Miten usein vaipan vaihto vastasyntyneelle?

Vältä nyt ainakin niitä yleisesti äryttäviä ruokia kuten kaali, kahvi, ruisleipä...vahvat mausteet, sipuli...kun imetät.

Näiden lisäksi vielä herneet ja pavut, hiilihappopitoiset juomat ja kaikki sellaiset, mistä itsekin saat ilmavaivoja.

 

Ripuliin voi olla moniakin syitä. Teillä oli noita masuvaivoja jo ennen Reladropseja, mutta sekin voi aiheuttaa niitä. Meillä muuttui vauva täysin, kun olin viikon antamatta Gefiluksen d-vitamiineja. Mun vauvalle ei sopineet öljypohjaiset vitskut, joten neuvolatädin hyväksynnällä siirryttiin "vanhanaikaisiin" Jekoviteihin. Itse oon napsinut maitohappobakteereita kapselina ja se tuntuu auttavan meidän molempien masuun.

Maidontuloon muuten vaikuttaa merkittävästi ihokontakti. Joku käskikin ottaa vauvan masun päälle paidan sisään. Itsellä meinasi maidontulo hiipua tiehyttukoksen takia. Pidin parin päivän ajan vauvaa tiiviisti vierellä (ihokontaktissa tai vain makoillen "sylissä"), niin kas kummaa, maitoa tuli taas yli tarpeen. Lisäksi maidontuloon auttoi, kun imetin pari päivää tosi usein, noin parin tunnin välein, vaikka vauva oli jo viisikuinen. Näin vauva tilasi maitoa.

Tsemppiä!

 

Voi kauhea miten paha mieli tulee aapeen puolesta. Osaan samaistua tilanteeseen, sen tarkemmin tässä nyt omaa historiaani äitinä alkamatta selostamaan. Eikö sulla tosiaan ole ketään sukulaisia/läheisiä, jotka vois tulla käymään, tai joille voisit ees vaikka soittaa? Puhuminenki helpottaa oloa monesti. Imettämiseen en osaa neuvoja antaa, itse olen molempien lasteni kohdalla hyvin nopeasti siirtynyt tyystin pulloruokintaan, kun maidon määrästä ja pumppaamisista ressaaminen on vienyt liikaa voimia. Toinen lapsistani oli myös todella kova pulauttelemaan, siihen auttoi nutrilon nutriton, eli se pulveri millä maitoa sakeutetaan, ei paksumpana pääse nousemaan yhtä helposti ylös. Mutta eniten tilanteessasi surettaa tuo selkeä yksinäisyys mitä koet, miehesikään kun ei tunnu yhtään ymmärtävän eikä paikalla liikaa ole. Joku jo ehdottikin depressiohoitajaa, sitä kannattaa tosiaan myös kokeilla. Aina omaa masentumistaan ei edes huomaa, kun ajattelee sen kuuluvan vauva-aikaan. Liian raskaaksi ja synkäksi ei kuitenkaan mielen kuulu mennä. Ja kukaan meistä ei ole vauvojen asiantuntija, jokainen käy aluksi läpi nuo ihmettelyt ja epätoivon siitä, ettei osaa vauvaa hoitaa eikä tiedä mitä tehdä. Jokainen vauva on erilainen ja jokainen äiti oppii kantapään kautta ne oikeat keinot juuri omalle vauvalleen.

 

Kyllä mä tiedän että tarvitsen apua. Yritin puhua miehen kanssa eilen, ei suostunut puhumaan. Piti hän lasta sen 10 min että sain käytyä suihkussa. Sitten meni nukkumaan. Tänään ajattelin että yritän piristää miestäni ja kävisimme lapsen kanssa hänen työpaikallaan. Hän oli kiireinen ja sanoin että olisi voinut puhelimessa ilmoittaa kiireestä, lähdemme kotiin. Laskin turvakaukalon maahan ja mies alkoi huutaa mulle että miksi lasken kaukalon maahan keskelle bakteereja. Tempaisi kaukalon ja asetti sen tuolille. Rupesin pukemaan haalaria lapselle ja hän ei voinut pitää näppejään erossa. Kun asetin lasta kaukaloon, lapsen pää vahingossa kopsahti kaukalon käsiosaan, hyvin hellästi eikä lapsi siitä ollut moksiskaan. Mieheni päästi äänekkään tuhahduksen ja paheksui ilmiselvästi äidin taitojani. Ymmärsin että hän epäilee kykyjäni äitinä, koska aina sen lyhyen yhdessäolon ajan alkaa päällepäsmäröidä ja neuvoa. Eilen kun kävin suihkussa, lapsi alkoi itkeä.
Mies kysyi moittivaan sävyyn että milloin olen ruokkinut lapsen. Tiesin että siitä oli tunti, mies ei tunnu lainkaan luottavan että osaan hoitaa lastani. Ja maitoa pitää olla sillä sekunnilla kun lapsi inahtaa.

Lähdin pois miehen työpaikalta, ahdisti ja itketti. Stressaa niin että nyt on imetyksessä ongelmia, ei meinaa herua maito ja lapsi hermostuu. Murehdin kun vauva saa stressihormonia maidossa tän avioliiton takia. Mies ei yhtään tue, auta tai ymmärrä. Vain hänen työtään pitäisi ymmärtää ja tukea.

Olen masentunut, yritän silti ulkoilla ja leikitellä lapsen kanssa. En haluaisi hänen kärsivän mistään jo näin nuorena. Olen myös yksin ja yksinäinen, ja vaikeudet lapsen kanssa tuntuu siksi pahemmilta. Senkin huomasin että se Reladrops aiheutti mahavaivaa.

 

Oisko sulla ketään kaveria joka vois lähteä edes seuraksi vaunulenkille tai tulla kahville.

Ihan oikeasti suosittelen myös lähtemään vaikka johonkin muskariin tai vauvatreffeille perhekerhoon tms. Se on kiva jos on joku kenen kanssa edes joskus jutella vauvajutuista ja muustakin. Lähteminen usein vaikeinta, varsinkin itkuisen vauvan kanssa

 

Ei ole ketään jolle vois soittaa... Jätin maidon nyt pois 2 päiväksi ja vauvan huuto on pahentunut. Eilen ja tänään on niin kipeä ettei edes tutti auta. Huutaa pää punaisena, ja pelkään että nyt se koliikki sitten oikeasti alkoi. Jo kiemurtelee tossa tissillä pahaenteisesti. Olen syönyt nyt lähinnä banaania, riisiä, maustamatonta riisikakkua, hedelmäpilttiä, vettä. Lisänä Disflatyl-tipat. Mikä tuossa ruokavaliossa aiheuttaisi mahapurut?

 

Ei ole ketään jolle vois soittaa... Jätin maidon nyt pois 2 päiväksi ja vauvan huuto on pahentunut. Eilen ja tänään on niin kipeä ettei edes tutti auta. Huutaa pää punaisena, ja pelkään että nyt se koliikki sitten oikeasti alkoi. Jo kiemurtelee tossa tissillä pahaenteisesti. Olen syönyt nyt lähinnä banaania, riisiä, maustamatonta riisikakkua, hedelmäpilttiä, vettä. Lisänä Disflatyl-tipat. Mikä tuossa ruokavaliossa aiheuttaisi mahapurut?

Koliikki alkaa kai useimmiten n. 3 viikon ikäisillä. Minkä ikäinen pikkuisesi nyt on?

 

Ei tuolla ruualla kyllä imetys onnistu. Nyt nopeasti apua neuvolasta tai vaikka synnytysosastolle soitat, jos muuta et keksi. Päivystykseen voit myös vauvan kanssa mennä. Myös miehen käytös on muututtava. Pariterapia, jos haluat yhteiseloa jatkaa.

 

Ei tuolla ruualla kyllä imetys onnistu. Nyt nopeasti apua neuvolasta tai vaikka synnytysosastolle soitat, jos muuta et keksi. Päivystykseen voit myös vauvan kanssa mennä. Myös miehen käytös on muututtava. Pariterapia, jos haluat yhteiseloa jatkaa.

Mitä uskallan syödä kun pitäisi vältellä kaikkea, maitoa, munaa, vehnää, jne. Neuvolaan ja synnytysosastolle olen ollut yhteydessä, kaikista sanotaan että ilmavaivoja ne vaan on, menee ajan kanssa ohi. Päivystyksessäkin kävin, oli vähän tunne että "no se on vaan esikoisen äiti joka ei osaa".

Yritän kokata tänään ja annan lapsen vaan huutaa vieressä, ei auta muu. Vauva n. 4 vkoinen.

 

Ei kannata alkaa kaikkea ruokaa välttelemään. Jos tiukkaa ruokavaliota kokeilee pitää olla joku asiantuntija joka laatii ruokalistan. Sanot vain tiukasti neuvolassa että tarvitset apua, olet väsynyt tilanteeseen.

 

Olisi kyllä hyvä, jos suinkin jaksaisit käydä joskus jossain perhekerhossa tai vastaavassa, että näkisit vähän muitakin ja saisit jutella. Tiedän, että sinne voi olla tosi vaikea lähteä, jos on nukkunut huonosti. Oma lapsi on jo tarhassa ja itse olen töissä, mutta jälkiviisaana olisi ehkä kannattanut käydä jossain mammatapaamisissa äitiyslomalla. Ehkä ei olisi ollut niin yksinäistä. Mutta ei kannata ottaa stressiä, jos et jaksa lähteä.

Jatkaisin kyllä neuvolan pommittamista, jos et voi käydä yksityisellä. Ja miehestä tai stressihormonista maidossa ei kannata välittää. Purkaisiko mies nyt jotain omia ongelmia sinuun?

 

AP, missäpäin asut?

 

Olet ap ollut mielessäni useasti!! VOI känkkis,et enään kyllä tarvitsisi siihen kiukuttelevaa ja noin typerästi käyttäytyvää miestä..Oliko miehesi innoissaan silloin kun odotit vauvaa? milloin innostus lopahti?
Kysyppä perhetyöntekijää neuvolasta käymään, ne käy tunnin kaks sun kaverina..se on täysin ilmainen sinulle,mutta saisit keskustella toisen aikuisen kanssa ja ehkä hänellä olisi antaa vinkkejä arjessa selviytymiseen!! Täällä ainakin ne on hyvin kysyttyjä,mutta kun sanot että tarvit apua oikeasti niin uskon että saat sen avuksi!! sillä aikaa voit itse nukkua tai tehdä tekemättömiä omia juttuja tai vain istua ja lukea lehteä..työntekijä hoitaa vauvaa niin saat hetken hengähtää!! mun käsityksen mukaan sitä on mahdollisuus saada useammasti jos tarve vaatii! ja se sun mies...mitähän mä siihen sanoisin? varmasti kannattaa mennä pariterapiaan niin saatte asioita hieman selviteltyä..ei se voi mennä niin että ukko on innokas lapsen tekijä mutta sinä kannat täyden vastuun sen hoidosta!!!!!!!!

 

Nyt kunnolla ruokaa kitusiin, tuolla ruokavaliolla ei ihmekään, jos maito on tiukassa! Jos allergiadieettiä aikoo kokeilla niin ei se hedelmäpilttiä ja riisikakkua tarkoita. Yhtä lailla vähän allergeenejä on esim. kunnon annoksessa keitettyä riisiä, broileria, jotain kasviksia, kunnolla öljyä. Tai perunaa keitettynä tai öljyssä paistettuna (ne tarpeelliset kalorit!), joku seitifile, on muuten leivitettyjäkin kaupassa maidottomana joskaan ei ehkä viljattomana. Jälkkäriksi vaikka marjakiisseliä kunnon sokerilla. Sinä tarviit nyt energiaa nainen. Raskauskilojen tiputtamisia ei pidä miettiä ennen kuin maidontulo kunnolla lähtee rullaamaan. Ja jos tilanne ei helpota allergeeneja välttämällä niin eikun takaisin ruokavalioon.

Yritä puhua vaikka neuvolassa. Ei tuo parisuhdetilanne kovin mukavalta kuulosta. Ja yritä olla stressaamatta liikaa lapsen vaivoista, tiedän, ei helppoa. Sinä äitinä yrität helpottaa vauvan oloa, jos se ei onnistu niin olet ainakin läsnä lohduttamassa. Joillain vauvoilla ei löydy sitä ratkaisevaa tekijää, vaivat vaan loppuu jonain päivänä. Tiedätkö, minun serkuista oli suuri osa kovia huutamaan mm. pahimmat kahden vuoden ikään asti. Ei tuohon aikaan etsitty refluksia, allergioita, yms. vaan kaikki meni koliikin piikkiin. Ne lapset saivat siis vaan huutaa. Mutta äidin lohduttavassa sylissä. Ja ihan ihmisiä niistäkin tuli

Jos miehen käytös tuli yllätyksenä eikä ole aiemmin ollut tuollainen niin saattaa hänen epävarmuutensa isänä ja oman lapsen itkun edessä ruokkia tuota käytöstä. Mekin oltiin miehen kanssa koko ajan sotajalalla, vaikka hän ei minua syyllistänyt vauvan vaivoista ja kanniskeli vauvaa osan yötä. Univelka ja huoli omasta lapsesta ei jalosta luonnetta... Mutta hyvä olisi saada ulkopuolinen puhumaan miehellekin järkeä, esim. perheneuvolan tai perhetyön kautta. Joillain paikkakunnilla on pikkulapsi/vauva tiimejä arjen ongelmien setvimistä varten esim. lastenpsykiatrian alaisena, ei varsinaisille psykiatriaa vaativille tapauksille vaan matalan kynnyksen "rohkaisutyönä" esim huonosti nukkuvan vauvan rauhoittelukeinoja ohjeistamaan. Vähän samaan henkeen kuin on imetyspoleja jne. Tarkoituksena on tukea vanhempia, vahvistaa omaa itseluottamusta ja samalla arvioivat onko lapsi kuitenkin tavanomaista "hankalampi" että tarvitsisiko lastenpolin tutkimuksia (nämä allergiat yms.). Neuvolasta kannattaa kysyä.

 

Ei ikinä tuollaisia kitu-imetysdieettejä omin päin!

Mulla alkoi vauva rääkyä ja kakka muuttui vihreäksi vaahdoksi, jos en joka päivä syönyt isoa määrää proteiinia ja rasvaa. Minäkin hullu mietin nettineuvojen perusteella, että jätänkö maitoproteiinin pois ym. Kaksplussalla siihen oikein kannustettiin. Punaista lihaakaan en syönyt. Onneksi yksityinen lääkäri osasi antaa oikeat neuvot. Täysimetin puoli vuotta.

Eli lihaa, lohta, kanaa, oliiviöljyä, juustoja niin paljon kuin napa vetää. Ja monipuoliset lisukkeet ja mieleiset janojuomat päälle. Imetys ei ole ilmaista.

 

Täällä taas... 2 päivää ollut helvettiä, lapsi huutanut pää punaisena 6 tuntia putkeen. Lopulta tuli iso ilma suun kautta ulos, ja sillä sekunnilla vauva valahti uneen. Silmät punaisena itkusta, koko keho ihan velttona itkumaratonista, vauva vain vajosi uneen ikäänkuin helpotuksesta. Olen röyhtäyttänyt vauvan syöttöjen jälkeen, mutta näköjään ilmaa silti kertyy. Eilen illalla vauva itki tuntikausia rääkyen, kunnes ilma alkoi tulla pieruina ulos pitkin yötä. Nukahti lopulta kun kakkasi vaippoihin.

Mistään lääkkeistä tai syöntien kyttäämisestä ei ole ollut apua. Palautin maidon takaisin ruokavalioon kun ei sillä näy olevan vaikutusta. Joitakin pahoja ilmavaivoja aiheuttavia ruokia poistin kuten esim. päärynä ja suklaa, mutta silti kaasua näkyy muodostuvan suolistoon. Kanaa olen nyt syönyt riisin kera sekä täysjyväpastaa naudanlihalla, raejuustoa ja mustikkakeittoa. Maitoa tulee kyllä ihan riittävästi, lapsi tyytyy yhteen rintaan per syönti ja pullauttaa hieman maitoa aina syönnin päätteeksi.

Mitään raskauskiloja en ole tiputtamassa, ei tässä vaiheessa voisi vähempää kiinnostaa. Kiinnostaisi saada lähinnä unta ja lepoa. Mies tuli eilen myöhään kotiin ja tuntui yllättyvän kun lapsi huusikin täällä kirkuen. Yleensä siihen aikaan huutomaratoni on loppu ja lapsi väsähtänyt nukkumaan. Hän yritti tuttuja konstejaan saada vauvaa hiljaiseksi ja yllättyi kun itku ei loppunutkaan. Yritin selittää hänelle että tällaista se on minulle joka päivä.

Lapsi raukka. Ihan tulee paha mieli kun se nukkuu nyt tuossa ihan rättiväsyneenä. Naamakin oli jo ihan punainen ja koko keho hikinen kun huusi tuskissaan. Pohdin veisikö yksityiselle lääkärille mutta rahat on finaalissa.

Yritin eilen saada mieheltä edes vähän henkistä tukea, kysyin lapsen itkumaratonin jälkeen, kun menimme klo 1 nukkumaan, että ymmärtääkö hän nyt hieman paremmin tilannettani, vastasi hän että mitä siinä on ymmärtämistä. Aamulla lähti taas mitään sanomatta töihin. Huutava kipuileva lapsi kotona ja tunnekylmä empatiakyvytön mies. Ei kai tuohon mikään parisuhdeterapia auta, eikä mies sellaisiin ehtisikään.

Lasken päiviä 3 kk:n ikään ja rukoilen että tää piina loppuu. Kiitos kaikista tsempeistä ja mielipiteistä.

 

Joku kysyi että oliko mies innoissaan lapsesta, tietysti oli ja hän on vieläkin tarkka lapsestaan. Minuakin ristikuulustelee ikäänkuin en osaisi hoitaa vauvaamme. Työ on hänelle henki ja elämä, ja se on ohittanut tämän vuoden aikana kaiken muun. Eikä suostu puhumaan koko asiasta kun sanoin hänelle että hänellä taitaa olla ongelmana työnarkomania, suuttuu vaan ja hiljenee, kääntää selän. Hänen oma isä oli etäinen ja kylmä eikä osallistunut lapsenhoitoon, sieltä saanut oppinsa.

 

En nyt muista, mutta oliko sulla kantoliinaa tai -reppua? Oli meille pelastus alkuaikoina, kun lapsi rauhoittui reppuun nukkumaan edes hetkeksi. Tuuppaa vaikka isä iltaimetyksen jälkeen pitkälle kävelylle lapsi kyydissä, rauhoittelee siinä samalla vauvan unille ja sinä saat edes hetken levätä. Neuvola on luultavasti oikeassa, massuvaivat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus alussa, koska vauvan suoliston tottuminen vie vain aikansa. Omaa ruokavaliotasi on turha alkaa rajoittamaan, ensi viikkoina oma nyrkkisääntöni olisi syödä mitä kykenee ja nukkua aina kun mahdollista, päivärytmeistä piittaamatta.

 

Miten ap jakselet? vieläkö vauva on itkuinen?

 

Hei ap, millaista elämä on nyt vauvan kanssa?

 

Kiitti kyselyistä, mukavaa että vointimme kiinnostaa jotakuta.

Täällä voidaan hyvin. N. 2 kk ikäisenä masuvaivat alkoi helpottaa. Vauva nukkuu paremmin ja on muuttunut ihanan hiljaiseksi vauvaksi.
Nyt pierutkin tulee jo itsekseen ja voin syödä imettäessäni lähes mitä vaan. Pian vauva on 3 kk ja uskon että pahin on ohi. On helpottanut uskomattoman paljon.

Miehestä tosiaan ei ole edelleenkään apua mutta onneksi vauva on helpompi. On alkanut kiinnostua leluista ja antaa minun jo käydä vessassakin ilman että heti huutaa.

Luojan kiitos lapsi kasvaa ja kehittyy nopeaan. Nyt odotellaan lupaa kiinteiden aloittamiseen.

Tuntuu kamalalta lukea aiempia kirjoituksiani. Olen ollut todella ahdistunut ja masentunut!! Kaikille jotka on samassa tilanteessa sanoisin että koittakaa kestää...! Vauva kehittyy kyllä ja elämä helpottaa.

 

Löysin aiheeseen sopivan videon. ;D

Vaipanvaihto laulu (ihan paska biisi)