Miten selvitä sivullisena surusta? Lapseni...

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
...kaveri menehtyi äkillisesti viime vuonna ja vieläkin asia muistuu mieleen päivittäin. Lapsi kuoli traagisesti tapaturmaisesti yksin ja hitaasti. Asia itkettää vieläkin. Lapseni alkaa jo päästä asiasta yli mutta minä en... Ei varmasti ole normaalia että edelleen mietin tätä asiaa..
 
Mä luulen, että sulla tunteet sekoittuvat ja osin tuo on menettämisen pelkoa. Siksi se vaivaa vieläkin noin vahvasti.

Esimerkkinä se, kun tuttavaperheeni tytär kuoli ollessan kymmenvuotias. Asia ei mua suuremmin silloin vaivannut, vasta tultuani itse äidiksi tajusin menettämisen kauheuden. Nyt tpahtuneesta on kolkyt vuotta ja yhä se on minusta hirveää.
 
vierailija
Mä luulen, että sulla tunteet sekoittuvat ja osin tuo on menettämisen pelkoa. Siksi se vaivaa vieläkin noin vahvasti.

Esimerkkinä se, kun tuttavaperheeni tytär kuoli ollessan kymmenvuotias. Asia ei mua suuremmin silloin vaivannut, vasta tultuani itse äidiksi tajusin menettämisen kauheuden. Nyt tpahtuneesta on kolkyt vuotta ja yhä se on minusta hirveää.
Näinpä.

Minä menetin serkkuni lapsena tulipalossa, mutta silloin en asiaa sen kummemmin surrut. Vasta kun oma lapseni oli saman ikäinen, kuin serkkuni oli kuollessaan, tajusin kuinka järkyttävä tapahtuma on ollut. Murehdin asiaa huomattavasi enemmän vasta yli 30 vuoden päästä.
 
Kuulostaa ihan normaalille, joskin siitä on hyvä käydä juttelemassa jos liikaa alkaa painaa mieltä. Itse olen huomannut että reagoin nykyään paljon voimakkaammin vieraiden lasten kuolemiin ja tapaturmiin kun oma mukula on siinä iässä että liikkuu yksinkin ja kavereiden kanssa. Jonkun samanikäisen menehtyminen tulee lähelle ja ajatus mieleen että uhri voisi olla oma lapsi yhtälailla. Vanhemmuuden mukanaan tuomaa ajatusta.
 

Yhteistyössä