Miten teillä sujuu arki koululaisen kanssa? Meillä arki pelkkää taistelua; aamusta iltaan.

Ei ilmeisesti mitenkään harvinaista etenkään poikalasten kohdalla, mitä olen tuttavapiirissä kuulostellut. Vanhin tyttöni on nyt tokalla ja viime vuonna saman luokan poikien vanhemmat juttelivat vanhempainillassa enemmän tai vähemmän haastavasta käytöksestä. Kevättä kohti monessa kodissa ilmeisesti tilanne helpottui

Totta muuten! Meillä on kans pojasta kyse, ja tuntuu että tytöillä on lähtenyt homma helpommin käyntiin mitä kavereita kuuntelee.

 

Menee 30min lepäämään kun tulee koulusta,lueskelee sen ajan,sitten välipalaa ja läksytKiukku helpotti kun alussa pakotettiin tuonne lepäämään ja sit syömään jotain.Nyt menee jo itse lukemaan kun tulee
Eli suosittelen lepohetkeä

 

[QUOTE="Jenis";30204037]Ja kun kysytään arjesta ekaluokkalaisen kanssa, josta sinulla ei ole mitään kokemusta, ajattelit tulla silti kommentoimaan?[/QUOTE]Aloittaja kysyi tuossa yleisesti, minkälaista arjen pitäisi olla. Se on ihan hyvä kysymys, kun elämä tuntuu enimmäkseen kamppailulta hankaluuksia vastaan. Tuollaisessa tilanteessa voi menettää perspektiivin siihen, mitä elämältä on lupa odottaa. Etenkin kun kulttuurissamme arvostetaan hanaluuksia ja kärsimistä. Tosiasiassa elämänsä voi järjestää myös niin, että se on enimmäkseen helppoa, mukavaa ja palkitsevaa.

 

Apinayhteisöissä muut lauman jäsenet näyttävät hyvinkin kovakouraisesti kouluaiselle tämän paikan hierarkiassa, jos tämä menee astumaan toisen varpaille.

 

Ekalla meilläkin oli totuttautumista kouluarkeen, mut sittemmin on ollut suht rauhallista.
Nyt nelosella alkaa kyllä murrosikä hiljalleen nostella päätään...

 

[QUOTE="voivoi";30204088]Apinayhteisöissä muut lauman jäsenet näyttävät hyvinkin kovakouraisesti kouluaiselle tämän paikan hierarkiassa, jos tämä menee astumaan toisen varpaille.[/QUOTE]

Todella hauskan juttu..ja joka ketjussa kohta..

 

[QUOTE="M33";30204076]Aloittaja kysyi tuossa yleisesti, minkälaista arjen pitäisi olla. Se on ihan hyvä kysymys, kun elämä tuntuu enimmäkseen kamppailulta hankaluuksia vastaan. Tuollaisessa tilanteessa voi menettää perspektiivin siihen, mitä elämältä on lupa odottaa. Etenkin kun kulttuurissamme arvostetaan hanaluuksia ja kärsimistä. Tosiasiassa elämänsä voi järjestää myös niin, että se on enimmäkseen helppoa, mukavaa ja palkitsevaa.[/QUOTE]

"Miten teillä sujuu arki koululaisen kanssa", ei yleisesti.

 

[QUOTE="Jenis";30204126]"Miten teillä sujuu arki koululaisen kanssa", ei yleisesti.[/QUOTE]Oletko lukenut ketjusta muuta kuin otsikon, esimerkiksi sen kohdan, johon vastasin?

 

[QUOTE="Jenis";30204042]Totta muuten! Meillä on kans pojasta kyse, ja tuntuu että tytöillä on lähtenyt homma helpommin käyntiin mitä kavereita kuuntelee.[/QUOTE]

Opettajienkin mukaan asia näyttäisi olevan näin. Tytöille koulunkäynnin rutiineihin tottuminen on yleisesti ottaen helpompaa.

 

[QUOTE="M33";30204133]Oletko lukenut ketjusta muuta kuin otsikon, esimerkiksi sen kohdan, johon vastasin?[/QUOTE]

Oletko ihan oikeasti sitä mieltä, että ap kaipaa filosofista pohdintaa arjen luonteesta yleensä, vai olisikohan tuossa kuitenkin tuo ekaluokkalaisen kanssa eläminen se pääasia?

 

[QUOTE="Jenis";30204149]Oletko ihan oikeasti sitä mieltä, että ap kaipaa filosofista pohdintaa arjen luonteesta yleensä, vai olisikohan tuossa kuitenkin tuo ekaluokkalaisen kanssa eläminen se pääasia?[/QUOTE]Kuten jo edellä kirjoitin, uskon ap:n kaipaavan perspektiiviä siihen, kuuluuko arjen ylipäätään olla rankkaa ja vaikeaa vai helppoa ja mukavaa. Kun itsellä on rankkaa, voi helposti tulla sellainen olo, että muillakin on yhtä rankkaa, ja että elämän nyt vain kuuluu olla vaikeaa. Tämä ei kuitenkaan onneksi pidä paikkaansa.

 

[QUOTE="M33";30204169]Kuten jo edellä kirjoitin, uskon ap:n kaipaavan perspektiiviä siihen, kuuluuko arjen ylipäätään olla rankkaa ja vaikeaa vai helppoa ja mukavaa. Kun itsellä on rankkaa, voi helposti tulla sellainen olo, että muillakin on yhtä rankkaa, ja että elämän nyt vain kuuluu olla vaikeaa. Tämä ei kuitenkaan onneksi pidä paikkaansa.[/QUOTE]

Voi hyvänen aika Niin kai sitten, sovitaan että juuri tätä perspektiiviä ap kaipaa, eikä esim. vertaistukea tai vinkkejä (kuten tuo pieni lepohetki koulupäivän jälkeen) siihen, miten arki KOULULAISEN KANSSA voisi taas olla helppoa ja mukavaa kuten ENNEN KOULUN ALOITUSTA

 

Aika normaalia taitaa olla että koulun alkaessa se pieni lapsi tuntuu muuttuvan pikkuteiniksi, viisastelua, silmien pyörittelyä ja jalan polkemista monessa tuttavaperheessa ja meilläkin aikoinaan.

Eipä siinä muuta kuin riittävästi unta ja tiukkaa rutiinia arkeen niin että läksyt tehdään silloin kun on sovittu, ruokapöydässä istutaan jne. Rangaistuksia käyttöön jos ei muuten toimi.

 

Takaisin aiheeseen: meillä ekaluokkalaisen pojan kanssa menee ihan ok. Jotenkin vain tuntuu, että aiempaan päiväkoti- ja eskarielämään verrattuna illat ovat kiireisempiä. Ehkä pitkä kesäloma jotnekin vaikuttaa vielä.

Poika on selvästi väsyneempi. Yöuniin pitää satsata. Omista asioista (kirjat, läksyt, jumppakamppeet, meno ip-kerhoon) huolehtiminen on selvästi hankalaa. Monet unohdukset on jo tässä kahden viikon aikana tullut. Itse käyn rajanvetoa, mikä on riittävä määrä motkottamista ja muistuttelua - ja mikä kannustusta ja tsemppaamista. Meillä eka kouluun menijä ja opettelua on kaikille. Onneksi koulusta ja ip-kerhosta tulee hyvää palautetta, ja lapsi itse tykkää molemmista.

 

[QUOTE="Jenis";30204181]Voi hyvänen aika Niin kai sitten, sovitaan että juuri tätä perspektiiviä ap kaipaa, eikä esim. vertaistukea tai vinkkejä (kuten tuo pieni lepohetki koulupäivän jälkeen) siihen, miten arki KOULULAISEN KANSSA voisi taas olla helppoa ja mukavaa kuten ENNEN KOULUN ALOITUSTA [/QUOTE]
Olet tietenkin vapaa vastaamaan aloittajalle siitä näkökulmasta kuin katsot parhaaksi. Et sinä siihen muiden lupaa tai sopimuksia tarvitse.

 

Takaisin aiheeseen: meillä ekaluokkalaisen pojan kanssa menee ihan ok. Jotenkin vain tuntuu, että aiempaan päiväkoti- ja eskarielämään verrattuna illat ovat kiireisempiä. Ehkä pitkä kesäloma jotnekin vaikuttaa vielä.

Poika on selvästi väsyneempi. Yöuniin pitää satsata. Omista asioista (kirjat, läksyt, jumppakamppeet, meno ip-kerhoon) huolehtiminen on selvästi hankalaa. Monet unohdukset on jo tässä kahden viikon aikana tullut. Itse käyn rajanvetoa, mikä on riittävä määrä motkottamista ja muistuttelua - ja mikä kannustusta ja tsemppaamista. Meillä eka kouluun menijä ja opettelua on kaikille. Onneksi koulusta ja ip-kerhosta tulee hyvää palautetta, ja lapsi itse tykkää molemmista.

Joo, tämäkin kuulostaa tutulta. Jotenkin tuntuu että se hyppäys eskarista koulumaailmaan on tosi iso, varsinkin kun meidän eskari oli vielä tutussa päiväkodissa eikä koulun yhteydessä.

 

Voi olla jännitystä koulusta ja arjen rytmin hakemista kun asiat pitää tehdä enemmän kellon mukaan. Kyllä se siitä tasaantuu kun rytmi tasaantuu.

 

Ne on "vaan" niitä lasten kausia. Mulla tokaluokkalainen tyttö jolle ei meinaa mikään kelvata, ääntä lähtee ja ovet paukkuu. Opettaja sanoi että on kiltti ja hiljainen tyttö . Läksyt ja kaikki kouluun liittyvä sujuu, kai niitä paineita pitää jossain päästellä. Nelosluokkalaisella pojalla taas läksyt ahistaa mut muuten on tasainen. ja joo kummallakaan ei oo diagnoosia ja samanlaisen kasvatuksen saaneet .

 

Meillä ekaluokkalainen on tehnyt tähän saakka oma-aloitteisesti ja innokkaasti läksyt joka päivä heti kotiin tultuaan, ja on melkein kaikkina aamuina herännyt itse ennen herättämään menoa. On myös halunnut itse siirtää nukkumaanmenoajan aikaisemmaksi, että jaksaa herätä aamulla virkeänä. Tiedä sitten kauanko tätä intoa jatkuu.

 

Meillä oli just eilen vanhempainilta, ja siellä ope sanoi, että on ihan normaalia, että muutama eka viikko menee ekaluokkalaisella ärtymyksen vallassa. Meilläkin vastaavaa havaittavissa, ja sama on ollut kahden aiemmankin ekaluokkalaisen kanssa (meillä kolme lasta, joista nyt kuopuskin lähti kouluun).

Koettakaa jaksaa!