Lisa
Miesystäväni on aikeissa esitellä minut lapsilleen, mutta hänen toinen lapsistaan (tyttö 12v) on ilmoittanut, että inhoaa minua syvästi eikä aio puhua kanssani koskaan.
En tiedä, että onko tytön äiti myrkyttänyt tytön pään (koska ei voi sietää ajatusta että ex-miehellä on naisystävä, se on tullut selväksi jo tässä puolentoista vuoden aikana) vai mistä moinen vihamielisyys minua kohtaan johtuu. Heidän ero ei ole mikään tuore asia, siitä on 3 vuotta.
Itse olin aivan innoissani vielä vähän aikaa sitten, ajattelin miten kiva on tavata lapset, joista on puolitoista vuotta kuullut (ollaan siis edetty hitaasti ja varmistettu että tämä suhde on se 'oikea') ja tuntuu kuin miltei tuntisi lapset, mutta kun tuon kuulin niin tuli melko masentunut olo. En odottanutkaan, että lapset olisivat minut riemuiten vastaan ottaneet, mutta en myöskään noin tylyä kommenttia (en halunnut kuulla enempää mitä minusta oli puhuttu, nimitelty)
Miesystäväni sanoi myös, että luvassa on melko hyytävä vastaanotto kun tapaamme. Mietin, että miten tuon kuuleminen vaikuttaa minuun, jos en olisi tuota kuullut, niin ei ehkä olisi tälläistä ennakko asennetta, miten suhtautua tähän lapseen kun tapaan hänet.
Mies on tavannut minun lapseni ja hänen onnekseen omat tytöt (13 ja 15v) suhtautuivat mukavasti, vaikkakin sanoivat että on outoa, kun elämässäni on toinen mies, eikä iskä.
Millä murran jään? Ystävät sanoivat, että samalla mitalla takaisin, jos hän osoittaa inhon minua kohtaan, niin mikä pakko minun on olla ystävällinen, mutta, minä olen aikuinen hän lapsi, joten eiköhän minun kuulu käyttäytyä kuin aikuisen eikä mennä samalle tasolle. Vaikka nyt tuntuu huvittavalta, että pyydän neuvoja tälläiseen, siis lapsen kohtaamiseen.. mutta olisi kiva tietää, jos/kun muut on olleet samassa tilanteessa, miten on mennyt, onko lapsi/lapset sitten hyväksyneet toisen ihmisen osaksi elämää jne.
-Lisa-
En tiedä, että onko tytön äiti myrkyttänyt tytön pään (koska ei voi sietää ajatusta että ex-miehellä on naisystävä, se on tullut selväksi jo tässä puolentoista vuoden aikana) vai mistä moinen vihamielisyys minua kohtaan johtuu. Heidän ero ei ole mikään tuore asia, siitä on 3 vuotta.
Itse olin aivan innoissani vielä vähän aikaa sitten, ajattelin miten kiva on tavata lapset, joista on puolitoista vuotta kuullut (ollaan siis edetty hitaasti ja varmistettu että tämä suhde on se 'oikea') ja tuntuu kuin miltei tuntisi lapset, mutta kun tuon kuulin niin tuli melko masentunut olo. En odottanutkaan, että lapset olisivat minut riemuiten vastaan ottaneet, mutta en myöskään noin tylyä kommenttia (en halunnut kuulla enempää mitä minusta oli puhuttu, nimitelty)
Miesystäväni sanoi myös, että luvassa on melko hyytävä vastaanotto kun tapaamme. Mietin, että miten tuon kuuleminen vaikuttaa minuun, jos en olisi tuota kuullut, niin ei ehkä olisi tälläistä ennakko asennetta, miten suhtautua tähän lapseen kun tapaan hänet.
Mies on tavannut minun lapseni ja hänen onnekseen omat tytöt (13 ja 15v) suhtautuivat mukavasti, vaikkakin sanoivat että on outoa, kun elämässäni on toinen mies, eikä iskä.
Millä murran jään? Ystävät sanoivat, että samalla mitalla takaisin, jos hän osoittaa inhon minua kohtaan, niin mikä pakko minun on olla ystävällinen, mutta, minä olen aikuinen hän lapsi, joten eiköhän minun kuulu käyttäytyä kuin aikuisen eikä mennä samalle tasolle. Vaikka nyt tuntuu huvittavalta, että pyydän neuvoja tälläiseen, siis lapsen kohtaamiseen.. mutta olisi kiva tietää, jos/kun muut on olleet samassa tilanteessa, miten on mennyt, onko lapsi/lapset sitten hyväksyneet toisen ihmisen osaksi elämää jne.
-Lisa-