mitkä asiat helpottuu kun lapsi kasvaa, mitkä pahenee?

Hieman hassu otsikko, mut koitan selittää... Mulla on 8,5kk tyttö. Olen kyllä voimakkaasti maalaisjärjen käytön kannalla, mutta kuitenkin vauva- ja muiden perhelehtien tilaajana oon väkisinkin törmännyt monenlaisiin "pelotteluihin".. siis asioista mitkä voi mennä vikaan, neuvoja vaikeisiin tilanteisiin lasten kanssa, jne. Ne on saaneet mulle sellasen kuvan, et mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä vaikeammaksi elämä käy?? Ei kai se niin voi olla??
Varmaan joka kaudessa on omat haasteensa-- mut kai sentään myös ilonsa?

Voisiko joku ihana kertoa, mikä on juuri oman mukulan iässä/ kehityksessä on hienoa, ja mikä haastavaa? Mä en tajua miten oon antanut nuiden hyviksi neuvoiksi tarkoitettujen juttujen pelottaa mut näin...

 

Lasten kasvaessa ja reviirien laajetessa asiat muuttuu. Niin kauan on "helppoa", kun ne pyörii siinä helmoissa ja näkösällä. Niin se vain on. Toki ilo lapsista pysyy, mutta huolet lisääntyy.

 

1,5v. kanssa on ihana seurata kehitystä. Uusia taitoja tulee ja sanavarasti lisääntyy. Myös kiukuttelu korreloi suoraan ikään

 

Mun kätilö sanoi ensimmäisenä neuvona synnärillä,"Älä sitten lue niitä osastolla olevia vauvalehtiä.En suosittele niitä kenellekkään."Syy lienee juuri tuo mistä kerroit!Tokihan nuo muksut iästä riippumatta paljon ottaa,mutta vielä enemmän ne antaa!Ihan joka iässä Mulla tyttö 9v ja poika 2v.
Haasteita riittää joka päivälle ratkottavaksi,mutta järki kertoo kyllä miten toimia.

 

Mitä isommaksi lapsi kasvaa sitä enemmän hän alkaa ymmärtämään ympäristöään ja ottamaan siitä vaikutteita. Ihania ja hellyttäviä vaikutteita kuten rakastuminen kerhokaveriin tai huolenpito lemmikistä.
Mutta sitten taas tulee niitä elämän isoja ja pieniä pettymyksiä mitkä ainakin äidin mielestä sattuu syvälle. "Mä haluan kun toikin saa" tai "miks mun iskä tai mummu...". Niitä tilanteita siis mille ei voi mitään. Kun on vaan pakko sanoa lapselle että näin nyt on.

Ihanaa on se että lapsi koko ajan kasvaessaan oppii kommunikoimaan ja puhumaan ja kertomaan ja ymmärtämään mitä tarkoitetaan.

 

luulin että vauva-aika on ihanaa mut ihanemmaks vaan muuttuu. nyt on 3v ja joka päivä saa nauraa hauskuutuksille.

 

Lasten kasvaessa ja reviirien laajetessa asiat muuttuu. Niin kauan on "helppoa", kun ne pyörii siinä helmoissa ja näkösällä. Niin se vain on. Toki ilo lapsista pysyy, mutta huolet lisääntyy.

Totta! Vaikka eivät edes kotona asu, kyllä niitä vain ajattelee. Ja kuopus huitelee kaupungilla, monta vaaraa onpi eessä pyörällä liikkuessa ja pian mopolla.

 

Mulla on esikko nyt melkein 14 v. ja muistelen kaiholla niitä pikkulapsi-iän "vaikeita" päiviä.. nykyiset ongelmat alkaa välillä olla ihan elämän ja kuoleman asioita ja ikäänkuin aikuisten välisten suhteiden ristiriitoja. Entä jos minä ja tyttäreni ei oikeesti tulla ikinä tän paremmin toimeen? Joskus tuntuu että tuon ikäisen tytön elämässä äiti on se kaikkein vihatuin ja toisaalta yhdentekevin ihminen. En oo ikinä 37 vuoden aikana tuntenu itteäni yhtä typeräksi kuin nyt tytön pyöräyttäessä silmiään.

Toisaalta ne hyvät hetket on sitten tosi antoisia ja yhteisen sävelen löytäminen jotenkin uudell tavalla tyydyttävää. Se on vaan semmosta kauheeta vuoristorataa ettei vanha enää pysy perässä. Kait se tästä. Nauttikaa kun lapset on pieniä, se on niiiin lyhyt aika!!