Miten TYTTÖLAPSI palkitsee äitinsä?

Kertokaahan tyttöjen äidit, mitä on odotettavissa seuraavan 18 vuoden aikana tyttären äitinä? Provoilijat älkää vaivautuko

Itselläni ennestään kaksi poikaa ja heidän kanssa ollut vain ihanaa. Ovat tosi söpöjä, laulavat, halaavat, sanovat olevansa ritareita jotka kuulema pelastavat äidin, nauravat hersyävästi ja purkavat vessapaperirullan tyhjäksi tehdäkseen pahvista kaukoputken. Näin alkajaisiksi.

En epäile ollenkaan etteikö tyttökin tekisi arjesta juhlaa, mutta miten ja mitä voisi olla odotettavissa?

Oma lapsuuteni oli ihana ja hauska, jokainen päivä maalla oli seikkailu. Muistan että arki toi ihania asioita eteensä, kiipeilin puissa ja lauloin irwingoodmania. Mutta vaikka minä nautin, oliko minusta iloa myös äidille, EN TIEDÄ!! Valitettavasti kauhea murrosikä pilasi välit vanhempiin. Joskus mietin, nauttivatko vanhempani minusta lapsenakaan niin paljon kuin minä pojistani. Kerroinko hauskoja juttuja, teinkö unohtumattomia jekkuja, imartelinko äitiä sanomalla jotain sydäntä sulattavaa?

Kertokaa konkreettisia ihanuuksia, mitä tyttönne ovat elämäänne tuoneet!

En halua uskoa että edessä on vain polku rintaraivareista oidipuskompleksiin, siitä kieroon kuusivuotiaaseen ja silmillä mulkoilevaan esiteiniin ja lopulta loukkauksia sivaltavaan murkkuun.

 

Olisikohan sinun kannattanut kasvaa vielä muutama vuosi?

 

no höh, riippuu vähän millainen äiti olet tyttärellesi. En usko että hän tyttönä pohjimmiltaan olisi yhtään sen hurmaavampi kuin pojatkaan. Jos sinusta on ihastuttavaa purkaa vessapaperirulla lattialle niin ei ole hirveästi vaaditty tyttäreltäkään Tietysti jos itse et osaa suhtautua tyttäreen samalla tavalla niin voi olla toinen tarina..

 

Lapsen ei tarvitse palkita vanhempiaan lasten kasvaminen kyllä palkitsee kuin se osaa tehdä oikein. Kaikista ei vain ole tyttö lasten äideiksi oman keskeneräisyytensä vuoksi (ja ei kaikista olisi vanhemmiksi riippumatta lapsen sukupuolesta).

 

Kysyn tätä kyllä ihan tosissani. Siis uudestaan, millaisista asioista saatte iloa, te tyttöjen äidit?

-ap

 

Siis miten sukupuoli voi vaikuttaa "palkitsemiseen"? Ja millä tavalla lapsen täytyy palkita vanhempansa? Hirveä ajatus.

 

Kysyn tätä kyllä ihan tosissani. Siis uudestaan, millaisista asioista saatte iloa, te tyttöjen äidit?

-ap

:O Olen järkyttynyt. En voi millään kuvitella, että sukupuoli vaikuttaisi siihen mistä saan iloa lapsen kanssa. Tosin minulla on vain tytär. Iloitsen, kun hän oppii uusia taitoja, tänään oppi piirtämään ihmisen "oikeasti" eli ei tikku-ukkona. Äsken kun siivottiin, iloitsin siitä, että hän halusi auttaa minua aivan tosissaan. Pyyhkiä pölyjä ym.

Iloitsen myös siitä kun aamulla tytär tulee viereeni ja sanoo; äiti, herättäisiin jo. Ja illalla ennen kuin nukahtaa sanoo; äiti, minä rakastan sinua.

MIKÄ asia voisi olla erilaista pojan kanssa?

 

Onko lapsen tehtävä tehdä vanhempansa iloisiksi?

Ja luuletko ap että tytöt eivät naura, hassuttele, tee hauskoja juttuja, halaa ym? on mun tyttö sen vessapaperirullankin tyhjentänyt jos se sun mielestä on sitä palkitsemista.

mua säälittää sun tyttö kun tuntuu että sulla on alusta asti asenne ettei tyttö voi mitenkään olla yhtä hyvä ja ihana kuin pojat.

 

minä kyllä myönnän että koen enemmän onnnentunteita ja iloa poikieni kanssa, tytön kanssa kaikki on hankalampaa....

 

Mistä saan tyttären äitinä iloa?
Tirpan jutuista, leikeistä, siitä miten tirppa tykkää tulla syliin halailemaan, siitä kun illalla nukkumaan mennessä jutelellaan ja halataan, spontaanit rakkauden tunnustukset, tirpan ilo kun onnistuu jossain. Sillonkin kun tuntuu et hermot ei riitä yhtä vahva tahtosen tyttölapsen kanssa mitä itse on niin olen silti ilonen että ei mikään kynnysmatto ole jne.

En osaa verrata miten ilo muuttuis pojan kans kun mulla ei poikaa ole, mut jotenkin kuvittelisin et ei vanhemmuus ja siitä saatu ilo (tai suru) ole lapsen sukupuolesta kiinni.

 

[QUOTE="vieras";26070881]:O Olen järkyttynyt. En voi millään kuvitella, että sukupuoli vaikuttaisi siihen mistä saan iloa lapsen kanssa. Tosin minulla on vain tytär. Iloitsen, kun hän oppii uusia taitoja, tänään oppi piirtämään ihmisen "oikeasti" eli ei tikku-ukkona. Äsken kun siivottiin, iloitsin siitä, että hän halusi auttaa minua aivan tosissaan. Pyyhkiä pölyjä ym.

Iloitsen myös siitä kun aamulla tytär tulee viereeni ja sanoo; äiti, herättäisiin jo. Ja illalla ennen kuin nukahtaa sanoo; äiti, minä rakastan sinua.

MIKÄ asia voisi olla erilaista pojan kanssa?[/QUOTE]

Ihan tutulta kuulostaa. Samanlaisia ne ilonaiheet ovat tyttöjen ja poikien kanssa.

T. pojan äiti

 

Ihan tutulta kuulostaa. Samanlaisia ne ilonaiheet ovat tyttöjen ja poikien kanssa.

T. pojan äiti

Hyvä kuulla, etten ole hakoteillä.

 

Täällä keskustelupalstoilla saa kyllä sen kuvan, että tytöistä on vähemmän iloa.

Tyttären murrosikä on "kamala, hyvä että hengissä selvittiin", 3-vuotiaalle kelpaa vain isä, aamulla tarhaan lähtö on yhtä tappelua kun neiti on niin tarkka vaatetuksestaan, ...

Kertokaa nyt lisää niitä ihania hetkiä tyttärien kanssa, niin uskon valoisampaan tulevaisuuteen.

 

Voi hyvää päivää taas.Itse sä sen lapsen kasvatat ja jos kasvatat samalla tavalla kuin ne pojatkin niin ihan yhtä hyvä siitä tulee.Ei se sukupuoli oikeasti tee eroa tässä ja täytyy sanoa,että jos sen kuvittelee jotain eroa tekevän niin on joku vinksallaan jossain kohtaa.Todennäköisesti sä ap kuitenkin jotain sössit sen lapsen kanssa kun jo etukäteen asetat jotain ihme odotuksia sille,että hänen siis sun lapsen pitää tuoda iloa sulle.Onko toi nyt mukamas ehdotonta rakkautta?Ei mun mielestä.

 

Täällä keskustelupalstoilla saa kyllä sen kuvan, että tytöistä on vähemmän iloa.

Tyttären murrosikä on "kamala, hyvä että hengissä selvittiin", 3-vuotiaalle kelpaa vain isä, aamulla tarhaan lähtö on yhtä tappelua kun neiti on niin tarkka vaatetuksestaan, ...

Kertokaa nyt lisää niitä ihania hetkiä tyttärien kanssa, niin uskon valoisampaan tulevaisuuteen.

no sitä samaa se on tyttöjenkin kanssa: halataan, kerrotaan että rakastetaan, leikitään hassuja leikkejä (ei ehkä ritaria, mutta keijua, prinsessaa tms.), tyhjennetään vessapaperirullia ja ollaan muutenkin riiviöitä, askarrellaan, leivotaan, luetaan satuja, leikitään barbeilla, legoilla..

sulla on kauhea asenne .

 

Enpä oo tehny lapsia palkitsemaan itseäni.

 

No tuota... tytön ja pojan äitinä en voi kuin todeta, että kun sitä lasta rakastaa, niinkuin olisit toivonut sinun olevan rakastettu - ja saa vastarakkautta - se on paras, ja todennäköisesti ainoa "palkinto" mitä tulet lapsiltasi ikinä saamaan. Ja se jos joku kantaa niiden hankalienkin aikojen yli.

 

Voi hyvänen aika!

Pienet lapset tekevät aika pitkälti samanlaisia juttuja. Ei sukupuolella ole väliä, eniten sekin taitaa vaikuttaa vanhempien ja muiden ihmisten kautta. Esimerkkinä, jos on kaksi tyttöä niin ostetaanko niille pikkuautoja ja dinosauruksia vai meneekö se vanhemmilta automaattisesti nukkeihin ja barbeihin.. Lapsihan leikkisi kummalla tahansa, mutta ulkopuolelta tulee se opetus mikä on "tyttöjen leikkiä" ja mikä "poikien leikkiä".

Meillä on kaksi tyttöä, jotka molemmat rakastavat autoja, kiipeilevät puissa, osaavat kaikki automerkit, tykkäävät nujuta ja painia. Silti hoitelevat hellästi pieniä koiranpentupehmojaan, tykkäävät keijuista ja vaatteiden vaihteluista, molempien lempiväri on pinkki.

Eniten lapseen vaikuttaa vanhempien rakkaus, lämpö ja kasvatus. Kaikki voi mennä pieleen yhtälailla tytön kuin pojankin kanssa.. Ap:n asenne vaikuttaa jo nyt siltä että ongelmia on luvassa. Toivottavasti sain vääränlaisen käsityksen ja olet tyttärestäsi yhtä innostunut ja kiinnostunut kuin pojistasikin.

Lapset palkitsevat vanhempansa pyyteettömällä rakkaudella. Millään muulla lapsen ei pidä eikä tarvitse lasta palkita.

 

Mä en tykkää pojista ollenkaan. Ne on ällöjä villejä ja sotkevia. Joskus niitä tulee noin ala-asteikäisiä meille asiakkaaksi ja sotkevat.. Pikkupojat eivät ole söpöjä ja isompina niistä tulee ärsyttäviä. Tätä mieltä olin jo ennen kuin sain tyttäreni ja pelkäsin että saan pojan. Kävi tuuri

 

Kysyn tätä kyllä ihan tosissani. Siis uudestaan, millaisista asioista saatte iloa, te tyttöjen äidit?

-ap

Mistä poikalapsen äitinä saat/saitsit iloa?

Itselläni on molempia ja iloa tuottavat asiat ei välttämättä ole samoja, mutta saman kaltaisia sukupuolesta riippumatta. Kasvu ja itsenäistyminen tuottaa suurta iloa ainakin itselleni. Arvostus niissä asioissa joissa joita lapsi minussa "ihailee".

Ja tosissani olen myös minä sitä mieltä että naisen on ensin hyväksyttävä itsensä naisena ennen (tyttö)lapsen kasvatustehtävää. Pojan kasvatus voi ehkä tuntua helpommalta jos ei omaa tapaansa olla nainen tai äiti. Välttämättä siinä tapauksessa suhde poikaan todellisuudessa ei ole yhtään sen helpompi, ongelmia voi tulla esim. siinä vaiheessa kun poika tuo miniän näytille.

 

Voi hyvää päivää taas.Itse sä sen lapsen kasvatat ja jos kasvatat samalla tavalla kuin ne pojatkin niin ihan yhtä hyvä siitä tulee.Ei se sukupuoli oikeasti tee eroa tässä ja täytyy sanoa,että jos sen kuvittelee jotain eroa tekevän niin on joku vinksallaan jossain kohtaa.Todennäköisesti sä ap kuitenkin jotain sössit sen lapsen kanssa kun jo etukäteen asetat jotain ihme odotuksia sille,että hänen siis sun lapsen pitää tuoda iloa sulle.Onko toi nyt mukamas ehdotonta rakkautta?Ei mun mielestä.

Juuri näin.

Ap:lla on pahemmanlaatuinen asennevamma tyttölapsia kohtaan. Minulla on tyttö ja poika. Jos olen aivan rehellinen, niin kyllä tyttö on tuottanut minulle enemmän iloa kuin poika. Toki rakastan heitä yhtä paljon ja kohtelen samalla tavalla. Tyttö vain on luonteeltaan aurinkoisempi ja kiltimpi.

 

Mulla on 2 tyttöä ja ilahdun päivittäin heistä, vaikkei lapsen tehtävä olekaan ilahduttaa minua. Tein lapset itsekkäistä syistä, koska olen aina halunnut äidiksi.

Iloitsen kun lapseni oppivat uutta, sanovat söpöjä juttuja, halaavat, sanovat "äiti, olet ihana", jne. Luulen että se on enemmän persoona- kuin sukupuolikysymys miten joku lapsi "palkitsee" äitinsä.

 

Onkohan ap jotenkin vähän jälkeenjäänyt tai vähintäänkin mielikuvitukseton? Siis tyhmiä aloituksia olen nähnyt ennenkin, mutta tämä oli kyllä jo huipputyhmä.

 

Lapsia ei tehdä sen takia että he palkitsisivat vanhempansa !

Vanhemman oikeus ja velvollisuus on kasvattaa lapsi ja tukea hänen omia ratkaisujaan vielä täysi-ikäisyyden jälkeenkin.

Itse "palkitsin" äitini sairastumalla psykoosiin niinkuin hänkin nuorempana.

 

Minä haaveilin aikoinaan kuudesta tyttärestä.
Loput 6 saisivat sitten olla kumpaa sukupuolta tahansa.

Sain 5 tytärtä (ja 2 poikaa) ja jokaisesta on iloa jokaikinen päivä.
Ja omalla laillaan on siitä kolmannestakin pojasta joka ei jatkanut elämäänsä ensihetkien jälkeen...