Mua jännittää NIIN paljon...tänään rakenneultra jossa selviää sukupuoli :D

Musta on ihan normaalia toivoa jompaa kumpaa, kunhan ei sitten kuitenkaan "oikeasti" pety jos tuleekin "väärä".

No mun mielestä pettymyskin on ihan normaali asia. Ja jopa se oikea pettymys.

Kyllähän ihmisen elämä on pettymyksiä täynnä ja koska mä tiedän monta äitiä jotka ovat ihan oikeasti pettyneet aluksi sukupuoleen ja he ja heidän lapsensa ovat ihan täysipäisiä sitten kuitenin myöhemmin, niin en tosiaan näe tuotakaan ongelmana.

 

Musta on ihan normaalia toivoa jompaa kumpaa, kunhan ei sitten kuitenkaan "oikeasti" pety jos tuleekin "väärä".

Peesi.

 

Huomatkaa nyt sitten, että mä en sanonut sen toivomisen olevan väärin tai tuomittavaa tms., vaan ihan omasta henkilökohtaisesta näkökulmastani ajateltuna hassua. Mä en osaisi toivoa, koska mulle sukupuoli ei ole merkitsevä tekijä, mutta ihmiset on erilaisia.

 

Selvisi kumpi tulee...arvasin heti kun kuulin äidin äänen. Oli pettynyt.

Mutta eiköhän se siitä vielä iloksi muutu, kun vauvalla oli kuitenkin onneksi kaikki hyvin

Toki saa toivoa jompaa kumpaa,
mutta toi pettyminen on mun mielestä lapsellista ja turhaa.

 

On varmaan Rieputarallaan mielestä hassua, ku hällä vaan yks lapsi. Mut jos sulla ois 3 niitä poikia ja päättäsitte vielä neljännen tehdä, niin etkö yhtään, edes vähän toivoisi tyttöä?

En voi kuin teoretisoida, koska käytännössä tuollaista tilannetta meille ei tule, mutta en usko.

Niin kuin tuossa aiemmin kirjoitin, niin mulle lapsi on ensisijaisesti jotakin ihan muuta kuin sukupuolensa edustaja. En osaa ajatella, että tulisin toivomaan muuta kuin uutta ihmisenalkua, jota saan rakastaa, hoivata ja kasvattaa elämään.

Kyllä mä uskallan väittää, että kaikki vähääkään trevejärkiset ihmiset toivovat ensisijaisesti lasta. Ja vasta toissijaisesti sukupuolta.

Ja vaikka kuinka nyt eletään maailmassa jossa sekä tyttöjen ja poikien pitäisi olla samaa massaa ja kaiken niin unisexiä, niin kyllähän sitä tyttöä ja poikaa ennemmin tai myöhemmin tulee kasvatettua erilailla sukupuolen johdosta.

Joten jos kokee enemmän omakseen sen toisen puolen, niin en kertakaikkiaan näe mitä väärää siinä on.

 

Huomatkaa nyt sitten, että mä en sanonut sen toivomisen olevan väärin tai tuomittavaa tms., vaan ihan omasta henkilökohtaisesta näkökulmastani ajateltuna hassua. Mä en osaisi toivoa, koska mulle sukupuoli ei ole merkitsevä tekijä, mutta ihmiset on erilaisia.

Ok, mä ajattelin että sillä hassulla sä ajattelit asian olevan nimenomaan negatiivinen.

 

Samaa mieltä rieputarallaan kanssa, mulle oli aina tärkeintä että vauvalla oli kaikki hyvin eikä se sukupuoli.

 

On varmaan Rieputarallaan mielestä hassua, ku hällä vaan yks lapsi. Mut jos sulla ois 3 niitä poikia ja päättäsitte vielä neljännen tehdä, niin etkö yhtään, edes vähän toivoisi tyttöä?

En voi kuin teoretisoida, koska käytännössä tuollaista tilannetta meille ei tule, mutta en usko.

Niin kuin tuossa aiemmin kirjoitin, niin mulle lapsi on ensisijaisesti jotakin ihan muuta kuin sukupuolensa edustaja. En osaa ajatella, että tulisin toivomaan muuta kuin uutta ihmisenalkua, jota saan rakastaa, hoivata ja kasvattaa elämään.

Kyllä mä uskallan väittää, että kaikki vähääkään trevejärkiset ihmiset toivovat ensisijaisesti lasta. Ja vasta toissijaisesti sukupuolta.

Ja vaikka kuinka nyt eletään maailmassa jossa sekä tyttöjen ja poikien pitäisi olla samaa massaa ja kaiken niin unisexiä, niin kyllähän sitä tyttöä ja poikaa ennemmin tai myöhemmin tulee kasvatettua erilailla sukupuolen johdosta.

Joten jos kokee enemmän omakseen sen toisen puolen, niin en kertakaikkiaan näe mitä väärää siinä on.

No siinäpä ilmiö, jota en ole havainnut. Päinvastoin, stereotypiathan voivat paremmin kuin koskaan.

 

Selvisi kumpi tulee...arvasin heti kun kuulin äidin äänen. Oli pettynyt.

Mutta eiköhän se siitä vielä iloksi muutu, kun vauvalla oli kuitenkin onneksi kaikki hyvin

Toki saa toivoa jompaa kumpaa,
mutta toi pettyminen on mun mielestä lapsellista ja turhaa.

Pettyminen on tunne, eikä tunteita voi säädellä.

Toki sitä voi väittää kaikille, ettei pettynyt mutta jos pettyi niin sitten pettyi. Eikä sitä mielestäni tarvitse salata.

Päinvastoin...puhumalla asiaan saa varmasti erilaisia näkökulmia ja pettymyksen yli pääsee todennäköisesti helpommin.

Pettyminen tässä kohtaa todennäköisesti on pitkälti turhaa, koska kyllä se ei niin toivottukin sukupuoli varmasti on silti toivottu vaikka sitä toista olisikin toivottu enemmän. Mutta kyllä mä näkisin että ei täällä maan päällä ole yhtään ihmistä joka ei ikiä olisi lapsellinen, jotta jos joku on lapsellinen tässä asiassa niin suokaamme se hälle.

 

Samaa mieltä rieputarallaan kanssa, mulle oli aina tärkeintä että vauvalla oli kaikki hyvin eikä se sukupuoli.

Kuten mä sanoin, tuskin kenellekään (tai ainakin sitten äärimmäisen harvalle) on se sukupuoli terveyttä tärkeämpi. Kyse ei ole siitä.

 

On varmaan Rieputarallaan mielestä hassua, ku hällä vaan yks lapsi. Mut jos sulla ois 3 niitä poikia ja päättäsitte vielä neljännen tehdä, niin etkö yhtään, edes vähän toivoisi tyttöä?

On mullakin vain yksi lapsi ja silti toivon pelkkiä tyttöjä.

 

On varmaan Rieputarallaan mielestä hassua, ku hällä vaan yks lapsi. Mut jos sulla ois 3 niitä poikia ja päättäsitte vielä neljännen tehdä, niin etkö yhtään, edes vähän toivoisi tyttöä?

Mä en ainakaan osaa edes ajatella itseäni tytön äitinä. Eikä kyllä ole vauvahaavettakaan nyt, eikä siis myös mitään tyttöhaavettakaan.

 

On varmaan Rieputarallaan mielestä hassua, ku hällä vaan yks lapsi. Mut jos sulla ois 3 niitä poikia ja päättäsitte vielä neljännen tehdä, niin etkö yhtään, edes vähän toivoisi tyttöä?

En voi kuin teoretisoida, koska käytännössä tuollaista tilannetta meille ei tule, mutta en usko.

Niin kuin tuossa aiemmin kirjoitin, niin mulle lapsi on ensisijaisesti jotakin ihan muuta kuin sukupuolensa edustaja. En osaa ajatella, että tulisin toivomaan muuta kuin uutta ihmisenalkua, jota saan rakastaa, hoivata ja kasvattaa elämään.

Kyllä mä uskallan väittää, että kaikki vähääkään trevejärkiset ihmiset toivovat ensisijaisesti lasta. Ja vasta toissijaisesti sukupuolta.

Ja vaikka kuinka nyt eletään maailmassa jossa sekä tyttöjen ja poikien pitäisi olla samaa massaa ja kaiken niin unisexiä, niin kyllähän sitä tyttöä ja poikaa ennemmin tai myöhemmin tulee kasvatettua erilailla sukupuolen johdosta.

Joten jos kokee enemmän omakseen sen toisen puolen, niin en kertakaikkiaan näe mitä väärää siinä on.

No siinäpä ilmiö, jota en ole havainnut. Päinvastoin, stereotypiathan voivat paremmin kuin koskaan.

Mä olen lehdistössä törmännyt siihen Ruu-nimiseen lapseen josta silloin kohistiin ja samoihin aikoihin rupesi nousemaan enempikin tapetille sukupuolinetraali kasvatus ja nyt kun on uusretrobuumi, niin aika iso osa niistä vaatteistakin menee sekä tytölle että pojalle...onko se nyt myllymuksu jolla on sellainen kiva kangas jossa on autoja, jotka ovat pinkkejä ja Lindexin mallisto on varsin unisex.

En mä esikoisen kohdalla ikinä törmännyt vastaavaan, kyllä tää on nyt kaikki tapahtunut tässä 3 vuoden sisään, tai niin mä ainakin näen.

 

[
Meinaan että kyllä tytöt ja pojat on erilaisia (ei välttämättä vauvoina mutta viimeistään aikuisina sitten) jotta ei mun mielestä ole lainkaan hassua että toivoo saavansa jompaa kumpaa tai molempia päästäkseen kokemaan sekä ns. tytön, että ns. pojan vanhemmuuden.

Kyllä mä ainakin väitän että olen 3 tytön äitinä kokenut paljon sellaista mitä en olisi 3 pojan äitinä kokenut. Vastaavasti tietenkin multa on jäänyt se poikakokemus kokonaan uupumaan. Joku äiti ei sitä poikakokemusta kaipaa, joku toinen kaipaa.

Mitä asioita tarkoitat ettei poikien äiti ole kokenut?

 

chefiltä kysyin äskeistä siis...

 

Tietyn sukupuolen toivominen on kyllä hassua.

Minusta ei ollenkaan...hassua olisi se, jos ei toivoisi jotain sukupuolta

Mikäs siinä on hassua? Mä ainakin odotin lasta, uutta ihmistä, en ensisijaisesti tyttöä tai poikaa - mulle ei ollut pääasia edes se, että lapsi oli terve, vaan se, että hän juuri tuli meille.

Musta taas on "hassua" se kun jotkut aukoo päätänsä, oli ketju mikä hyvänsä.

Niinpä. (Sinähän se taas siinä.)

Just, no tuskin olen ajatusteni kanssa yksin. :saint:

 

chefiltä kysyin äskeistä siis...

Mä epäilen että suurin osa poikalasten äideistä ei ole kokenut sitä että saa pukea lapselleen ihania "prinsessavaatteita", tehdä hänen hiuksiinsa kampauksia, opettaa lasta meikkaamaan ja kyllä mä näen enempi senkin tyttöjen juttuna että mennään yhdessä kampaamoon, manikyyriin ja vaateostoksille.

Toki poikakin voi ainakin pienempänä haluta että äiti ostaa hälle mekkoja, hän saattaa haluta pitkät kutrit joita äiti letittää...goottihenkiset pojat myös meikkaa ja saattaapi joku 15v kundi olla ihan mielissäänki äidin kanssa vietetystä hemmottelupäivästä.

Mutta uskon että useammalla tyttölapsen äidillä on tuohon kaikkeen suurempi sauma, kuin poikalapsen äidillä.

Jos mulla ois poikia, eikä tyttöä lainkaan niin mä todella kokisin surkua siitä että en saa letittää tytön hiuksia aamuisin, eikä poika välttämättä haluaisi ihanaa mekkoa päällensä. Mun mielestä tyttöjen mekot on superkauniita ja mä toivon että mulla ois tyttö jolle niitä pukisin jne.

Toki voishan se mennä niinkin ettei tyttö halua hiuksiaan letille ja mekkoa päällensä mutta yleensä sitä omaa tahtoa ei vielä tuossa muodossa pienellä taperolla ole.

Ei kaikki äidit halua laittaa tyttöjen hiuksia tai pukea heitä prinsessoiksi, jotta ei kaikki äidit "menetä mitään" saadessaan poikia. Mutta mä koen että mä olisin menettänyt.

 

Tietyn sukupuolen toivominen on kyllä hassua.

Minusta ei ollenkaan...hassua olisi se, jos ei toivoisi jotain sukupuolta

Mikäs siinä on hassua? Mä ainakin odotin lasta, uutta ihmistä, en ensisijaisesti tyttöä tai poikaa - mulle ei ollut pääasia edes se, että lapsi oli terve, vaan se, että hän juuri tuli meille.

Musta taas on "hassua" se kun jotkut aukoo päätänsä, oli ketju mikä hyvänsä.

Niinpä. (Sinähän se taas siinä.)

Just, no tuskin olen ajatusteni kanssa yksin. :saint:

Et ole, et :wave:

 

oliko poika tulossa kun niin pettyi? Ei saakkaan ostaa hello kittyyyy?

 

Tietyn sukupuolen toivominen on kyllä hassua.

ei se minusta hassua ole. Tai riippuu tietenkin, millaisen painoarvon se toive saa.
Jos toiveen toteutumatta jääminen vaikuttaa suhtatumiseen tulevaan tai jo syntyneeseen vauvaan- sitä en ymmärrä. Siis vaikuttaa siten, että pettymys "väärästä" sukupuolesta on niin raskas, että se hidastaisi lapseen kiintymistä tai tämän oikeutta olla tervetullut.

Peesaan Ultramariinia, mun on vaikea ymmärtää sitä, että arvostellaan niitä, jotka avoimesti toivovat tiettyä sukupuolta. Itse olen aina halunnut tyttöjä, ja molempien raskauksien aikana niitä toivioin ja tyttöjähän sieltä sitten tulikin. Silti tiedän, että olisin pojasta ollut yhtä onnellinen ja poikaa täydestä sydämestä rakastanut. Tietenkin ensisijassa toivoin, että raskaus ja synnytys menee hyvin, ja lapsi voi hyvin, mutta oli sillä sukupuolellakin merkitystä.

Eniten mua henk.koht. hämmentää ihmiset jotka sanovat että sukupuolella ei ole mitään merkitystä, kunhan lapsi on terve. Mitä sekin sitten tarkoittaa? Että lapsi ei ole sitten tervetullut, jos se ei olekaan täysin terve tai odotuksien mukainen?

 

Meillä oli neljä tyttöä. Odotimme viidettä lasta. Kaikki olettivat meidän toivovan poikaa. Mieheni hieman toivoikin. Kun tieto sukupuolesta tuli, itkin onnesta, kun lääkäri kertoi, että "viides pikkuprinsessa on tulossa". En ollut edes tajunnut toivovani mitään, mutta tyttö tuntui vain niin tutulta . Ja poikaa olisin rakastanut myös. Siinä olisi sitten ollut jotain uutta, kuten uudessa tytössäkin .

 

Meillä oli neljä tyttöä. Odotimme viidettä lasta. Kaikki olettivat meidän toivovan poikaa. Mieheni hieman toivoikin. Kun tieto sukupuolesta tuli, itkin onnesta, kun lääkäri kertoi, että "viides pikkuprinsessa on tulossa". En ollut edes tajunnut toivovani mitään, mutta tyttö tuntui vain niin tutulta . Ja poikaa olisin rakastanut myös. Siinä olisi sitten ollut jotain uutta, kuten uudessa tytössäkin .

Meillä mies toivoi kolmosesta poikaa ja minä tyttöä...kaikki ihmiset ympärllämme, joka omat kaverini toivoivat meille poikaa. Mun mielestä se oli vähän hassua.

Mulle ei koskaan selvinnyt syytä tälle, mutta ei johtunut siitä, että mies tovoi poikaa...ilmeisesti vain jokaisessa peheessä ns. kuuluu olla molempia sukupuolia tjtn.

Kun kuulin että tyttö tulee, niin kiljahdin "JES". Mä vähän itsekin hämmennyin, koska vaikka toivon tyttöä niin en mä uskonut sentään kiljahtelevani, koska olin ajatellut että pitää olla hillitty sillä toki miestä hieman harmittaa jos meille tulee taas tyttö. Ei mieskään ois (kai) kiljunut jos meille ois ollut poika tulossa.

Mä toivon seuraavasta lapsesta meidän neljättä tyttöä. Mies toivoo poikaa.

 

No tuskin se "tärkeintä on että on terve" sitä tarkottaa, etteikö vammanen lapsi ois yhtä rakastettu tms. Pikemminkin sitä, että ensisijainen toive on - toki, miks ei olis - että lapsi olis terve ja se sukupuoli on sit toisarvonen asia.
Se, että omista lapsista joku/jotkut ei olis ollu terveitä olis ollu paljon isompi asia sulateltavaksi kuin se, että laps oli eri sukupuolta kun luulin ensin odottavani.

Sinänsä se ei varmaan useimpien kohdalla tippaakaan vähennä sitä rakkautta lapseen, jos on väärää sukupuolta. Tosin niitäkin urpoja sit löytyy jotka sen avoimesti lapsilleen kertoo, että voi kun oisit ollu eri sukupuolta.

 

On varmaan Rieputarallaan mielestä hassua, ku hällä vaan yks lapsi. Mut jos sulla ois 3 niitä poikia ja päättäsitte vielä neljännen tehdä, niin etkö yhtään, edes vähän toivoisi tyttöä?

En voi kuin teoretisoida, koska käytännössä tuollaista tilannetta meille ei tule, mutta en usko.

Niin kuin tuossa aiemmin kirjoitin, niin mulle lapsi on ensisijaisesti jotakin ihan muuta kuin sukupuolensa edustaja. En osaa ajatella, että tulisin toivomaan muuta kuin uutta ihmisenalkua, jota saan rakastaa, hoivata ja kasvattaa elämään.

Kyllä mä uskallan väittää, että kaikki vähääkään trevejärkiset ihmiset toivovat ensisijaisesti lasta. Ja vasta toissijaisesti sukupuolta.

Ja vaikka kuinka nyt eletään maailmassa jossa sekä tyttöjen ja poikien pitäisi olla samaa massaa ja kaiken niin unisexiä, niin kyllähän sitä tyttöä ja poikaa ennemmin tai myöhemmin tulee kasvatettua erilailla sukupuolen johdosta.

Joten jos kokee enemmän omakseen sen toisen puolen, niin en kertakaikkiaan näe mitä väärää siinä on.

No siinäpä ilmiö, jota en ole havainnut. Päinvastoin, stereotypiathan voivat paremmin kuin koskaan.

Mä olen lehdistössä törmännyt siihen Ruu-nimiseen lapseen josta silloin kohistiin ja samoihin aikoihin rupesi nousemaan enempikin tapetille sukupuolinetraali kasvatus ja nyt kun on uusretrobuumi, niin aika iso osa niistä vaatteistakin menee sekä tytölle että pojalle...onko se nyt myllymuksu jolla on sellainen kiva kangas jossa on autoja, jotka ovat pinkkejä ja Lindexin mallisto on varsin unisex.

En mä esikoisen kohdalla ikinä törmännyt vastaavaan, kyllä tää on nyt kaikki tapahtunut tässä 3 vuoden sisään, tai niin mä ainakin näen.

Marginaali-ilmiö tuo sukupuolineutraali kasvatus, ainakin äärimuodossaan. Tosin pieni mutta kasvava joukko tiedostavia vanhempia pyrkii onneksi murtamaan noita sukupuolistereotypioita. Tämän ilmiön yksi muoto on se, että otetaan lapsi ihmisenä, ei sukupuolensa edustajana.

 

On varmaan Rieputarallaan mielestä hassua, ku hällä vaan yks lapsi. Mut jos sulla ois 3 niitä poikia ja päättäsitte vielä neljännen tehdä, niin etkö yhtään, edes vähän toivoisi tyttöä?

En voi kuin teoretisoida, koska käytännössä tuollaista tilannetta meille ei tule, mutta en usko.

Niin kuin tuossa aiemmin kirjoitin, niin mulle lapsi on ensisijaisesti jotakin ihan muuta kuin sukupuolensa edustaja. En osaa ajatella, että tulisin toivomaan muuta kuin uutta ihmisenalkua, jota saan rakastaa, hoivata ja kasvattaa elämään.

Kyllä mä uskallan väittää, että kaikki vähääkään trevejärkiset ihmiset toivovat ensisijaisesti lasta. Ja vasta toissijaisesti sukupuolta.

Ja vaikka kuinka nyt eletään maailmassa jossa sekä tyttöjen ja poikien pitäisi olla samaa massaa ja kaiken niin unisexiä, niin kyllähän sitä tyttöä ja poikaa ennemmin tai myöhemmin tulee kasvatettua erilailla sukupuolen johdosta.

Joten jos kokee enemmän omakseen sen toisen puolen, niin en kertakaikkiaan näe mitä väärää siinä on.

No siinäpä ilmiö, jota en ole havainnut. Päinvastoin, stereotypiathan voivat paremmin kuin koskaan.

Mä olen lehdistössä törmännyt siihen Ruu-nimiseen lapseen josta silloin kohistiin ja samoihin aikoihin rupesi nousemaan enempikin tapetille sukupuolinetraali kasvatus ja nyt kun on uusretrobuumi, niin aika iso osa niistä vaatteistakin menee sekä tytölle että pojalle...onko se nyt myllymuksu jolla on sellainen kiva kangas jossa on autoja, jotka ovat pinkkejä ja Lindexin mallisto on varsin unisex.

En mä esikoisen kohdalla ikinä törmännyt vastaavaan, kyllä tää on nyt kaikki tapahtunut tässä 3 vuoden sisään, tai niin mä ainakin näen.

Marginaali-ilmiö tuo sukupuolineutraali kasvatus, ainakin äärimuodossaan. Tosin pieni mutta kasvava joukko tiedostavia vanhempia pyrkii onneksi murtamaan noita sukupuolistereotypioita. Tämän ilmiön yksi muoto on se, että otetaan lapsi ihmisenä, ei sukupuolensa edustajana.

Vaikka kuinka se lapsi otettais ihmisenä, niin kyllä se lapsi silti on jompaa kumpaa sukupuolta. Enkä oikein ymmärrä mitä väärää on se sukupuolikin esiin tuoda...tai sanotaanko ennemmin niin, etten ymmärrä miksi sitä pitäisi peitellä tms.

Miksi tytöt ei saa olla tyttöjä ja pojat poikia? Miksi pitää olla joko molempia, tai ei kumpaakaan?