Muilla kamalia luomusynnytyksiä?

Tuntuu, että kaikki luomusynnytyksen kokeneet hehkuttaa synnytystään, joten jollain tavoin koen epäonnistuneeni, kun mun oma luomusynnytys oli kamala. Synnytys alkoi lapsiveden menolla ja eteni nopeasti. Supistuskivut oli ihan kamalia, ilmeisesti vauva painoi jotain hermoa. Olin jo etukäteen päättänyt, etten halua epiduraalia enkä ilokaasua, joten en joutunut luomusynnytykseen ihan tahtomattani. Olisin kuitenkin voinut kokeilla jotain. Lopulta ainoa kivunlievitys oli mies hieromassa alaselkää. Synnytyksen jälkeen oli vielä kaameat jälkisupistukset ja vain toivoin, että saisin mahdollisimman pian särkylääkkeitä. Vasta sen jälkeen pystyin oikein kunnolla edes katsomaan vauvaa. Eka synnytys tapahtui epiduraalin voimalla ja oli paljon parempi kokemus.

 

Pöh, luomusynnyttäminen on yliarvostettua! Mulla molemmat niin kamalia että kolmannen synnytin sektiolla pelon vuoksi. Ja molemmissa ensimmäisissä synnytyksissä olisin halunnut epiduraalit ja kaikki mahdolliset, etukäteenkin ilmoitin asiasta sekä kirjallisesti lapussa jossa toiveita kysyttiin että suullisestikkin. Tasan ei käy onnenlahjat, anestesialääkäri ei aina ehdi joka paikkaan eikä itsekkään aina meinaa ehtiä synnyttämään sairaalaan.

 

Minä synnytin kolmannen lapsen "vahingossa" luomuna. Synnytys oli yllättävän pitkällä kun pääsimme sairaalaan ja ehdin juuri kätilölle esittämään toiveen spinaalista, niin eipä siinä enää mitään muuta ehtinyt kuin ponnistamaan vauvan pihalle. Taidettiin kokonaista 20 min olla sairaalassa ja ponnistusvaihekin kesti 3 min. Koko tilanne oli ohi niin nopeasti, että olin kuin puulla päähän lyötynä. Sattuihan se sen hetken ihan saakelisti, mutta onneksi sain itseni koottua pienestä paniikista huolimatta ja pystyin keskittämään kaikki voimat ponnistamiseen. En pitänyt luomusynnytystä mitenkään kamalana, päinvastoin.

 

Ei ole pahin, mutta ei ole ollut helpoinkaan. Nopein oli, sairaalaan mennessä sai ruveta ponnistamaan oikeastaan heti.

 

Helpottavaa kuulla, että edes joku toinen on pitänyt luomusynnytystä kamalana. Jotenkin tämä on nyt ollut pinnalla ja olen kokenut itseni maanantaikappaleeksi, kun en kykene näkemään juurikaan positiivista synnytyksessä (paitsi tietty terve vauva). Sairaalassakin huonekaveri hehkutti mahtavaa luomusynnytystään, joten en voinut sielläkään purkaa tätä asiaa. Eniten surettaa se, että olin niin shokissa ja kipeä etten kyennyt edes iloitsemaan vauvasta. esikoisesta kuitenkin ilo ja onni tuli sydämeen heti kun hän oli ulkona.

 

Ja vielä tarkennuksena, että vaikka olisin pyörtänyt päätökseni olla ottamatta epiduraalia, ei sitä olisi ehditty antaa. Ehdin olla salissa vain vartin ennenkuin sain alkaa ponnistaa.

 

Kaksi luomusynnytystä takana (tahtomattani luomuja) ja molemmissa ponnistusvaiheet olivat silkkaa kidutusta. Ensimmäistä puskiessa sitä tuskaan kesti yli 2 h. Onneksi toinen tuli maailmaan kahdella ponnistuksella, mutta sen jälkeen alkoikin helvetilliset jälkisupistkset, jotka talttuivat siedettäviksi vasta kipupiikin jälkeen. Joka kerta imettäessä oli myös aivan järkyttävän tuskalliset jälkisupistuket, eikä niitä helpottanut edes maksimaalinen annostus buranaa ja panadolia.

 

No eipä se kivaa ole millään muodoin toteutettua, on minun mielipiteeni. Ekasta sain kaikki mahdolliset lääkkeet, episiotomian ja vaikka mitä paskaa vaikka en edes osannut pyytää saati kieltäytyä. Koko kokemus on huono, koska olin niin pöllyissäni etten edes tajunnut oikein iloita lapsesta syntymän jälkeen. Käynnisteltiin ennen synnytystä viikko, ja olin siis todella lääkitty. Epiduraalit ja petidiinit ja oksitosiinit ja cytotecit ja koko helvetin laaki.

Toisella kertaa käynnisteltiin myös, mutta en saanut mitään kipuun, koska homma eteni sitten kalvojen puhkaisun jälkeen niin vauhdilla. Vaikka sattui enemmän, oli kokemus sikäli parempi, että tiesin mitä tapahtuu ja olin kartalla. Lapsen synnyttyä pystyin istumaan, nousin suihkuun omin jaloin, kävin pissalla ja vauva oli terhakka, valpas ja huomattavasti vähemmän itkuinen kuin tokkuraisena syntynyt esikoinen. Imuote oli heti napakka ja oma toipuminen oli todella nopeaa. Että sikäli valitsisin jälkimmäisen vaihtoehdon jos olisi pakko vielä lapsia tehdä. Kipu on kyllä käynnistetyissä synnytyksissä karmea, koska supistuksilla ei juurikaan ole väliä ja ne ovat niin rajuja. Mutta toisaalta hyvä, koska synnytysajaksi kirjattiin lopulta sitten 45 minuuttia, että ihan kohtuullinen kärvistelyaika.

 

Kipu on kyllä käynnistetyissä synnytyksissä karmea, koska supistuksilla ei juurikaan ole väliä ja ne ovat niin rajuja. Mutta toisaalta hyvä, koska synnytysajaksi kirjattiin lopulta sitten 45 minuuttia, että ihan kohtuullinen kärvistelyaika.

Ei voi yleistää noin. Mulla oli eka synnytys ihan vesien menolla alkanut luomusynnytys (tahtomattani). Supistukset oli aivan järkyttäviä, mua koski rinnasta alaspäin koko alakroppaa. Selässä oli pahin kipu, jota hierominen pahensi. Koko alakroppa oli kuin tulessa, eikä supistuksilla ollut taukoja, seuraava alkoi heti kun ensimmäinen alkoi hieman hellittää. Kesto oli 17 tuntia.

Seuraava käynnistetty synnytys taas oli paljon helpompi. Supistukset tuntuivat vaan mahapuolella ja niillä oli selkeä tauko, jona aikana ehti vetää henkeä ja valmistautua. Tosin mun synnytys käynnistettiin helposti (cytotekin murusella viikolla 42) joten sekin varmaan vaikutti asiaan. Kesto oli 8 tuntia, eikä toipumisaika paljon mitään. Ensimmäisestä synnytyksestä toipumiseen meni fyysisesti yli puoli vuotta.

 

Kaksi tahatonta luomusynnytystä takana ja kamalia oli

 

Kävin odotusaikana joogassa ja siellä se ohjaaja useita kertoja oikein painotti kuinka hänen synnytykset sattuivat eikä ne vauvat ihan vaan muutamalla työnnöllä tulleetkaan maailmaan. Silti suositteli ehdottomasti luomusynnytystä eli siihen käsitykseen jäin, että vaikka itse synnytys oli ihan tuskaa niin sen jälkeinen tunne itsensävoittamisesta (adrenaliiniryöppy) toi sen voimaannuttavan ihanan tunteen. Oisko sulla voinut käydä niin, että kivut olivat niin sietämättömät, että menit vähän sokkiin? Itse olin jo luomusynnytysaivopesusta huolimatta varautunut kivunlievityskeen (ennemminkin pelkäsin, ettei sitä saa) ja olinkin yllättynyt kun sairaalaan mennessä olin auki 4cm ja hoitaja sanoi, ett voidaan vaikka heti pyytää anestesialääkäri laittamaan epidurali. Vielä pari tuntia siinä kärvistelin, mutta kivut tosiaankin kävi niin sietämättömiksi, että tajuntakin todellakin hämärtyi. Eli jos siinä tilassa ois pitänyt mennä loppuun asti, ilman että sain 2 tuntia levähtää epiduraalin ansiosta, ois varmasti ollut ihan hirveä kokemus.

 

No, toinen synnytys oli aivan ihana ja luomuna mentiin. Mutta kolmas synnytys ois ollut yhtä kidutusta jos en ois kerennyt saamaan spinaalia.. ja olin vielä ilmoittanut etukäteen että mullehan ei mitään selkäpuudutuksia laiteta! Jälkikäteen on harmittanut, koska ne kaks tuntia jotka spinaali vaikutti on kadonnu ihan tyystin, en muista yhtään mitään siitä ajasta. Toisaalta taas, ehkä kuitenki ois ollu karmeempaa kärsiä niistä supistuksista sekin aika.
Supistukset tuli niin että ensin tuli kipeä supistus, jonka aikana en voinut muuta kuin huutaa ja heti perään toinen, joka ei sattunut niin kovaa ja sit ihan muutaman sekunnin tauko ja taas sellainen kipeä. Avautuminen tapahtui kolmessa tunnissa tilanteesta ei yhtään auki ja vedet meni pikkusen vajaa vuorokausi ennen ku supistukset alko.

 

Mulla oli luomusynnytys vasten tahtoani, kun ilokaasu oksetti ja epiduraali ei toiminut. Hengissä siitä selvisin ja helvetin ylpeä itsestäni olin! 14h kamalaa tuskaa ja oisin ottanu kaikki maailman mömmöt mut minkäs teit.

 

Mullakin yksi luomusynnytys, jossa ei oltais ehditty antaa kipulääkettä, mutta en olisi ottanutkaan. Synnytys oli äärettömän nopea ja täysin kivuton. En kuitenkaan pidä itseäni sankarina tai minään muunakaan erityisenä. Kroppa vaan sattuu olemaan sellainen, ettei synnytyskipuja ole ollut. Aika outoahan se on.

 

Kipu on kyllä käynnistetyissä synnytyksissä karmea, koska supistuksilla ei juurikaan ole väliä ja ne ovat niin rajuja.

Käynnistetty on kyllä ollut noista synnytyksistä helpoin, seuraavana tulee sitten se luomu. Käynnistetyssä sain epiduraalin hyvissä ajoin. Pahin on ollut paraservikaalipuudutus, jo sen anto oli kivuliainta koko jutussa, eikä siitä edes ollut mitään apua :headwall: