Miten saatte päivänne kulumaan?

Huomasin että täällä käydään vilkasta keskustelua aiheesta kun aiheesta,
itse olen kohta tulevan vauvelin äiti ja ennestään on yksi koululainen, mutta ahdistaa jo nyt ajatus kotiin jäämisestä, miten te saatte päivänne kulumaan??? Paljon vinkkejä loppu odotus ajalle ja siitä :/ ehkä pitkäksikin ajaksi eteenpäin. =)

 

Itse olen nyt jo työelämässä, mutta 2,5 vuotta kotiäitinä meni kuin siivillä. Ei tosiaankaan tarvinnut ohjelmaa kauheesti suunnitella - siitä piti ihan arkirutiinit ja lapset huolen.

Ja jos tekemisen puutetta tulee, lähde reippaasti ulos puistoihin, avoimeen päiväkotiin, perhekahviloihin tai vaikka vauvamuskariin tapaamaan muita äitejä ja lapsia. Et varmasti pitkästy!

 

Minä olen päivät yksin vauvan kanssa, vanhemmat lapset ovat koulussa ja yksi on eskarissa, joka loppuu klo 13. Aamupäivä kuluu kotia järjestellen, pyykäten, leipoen (leivon myös leipää), esivalmistelen iltapäivän ruuan jne. Nämä kotihommat hoitelen vauva rintarepussa. Jos vauva nukkuu aamupäivällä, teen vaunujen kanssa pitkän kävelylenkin tai tarvittaessa hikoilen lumitöiden parissa. Joskus poljen kuntopyörää tai jumppaan kotosalla. Pysyn pirteämpänä, kun pidän kuntoni hyvänä ja näin se onnistuu ilman lapsenvahtia.

Henkireikänä itselläni on opiskelu, jota harrastin jo töissä ollessani. Suoritan datanomiopintoja hiljalleen omaan tahtiin. Samoin käsityöt ovat antoisia: näkee itse, että saa jotain aikaiseksi.

Minulle on tärkeää nähdä muita aikuisia. Tämä on onnistunut avoimet ovet periaatteella. Meille on vieraat aina tervetulleita. Tuttavat ovat siihen oppineet ja meille pyörähtää väkeä vähintään joka toinen päivä.

Eskarin tullessa kotiin lähdemme käymään esim. kirjastossa tai kaupassa tai ihan vaan kylällä kävelemässä. Tuleepahan jossakin käytyä. Tuttavapiirissäni ei ole nyt muita kotiäitejä, joten kyläpaikat päivällä ovat vähissä.

Kun on kerennyt olla yli 10 vuotta työelämässä, on upeaa elää ilman pakollista aikataulua. Samoin "oleskelusta" osaa nauttia. Kyllä tuota työelämää on vielä niin monta vuotta edessä, että siihenkin ehtii vielä matkaan - kyllästymiseen asti.

 

kyllähän noita on kerhoja esim seurakunnilla ja mannerheimin lastensuojelu liiton kerhoja joissa voi käydä ja täältä kauttakin voi hakea uusia ystäviä ja puistoista löytyy myös äiti seuraa ja vauvoille on muskaria yms. ja saahan aikaa vietettyä tekemällä iän ikuisia kotihommia niitähän riitää aina.. se on vähän omasta aktiivisuudesta kiinni mitenkä jaksaa lähteä kerhoihin sun muihin. itse olin kahden vanhemman lapsen kanssa kotona 5 vuotta ni siinä tuntu loppuvaiheessa et nyt pitää saada jotain muutakin kun kotona olemista. ja viiden vuoden ajan käytiin viikottain kerhossa ni siihenkin kyllä leipäänty näin ollen kolmannen kanssa en enää kerhoihin jaksanu mennä. ja nyt neljäs lapseni on 6 päivän ikäinen olen vaan nautiskellut tästä kotona olosta ja kiireettymyydestä tietysti ulos tässä vähän jo haluais mutta kun on oikeet paukku pakkaset ni eihän sinne uskalla mennä. mutta itse ainakin vielä olen nauttinut vaan tästä olemisesta vaikka tämä kotiaidin homma on välillä aika yksinäistä mutta uskon että jossain vaiheessa tulee se kyllästyminen kotona oloon.

 

No mie olen ollu ton pojan (10 kk) kanssa kotona koko äitiysloman ja nyt jatkan sitä vuoslomilla ja jonkun kuukauden hoitovapaalla niin, että menen syyskuun alusta takaisin töihin. Kyllä sitä töihinpaluuta jo odottaa, mutta aika on kyllä mennyt kuin siivillä, vaikka aika ajoin pitkäksi käykin. Tuo poika on kyllä niin vilkas menijä, että perässä ei tahdo pysyä, en tiiä miten silllä tuota energiaa noin riittääkin =) . Tykkään pitää kodin tosi siistinä, niin kyllä pojan päiväunien aika menee sitten siivoillessa, pyykätessä jne. Ei tunnu tekeminen kesken loppuvan. Ja joutaahan sitä välillä täällä palstallakin käväisemään . Kyllä lapsen kanssa siis tekemistä ja haastetta varmasti riittää, onnea vaan paljon tulevalle :flower: .

 

Kolme vuotta on kulunut hujauksessa kotona ja sinä aikana syntynyt kaksi lasta. Kotiäidin arki on uskomattoman kiireistä (ainakin kahden vaippaikäisen kanssa). Ruokailut, ulkoilut ja päiväunet(+kotityöt ja kaupassa käynnit) pitävät rytmistä ja tekemisestä kyllä huolen. Meillä vanhempi lapsi on käynyt kaksi kertaa viikossa MLL:n kerhossa jossa viihtyy tosi hyvin. Sitten tapaamme ystäviä lähellä ja kaukaa säännöllisesti. Olen samaa mieltä kuin Valdemari eli kun on ollut 10 v työelämässä, tämä katkos on tehnyt hyvää ja kotielämästä on osannut todella nauttia (vaikka toki rankkaakin on ollut). Työtä sinänsä en kaipaa, mutta sosiaalisia kontakteja kylläkin. Onneksi tapailen ystäviä usein, lähettelen paljon tekstareita ja maileja sekä seurailen tätä palstaa. Mukavaa kotiäitiyttä ja nauti uudesta elämäntilanteesta! Pian kevätaurinkokin jo paistaa ja on ihana ulkoilla lasten kanssa kun muut ahkeroi töissä! :flower: =)

 

Kiitos vaan hyvin kuluu päivät Kaksi koululaista 12v poika ja 10v tyttö sekä 2v iltatähti. Ja aamulla kun nousen huomaan kohta että on taas ilta, hyvin kuluu mulla päivät. Muutimme uudelle paikkakunnalle kun pienein synyi ja pelkäsin jumahtavanikotiin. Nyt käymme muskarissa ja kerhoissa niin, että ihan on työpäivät meillä Sihen vielä kotityöt päälle niin ei tule aika pitkäksi.

 

Hyvin kuluu päivät! Kotona on paljon työntäyteisempää elämä kuin töissä, eipä uskoisi. Ajattele positiivisesti ja jos vauveli on hyvin nukkuvaa sorttia (meillä ei kylläkään ollut...) voit lueskella kirjoja tai lehtiä, ulkoilla, leipoa, tavata ystäviä, käydä elokuvissa jos paikkakunnallasi on babybio, leipoa, tehdä hyvää ruokaa tai VAAN olla ja lepäillä hyvillä mielin + nauttia vauvasta. Ihanaa äitiyslomaa! :flower:

 

Hyvin ja nopeasti kuluu päivät! Kuopuksen kanssa olen kotona, kaksi koululaista koulussa. Heräilemme kuopuksen kanssa n.kahdeksalta. Aamupalan jälkeen järjestelen kodin kuntoon, hoidan pyykkihuollon, leikitään yms. Sitten ulos, joskus olemme omassa pihassa, joskus menemme puistoon, kerran tai pari viikossa käymme kävellen kaupassa. Sitten onkin jo lounasaika ja päiväunet. Iltapäivät kuluu nopeammin, kun koululaiset kotiutuu. Kahtena iltana viikossa on harrastuksia lapsilla. Aika kuluu vähän liiankin nopeasti välillä!

 

voi kun oliskin sitä ongelmaa, että olisi aikaa liikaa.

 

Minusta ainakin tuntuu miten saan ajan riittämään vuorokaudessa. Esikoinen koulussa toisella luokalla. Toinen lapsi 1v 6kk js kolmas syntyy hetkellä millä hyvänsä. Aamulla herään lähettämään esikoisen kouluun ja siitä se päivä alkaa. Käymme ulkoilemassa päivittäin ja tiistaisin ja keskiviikkoisin perhekerhossa, jos ehdimme. Kotona on niin paljon tekemistä. Teen sen mukaan kun jaksan. Nyt tietysti kun on viimeisillään raskaana ei sitä niin paljoa jaksa. En epäile olevan vapaa-ajan ongelmia kun vauva syntyy. Niin ja esikoisen läksyjen tarkastamiseen menee oma aikansa ja ruokien tekoon. Olen ollut nyt 1,5 vuotta kotona ja viihtynyt hyvin. Olisi kiva olla vielä pari vuotta kotona, mutta aika näyttää.

 

reilun yksivuotiaan kanssa, tuntui, että tylsää. mutta kakkonen syntyi kun toinen oli 1,5 v. sen jälkeen ollut kyllä ihan tarpeeksi tekemistä. nyt vain alkaa olla sellainen vaihe, että tutut kaikki päivät töissä, se kyllä helopottaa huomattavasti, jos on kavereita kenen kanssa kyläillä ym.

 

Sain esikoiseni tuossa 7kk sitten yli kolmekymppisenä työnarkkiksena. Todellakin itkin viimeisenä työpäivänä ja viikko sen jälkeen kotonakin sitä elon ankeutta (vauva oli kyllä vuosia kaivattu ja toivottu) ja jo odotin kun pääsee takaisin töihin. Kun sitten vauva syntyi niin unohtui kyllä palkkatyö, sen verran kiireisenä tuo on minua pitänyt,eka kakkasi jatkuvalla syötöllä,oli koliikkia,sitten pikkusella oli tylsää ja täytyi kokoajan keksiä viihdykettä ja nyt saa mennä pää kolmantena jalkana konttaajan perässä kun milloin minnekin viilettää ja kurottelee ylöspäin, mutta tasapaino ei ole ihan samalla tasolla kuin halut.
En ehdi pahemmin edes siivota ja hyvä jos ruokaa ehdin laittamaan, eli ajan puutetta ei ole. Nyt ei ole kyllä enää haluja töihin kun tuo lapsoseni on niiiin ihana vaikka välillä olenkin totaalisen poikki, viikot kun olen kahdestaan vauvan kanssa miehen työn takia. Jossain vaiheessa pysyin sentään lukemaan kun imetin nyt ei voi olla minkäänlaista toimintaa samalla. Joten älä huoli, kyllä vauva varmaankin tekemistä sinulle keksii.

 

:hug: :flower: :hug: Kiitokset kaikille! Olette niin onnellisen ja iloisen oloisia! Että kait siinä kotona olossa jotain hyvää on. Tunnistin "unettoman" tekstistä itseäni, tarvitsen aikuisten seuraa ja keskustelua ja itselle jonkun henkireijän.

Kyllähän nuo puistot, avoimet ja vaikka vauva uinti (oli muuten hyvä tuo vauva bio) "työllistävät" mutta kun en ole sellainen "mamma" että viihdyn niissä, en jaksa keskustella vauvan ruuista jne... tuntuu että olen itsekäs - tottakait siivoan, leivon jne.. mutta kun tuntuu niin tyhjältä, jos ei ole muuta kuin lastenhoito ja kodinhoito.Voi kääk onkohan tää nyt ruikutusta kait se pitää vaan sopeutua toivoisin, että se olisi oikeasti hauskaa, eikä rutiinia, mutta voihan se olla että kun se vauva sitten syntyy sitä lähtee mukaan eri fiiliksellä :heart: Kiitokset kaikille kuitenkin helpotti kuulla muitten arjesta. :flower:

 

MInäkään en ole kerho- ja puisto tyyppiä, minulle on henkireikänä se, että teen jonkun verran omia töitäni täällä kotona- Välillä tulee kyllä stressiä, mutta sittenkin se on parempi että on välillä jotain muuta ajateltavaa. Tosin on sanottava, että puoli vuotta vauvansyntymästä meni niin, että mikään ulkomaailmassa ei kiinnostanut.

SItten minulla on ollut tämä kodin sisustusprojekti meneillään. Olen päällystänyt sohvan, maalannut seiniä, istuttanut kukkia yms. ja kaikenlaista sellaista mihin aika ei tahdo riittää silloin kun käy töissä.

 

ne paivat jolloin olen ollut kotona lasten kanssa on kylla monta kertaa tyopaivia raskaampia. tuntuu ettei akut riita kaikkeen, huumorilla olen sitten yrittanyt.
kun kolminen syntyy arjen pyorittaminen vaatii ihan erilaista organisaatiokykya kun aikuisten kanssa. viihdyn toissani hyvin mutta joudun kolmosen synnyttya jattamaan tyon ja opettelemaan arkea kolmen pikkulapsen kanssa kokopaivaisesti.
mutta pelkastaan rohkaisevia kokemuksia muilla nayttaa olevan eli ne vaikeudet varmaan on enemman paakopassani kun kotiaitiydessa itsessaan.

 

Hei!

Ihanko tosissasi kyselet miten päivät saa kulumaan? Kun on leikki-ikäisiä, jotka vailla seuraa, eikä naapuristossa lapsia, ja jossain välissä pitäisi ehtiä kotityöt ja ruoanlaitot laittaa. Kyllä työtä on enemmän kuin tarpeeksi, kun on parikin alle kouluikäistä. Heidän kanssa laitetaan ruokaa ja tehdän kotitöitä ja pelataan ulkoillaan ym. Kiirettä pitää.

 

"kolme vuotta on kulunut hujauksessa kotona ja sinä aikana syntynyt kaksi lasta. Kotiäidin arki on uskomattoman kiireistä (ainakin kahden vaippaikäisen kanssa). Ruokailut, ulkoilut ja päiväunet(+kotityöt ja kaupassa käynnit) pitävät rytmistä ja tekemisestä kyllä huolen. "

Olen samaa mieltä. Siihen kun lisätään kerran viikossa seurakunnan kehjossa käynti kahden pienen lapsen kanssa ja kerran viikossa vanhemman kanssa uimahallissa( 10 kk ja 2v 10 kk) käyni ja omat harrastukset, jumpat ja uinnit päälle niin k,yllä aika kuluu. Olen ollut kotona kolme vuotta myös ja viellä ainakin vuoden. nautin joka hetkestä. Töitä kerkiää aina tekemään. Ei ne häviä sieltä mihinkään. Mutta lapset on vain kerran pieniä. Joten voi olla että olen kotona viellä kaksi vuotta. Aika välillä käy pitkäksi lähinnä toistuvien rutiinien takia ja olen miettinytkin, että töissä ne on myös niitä toistuvia rutiineja ja niihin kyllästyn siellä. Jotta kai se niin on että kaikki toistuva alkaa joskus kyllästyttää olis e sit kotona oloa tai töitä.

 

Olen nyt ollut ollut yli 2 vuotta kotona ja saattaa olla että oon jonkin aikaa vielä senkin jälk. kun tyttö on 3 vuotta täyttäny.

Sillä mulla EI OLE vakituista työpaikkaa.Ja ei niin oo itsestään selvää että heti töitä saisi tai sitten jos ei innostu lähteen opiskelemaan.

Aika on kulunut kyllä äkkiä,päivät on mennyt joutuisasti,kotihommia kun riittää ja käytännös kun oon yh-äitinä ollu.
Perhe kerhoissa ollaan käyty 1-2 kertaa viikossa.

 

Yhden lapsen kanssa voi tullakin aika pitkäksi, mutta kun heitä on kaksi (eri ikäistä) ajasta ja huomiosta tappelemassa, niin ei tosiaan aika tule pitkäksi.

 

\

Yhden lapsen kanssa voi tullakin aika pitkäksi, mutta kun heitä on kaksi (eri ikäistä) ajasta ja huomiosta tappelemassa, niin ei tosiaan aika tule pitkäksi.

Juuri näin! =)

 

Selkis. Kaikki kenellä on parikin pientä ihmetteli että miten muka ei saisi päivää kulumaan ( ihana tuo nimimerkki hoh hoijaa taas) eli siis toista pukkaamaan vaan peliin täs on todennäköisesti päässyt turhan helpolla tai sitten minulla on liikaa energiaa kun yksi (kiltti ja rauhallinen tyttö) koululainen ei tuota tarpeeksi hommia. Jotenka tulevalle vauvelille sitten vissiin vaan seuraaja parin vuoden sisällä eiköhän se munkin työllistäminen täällä kotona sitten lähde käyntiin, voishan tohon iltapäiviksi ottaa hoitoon vielä vaikka pari koululaista. voin sitten ihmetellä itsekkin mitä olen joskus kirjoitellut. =) Ai niin ja koira jós on vauva ja koira ei voi loppua työt kesken. (toi koira on puoliksi huumorilla, voisin kyllä hankkia mutten heti vauvan aikoihin ehkä vähän myöhemmin) että sellaista kohta itse nimimerkillä miten selviydyn kaikista töistä päivän aikana

 

Eipä ole ollut moisia ongelmia ajanvieton suhteen viiteen vuoteen.Joskus jopa tuntuu ettei päivässä ole riittävästi tunteja kotitöiden tekemiseen.Ulkoilua,ruoan laittoa,pyykkäystä ja jatkuvaa siivoamista.Mutta mikä parasta pitää asioihin suhtautua positiivisesti.Eipähän ole ajanvietto-ongelmia ja tulee samalla ns.hyötyliikuntaakin.Lapset:5 ja vajaa 2.Parin viikon kuluttua kolmaskin

 

\

:hug: :flower: :hug: Kiitokset kaikille! Olette niin onnellisen ja iloisen oloisia! Että kait siinä kotona olossa jotain hyvää on. Tunnistin "unettoman" tekstistä itseäni, tarvitsen aikuisten seuraa ja keskustelua ja itselle jonkun henkireijän.

Kyllähän nuo puistot, avoimet ja vaikka vauva uinti (oli muuten hyvä tuo vauva bio) "työllistävät" mutta kun en ole sellainen "mamma" että viihdyn niissä, en jaksa keskustella vauvan ruuista jne... tuntuu että olen itsekäs - tottakait siivoan, leivon jne.. mutta kun tuntuu niin tyhjältä, jos ei ole muuta kuin lastenhoito ja kodinhoito.Voi kääk onkohan tää nyt ruikutusta kait se pitää vaan sopeutua toivoisin, että se olisi oikeasti hauskaa, eikä rutiinia, mutta voihan se olla että kun se vauva sitten syntyy sitä lähtee mukaan eri fiiliksellä :heart: Kiitokset kaikille kuitenkin helpotti kuulla muitten arjesta. :flower:

Tämä olisi voinut olla mun kirjoittama .Vaikka mulla on kolme lasta niin olen huomannut ettei pelkkä kotona oleminen riitä.Tekemistä juu riittää (jos kotihommista puhutaan) mutta minä kaipaan muutakin!
En ole koskaan välittänyt mammakerhoista,muskareista jne.Tuntuu että elämästä puuttuu jotain.Aloitan töissä osa-aikaisena kun ä-loma loppuu (2-3krt/vko),mies on silloin lasten kanssa.Ihanaa saan kaipaamiani aikuiskontakteja ja omaa aikaa.Plussana tietysti palkka kotihoidontuen lisäksi.

 

voivoi.Noopeesti mun aika ainaki menee.Jäin työttömäks marraskuussa ekää kertaa eläissäni ja nopeesti on menny päivät