Miten sinä jaksoit / mistä sait voimaa arkeesi, jos

sinulla oli vauva kovin itkuista sorttia?

Nautin kyllä vauvastani, hän on pikku murulainen, mutta toisinaan harmittaa, kun usein päivän täyttää itku, itku ja taas itku.

Pieniä hetkiä pitkin päivää hän toki jaksaa kujertaa, mutta hyvin äkkiä kujerrus taas itkuksi vaihtuu ja sitä sitten riittää.

Aamulla kun herätään - vauva on aamu-uninen ( nukkuu 9 - 10 asti aamulla ) niin tovin malttaa olla itkemättä ja sitten se alkaa. Pitkin päivää annetaan äänimerkkejä. Välillä kyllä olen itsekäs ja syön jotakin, että jaksan vauvaa hoidella - silloin vauva pitää meteliään esim; sitterissä. Illalla on ehkä pieni tauko itkemisestä ja jaksetaan olla tyytyväisiä. Sitten taas alkaa, kunnes mennään nukkumaan.

Ikää on 2kk.

 

Muksu on itkenyt kaksi vuotta. Voin sanoa että pohjalla olen käynyt ja sieltä pikkuhiljaa ponnistanut taas henkiin. Ei tee hyvää kenellekään, varsinkin kun yöt on samaa huutamista eikä itse saa nukkua ikinä yötä kokonaan tai edes parin tunnin pätkissä.

 

Yritän iloita yhdessäolon hetkistä, jolloin vauva ei itke. Esim. vaipanvaihdot voivat olla toisinaan tosi mukavia kontaktituokioita. Ja sitten yritän levätä / nukkua aina kun voin. Iltaisin mies ottaa enempi vastuuta vauvasta ja minä kiedon tyynyn pääni ympäri toisessa huoneessa, yrittäen luottaa siihen, että kyllä mieskin pärjää, onhan hän lapsen isä... Tai sitten uppoudun johonkin naisten hömppäsarjaan kuulokkeet päässä. Juon kofeiinipitoista juomaa, jotta jaksaisin skarpata edes taas vähän aikaa. Tai vetelen ainaiseen väsymykseeni karkkia ja muita herkkuja sellaisia määriä, että seuraavassa hetkessä kadun jo syntymäänikin.

Äh, emmä tiiä. Onneks se pahin huutovaihe ei (toivottavasti) kestä kovin kauaa vauvan elämässä, tai ainakin huudon ja itkun aiheet on jo muuttuneet murrosiässä...

 

Meillä oli esikoinen ekat kuukaudet tosi itkuinen ja nukkui puolen tunnin pätkissä. Täytyy sanoa, etten muista niistä ajoista oikeastaan muuta, kuin sen, että olin kiitollinen ettei siinä tilanteessa ollut muita lapsia

 

meillä huus esikoinen monta kuukautta, voimaa sain käymällä ulkona ystävien kanssa ja antamalla miehelle koko hoitovastuun ajoittain.

 

En tiedä! Jotainhan tässä pitäisi keksiä kun on takki tyhjä + mies osa viikosta melkein koko päivän poissa... No, mulle voimaa antaa toisinaan usko, toisinaan ajatus, että lapsi kasvaa, ehkä ensi viikko on parempi...

 

Imetätkö? Jotkut vauvat reagoivat herkästi äidin syömiin ruokiin. Silloin kannattaa karsia yleisimpiä vatsavaivojen aiheuttajia pois. Ainakin omalla vauvalla auttoi, kun jätti pois esim paprikan, sipulin, raa'an porkkanan ja omenan, kaalin, ruisleivän, suklaan, voimakkaat mausteet. Lisäksi olen jättänyt pois kaikki maitotuotteet, koska näyttää että vauva on myös maitoallerginen.
Ennen imetysdiettiäni, itkuisena aikana, vauva oli aamuisin yleensä aika tyytyväinen, mutta puolen päivän jälkeen jokaisen syöttökerran jälkeen vauva oli tosi itkuinen. Oli itkemättä ainoastaan mahallaan tai pystyssä hyssytellen. Selällään vauva ei pystynyt olemaan ollenkaan. Ruokavalion karsiminen voi tuntua aluksi hankalalta, mutta tyytyväinen vauva palkitsee.
Jos vauvasi juo korviketta, voisi myös testata ettei kyse ole maitoallergiasta.

 

Imetätkö? Jotkut vauvat reagoivat herkästi äidin syömiin ruokiin. Silloin kannattaa karsia yleisimpiä vatsavaivojen aiheuttajia pois. Ainakin omalla vauvalla auttoi, kun jätti pois esim paprikan, sipulin, raa'an porkkanan ja omenan, kaalin, ruisleivän, suklaan, voimakkaat mausteet. Lisäksi olen jättänyt pois kaikki maitotuotteet, koska näyttää että vauva on myös maitoallerginen.
Ennen imetysdiettiäni, itkuisena aikana, vauva oli aamuisin yleensä aika tyytyväinen, mutta puolen päivän jälkeen jokaisen syöttökerran jälkeen vauva oli tosi itkuinen. Oli itkemättä ainoastaan mahallaan tai pystyssä hyssytellen. Selällään vauva ei pystynyt olemaan ollenkaan. Ruokavalion karsiminen voi tuntua aluksi hankalalta, mutta tyytyväinen vauva palkitsee.
Jos vauvasi juo korviketta, voisi myös testata ettei kyse ole maitoallergiasta.

Minun vauvani vatsavaivoihin taas auttoi, kun söin mahdollisimman tukevasti ja monipuolisesti. Maitoni oli siis laihanlaista. Varmaan koko imetys olisi loppunut, jos olisin alkanut omatoimisesti kokeilla imetysdieettejä. Ymmärrän siis hyvin, miksi nykysuosituksien mukaan imettävien äitien ei pidä omatoimisesti kaventaa ruokavaliotaan.