Muistio itselle: Jos on liian hiljaista vähintään 30sek, juokse katsomaan mitä tapahtuu! :D

Kattelin tässä salkkareita ja yks kaks havahduin siihen että poika on häippässyt. Huhuilin hetken että mihn hän meni, mutta en saanut mitään vastausta. Lähdin sitten etsimään, ja lopulta eteisen viimeisestä nurkasta löytyi yksi piiloutunut pikkumies (1,5v) mutustamasta jäistä piparitaikinalevyä. Ei ihme ettei tullu vastausta, mutta sitä mä ihmettelen miksen oo kuullut kun pakkasen ovi on käynyt.

 

Meidän 1-vuotias oli yhtenä päivänä saanut käsiinsä pussillisen possumunkkeja kun olin vessassa. Kun tulin sieltä pois, keittiöstä löytyi hiljainen pikkumies joka lipoi huulistaan sokeria ja kaikki munkit oli lattialla, jokaisesta oli haukattu. Yhdestä se oli syönyt kaiken hillon.

 

15 sekuntia on meillä ollut rajana... Ja toisinaan sekin on ollut liikaa.

 

Kattelin tässä salkkareita ja yks kaks havahduin siihen että poika on häippässyt. Huhuilin hetken että mihn hän meni, mutta en saanut mitään vastausta. Lähdin sitten etsimään, ja lopulta eteisen viimeisestä nurkasta löytyi yksi piiloutunut pikkumies (1,5v) mutustamasta jäistä piparitaikinalevyä. Ei ihme ettei tullu vastausta, mutta sitä mä ihmettelen miksen oo kuullut kun pakkasen ovi on käynyt.

meillä kävin viikonloppuna vähän samoin. olin kyllä ottanyt jo piparitaikinan sulamaan ja se oli pöydällä, kun itse tyhjensin pyykkikonetta yläkerrassa. No sitten oli 2,5 vee mennyt ja järsinyt yhden reunan tyysin. Se oli täynnä pieniä hampaanjälkiä. Hän oli kuulemma vain "maistanut".

 

15 sekuntia on meillä ollut rajana... Ja toisinaan sekin on ollut liikaa.

Joo mä tässä just mietinki et olikohan toi puol minuuttia nyt vähän optimistinen arvio.

 

meillä kävin viikonloppuna vähän samoin. olin kyllä ottanyt jo piparitaikinan sulamaan ja se oli pöydällä, kun itse tyhjensin pyykkikonetta yläkerrassa. No sitten oli 2,5 vee mennyt ja järsinyt yhden reunan tyysin. Se oli täynnä pieniä hampaanjälkiä. Hän oli kuulemma vain "maistanut".

Tuo meidän heppu ei kommentoinut muuta kuin "nam!" ja suuren suuri virnistys päälle.

 

Ihana

Kun meillä oli joskus ihan liian hiljaista, niin löysin esikoiseni (1 v ja risat) sohvalta, vieressään kumottu käsilaukkuni, käsissä ja suussa Rennietä (suunpielet valkoista Rennie-kuolaa täynnä), ja kun kiljaisin että miiiiitä sinä teet niin muksu sanoi "mää syä nannaa" - naama virneessä toki
Oli ehtinyt vetäistä sellaisen aikuisten maksimiannoksen :snotty:, onneksi ei oo vaarallista tavaraa.

Ja poikani taas päätti suhtkoht samassa iässä öljytä olkkarin arkkupöydän. Ceridalilla. Upouuden puolen litran pullon siihen iloisesti lorotti :xmas:. Pöydän sisässä tietty valokuvakansiot ja paljon muuta - ja niistä raoistahan se öljy liukkaasti sisään valui. Mutta arkkupöytä kiiltää kauniisti edelleen, useamman vuoden jälkeenkin vielä

Pitääkin muistaa kun kolmonen syntyy & lähtee liikkeelle, että niin kauan kun kuuluu ääntä, on kaikki todennäköisesti hyvin. Mutta hiljaisuus - se tietää pahaa. Aina

 

Ja poikani taas päätti suhtkoht samassa iässä öljytä olkkarin arkkupöydän. Ceridalilla. Upouuden puolen litran pullon siihen iloisesti lorotti :xmas:. Pöydän sisässä tietty valokuvakansiot ja paljon muuta - ja niistä raoistahan se öljy liukkaasti sisään valui. Mutta arkkupöytä kiiltää kauniisti edelleen, useamman vuoden jälkeenkin vielä

Joo, samanlainen kokemus täälläkin. Esikoispoika leikki noin 8 vuotta sitten autokorjaamoa ja oli öljynnyt pikkuveljen Ceridal-öljyllä meidän yöpöydät. Kyllä tosiaan kiilsivät pitkään...

 

Juu muksujen kans saa kyllä olla tarkkana

Mun esikoinen aikoinaan väritti huulensa (ja vähän niiden ympärystää) punaisella paksulla tussilla...
Kuopuksen kanssa onkin sitte ollut enemmänkin noita "hiljaisia hetkiä"

 

Juu muksujen kans saa kyllä olla tarkkana

Mun esikoinen aikoinaan väritti huulensa (ja vähän niiden ympärystää) punaisella paksulla tussilla...
Kuopuksen kanssa onkin sitte ollut enemmänkin noita "hiljaisia hetkiä"

Kai se oli vielä ei-vesiliukoinen tussi?

Tästä tuli mieleen että ei siit kovin pitkä aika oo kun tuo sama heppu oli pöllinyt mun leipomustarvikkeista elintarvikeväripurkkeja. Ei hän toki niitä auki ollut saanut, mutta se näköjään riitti että yhdistää kuolaisen suun niihin purkkeihin kuivuneisiin värijäämiin. Sillä kertaa vastassa oli kauttaaltaan sateenkaaren värinen pikkumies ja keittiö täynnä eri värisiä kädenjälkiä. Ei kyllä ihan hirveesti naurattanut sillä hetkellä, eikä vielä seuraavana päivänäkään, koska ne värit ei ihan helposti ihosta irronneetkaan.

 

Juu muksujen kans saa kyllä olla tarkkana

Mun esikoinen aikoinaan väritti huulensa (ja vähän niiden ympärystää) punaisella paksulla tussilla...
Kuopuksen kanssa onkin sitte ollut enemmänkin noita "hiljaisia hetkiä"

Poikani kaveri tuli kesällä meille leikkimään, naamassa paksut mustat viirut. Kysyin niistä, ja lapsi vastasi että "no mä leikin tiikerii ja tein kato itte raidat naamaan". Kysyin, että ilahtuiko äiti. "Ei se kauheesti ilahtunu", oli vastaus.

Permanent-tussi tottakai

 

Se on hassua, miten lasten myötä on tullut tietyille äänille täysin immuuniksi, toisille äänille tosi herkiksi (esim. pienen vauvan itku tai sisarusten orastava riita) ja toisaalta epäilyttävä hiljaisuus saa hälytyskellot soimaan myös.

 

[QUOTE="vieras";25242460]Se on hassua, miten lasten myötä on tullut tietyille äänille täysin immuuniksi, toisille äänille tosi herkiksi (esim. pienen vauvan itku tai sisarusten orastava riita) ja toisaalta epäilyttävä hiljaisuus saa hälytyskellot soimaan myös.[/QUOTE]

Mä oon valitettavasti tullut immuuniksi mun miehen puhumiselle, mistä lie johtuu. Kyllä mä aina aloitan kuuntelemaan, mutta sillä on liian pitkät introt niissä jutuissa niin se pääasia jää multanäemmä aina kuulematta, ja sitten myöhemmin tarttee kinata siitä kuinka "mä en oikeesti oo koskaan kuullutkaan sun puhuvan tästä"!

 

Mä oon valitettavasti tullut immuuniksi mun miehen puhumiselle, mistä lie johtuu. Kyllä mä aina aloitan kuuntelemaan, mutta sillä on liian pitkät introt niissä jutuissa niin se pääasia jää multanäemmä aina kuulematta, ja sitten myöhemmin tarttee kinata siitä kuinka "mä en oikeesti oo koskaan kuullutkaan sun puhuvan tästä"!

Multa jää usein kuulematta miehen vastaus johonkin kysymykseen, jonka itse olen häneltä kysynyt. Se on niin hidas vastaamaan, että mä oon jo siirtynyt ajatuksissani (ja joskus fyysisestikin) muualle. Sitten kysyn kymmenen kertaa samaa asiaa..

 

Meillä on yksi piirtänyt mustekynällä viikset naamaansa. Mä oon hiiri!

Toinen rasvasi jalkansa sentin paksuisella perusvoidekerroksella nahkasohvalla. Ja maalasi isomman työpöydän akryyliväreillä, kuvittelin olevan nukkumassa, kun olikin koululaisen huoneessa pursottelemassa värejä pitkin pöytää ja levittämässä sormella hienoja kuvioita.

 

Mä kävin joskus vessassa ja sinä aikana vanhempi poika n. 2v oli saanut jostai käsiinsä liukuvoiteen ja pruutannu siitä sitte puolen tuubia lattialle ja konttaavan veljensä päälle, oli tuo laminaatti hetken aikaa vähän liukas..

 

Mun 2-vuotias oli tänään uittamassa esikoisen kotileikkitarvikkeita wc:n pöntössä. Siellä oli vielä esikoisen pissat, kun se ei koskaan meinaa muistaa vetää pönttöä! Yäks. Vaikka ei ole kyllä edes eka kerta

 

Meillä tuo 1v 9kk oli löytänyt jostain laatikon pohjalta sinne tippuneen ikivanhan paperipäällisen toffeen. Järsi sitä siitä paperin läpi onnesta soikeena. Mä heitin sit toffeen roskikseen ja tottakai hirvee huuto. No kohta on taas ihan hiljasta ja kuinka ollakaan, likka oli käynyt kaivamassa toffeen sieltä roskiksesta...

 

Meillä on hiljaisten hetkien tuloksena ollut tyhjennetty rasvapurkki, tyhjennetty mannapuuropussit, "keitetty" kahvia, tyhjennetty vaatekaappeja jne..harvemmin on mtn syöty

 

Mä löysin tänään 2,5v:n tiskikoneen luota, nuolemasta koneeseen jo kertaalleen laitettuja astioita :x

 

Meillä myös osataan...



Ja yhdellä kerralla poika oli kiivennyt jääkaapille ja syönyt puolet aurajuuston palasesta.. Mitähän kaikkea muuta.. "Kepposia ei tehdä, ne vain tapahtuu"-Vaahteramäen Eemeli-

 

Meillä asuu leipävaras, se pöllii varsinki aamulla leikkuulaudalta leivän kuin leivän ja katoaa eteiseen syömään
Sitten se osaa viedä vaatteita suihkuun, saa siis hanan auki...
Tämä vekara myös tykkää rasvata, viimeksi oli tv:n ruutu sivelty lipolanilla
Rajana pidän 15 sek tuon 1v 4kk kanssa.

Hauska lukea näitä viipeltäjien keksintöjä

 

Meillä hiljaisuuden mestari, nykyään 12v kakkonen, värjäsi valkoisen pakastinarkun punaisella permanent- tussilla, alle 2v.
Kaverilla oli ikää +-2v niin heräsin umpiväsyneenä aamulla omassa sängyssäni, joka oli vuorattu muutamalla kymmenellä ammupala - sulatejuustoviipaleella =D
2-3 v vanhana karkasi 3 kertaa päiväkodista - kukaan ei huomannut kun kaveri oli niin hiljainen ja omissa oloissaan...

 

Meidän 1v1kk tuli tänään esittelemään löytämiään aarteita. Oli kaivellut keittiön kaapista sokeripalarasian. Molemmissä käsissä oli vähän maitellut, tahmeat sokeripalat ja keittiön lattialla iso kasa lisää. Hiljaisuutta en kerinnyt huomaamaan, kun imuroin samalla

 

Viimeks kun käänsin selkäni hetkeks, oli herra 1,5v keittiön pöydällä mahallaan ja lappo hienoo sokeria lusikalla suuhunsa..

Oon muistanu sen jälkee siivota pöydän vieraitten jäljiltä vielä nopeemmin..