"tinkeli"
Itsesuggestiota, ei ylimielistä. Kyl säkin varmaan tsemppaat itseäsi asiassa, jossa et ole täysi kymppi eikä siinä ole mitään ylimielistä.
Mikä siinä on väärin, oikea asenne.
No ei ihminen välttämättä selviä syövästä, kolarista ja niin eespäin. Me ollaan vain ihmisiä.
Jos nyt vastaan selkeämmin: Minusta kysymys on perusluonteesta. Harjotain päivittäin vetelehtimiseksi luokiteltavaa toimintaa, kuten esim. palstailua, pelaamista tietokoneella jne. On hetkiä jolloin en millään viitsi tehdä mitään ylimääräistä. Mutta luonteessani on kuitenkin aika vahvana sellainen "eteenpäin!" -meininki. Opiskellessa luin ja tein koska koin, että se vei järkevään suuntaan, kohti opintoviikkojen kertymistä ja sitten valmistumista. En käyttänyt aikaa liikaa (toki hiukan) suunnitelmien tekoon, tein vain sitä tahtia kun pystyin.
Nykyäänkin, vaikka olen sinänsä tyytyväinen elämääni, koetan tehdä sellaisia valintoja, että pikku hiljaa ajan kuluessa asiat kehittyvät ennemmin positiiviseen kuin negatiiviseen suuntaan (esim. taloudellisessa mielessä), vaikka opiskelua vastaavaa aktiivista tavoitetta ei tällä hetkellä olekaan.
Ylipäätään en kauhean usein pyörrä mieltäni, yksi kerta tulee toki mieleen koska olen eronnut. Lapset / ammatit / muut suuren linjan visiot on pysyneet pitkälti samana "aina", vaikkei nyt ihan lapsena niitä vielä ollut. Pienemmän linjan visiot ovat sellaisia, että niistä voin luopuakin, mutta esim. jotkut vapaa-ajan opiskelujutut on sellaisia, että palaan niihin aina aika-ajoin, ja asia sitä kautta pikkuhiljaa edistyy.
Olen monasti kuullut, että ymmärrän hyvin ihmisiä, mutta hitto soikoon, en ymmärrä ollenkaan mitä liikkuu ihmisen päässä, joka saattaa vuositolkulla vain junnailla (yleensä nämä tyypit junnailevat monessakin osa-alueessa) Tämä ei ole ilkeydellä sanottu, olisin vilpittömästi kiitollinen jos joku osaisi selittää. Laajentaisin taas ymmärrystäni.
Nykyäänkin, vaikka olen sinänsä tyytyväinen elämääni, koetan tehdä sellaisia valintoja, että pikku hiljaa ajan kuluessa asiat kehittyvät ennemmin positiiviseen kuin negatiiviseen suuntaan (esim. taloudellisessa mielessä), vaikka opiskelua vastaavaa aktiivista tavoitetta ei tällä hetkellä olekaan.
Ylipäätään en kauhean usein pyörrä mieltäni, yksi kerta tulee toki mieleen koska olen eronnut. Lapset / ammatit / muut suuren linjan visiot on pysyneet pitkälti samana "aina", vaikkei nyt ihan lapsena niitä vielä ollut. Pienemmän linjan visiot ovat sellaisia, että niistä voin luopuakin, mutta esim. jotkut vapaa-ajan opiskelujutut on sellaisia, että palaan niihin aina aika-ajoin, ja asia sitä kautta pikkuhiljaa edistyy.
Olen monasti kuullut, että ymmärrän hyvin ihmisiä, mutta hitto soikoon, en ymmärrä ollenkaan mitä liikkuu ihmisen päässä, joka saattaa vuositolkulla vain junnailla (yleensä nämä tyypit junnailevat monessakin osa-alueessa) Tämä ei ole ilkeydellä sanottu, olisin vilpittömästi kiitollinen jos joku osaisi selittää. Laajentaisin taas ymmärrystäni.
Viimeksi muokattu:
"Hanna"
No olisko parempi luovuttaa heti alkuunsa? Alistua siihen, että kuolema korjaa kuitenkin, joten turha edes yrittää?
Vai ajatella selviävänsä vaikka siitä syövästä? Taistella elämänsä puolesta?
"ihminen"
"Uskon selviäväni kaikesta" on eri asia kuin "selviän kaikesta". Silloin, kun tsempataan itseä, ei noin jokapäiväisessä elämässä ajatella kolareita tai syöpää. Miten tämä voi olla noin vaikeaa ymmärtää?
Ja tyrsk, Neiti Itsekehu kutsumassa muita omahyväisiksi...
Ei helvetti mikä aivopieru taas vaihteeks.
Outlet harmaana
Eiköhän nyt ollut lähinnä kyse niistä asioista, joihin itse pystyy vaikuttamaan...
Ja kyllä syövästä paranemisen eteen voi taistella. Tai sitten luovuttaa heti alkumetreillä.
Miksi elää elämäänsä luuseriasenteella?
"räyhähenki"
Syövästä selviää paremmin kun ajattelee selviävänsä siitäkin. Se on iso tekijä toipumisessa. Kaikille siitä ei tietenkään ole apua, mutta lähteepähän ainakin tapellen ja metelillä eikä hiljaa ja alistuen.
iaaykll
Ne ahkerat ja ei-vetelät ovat niitä, joiden kotona on kotikuri ja eivät uskalla laiskotella, koska tietävät muuten joutuvansa vitsan hakuun.
"Tiina"
Pakko vaan tehdä, että saa jotain aikusiksi. Onko vaihtoehtoja? En muutenkaan usko siihen, että asiat tapahtuu itsestään tai vahingossa. Ihan kaikkeen pitää puurtaa, esim vessan pesuun. Olen myös fatalisti, kaikkeen ei pysty vaikuttaamaan ja asiat menee kuten menee, mutta kaikkeni yritän, että ne menee siihen suuntaan mihin haluan.Miten ihmeessä toiset ihmiset ovat niin kerpeleen sitkeitä?! Mistä tuota sisua saa ja miten sellaiseksi tullaan? Itselläni tuntuu, että asia kuin asiaa luisuu sormien läpi. Opiskelut pitäisi vihdoin saada pulkkaan, mutta kun en saa pihtiotetta niskastani niin hommat näyttävät leviävän ja luovuttajaminäni astuu esiin.
Miten te sisukkaat sissit pysytte suunnitelmissanne kun olette jotain päättäneet? Kai teillekin tulee sellaisia hetkiä, kun jokin tylsän homman tekeminen ei huvittaisi yhtään, mutta silti vain jatkatte. Miten tulla robottimaiseksi suunnitelmien mukaan toimivaksi tehopakkaukseksi?
sitkee sissi
Yksi vinkki vielä siihen,miten saat tekemättömiä tehtäviä tehdyksi: Jaa isommat tehtävät pieniin tehtäviin, ja kun saat pienen tehtävän tehdyksi niin palkitte ittes jollain pienellä. Kannattaa myös kirjoittaa ylös seuraavan päivän suunnitelma ja kun yksi homma on tehty niin vedä se yli listasta.