Miten teillä riittää hermo leipoa lasten kanssa?

Ihan oikeasti. Perkele. Pullat on leivottu, ne oottaa uuniin pääsyä. Kohoavat siis. Ja nuo kääpiöt käyttäytyy ku lauma sanonko mitä. Miksi ei voi vaan leipoa? Miksi sitä pitää olla pää eellä kulhossa, ja huutaa ku mölyapina rusinapaketin perään, vaikka aivan taatusti kaikki saa leipoa vaivan riittävästi ja yhtä paljon?

Kyllä taas on perjantaifiilis. Pitkä ja kivinen viikko takana ja minä tyhmä, tyhmä, tyhmä päätin leipoa kullannuppujen kanssa viikonlopun kunniaksi. Ja aamulla taas töihin.

AAARRRGGG. Kiitos ja anteeksi. Back to the kitchen.=)

 

Leipominen on meillä isoäidin ja lasten oma juttu :saint:, heidän laatuaikaansa...

Olen siis toisin sanoen ulkoistanut nuo leipomishommat.

 

Heitä ne rsusinat helvettiin, kukaan ei syö rusinapullia, hyi vitti! Ei leipomisen pidä olla niin vakavaa, rakettitiedettä se ei ole ja lapset saa kokeilla omia taitojaan taikinan muovailussa.

 

Leivo yhden lapsen kanssa kerrallaan!
Onnistui myös yksin arjesta huolehtivalta äidiltä

 

Ei mulla riitäkään. :ashamed:
Onneksi miehellä riittää. Annan siis isän leipoa ja laittaa ruokaa lasten kanssa. Itse luen kirjaa toisessa huoneessa sillä aikaa.

 

Ei mulla riitäkään. :ashamed:
Onneksi miehellä riittää. Annan siis isän leipoa ja laittaa ruokaa lasten kanssa. Itse luen kirjaa toisessa huoneessa sillä aikaa.

Mahtavaa pakoilua vastuusta.

 

Loistavasti kestää hermot leipoa lasten kanssa, pitää vaan laskea rimaa et jos niistä pullista tulee vähän sinne päin tai rusinat menee suuhun eikä pullaan niin sou what relax niin hyvä tulee

 

Tsemppiä, ei varmaan helppoo=) Mulla on pysyminen jo yhdenkin perässä....

 

Mahtavaa pakoilua vastuusta.

:stick:

 

Ei mulla riitäkään. :ashamed:
Onneksi miehellä riittää. Annan siis isän leipoa ja laittaa ruokaa lasten kanssa. Itse luen kirjaa toisessa huoneessa sillä aikaa.

Mies meillä hoitaa tän homman yleensä. Tekee pitsat ja piirakat lasten kanssa yms. Mun hermot ei riitä. Taas se nähtiin. Ei tää oo rakettitiedettä, ei pullien tarvi olla tasakokoisia ja täydellisiä, kunhan ees se taikinakönä osuu pellille kele.

Vitsit ku ois mummola, jossa mummo idyllisesti opettais lapsia leipomaan. Mun huumori loppu jo silloin, kun nuo alko ravaamaan kulholla kattomassa, että jokos se taikina nousi, johna se kolme sekuntia sai ollakin liinan alla.

 

Mahtavaa pakoilua vastuusta.

ehkä sitten niin. Meillä mies myös hoitaa kaupassakäymisen lasten kanssa. Mä mieluummin oleskelen joko kotona tai marketin vaate/ koti osastolla sen aikaa.

 

leivon lasten useamman kerran viikossa. sämpylää,rieskaa ja vuokaleipää, pullaa, piirakoita. saavat nuita "leivottavista" osan ja tekevät ne "valmiiksi" sitte ovat tyytyväisiä ku saavat syä omatekemiään. joskus tieten kiehahtaa mutta ...

 

Helposti, ei ne leivo. Nuolee vaan taikinakulhon jälkikäteen

 

[QUOTE="a.p";23119344]Mies meillä hoitaa tän homman yleensä. Tekee pitsat ja piirakat lasten kanssa yms. Mun hermot ei riitä. Taas se nähtiin. Ei tää oo rakettitiedettä, ei pullien tarvi olla tasakokoisia ja täydellisiä, kunhan ees se taikinakönä osuu pellille kele.

Vitsit ku ois mummola, jossa mummo idyllisesti opettais lapsia leipomaan. Mun huumori loppu jo silloin, kun nuo alko ravaamaan kulholla kattomassa, että jokos se taikina nousi, johna se kolme sekuntia sai ollakin liinan alla.[/QUOTE]

Kunp atosiaan olisi mummola jossa lapset saisi leipoa pullan tuoksuisen mummon kanssa.

Mä leivoin viimeksi lasten kanssa kaupan raakapakasteista....

 

Meillä poika on otettu leipomiseen ja ruoanlaittoon mukaan jo vuoden ikäisestä, ensin maistelijana ja sitten jo tekijänäkin. Nyt kun poika on 6v niin mun ei tartte kun paistaa pullat, ite tekee monitoimikoneella taikinan kun kerron mitä laitetaan ja minkäkin verran.
Sotkuista ja aikaa vievää hommaahan tuo on, mutta kun lapsi nauttii niin nautin minäkin
Tosin helpompi varmasti yhden kanssa leipoa ja kokkailla kuin useamman, varsinkin jos pikkumukeloita kaikki ovat.

 

Meillä leivotaan 2–3 kertaa viikossa. No mulla on vaan yksi kääpiö, joten ehkä se on helpompaa.

Mutta mä oon niin laiska, etten jaksa puhuttaa pehmoleluja kovin kauaa. Max puoli tuntia jaksan leikkiä barbeilla ja sitten ahistaa jo. Siks on kätevä aina ehdottaa, että mitäs jos leivottais. Siinä menee paljon aikaa ja lopputulos on hyvää. Lapsi on ylpeä, kun saa auttaa (ainakin vielä tässä iässä).

Tosin sillon joskus kun neiti oli 2, jälkikäteen sai siivota jauhoja pitkin laittioita, mutta nyt ei oo sitäkään ongelmaa. Nyt kun tyttö on 5, mä voin iskeä pullataikinan ainekset pöytään ja tyttö vaivaa taikinan itse. Sen mielestä on vaan niin kivaa kun saa käsin lällätä ihan luvan kanssa.

 

Joku mainitsikin jo riman laskemisen ja rentoutumisen. Minusta on nautinnollista leipoa lasten kanssa, ihanaa kun tykkäävät tehdä mukana ja jokainen kolmesta alle 5-vuotiaasta on ollut pienestä pitäen mukana, vaikka kantoliinassa keinuen. Esikonen onkin jo tosi taitava tekemään kaikkea ja toivon innostuksen säilyvän tulevaisuudessakin. Huomenna onkin pitsanleipomispäivä

 

Mä en itse asiassa leivo edes yksinäni. En yhtään tykkää leipomisesta.

Lapset saa onneksi leipoa mamman kanssa, ja se on aina ollut heidän 'se juttu', asia jota ei äidin kanssa tehdä.

 

Mä järkkään leipomisen yleensä niin, että kun on leivottu, laitan muksut pihalle ja saan rauhassa siivota yksin keittön ja paistaa loput pullat rauhassa (ja maistaa myös).

 

Leipominenhan on parasta ajantappoa lapsen kanssa Tai ylipäätään ruuanlaitto. Meillä on kanssa ollu tyttö mukana leipomassa ihan pienestä pitäen ja tietää kyllä montako munaa esim. karppipizzapohjaan tulee Tuleehan sitä sotkua, mutta mikäs siinä on jos pyyhkäiseen lattiat lastamopilla hommien jälkeen. Toissa iltana tein 1,5 litran taikinasta pullia, apukokki nukahti sohvalle kesken paiston, mutta varsinkin lumiukon muotoinen tekele maistui maidon kanssa unien jälkeen

 

Ite olen myös laiska leipomaan ihan itteksenikään saati sit lasten kanssa. Mulla kans tahtoo hermo mennä vaikka miten yrittäis ottaa relax. Meillä kun tahtovat vielä tapella et ku toinen sai tehä enemmän jne...

 

Lapsille omat taikinaklimpit käteen, joista saavat leipoa ihan sellaisia luomuksia kuin haluavat ja syövätkin ne omatekemänsä aina innoissaan. Itse teen sivussa normaaleja pullia/sämpylöitä. Ja lapset tosiaan pihalle keittiöstä kun leipomukset uunissa ja saan siivota keittiön rauhassa. Niin ja leipomispäivä kannattaa ajoittaa ennen viikkosiivousta

 

en tiedä, no olen leiponut aina lasten kanssa, siis tarkoittaaa aina. olen kova leipomaan. mihin noi olisi voinut laittaa edes? siis ihan vauvasta saakka on leivottu. ja on kiva katsoa lasten luovuutta esim. pullataikinan kanssa.

 

Kyllä siinä hermot paukkui mullakin varsinkin, kun mukana oli alle 3-vuotias. Kun on kaksi apulaista, niin riidellään milloin sekoitusvuorosta milloin mittausvuorosta. Ja jauhoa lentää mitatessa ja koko ajan pitää olla tosi tarkkana, ettei ole väärät aineet kulhossa.

Pullien muotoilu ei ole enää ongelma, jos tekee pikkupullia. Siinä vaiheessa homma jo rauhoittuu. Mutta korvapuustit taas on kovaa työtä, kun kaikkien kaulimet yrittää kaulita yhtä aikaa ja kanelia ja sokeria pitää ripotella ite ja paljon ja rullaaminen se vasta kivaa onkin.

Yhden kanssa sujuisi kyllä. Tai jos on ehtinyt "salaa" mitata aineet valmiiksi ennen kuin lapset huomaavat, että on leipomisen aika.

Silti kyllä on leivottu. Nyt onneksi jo helpottaa varsinkin, kun eivät aina molemmat halua mukaan.

 

[QUOTE="pallo";23119951]Lapsille omat taikinaklimpit käteen, joista saavat leipoa ihan sellaisia luomuksia kuin haluavat ja syövätkin ne omatekemänsä aina innoissaan. Itse teen sivussa normaaleja pullia/sämpylöitä. Ja lapset tosiaan pihalle keittiöstä kun leipomukset uunissa ja saan siivota keittiön rauhassa. Niin ja leipomispäivä kannattaa ajoittaa ennen viikkosiivousta [/QUOTE]

Mutta kuka jaksaa enää siivota, kun on hermot jo mennyt leipoessa?