Muita jotka ei halua/ei laita lapsia päiväkotiin ollenkaan?

Meillä on 2 lasta, 3 v ja toinen 5 kk. Eli asia ei vielä ole ajankohtainen, kun hoitovapaakin on vasta edessä. Mutta olen itse lastenhoitaja, ja etenkin nämä viime aikaiset uutisoinnit on herättäneet päässäni ajatuksen, että en laita lapsia päiväkotiin ollenkaan. Menevät vasta eskariin ja sitten kouluun.

Isompi käy leikkikoulussa 4 krt viikossa ja pienemmänkin sinne voisin ilmoittaa kun täyttää 3 v. Minusta riittävä ja sopiva tapa opetella sosiaalisia taitoja ja äidistä erossa olemista. Samalla kun saa liikuntaa, ulkoilua ja luoda kaverisuhteita.

Olisi kiva kuulla kokemuksia!
Miten olette järjestäneet lasten kotihoidonkouluikään asti? Toinen kokonaan kotona vai töitä sumplimalla? Meille kumpi vaan tapa on avoinna, toki vaatisi järjestelyjä.

 

Kyllähän minäkin niin päätin että hoidan itse, mutta jokin päätti toisin. Eli lapsella puheenkehityksen vaikeus johon aina sitten laitetaan yhtenä hoitomuotona päiväkoti. Ja mitäpä kotona istuisin jos lapsi hoidossa. Haen opiskelemaan tai jotain työtä, saa nyt nähdä...

 

9 lapsestani ei kukaan ole ollut päiväkodissa enen eskaria.
vanhmpia hoidettiin kotona vaihtelevin järjestyksin, vanhempien töitä lomitamalla (Toinen lähti esim klo 5 aamulla ja palasi puolen päivän jälkeen tehdäkseen paperityöt kotona ja toinen lähti puolestaan töihin silloin), hoitorinkinä naapureidenja ystävine kanssa, au par-avulla, kodinhoitajalla jne.
Miten milloinkin.

Nuorimpien lasten kanss hoitorinki on pyörinyt vanhimpien sisarusten kanssa eli kulloinkin joku hoisi kaikkien lapset.

Varsinaista kotiäiti- tai koti-isätyyppiä ei ole ollut kukaan.
Vanhin vävyistä pääsee lähimmäksi, mutta hänen isyyslomansa (ja paljon muutakin lomaa) sujahti siinä vaheessa kun vauva oli vastasyntyneiden teholla eikä vielä tiedetty jääkö henkiin vai ei.

 

Meillä lapset on perhepäivähoitajalla ja varahoitopaikka on sitten päiväkodissa, mutta kun lapset pitäisi viedä varahoitoon niin ainakin tähän mennessä asiat on saatu hoidettua niin ettei lapsia ole tarvinnut viedä päiväkotiin.

En pystyisi lapsia jättämään päiväkotiin, kun olen useammassa päiväkodissa ollut sijaisena ja onhan ne täyteen buukattuja ja nyt vielä ollaan nostamassa lapsimäärää! Huhhuh..

 

minä ryhdyin perhepäivähoitajaksi, kun se koulutukseni puolesta oli helposti mahdollista ja viihdyn kotona muutenkin.

 

Ei ollut niin minkäänlaista tarvetta laittaa lapsiani päiväkotiin. Olin maailman onnellisin äiti kun kasvatin itse lapseni ja sain olla jokaisessa hetkessä mukana. Kerhot riittivät ennen eskaria mainiosti.

 

Mä en haluaisi laittaa, ainakaan kovin pienenä. Mutta vakityö lähti alta, kouluttauduin lisää ja sain onnekseni pätkätyötä kiitos opiskelun + aiemman työkokemuksen yhdistelmän. En kerta kaikkiaan uskalla jäädä tässä tilanteessa kotiin vuosiksi: Työpaikkoja ei ole helppoa saada ja ala menee eteenpäin koko ajan. Vuosikausia kotona söisi lisäkoulutuksen hyödyn ja vuosikausien kotona olon jälkeen olisi todennäköisesti melkoisen mahdotonta saada töitä alaltani.

Jos olisikin alalla, josta voisi luottaa löytyvän töitä, tilanne olisi eri, mutta nyt on pakko miettiä myös hieman perheen toimeentuloa. En ole enää ihan nuori (en uskaltanut aloittaa lastenhankintaa kovin nuorena, juurikin, jotta olisi työpaikka + kokemusta, jotta voisi olla turvallisemmin kotona), joten jos nyt olisin jäänyt pidemmäksi aikaa nuorimmaisen kanssa, olisin todennäköisesti saanut tuskailla työttömyyttä ja satunnaisia koulutusta vastaamattomia pätkätöitä eläkeikään saakka.

 

Kiitos kommenteista. Perhepäivähoitajuus olisi tietty yksi vaihtoehto, kun minulla on lähihoitajan koulutus. Sitten vaan pitäisi vaihtaa asuntoa.

Mies on ravintola-alalla ja voi tehdä paljon iltaa. Eli periaatteessa olisi ihan mahdollista minun palata arkipäivätyöhöni, kun palaisin töistä kotiin niin läpystä vaihto ja mies menisi töihin. Ja miehellä on lähes aina 2 arkipäivävapaata, kun minun vapaat taas on aina viikonloppuna. Eli pääsääntöisesti vain 3 päivää viikossa pitäisi sumplia.

Tietysti tilanteet voi aina muuttua, mutta tällä hetkellä esim. meidän lapsilla ei näytä olevan erityisen tuen tarpeita.

-ap

 

Kiitos kommenteista. Perhepäivähoitajuus olisi tietty yksi vaihtoehto, kun minulla on lähihoitajan koulutus. Sitten vaan pitäisi vaihtaa asuntoa.

Mies on ravintola-alalla ja voi tehdä paljon iltaa. Eli periaatteessa olisi ihan mahdollista minun palata arkipäivätyöhöni, kun palaisin töistä kotiin niin läpystä vaihto ja mies menisi töihin. Ja miehellä on lähes aina 2 arkipäivävapaata, kun minun vapaat taas on aina viikonloppuna. Eli pääsääntöisesti vain 3 päivää viikossa pitäisi sumplia.

Tietysti tilanteet voi aina muuttua, mutta tällä hetkellä esim. meidän lapsilla ei näytä olevan erityisen tuen tarpeita.

-ap

Teidän täytyy miettiä kokonaisuutta koko perheen kannalta. Kolmena päivänä läpystä vaihto kuulostaa ihan toimivalta, jos teille muina päivinä jää yhteistä aikaa koko perheenä ja myös kahdenkeskisiä hetkiä miehen kanssa. Yhteisen ajan puute kun useimmiten alkaa jossain kohti olla rasite parisuhteelle ja ihan arjen toimivuudellekin sitä kautta.

Perhepäivähoitajuuskin on hyvä vaihtoehto, jos se sopii koko perheelle. Koko perhe kun joutuu jakamaan kotinsa vieraiden ihmisten kanssa (esim. mies myös vapaapäivinään) ja lapset äidin. Parhaimmillaan hoitolapsista tulee todella läheisiä kaikille ja hyviä kavereita omille lapsille, mutta toisinkin voi käydä. Riippuu niin asiakasperheistä ja myös omien lasten persoonista, miten suhtautuvat vieraisiin ihmisiin.

Toivottavasti löydätte toimivan ja hyvän, juuri teidän perheelle sopivan ratkaisun!

 

Itse olen lastentarhanopettaja ja kotona vielä vanhempainvapaalla. Aion tulevaisuudessa tehdä kyllä kaikkea muuta kuin mennä takaisin työhöni päiväkotiin, ellen pääse esikoulun puolelle. Työ oli jo ennestään todella uuvuttavaa ja nyt siltä on kadonnut iso pala pohjaa. Jos en omaa lastani saa pph:lle, niin olen sitten kotona vaikka kuinka olisi rahallisesti vaikeaa. Lastani en päiväkotiin voi enkä halua viedä! Tiedän monta kollegaa jotka ovat samoilla linjoilla. Toivon tämän kertovan muillekin, jotka eivät ole alalla, että tilanne päiväkodeissa on todella paha!

 

Hyviä kommentteja *peukku*

Me kyllä pärjätään ihan hyvin yhtälöllä miehen palkka + 300€ (kotihoidontuki) + lapsilisät. Kun kht:a ei enää saa, voisin sen extra 300€ tienata myös keikkatyöllä. Näin jäisi enempi aikaa yhdessäololle.. Tosin eläke ei kiitä. Vaan eipä se paljoa päälle minimin tulis minun työuralla nousemaankaan, vaikka töihin palaisin. On tuo palkka sen verta mitätön.

Ja kun ottaa huomioon vielä säästyvät päivähoitomaksut (jotka meidänkin pienehköillä tuloilla on suuremmasta päästä) niin eipä se töihin meneminen ja lasten päiväkotiin laitto mitään taloudellista auvoa tuo..

Leikkikoulu taas maksaa 27€/kk per nuppi. Eli liki ilmainen.

Itse en myös pidä ajatuksesta missä väsähtäneet ja kiireiset hoitajat ja opet säilöö lapsiani 8h/pvä. Kaikenlaista on omalla uralla jo tullut nähtyä...

 

Itse en ikinä jäisi loppu iäkseni kotiin. Haluan myös oman työn ja rahan ja eläkkeen. Koskaan ei tiedä mitä elämässä tapahtuu. Onko teillä aina se miehen palkka siihen elämäänne?
Ja en kyllä viitsisi kituuttaa jollain minimi rahalla. Haluan tarjota lapselleni hyvän elämän ja elämyksiä(juu juu mökkeillään ja syödään marjoja halitaan myös) mutta halutaan myös matkustaa jne. Siihen ei kotona olo riitä.
Ja perhepäivähoitoon en ikinä lastani veisi, niin monta puistossa seisojaa/juoruajaa olen tässä lapsen kanssa puistoillessa nähnyt. Enkä kotiani ottaisi työpaikaksi, eli alkaisi pph, kamalaa.
Ja mitä perhe-elämää on se että äiti työskentelee päivät ja isä illat, isän vapaat arkena ja äidin v.loppuna... ihanaa... milloin teette mitään yhdessä, milloin elätte?? Ai niin, teille elämää on se että lapset on kotona.

 

Itse en ikinä jäisi loppu iäkseni kotiin. Haluan myös oman työn ja rahan ja eläkkeen. Koskaan ei tiedä mitä elämässä tapahtuu. Onko teillä aina se miehen palkka siihen elämäänne?
Ja en kyllä viitsisi kituuttaa jollain minimi rahalla. Haluan tarjota lapselleni hyvän elämän ja elämyksiä(juu juu mökkeillään ja syödään marjoja halitaan myös) mutta halutaan myös matkustaa jne. Siihen ei kotona olo riitä.
Ja perhepäivähoitoon en ikinä lastani veisi, niin monta puistossa seisojaa/juoruajaa olen tässä lapsen kanssa puistoillessa nähnyt. Enkä kotiani ottaisi työpaikaksi, eli alkaisi pph, kamalaa.
Ja mitä perhe-elämää on se että äiti työskentelee päivät ja isä illat, isän vapaat arkena ja äidin v.loppuna... ihanaa... milloin teette mitään yhdessä, milloin elätte?? Ai niin, teille elämää on se että lapset on kotona.

Samaa mieltä!

 

Sinuna ap ryhtyisin perhepäivähoitajaksi, joko kunnalle/kaupungille jos onnistuu tai yksityiseksi. Yksityisillekin on nyt kova kysyntä, kun heitä ei koske työajanrajoitukset kuten kunnallisia (max 40 h viikossa -> tulee paljon tasoitusvapaita -> varahoito päiväkodissa). Lapsia ei tarvisi viedä hoitoon ja teillä olisi miehen kanssa yhteistä vapaa-aikaakin. Ja kun lapset aloittaa koulun, niin on todella suuri etu että äiti on kotona aamuisin lähettämässä kouluun ja iltapäivisin kotona ottamassa vastaan. Mikäänhän ei estä jatkamasta hommia kodin ulkopuolella sitten kun lapset on sen ikäisiä, etteivät enää kaipaa apua/seuraa aamuisin ja iltapäivisin.

 

Itse en ikinä jäisi loppu iäkseni kotiin. Haluan myös oman työn ja rahan ja eläkkeen. Koskaan ei tiedä mitä elämässä tapahtuu. Onko teillä aina se miehen palkka siihen elämäänne?
Ja en kyllä viitsisi kituuttaa jollain minimi rahalla. Haluan tarjota lapselleni hyvän elämän ja elämyksiä(juu juu mökkeillään ja syödään marjoja halitaan myös) mutta halutaan myös matkustaa jne. Siihen ei kotona olo riitä.
Ja perhepäivähoitoon en ikinä lastani veisi, niin monta puistossa seisojaa/juoruajaa olen tässä lapsen kanssa puistoillessa nähnyt. Enkä kotiani ottaisi työpaikaksi, eli alkaisi pph, kamalaa.
Ja mitä perhe-elämää on se että äiti työskentelee päivät ja isä illat, isän vapaat arkena ja äidin v.loppuna... ihanaa... milloin teette mitään yhdessä, milloin elätte?? Ai niin, teille elämää on se että lapset on kotona.

Ei sitä loppuiäkseen tarvitsekaan kotiin jäädä, eikä edes lyhyemmäksi ajaksi jos ei itse halua. Eikä kotona työskentelylään kaikille sovi. Minä esimerkiksi halusin tehdä kotona töitä, koska lapsillani on parempi lapsuus näin kuin suurissa päiväkotiryhmissä päivät viettäessään. Tai koulun jälkeen yksin kotona ollessa (täällä ei ole ip-kerhoja). Jatkan kotona työskentelyä luultavasti siihen asti, että lapset on vähän isompia koululaisia. Minusta on mukavaa työskennellä kotona ja olla esimerkiksi tokaluokkalaista vastassa kun tulee koulusta. Ei tarvitse miettiä osaako lähteä kouluun tai pärjääkö pitkän iltapäivän itsekseen.

Ja tuohon puistojuoruiluun, niin ihan sama meininki on useimmissa päiväkodeissa niin ulkoillessa kuin sisähommissakin. Päiväkodin työntekijöillä on työkaverit jatkuvasti vierellä (ja silti ulkoillessa usein juorutaan ringissä), mutta pph:lla se puistossa käynti on päivän ainut hetki kun näkee työkavereita. Eikä kaikilla se hetki ole edes päivittäin. Kyllä silloin jutellaan ns. aikuisten asioita ja suunnitellaan yhteisiä retkiä jne. mutta tietysti niin että lasten turvallisuus on etusijalla. Harva vanhempikaan kokoajan on lapsensa iholla leikkipuistossa ottamatta kontaktia muihin aikuisiin. Mutta toki meitä on moneen junaan, ja toisilla homma ei ole hanskassa tittelistä riippumatta.

Tuota perheen yhteistä aikaa minäkin kuulutan. Se on tärkeää kaikkien hyvinvoinnin kannalta! Vanhempien eri aikoihin työskentelykin voi toimia hyvin, mutta edellyttää että sitä yhteistäkin aikaa löytyy säännöllisesti eikä kerran kuukaudessa pari tuntia.

 

Mä en ole ikinä muuten oikein ymmärtänyt, miksi tuo puistossa juoruilu katsotaan niin pahaksi jutuksi. Onhan se tietysti paha, jos sen vuoksi laiminlyödään lasten hoito. Mutta kun puistossa lapset yleensä telmii keskenään, niin olisiko parempi että se hoitotäti hiirenhiljaa maanisesti tuijottaa lapsia, kuin että siinä samalla juttelee tuttujen kanssa? Kyllä minäkin puistossa juttelin tuttujen kanssa joka kerta, vaikka lapseni hoidinkin. En siis ole pph enkä ole ollutkaan, mutta hoitovapaalla ollessa.

 

Itse en ikinä jäisi loppu iäkseni kotiin. Haluan myös oman työn ja rahan ja eläkkeen. Koskaan ei tiedä mitä elämässä tapahtuu. Onko teillä aina se miehen palkka siihen elämäänne?
Ja en kyllä viitsisi kituuttaa jollain minimi rahalla. Haluan tarjota lapselleni hyvän elämän ja elämyksiä(juu juu mökkeillään ja syödään marjoja halitaan myös) mutta halutaan myös matkustaa jne. Siihen ei kotona olo riitä.
Ja perhepäivähoitoon en ikinä lastani veisi, niin monta puistossa seisojaa/juoruajaa olen tässä lapsen kanssa puistoillessa nähnyt. Enkä kotiani ottaisi työpaikaksi, eli alkaisi pph, kamalaa.
Ja mitä perhe-elämää on se että äiti työskentelee päivät ja isä illat, isän vapaat arkena ja äidin v.loppuna... ihanaa... milloin teette mitään yhdessä, milloin elätte?? Ai niin, teille elämää on se että lapset on kotona.

En ajatellut jäädä kotiin loppuelämäkseni. Hoitovapaan jälkeen olisin kotona noin 4 vuotta. Sitten kuopus menee kouluun ja iltikset toimii myös täällä.

Ja jos lomitettaisiin meidän työt, yhteistä perheaikaa ei olisi juuri sen enempää. Tervetuloa kokeilemaan millaista on olla vuorotyöläisen puoliso. Eipä mies muutenkaan juuri niitä arkipäivien aamuja työvuorolistalleen raflatyössä saa haloo, todellisuus kutsuu?

Me ei tykätä matkustaa, Suomen rajojen sisäpuoli ja ruotsin risteily riittää meille. Meillä on oma rivaripätkä, lapsilla omat huoneet. Ruokaa pöydässä, huone täynnä leluja. Ei tarvi laskea ropoja kun ostelen lapsille talvihaalareita tai joululahjoja. Ei olla rikkaita mutta ei ökyvelkaisiakaan. Mitä muuta alle kouluikäinen lapsi tarvitsee mielestäsi?

Ja jos pitää valita lapset vai työ, lapset vai eläke.. Niin lapset vie voiton satanolla. Olen kuitenkin valinnut itselleni ammatin jossa ei tienaa omaisuuksia (eikä liioin hyvää eläkettä) mutta työllistymismahdollisuudet työntekijänä tai yrittäjänä on melkoisen hyvät. Kelkastakaan ei putoa tällä alalla kovin nopeasti. Hoitovapaa ei tällä alalla ole este.

Elämä on valintoja täynnä, onneksi meidän ei tarvitse tehdä samoja valintoja vaan sellaisia omalle perheelle sopivia.

Ps. Jos haluat edetä urallasi, kannattaa harjoitella luetun ymmärtämistä. Et selvästi ymmärtänyt otsikkoa...

 

Mä en ole ikinä muuten oikein ymmärtänyt, miksi tuo puistossa juoruilu katsotaan niin pahaksi jutuksi. Onhan se tietysti paha, jos sen vuoksi laiminlyödään lasten hoito. Mutta kun puistossa lapset yleensä telmii keskenään, niin olisiko parempi että se hoitotäti hiirenhiljaa maanisesti tuijottaa lapsia, kuin että siinä samalla juttelee tuttujen kanssa? Kyllä minäkin puistossa juttelin tuttujen kanssa joka kerta, vaikka lapseni hoidinkin. En siis ole pph enkä ole ollutkaan, mutta hoitovapaalla ollessa.

Samaa mieltä. Esikoisen perhepäivähoitaja oli ihana hoitaja. Heillä päivärutiineihin kuului leikkipaikalla käynti, jossa lapset leikkivät keskenään ja siinä samalla hoitajat ja äidit jutustelivat keskenään. Itsekin olin siellä mukana kotona ollessani. Sekä lapset että aikuiset viihtyivät hyvin. Toinen tyyli oli perhepäivähoitajalla, jota seurasin äitiyslomalla ollessani. Koskaan ei käyty leikkipaikalla, vaan hoitaja hoiti kasvimaan, maton pesut ja muut kotiaskareet hoitolasten touhutessa pihalla omia juttujaan.

 

Tässä yksi. Haluan että lapset voi kasvaa kotihoidossa ja hoitaja kotiin tarvittaessa tai sitten jos löytyy hyvä perhepäivähoitaja niin voisin viedä sinne. Olen ollut itse lukuisissa päiväkodeissa harjottelussa ja töissä enkä halua lapsia sinne viedä ellei pakko.