Mites sitä pärjää kolmen lapsen kanssa?

Kun on asennoitunut kahteen, että näillä mennään niin mitä se kolmas muuttaa? Isompi asunto, isompi auto :/. Lomamatkatkin saa kai sitten jäädä?

 

Kyllähän sitä pärjää mutta juuri kahdesta kolmeen "siirtyminen" voi aiheuttaa paljonkin muutoksia. Meillä vaihtoon meni auto.
Kaikki perhepaketit (hotellit, ruokailut, pääsyliput jne) ovat 2 aikuista + 2 lasta eli niistäkin eduista jää paitsi.

 

kyllä sitä pärjää. ite olin aikoinani myös päättänyt, että kaksi on riittävästi. nyt meillä on jo neljä lasta. omasta mielestäni suurempi muutos oli yhdestä lapsesta kahteen. auto jouduttiin vaihtamaan vasta kun nelonen ilmoitti tulostaan asuntoa ollaan vaihtamassa vasta nyt kun aletaan rakentamaan omaa taloa. noista lomamatkoista nyt en osaa niin sanoa, me ollaan matkailtu vain kotimaassa. mutta kyllähän ne ainakin on sujunut hyvin, vaikka meillä on lapset syntynyt pienillä ikäeroilla. mun mielestä se on aika paljon asenteesta kiinni, että mikä sujuu ja mikä ei. kyllä muakin ihmetellään että miten sä pystyt lasten kans kulkemaan yms. mulle se taas on normaalia eikä tunnu mitenkään vaikeelta.

 

Pärjää pärjää. Me vaihdettiin myös auto, mutta ihan tavallinen iso farmari, ei siis mitään "tilabussia". Asunto on edelleen sama kuin kahdenkina ikaan, ahdasta on välillä ja kuhan tilanne on sopiva niin aletaan etsiä isompaa. Vauva ei vielä kovin paljon vie neliöitä.

Ja kyllä me on ajaeltu ihan samalla lailla lomailla kuin kahdenkin kanssa, mitää ulkomaanmatkoja ei olla harrastettu ikinä mutta kotimaanmatkailua kylläkin.

 

Meillä on kolme lasta, joista yhdellä vielä vaikea vamma, joka vaikuttaa arkeemme tosi paljon...Terveet lapset ovat iso voimavara meille, koska elämä vammaisen lapsen kanssa on rankkaa (hän on tietenkin aivan yhtä rakas). Meillä on laaja tukiverkko, siis isovanhemmat ovat tosi paljon meidän elämässä mukana ja mulla mahdollisuus (taloudellisesti), olla vielä kotona, kun lapset pieniä


Se on yksilöllistä se pärjääminen ja riippuu m,onesta siasta, asenteesta, puitteista ja siitä mitä elämältä haluaa ja odottaa. Joku ei pärjää edes itsensä kanssa ts. ei ole onnellinen ja joku voi oolla onnellinen suurperheen äitinä ja pärjätä...

 

Sitä mä tässä myös mietin, että meillä ei ole minkäänlaista tukiverkkoa. Isovanhemmata suu kaukana ja ovat itse avun tarpeessa huonon terveydentilan vuoksi. Sisaruksia meillä kummallakaan ei miehen kanssa ole. Toiseksi suhde ei ole paras mahdollinen, rakkautta ei vaan enää ole, ainakaan minun puoleltani. Lisäksi kolmas lapsi tekisi minut työttömäksi.

 

Mut sanoisin, että kolmen kanssa on hyvä olla se tukiverkko. Itse haluamme matkustella ja lapsemme harrastavat, haluan heille yksilöllistä aikaa nytkin kun ovat pieniä, ja tuo kaikki ei onnistuisi ilman tukiverkkoa ja vielä se, että välillä myös meille vanhemmille kahdenkasekistä aikaa jne. Nykyään on paljon vaatimuksia jo lapsenakin elämältä. Enkä itsekään halua, että elämä on vain sitä, että ruoka pöytään jne, vaan pitää olla sisältöä

 

Mut sanoisin, että kolmen kanssa on hyvä olla se tukiverkko. Itse haluamme matkustella ja lapsemme harrastavat, haluan heille yksilöllistä aikaa nytkin kun ovat pieniä, ja tuo kaikki ei onnistuisi ilman tukiverkkoa ja vielä se, että välillä myös meille vanhemmille kahdenkasekistä aikaa jne. Nykyään on paljon vaatimuksia jo lapsenakin elämältä. Enkä itsekään halua, että elämä on vain sitä, että ruoka pöytään jne, vaan pitää olla sisältöä

Kiitos vastauksestasi. Näin mäkin olen ajatellut ja nyt jo joskus tuntuu, ettei noille kahdellekaan ole tarpeeksi yksilöllistä aikaa. Mutta ikävä kyllä nyt se ehkäisystä huolimatta se plussa on tullut ja tuntuu, että koko elämää kaatuu niskaan.

 

[QUOTE="aloittaja";23144598]Sitä mä tässä myös mietin, että meillä ei ole minkäänlaista tukiverkkoa. Isovanhemmata suu kaukana ja ovat itse avun tarpeessa huonon terveydentilan vuoksi. Sisaruksia meillä kummallakaan ei miehen kanssa ole. Toiseksi suhde ei ole paras mahdollinen, rakkautta ei vaan enää ole, ainakaan minun puoleltani. Lisäksi kolmas lapsi tekisi minut työttömäksi.[/QUOTE]

Jaa..no tukiverkkoa ei ole ollut meilläkään, anoppi asuu 250km päässä..joten harvoin saadaan lapsia hoitoon. Hän on siis ainut mahdollinen hoitaja. Ihan hyvin on pärjätty silti. Enemmän mä kiinnittäisin huomiota suhteeseen, jos se ei ole paras mahdollinen nyt, niin ainakaan lapsen saaminen ei paranna asiaa. Jos ajankohta on muutenkin (?) huono, niin miksi haluat kolmannen?

 

Hei,
ihan varmasti pärjäät hienosti.
Meillä kolme aika peräkkäin ja hienosti mennyt. Jo toisen kohdalla vaihdettiin auto farmariin jotta saatiin tuplavaunut takakonttiin joten kolmannen kanssa ei sitä tullut eteen. Eli kyllä kolme ihan tavalliseen farmariin mahtuu.
Ei mun mielestä muutenkaan ihan hirveää eroa ollut 2 lapsen tai kolmen kanssa olla, tietenkin se ihan vauva-aika oli kiireisempää mutta ulkoiltiin paljon jne.
Nyt neljättä kuumeillaan/yritetään ja en edes ajattele etten pärjäisi.
Mies oli paljon töissä jo silloin kun kolmas syntyi, joten tiedän että neljäskin menee ihan hyvin kun eka menee kouluunkin jo..

Kaikki menee varmasti hienosti, saanko kysyä minkä ikäisiä teillä 2 muuta ovat.
Meillä oli 4v ja 2v kun kolmas syntyi. Nyt lapset 7v, 5v ja 3v ja odotan niin että saadaan uusi pieni!

Tsemppiä

 

[QUOTE="Amelie";23144707]Jaa..no tukiverkkoa ei ole ollut meilläkään, anoppi asuu 250km päässä..joten harvoin saadaan lapsia hoitoon. Hän on siis ainut mahdollinen hoitaja. Ihan hyvin on pärjätty silti. Enemmän mä kiinnittäisin huomiota suhteeseen, jos se ei ole paras mahdollinen nyt, niin ainakaan lapsen saaminen ei paranna asiaa. Jos ajankohta on muutenkin (?) huono, niin miksi haluat kolmannen?[/QUOTE]

En haluakaan, mutta ehkäisystä huolimatta kun sellainen olisi tulossa

 

Piti vielä sanoa että meillä kanssa tukiverkosto on muutaman ystävän varassa, mutta silti ollaan saatu kaikki asiat hoidettua ja joskus sitä omaakin aikaa kahdestaan.
Lapset menevät yleensä 2 eri paikkaan yökylään, joskus samaan paikkaan.
Kyllä mä lisää tukiverkostoa ottaisin heti jos mahdollista, mutta en kuitenkaan tuntemattomia halua lasteni kanssa olevan. tai että tulisivat kotiini..

 

[QUOTE="aloittaja";23144640]Kiitos vastauksestasi. Näin mäkin olen ajatellut ja nyt jo joskus tuntuu, ettei noille kahdellekaan ole tarpeeksi yksilöllistä aikaa. Mutta ikävä kyllä nyt se ehkäisystä huolimatta se plussa on tullut ja tuntuu, että koko elämää kaatuu niskaan.[/QUOTE]



Uskon kuitenkin, että elämäänne tulee paljon iloa ja sisältöä uuden ihmisen myötä. jollei ole ihan pattitilanne teillä.

 

[QUOTE="kolmen äiti";23144720]Hei,
ihan varmasti pärjäät hienosti.
Meillä kolme aika peräkkäin ja hienosti mennyt. Jo toisen kohdalla vaihdettiin auto farmariin jotta saatiin tuplavaunut takakonttiin joten kolmannen kanssa ei sitä tullut eteen. Eli kyllä kolme ihan tavalliseen farmariin mahtuu.
Ei mun mielestä muutenkaan ihan hirveää eroa ollut 2 lapsen tai kolmen kanssa olla, tietenkin se ihan vauva-aika oli kiireisempää mutta ulkoiltiin paljon jne.
Nyt neljättä kuumeillaan/yritetään ja en edes ajattele etten pärjäisi.
Mies oli paljon töissä jo silloin kun kolmas syntyi, joten tiedän että neljäskin menee ihan hyvin kun eka menee kouluunkin jo..

Kaikki menee varmasti hienosti, saanko kysyä minkä ikäisiä teillä 2 muuta ovat.
Meillä oli 4v ja 2v kun kolmas syntyi. Nyt lapset 7v, 5v ja 3v ja odotan niin että saadaan uusi pieni!

Tsemppiä [/QUOTE]

Vanhemmat lapset ovat 5v ja 9v. En jaksais mitenkään taas alkaa alusta, kun kuopus saatu jo vähän vanhemmaksi ja "helpommaksi". Toisaalta esikoisen koulu vie paljon aikaa ja energiaa joten mä en todella tiedä miten mun voimavarat riittää kolmanteen.

 

[QUOTE="aloittaja";23144729]En haluakaan, mutta ehkäisystä huolimatta kun sellainen olisi tulossa [/QUOTE]

Asoilla on kuitenkin tapana järjestyä. Mitä mieltä miehesi on raskaudesta?
Meillä tuo kolmas oli mukava" ylläri", kertaakaan en ole katunut...vaikka olin jo ajatellut että 2 lasta on hyvä meille. Meillä ei tosiaan tukiverkostoa juurikaan ole, silti olemme pärjänneet hyvin. Voimahali

 

Uskon kuitenkin, että elämäänne tulee paljon iloa ja sisältöä uuden ihmisen myötä. jollei ole ihan pattitilanne teillä.

Varmasti se myös noin olisi, mutta vielä huolestuttaa se, että mies on reissuhommissa seur. 1,5 vuotta. Asia sovittu täydessä yhteisymmärryksessä ennen plussaa ja koska mies on yrittäjä hän eiv oi sopimusta enää itse purkaa. Että sekin vielä.

 

[QUOTE="Amelie";23144775]Asoilla on kuitenkin tapana järjestyä. Mitä mieltä miehesi on raskaudesta?
Meillä tuo kolmas oli mukava" ylläri", kertaakaan en ole katunut...vaikka olin jo ajatellut että 2 lasta on hyvä meille. Meillä ei tosiaan tukiverkostoa juurikaan ole, silti olemme pärjänneet hyvin. Voimahali[/QUOTE]

Kiitos .
Niin se elämä vaan joskus yllättää ja kyllä mä sen uskon, että kolmatta rakastaisin hurjan paljon ja hän myös iloa antaisi.

 

[QUOTE="aloittaja";23144760]Vanhemmat lapset ovat 5v ja 9v. En jaksais mitenkään taas alkaa alusta, kun kuopus saatu jo vähän vanhemmaksi ja "helpommaksi". Toisaalta esikoisen koulu vie paljon aikaa ja energiaa joten mä en todella tiedä miten mun voimavarat riittää kolmanteen.[/QUOTE]


Mun on jotenkin vaikea asettua sun kenkiin. Mä taas ajattelen että edelliset lapset isompia ja niistä on jo apuakin. Ei siis ole kolmea vaippaikäistä kotona tms.
Toisaalta jos teillä suhteessa ongelmia niin se tekee jaksamisen vaikeammaksi.

Piti myös vielä sanoa että me vanhemmat olemme ihan tavallisia työläisiä ja silti rahaa riittää asunto ja autolainan jälkeen ruokaa ihan hyvin. Lapsilla pienet harrastukset (mm.uiminen) ja kerran 2-3 vuodessa pyrimme käymään etelän matkalla. Kesälle varattu ensimmäinen matka jolloin 3 lasta mukana, enkä osaa ottaa paniikkia siitä. Kaikki menee omalla painollaan, ihan kaikessa.
On välillä päiviä jolloin toivoo ettei olisi noussut aamulla, mutta periaatteessa ihania päiviä kolmen kanssa. En vaihtaisi aikaa mihinkään!

Voimia!

 

Kyllä pärjää, itse olen kolmen lapsen yh, kahdella lapsella adhd ja kolmannella syöpä

 

Meillä myös kolme lasta ja kuopus tosiaan tuli ehkäisystä huolimatta. Vahemmat lapset olivat silloin 4v ja 8v. Nyt meidän kuopus on 3v. Hyvin olen jaksanut ja positiivisena pidin tuota ikäeroa.

 

meillä on kolme lasta ja eipä tuo ole paljoa yhtään erilaisempaa kuin oli 2 lasta., toki aina enemmän työtä ja silleen.. mutta autoonhan mahtuu vielä hyvin..

nyt meille tulee neljäs, ja nyt se auton vaihtaminen on tosiaan mielessä.. taas toisaalta ei tarvitsisi vaihtaa kun vanhemman muksut niin isoja ettei tarvii ottaa kaikkia kauppaan mukaan.. mutta sitten taas pidemmät matkat, niitä tosin vaan tosi harvoin..

 

Ymmärrän hyvin ap:n fiilikset, jos kolmannesta ei ole haaveillut. Mä en pystynyt aborttia kuitenkaan tekemään ja mies kannusti että kyllä me selvitään Nyt kuopus täyttää kohta 6 v ja on tuleva eskarilainen...niin se aika rientää.

 

[QUOTE="Amelie";23144869]Ymmärrän hyvin ap:n fiilikset, jos kolmannesta ei ole haaveillut. Mä en pystynyt aborttia kuitenkaan tekemään ja mies kannusti että kyllä me selvitään Nyt kuopus täyttää kohta 6 v ja on tuleva eskarilainen...niin se aika rientää.[/QUOTE]

Hieno kuulla muiden tarinoita. Mustakin tuntuu, etten siihen keskeytykseen kykene.Kai se tästä sitten... iloksi muuttuu.
Jotenkin pelottaa myös yksinäisyys, siis un kaverit ovat "lapsensa tehneet" (luullakseni?) niin olen sitten yksin vaunuttelemassa.

 

[QUOTE="aloittaja";23145032]Hieno kuulla muiden tarinoita. Mustakin tuntuu, etten siihen keskeytykseen kykene.Kai se tästä sitten... iloksi muuttuu.
Jotenkin pelottaa myös yksinäisyys, siis un kaverit ovat "lapsensa tehneet" (luullakseni?) niin olen sitten yksin vaunuttelemassa.[/QUOTE]

Kerhot yms ei enää jaksanut kinnostaa (esikoinen aloitti vauvan syntyessa eskarin, keksimmäinen oli 4,5v). Ohjelmaa oli jo vanhempien lasten kuskaamisessa eskariin ja kerhoon..aika usein sit lähdin vauvan kanssa kaupoille yms kahvittelemaan. Kuopus oli unelma vauva, helppo kuin mikä Täytyy sanoa, että tästä kolmannesta vauva-ajasta olen nauttinut eniten!! Aikoinaan kahden pienen kanssa olin niin väsynyt, yhden helpon vauvan kanssa oli luxusta!! Kyllä sä tutustut uusiin ihmisiin, jos vaan haluat

 

[QUOTE="Amelie";23145089]Kerhot yms ei enää jaksanut kinnostaa (esikoinen aloitti vauvan syntyessa eskarin, keksimmäinen oli 4,5v). Ohjelmaa oli jo vanhempien lasten kuskaamisessa eskariin ja kerhoon..aika usein sit lähdin vauvan kanssa kaupoille yms kahvittelemaan. Kuopus oli unelma vauva, helppo kuin mikä Täytyy sanoa, että tästä kolmannesta vauva-ajasta olen nauttinut eniten!! Aikoinaan kahden pienen kanssa olin niin väsynyt, yhden helpon vauvan kanssa oli luxusta!! Kyllä sä tutustut uusiin ihmisiin, jos vaan haluat[/QUOTE]

Kiitos sinulle, tuli hurjasti aprempi olo, kun luin kokemuksistasi!