Miten saisi muutettua miesmakuaan?

HAHAHAHAH!! Tää ketjuhan loppui erittäin huumoripitoisesti!

 

Jospa vihdoinkin tulisi tilaa ap:n ajatuksille...

 

[QUOTE="mies1";29703288]Asia on tältä osin osaltani loppuunkäsitelty, enkä aio siihen palata tässä ketjussa.[/QUOTE]


Et vieläkään ole vastannut kysymykseen; miten omalta osaltasi edistät palstan positiivista ilmapiiriä.

Miksi et omalta osaltasi tahdo vaikuttaa asiaan, vaikka kovasti huolissasi asiasta tunnut olevan?

On tekopyhää olla huolissaan palstan negatiivisesta ilmapiiristä, ja samalla aikaa olla itse luomassa sitä.:attn:

Koeta jatkossa ajatella asioita vähän positiivisemmin/kirjoitella empaattisemmin. Uskon vahvasti että huomaat että se kannatti. Mitä menetettävää sinulla on? Kokeile edes!

 

Mitä pikemmin ihmiset tajuaa, että netti on vapaata itsensä ilmaisua, sitä pikemmin ymmärtävät lopettaa turhat kontrollointi yritykset mitä tulee muiden ulosantiin.

Ymmärrän angstin siitä kun ihmiset vääristelevät puheitasi, mutta en siitä että joku sanoo jotain mitä ei halua kuulla.

 

Et vieläkään ole vastannut kysymykseen; miten omalta osaltasi edistät palstan positiivista ilmapiiriä.

Miksi et omalta osaltasi tahdo vaikuttaa asiaan, vaikka kovasti huolissasi asiasta tunnut olevan?

On tekopyhää olla huolissaan palstan negatiivisesta ilmapiiristä, ja samalla aikaa olla itse luomassa sitä.:attn:

Koeta jatkossa ajatella asioita vähän positiivisemmin/kirjoitella empaattisemmin. Uskon vahvasti että huomaat että se kannatti. Mitä menetettävää sinulla on? Kokeile edes!

Jep. Mä olen huomannut että usein se muiden haukkuminen ei toimi, vaan kaikkein voimakkaimmin toimii se että on itse esimerkkinä. Mä ainakin aina vaikutun positiivisista ihmisistä ja haluan tsempata itseänikin toimimaan samoin. Ajattelen että jos tuo jaksaa ja pystyy olemaan noin iloinen, niin sit minäkin.

 

...Mun miehet on ja on olleet enemmänkin sellaisia erakkoluonteita, joilla ei ole suurta ystäväpiiriä, eivät viihdy klubeilla tms. vaan pitkälti töissä ja kotona.
Jollain tapaa masentuneitakin ehkä ovat olleet ja asia joka heitä joka ikistä yhdistää (jopa niitä "tavallisia, hyviä miehiä" jotka ovat "roikkuneet" minussa eivätkä ole olleet välinpitämättömiä) on isättömyys, eli isät kuolleet ihan jokaisella.
Montaa miestä minulla ei siis ole ollut, enkä ihastumisen tunteeseen ole koukussa vaan oikeastaan päinvastoin..inhoan tutustumista ja olen emotionaalisesti kiinni yhdessä ihmisessä vuosikausia, mutta samat piirteet yhdistäneet jokaista miestä.
Näitä piirteitä on siis erityinen yhteiskunnallinen valveutuneisuus ja aika kriittinen suhtautuminen, todella kova kiinnostus politiikkaan ja maailman asioihin, ihmisoikeuksiin jne.
Yhdistävä tekijä on myös tuo inhoamani etäisyys, eli voi mennä päiväkausia, ettei toisesta kuulu mitään, ei puhu tunteistaan kuin humalassa (eli harvoin, sillä en jaksa katsella päihtyneitä ihmisiä) ja sellainen suunnittelemattomuus..irrallisuus tässä elämässä.

...
Pohdin paljon asioita ja se on välillä aika raskastakin (tämä yhdistää minua ja näitä miehiä, minulla on heidän kanssaan erittäin antoisia keskusteluita), olen kaiken itsevarmuuden takana todella herkkä tapaus ja itkenkin usein, vaikka muulle maailmalle olenkin yhtä hymyä ja iloista naurua.
Kaipaan jonkinlaista kumppanuutta, mutta suhtaudun aiheeseen erittäin pessimistisesti ja tutustun uuteen miehenkin aina sillä oletuksella, ettei siitä tule mitään ja kohta "taivas romahtaa niskaan".
En siis tuostakaan syystä uskalla heittäytyä, vaan pidän tietyn kuoren yllä.
...

Tietynlaisen rappion romantisoimisen tunnistan kyllä itsessäni.

...

Olen yrittänyt tapailla myös muunlaisia miehiä, mutta olen huomannut, että syvällisen keskusteluyhteydenkin saaminen heidän kanssaan on hankalaa, enkä koe saavani ymmärrystä.
Se olisi ja on minulle tärkeää, sillä tahdon kumppanista myös parasta tai ainakin tosi hyvää ystävää, enkä vain "jotain miestä, kunhan on joku"-tyyppiä.
Minulle tärkeämpää on esimerkiksi nuo pitkät, älyllisesti haastavat ja syväluotaavat keskustelut milloin mistäkin aiheesta ja hyvä seksi, kuin ihan hyvin rullaava arki ihmisen kanssa, joka ei kykene täyttämään noita ensiksi mainittuja osioita.

En tiedä, selvensikö tämä yhtään. Mä olen siis itse myös aika hankala tapaus kaikkineni..

Ton kun luin, niin juolahti mieleeni, et en mä tota kutsuisi "miesmakuongelmaksi".

Miesmakuongelma olis mun mielestä semmoinen, et retkahtaisit aina esim. joko Auervaaroihin tai alkkareihin, jotka kännipäissään heittelis sinua päin seiniä.

Eli ei maussasi ole välttämättä vikaa, vaan kenties odotuksissasi?

Pidät siitä, että mies ei "roiku" ja erakkoluonteinen tuon vaatimuksen täyttää turhankin hyvin. Mut jos erakkoluonne ei ole tavoitettavissa 24/7, niin alat tulkita sitä välinpitämättömyydeksi? Mut jos olis, niin kyseessä olis "roikkuja"? Erakon tarttee joskus olla yksin, eikä se tarkoita sitä, että tuo olisi karannut tai välinpitämätön. En o varma, mut samaan pakettiin vois kuvitella menevän myös ton suunnittelemattomuuden ja irrallisuuden elämästä, ainakin jos ovat masentuneisuuteen taipuvaisia.

Etäisyys taas... kuvaamasi kaltaiset miehet ovat älykkäitä, joten hoksaavat pian, että pidät itse kuorta ympärilläsi eikä henkevistä keskusteluista huolimatta pääsi sisään pääse. Eli mihin suuntaan suhteen olisi tarkoitus kehittyä?

Kaikki ei aina tu samassa paketissa. Hirveesti karrikoiden vois sanoa, että jos tahdot juopon, sun tarttee hyväksyä juominen, jos tahdot herkän taiteilijasielun, sun tarttee hyväksyä herkkyys, jos tahdot työnarkomaanin, sun tarttee hyväksyä yksinäiset illat. Ei o yhtä ilman toista.

Ja tosta mausta puheenollen... jotkut löytää täydellisen kumppanin. En osaa sanoa ovatko ettineet just kaltaistaan, vai vasta tutustumisen jälkeen todenneet, et tämmöisen olen aina tahtonut, mut en vaan ole tiennyt et tämmöisiä valmistetaan. Me kuolevaiset taas joudumme sen tosiseikan eteen, et sen ihanimmankin kumppanin sisällä on aina parisataa grammaa paskaa.

 

Mie sanoisin ap:lle että onkohan syynä läheisriippuvuus? Eli että jos ihastut/tutustut mieheen, joka paljastuu paskaksi valinnaksi, niin eihän sitä suhdetta ole pakko jatkaa? Aika tyhmältä kuulostaa, että tiedostaa ongelman; että ihastut huonoihin/epäluotettaviin/päihdeongelmaisiin miehiin, mutta kyllä aikuinen ihminen hallitsee ihastumisen/rakastumisentunteensa sen verran, että jos tajuaa että on rakastunut kusipäähän, niin sen suohteen kykenee kuitenkin lopettamaan? EIkö? Ellei sitten ole läheisriippuvainen, ja jää lähinnä itse roikkumaan huonoon suhteeseen?

 

[QUOTE="mies1";29703276]Sellainen nainen ei ole mukava keskustelukumppani eikä tyttöystävä, joka rakastaa loukkaamista. Päätän VARMASTI jokaisen suhteen, jossa nainen yrittää isännöidä minua tällä tavalla, ei kunnioita minua, tai puhuttelee minua kuten täällä jotkut naiset miestä ja toisiaan puhuttelevat. Mutta en onneksi ole edes ikinä tekemisissä ollut minulle tai muille ihmisille noin käyttäytyvien naisten kanssa. Enkä toivottavasti joudukaan tällaisen emännän kynsiin - tuntuisi huonontavan elämänlaatua aika raskaasti.

Tätä keskustelutapaa tulen takuulla arvostelemaan jatkossakin, jos aihetta ilmenee, niin luotaantyöntävä ja suorastaan kovakourainen se on, hämmentävä ylipäätään naisen esittämäksi. Tähän minulla on täysi oikeus, enkä tule siitä oikeudesta luopumaan, millään keinolla.[/QUOTE]

Sun kirjoitustapa on myös aika luotaantyöntävä. Mun mieletä, ja olen täälä palstalla havainnu että myös monen muun mielestä.

Ois varmaan helpompi keskustella, jos ei kohtais jokaista keskustelukumppania (naista) siitä näkökulmasta, olisko hänen kans hyvä vai huono parisuhde. Mitäs, jos vaan antais hankalampien tyyppien olla mitä on (ihan turha yrittää opettaa, ei ne opi ennen ku ovat itse valmiita), ja keskittyy keskustelemaan niitten kans joitten kans on kiva keskustella?