Mua niiiiin jurppii äidit, jotka tekevät kaksi lasta putkeen muodon vuoksi

Ei, tää alotus on ihan vaan siksi, että niin usein saa kuulla, että 2 vuotta olisi jotenkin ideaali ikäero lapsille. Sitä se ei ole.

Kenen kannalta 2 v ei ole ideaali ikäero?

Esikoisen? Pikkusisaruksen?

Kuten joku sanoi aiemmin, vanhempien kannalta ei ole ideaali ikäero alussa, kun lapset on pieniä. Muutaman ekan vuoden ajan kahden pienen vanhemmuus on tosi rankkaa. Mutta mikä olisikaan parempi lahja lapselleen, sekä esikoiselle että pikkusisarukselle, kuin ikioma leikki-ja nahistelukaveri?

Tää on niin täyttä potaskaa et paras lahja lapselle on just se 2vuoden ikäerolla väsätty sisarus ja jos vanhempi ei näin tee niin on riistänyt lapseltaan sitten ton parhaan lahjan. Mulle paras lahja on ollut vanhemmioltani se että oon saanut olla ainut lapsi. Mulla on kyllä sellaisia ystäviä kekä ovat ehkä jopa läheisempiä
kui n fyysinen sisaruus mutta mä en ainakaan lapsia tee sen takia tolla pienen ikäeron kaavalla että lapsen on pakko saada kaveri. Oon ollu elämääni ihan 100% tyytyväinen ilman sisarustakin.

 

Ei, tää alotus on ihan vaan siksi, että niin usein saa kuulla, että 2 vuotta olisi jotenkin ideaali ikäero lapsille. Sitä se ei ole.

Kenen kannalta 2 v ei ole ideaali ikäero?

Esikoisen? Pikkusisaruksen?

Kuten joku sanoi aiemmin, vanhempien kannalta ei ole ideaali ikäero alussa, kun lapset on pieniä. Muutaman ekan vuoden ajan kahden pienen vanhemmuus on tosi rankkaa. Mutta mikä olisikaan parempi lahja lapselleen, sekä esikoiselle että pikkusisarukselle, kuin ikioma leikki-ja nahistelukaveri?

Tää on niin täyttä potaskaa et paras lahja lapselle on just se 2vuoden ikäerolla väsätty sisarus ja jos vanhempi ei näin tee niin on riistänyt lapseltaan sitten ton parhaan lahjan. Mulle paras lahja on ollut vanhemmioltani se että oon saanut olla ainut lapsi. Mulla on kyllä sellaisia ystäviä kekä ovat ehkä jopa läheisempiä
kui n fyysinen sisaruus mutta mä en ainakaan lapsia tee sen takia tolla pienen ikäeron kaavalla että lapsen on pakko saada kaveri. Oon ollu elämääni ihan 100% tyytyväinen ilman sisarustakin.

Nii-in: mulle, oon, mulla, mä, oon --> minä, minä, minä.

 

Ei, tää alotus on ihan vaan siksi, että niin usein saa kuulla, että 2 vuotta olisi jotenkin ideaali ikäero lapsille. Sitä se ei ole.

Meiän perheelle juurikin tuo 2 vuoden ikäero on ideaali, vanhempi lapsi on ollut koko ajan kotihoidossa.

 

No, eiköhän siihen pieneen ikäeroon ole enemmänkin syynä vanhempien ikä. Me ei ainakaan haluttais enää teinejä hoidella eläkkeellä, joten kaksi lasta hankittu 1v5kk ikäerolla. Ja siinä meidän katras onkin. Ja pienempi saavuttaa täysikäisyyden vähän ennen mun viisikymppisiä ;-)

Ja sitä en tuossa aloituksessa myöskään ymmärtänyt, että miten tämä voi olla taloudellisesti kannattavampaa? Mun laskujen mukaan tää tuli itseasiassa kalliimmaksi kuin kaksoset, kun ensin hankittiin kaikki sille esikoiselle ja sen jälkeen molemmille (esim. rattaat ja tuplarattaat).

 

:headwall:

Pyydän nöyremmin anteeksi. Meillä kakkonen kun oli vahinko. Olisi sitten vissiin pitänyt abortoida. Ikäeroa kun ei ole kun 1v5kk. Kolmonen oli kyllä harkittu ja ikäeroa tuli kakkoseen 1v9kk.

Jep, tiedän. Paskimmista paskin ilmottautuu. :xmas:

Vaikka vitsillä heitätkin, niin kannattaako tuota nyt tuolleen "ilmoittautua" ja tarttua ap:n provoon.. :/

Tottakai tartun ja jatkan provosoinnilla. Enhän mä halua aina olla myös se ketjuntappaja.. B)

 

Koko aloitus on käsittämätön. Kuinka ketään voi tietää mikä on paras ratkaisu jollekin toiselle ja arvostella toisten valintoja? Mikään tieteellinen tutkimus ei tuomitse lasten hankintaa pienellä ikäerolla. Mutta evoluutio on muokannut ihmisen kantoiäksi noin 9 kk. Evolutiossahan yleensä paras ominaisuus alkaa vallitsemaan. Miksi sitten ei pidempi kantoaika?

 

Tunnen niin monta äitiä, jotka ovat saaneet lapsen ja alkavat sitten höpöttää pian toisesta lapsesta. Ihan vaan siksi, että yksi lapsihan ei riitä, kun kyllä niitä kaksi pitää olla. Ja ne kannattaa tehdä vielä 2 vuoden ikäerolla, että hyötyy mahdollisemman paljon rahallisesti siitä ja saa laittaa molemmat mukulat mahdollisimman pian hoitoon...ja yleensä esikko on jo ollut sen toisen elinvuotensa hoidossa, kun äiti on töissä ja samalla puuhailee sitä toista lasta...

Tietty jokainen äiti todella haluaa lapsensa ja jokainen lapsi on tärkeä, mutta tää sama "kaksi lasta kahden vuoden sisällä ja sitten töihin"-kaava tuntuu toistuvan vähän turhankin usein...

Itse odotan toista lasta nyt kun esikoinen on 4-vuotias ja voin sanoa teille, että lällällää, mulla on ihana lapsi joka on saanut elämänsä ensimmäiset neljä vuotta nauttia vanhempiensa huomiosta eikä todellakaan ole joutumassa päiväkotiin kun vauva syntyy.

tää on taas näitä turhia juttuja,onkos sun elämä oikeasti noin tylsää?Se on kiva,että sulla asiat noin..eiköhän jokainen vanhempi itse osaa päättää elämänsä..koska ne lapset pyöräyttää..

 

Kyllä olen hyvin saamaton ja laiska kotiäiti. Työtön opiskelija jopa.

Tosissaan, tästä on tehty oikein tutkimuksiakin, että vaikka monet lapset on tehty 2 vuoden ikäerolla niin se on kai molempien lasten kannalta huonompi juttu. Esikoinen on niin pieni ja vauva taas kärsii tästä.

Puistossa taas olen jutellut monen äidin (joiden lapsilla on n. 3,5-> ikäeroa) kanssa ja he ovat onnellisen oloisia (ja lapset myöskin). Samaa en voi sanoa näistä n. 2 vuoden ikäerolla tehdyistä.

Silti meitä isomman ikäeron omaavien lapsien äitejä katsovat kieroon nämä, jotka työntävät kaksostenrattaansa puiston pihaan.

Saisiko jonkinlaisen linkin tähän tutkimukseen?

Ja lisäksi, kuka katsoo kieroon ketään vain sen takia, että toisella on isompi ikäero lapsilla kuin toisilla? Veikkaisin, että se "kieroon katsominen" on ihan siellä omien korvien välissä. Tai sitten te käytte tosi oudossa puistossa. Kannattaa harkita vaihtoa...

 

Voi kun mulla olisi ollut aikoinaan mahdollisuus tehdä toinen perään. Nyt olisi 2 lasta eikä 1 lapsi. :snotty:

 

..Ja tuli vielä mieleeni, onko kukaan täällä ajatellut sellaista (vai onko kaikki muut palstamammat vielä niin nuoria itse), että kaikilla ei ole mahdollisuutta ikänsäkään puolesta enää odotella 5-7 vuotta ennenkuin alkaa seuraavaa harkitsemaan.

Oma tilanteeni on se, että kun olen myöhään aloittanut, niin lapset on myös aikalailla tehtävä putkeen, jos aion ylipäätään lisää hankkia. Omat voimavarani tietäen, en jaksaisi enää nelikymppisenä pienen vauvan yöheräämisiä ja leikittämisiä ym. Kaikki kunnia heille jotka jaksaa!

 

Hmp, kaikki ei ole mustavalkoista, koskaan!

Meillä oli ajatuksena, että toinen lapsi on tervetullut melko pian ja aloitimme yrityksen kun esikoinen oli 8kk tosin taustalla oli se syy, että meillä oli ongelmia esikoisen alkuun saamisessakin mutta elämä yllätti Lapsille tuli ikäeroksi 1½ vuotta. Ekan vuoden toki olin väsynyt, mutta sisko hoiti veljeään, mustasukkaisuutta ei ollut ja syliäkin riitti kummallekin, olihan meidän perheessämme kaksi aikuista.

Kolmannesta ryhdyimme haaveilemaan kun nuorempi oli noin kaksi vuotias. Tässä reilun viiden vuoden aikana olen kokenut kaksi keskenmenoa, edellisestä on kohta kulunut 1½ vuotta eikä uusi raskaus ole vieläkään alkanut. Sanoisin, että elämä yllätti jälleen, muttei kovin iloisesti.

Niin ja kummankin olen työni ohessa hoitanut kotona, maatilalla kun ollaan. Rahaa en mielestäni lapsilla ole hankkinut koskaan vaan työllä. Niin ja olihan sekin yksi pointti pienissä ikäeroissa, että lapsista on toisilleen seuraa, meiltä on noin 10 km lähimpään lapsiperheeseen josta lapselle olisi leikkiseuraa saanut kun olivat pieniä.

 

Hah hah mitkä naurut sain, kiitos ap:lle! Ap:sta ei vain olisi ollut kahden ihan pienen lapsen hoitajaksi. Meillä menee ihan hyvin vaikka ikäeroa 1v 9kk, ja hoidossa ei esikoinen ole ollut eikä tule menemään kumpikaan vielä pariin vuoteen.

Syitä pieniinkin ikäeroihin löytyy kymmeniä, kenellä ikä, kenellä miehen tulevaisuuden reissutyöt, suunnittelematon raskaus, mitä milloinkin. Ei kiinnosta tippaakaan onko jossain perheessä 10v ikäero vai 1v:n. On vähän muutakin mukavampaa mietittävää!

 

Mua niin jurppii tällaiset äitien syyllistäjät. Meillä ja monissa muissakin perheissä lapsen tekoon osallistuu kyllä isätkin.

 

Kaikille ei sovi samat jutut. Mä oon aina ajatellu että pieni ikäero on paras monestakin syystä ja siksi meillä on vuosi ikäeroa noilla muksuilla. Ja onneks tehtiinki niin koska jos olis isompi ikäero ollu niin oisin ehkä tullut hulluks esikoisen uhman ja mustasukkaisuuden takia =) Uhma ja vauva olis kyl ollu se kamalin tilanne meille kun tuo esikoinen on niin kova päinen.

 

Osallistuin jo eilen tähän keskusteluun ja vielä sen verran, että meillä siis lasten ikäerot 2 vuotta ja sitten on kakkosen ja kolmosen väli lähes 5 vuotta. Kaksi ekaa ovat hyvin läheisiä toisilleen ja hoivaavat kyllä pientäkin, mutta kyllä meillä pienin silti tietyllä tavalla on yksinäinen verrattuna kahteen muuhun. Neljättä nyt ei silti taideta suunnitella.. Että oma mielipiteeni on, että tuo lyhempi ikäero on parempi, mutta tuohan tämä pitempi ikäero sitten toisenlaista rikkautta meidän perheeseen.

 

Mielestäni jokainen perhe päättäköön itse mikä ikäero heille sopii parhaiten. Meillä on kohta 2,5-vuotias ja emme vielä harkitsekaan seuraavan yritystä. Toisen lapsen haluaisin ehdottomasti, mutta haluan olla ensin 100% äiti tälle ensimmäiselle, kauhistuttaa ajatuskin siitä että tässä olisi vielä vauva nyt. Toisaalta tiedän perheitä jossa alle 2 vuoden ikäero lapsilla ja se tuntuu sopivan heille oikein hyvin. Meille se ei sopisi, jokainen tietää itse omat resurssinsa ja kuinka ne haluaa jakaa.