassa? Sitä vauvaa, joka jatkaa maidon syömistä vielä hetken silmien sulkeuduttua, eikä äiti raaski 2,5-kiloista lasta siitä irrottaa koska joka ikinen maitopisara on tarpeen?

Meillä on valokuva siitä, kun meidän lapsi on laskettu ensimmäistä kertaa pinnasänkyyn kotiutumispäivänä. Kitapurjeet vaan lepattaa. Eikä se siitä mihinkään muuttunut, vaikka luoja tietää että yritin. Neuvolan ja Baby blues -työntekijän ainoa vinkki oli "anna sille tutti" tai "anna sen huutaa", joista eka ei toiminut ja jälkimmäinen (kun kyse ei ole kitinästä tai tyytymättömästä huhuilusta vaan oikeasta itkusta) ei minusta vaan ole oikein.

1v3kk ei voi jättää nukahtamaan yksin, mutta toisaalta onneksi parin minuutin pötköttely viereisessä sängyssä riittää.

Katsos, pomppasi vanha ketju johon olen kirjoittanut näin. Lapsi on nyt 6,5v ja tosi hyvä nukkuja! Iltahommat sujuu ongelmitta, sänkyyn hipsii vastusteluitta, nukahtaa nopeasti, säilyttää rytminsä hyvin mutta joustaa tarvittaessa. Tämä siitä huolimatta että sai nukkua vanhempien kanssa 4-vuotiaaksi ja "nukutettiin" aina ja tehtiin kaikki virheet jotka näiden "ainoa oikea tapa synnäriltä yksin omaan huoneeseen ja ovi perässä kiinni" -ihmisten mielestä tie ikuiseen turmioon.

Onneksi itsellä oli usko että asioita voi oppia vauvaiän jälkeenkin